Peltotyöt olivat miesten hommia ja Simon kotitilalla oli koneita peltotyöhön eli hevosvetoisia. Keväällä, kun hanki vielä kantoi, esiin otettiin sontakärryt. Navetan tuotos ajettiin pellolle ravinteeksi ja tämä homma oli melkoinen punttisali eli kärryyn paska ja kuivikkeet mätettiin talikolla. Homma oli sotkuista ja sauna sen päätteeksi oli parasta mitä kuvitella saattaa.
Ennen kevään koittamista huollettiin työkoneet, mutta Simon ja Juhon silmissä kiilteli jo loppukesästä tuleva uusi kone. Viimein kevät saapui ja huomattiin syysviljan talvehtineen hyvin, eikä jääpoltetta ollut kuin hyvin pienellä alueella notkossa. Oli siis aika ryhtyä kevään kylvötöihin.
Simo valjasti Jerin ja laittoi äkeen paikoilleen, suunnaten pelolle. Tukevasti seisoen äkeen päällä, ryhtyi Simo äestämään peltoa kylvöä varten. Kylvö tapahtui pääosin käsin Juhon toimesta, sillä hän uskoi vanhan olevan parempi, kuin pussillinen uusia. Simo hoisi työn kylvökoneella, jota veti uskollinen Jeri.
Kesä kului ja vilja kasvoi hienosti. Heinän korjuu sujui hyvin ja ne oli saatu seipäilleen. Silloin tuli ilmoitus asemalle tulleesta uudesta koneesta. Sitä lähdettiin noutamaan ja veljekset katsoivat uutta laitetaan ylpeydellä. Siinä seisoi aseman tavarapihalla uusi puimuri Teijon Paavo. Seulat ja hihnat oli pakattu omiin laatikoihinsa. Puimuri seisoi jalaksilla, mutta veljekset nostivat jalasta, jotta saivat sen pyörilleen. Näin se kevyesti kulki kotitilalle.
Puimuri sijoitettiin suuren ulkorakennukseen ja laskettiin jälleen jalaksilleen. Se sijoitettiin siten, että syöttöaukko oli suurille parioville. Simo ja Juho tutustuivat laitteeseen ja sen ohjeisiin. Simo oli kotitilan teknikko, joten hän päätti, että laitteen käyttäjä on hän ja Juho oli samaa mieltä. Syöttöpöydän takana oli suuri rautarulla, jossa oli senttiset tapit, jotka kuljettivat lyhteet ja murskasi oljet. Syöttöpöydästä katsottuna jäi vasemmalle viljan ulostuloaukko, jossa oli paikat kahdelle säkille. Kun ensimmäinen oli täysi, niin vipua kääntämällä alkoi vilja valua toiseen säkkiin. Juho, yhdessä vaimonsa Katrin kanssa tarkastivat tilan säkit ja ne pinottiin valmiiksi puintia varten. Säkit myös eroteltiin kokonsa mukaan eli 20 hehdon ja 30 hehdon mukaan.
Syöttöpöydästä katsottuna, sen oikealla sivulla oli kolme, reunolla varustettua lapion kaltaista uloketta, jota myöten tuli ulos viljasta seulotut rikkaruohot. Suurikokoiset, kuten ohdakkeen kukinnot tulivat yhdestä, seuraavasta herneen kokoiset ja viimeisestä rikkaruohon siemenet. Laitteen seulat varmistivat siten viljan puhtauden. Seuloja oli useille viljalajeille.
Puimurin perästä tuprusi ulos pahnat, jotka olivat oivaa materiaalia navetan kuivikkeeksi. Puimurin käyttövoimana toimi maamoottori. Polttoaineena oli valopetrooli ja siinä oli suuri vesitankki jäähdytystä varten. Sen käynnistystä varten piti petroolilampulla kuumentaa kuula punahehkuiseksi, jonka jälkeen se pyöräytettiin käyntiin. Suuri rulla sivulla pyöritti hihnoja, jotka taas pyörittivät ja liikuttivat puimurin osia.
Kolmessa päivässä oli tilan viljat puitu, joten Juho kertoi laitteen eriomaisuudesta muille. Simo sai täten tehtävän ja tilalle varallisuutta hieman lisää eli Simo kuljetti puimurin tilalle, joka sitä tilasi, pui ja siirtyi seuraavaan paikkaan. Seuraavana vuonna oli veljesten kotitilalla mahdollisuus hankkia oma maamoottori eli porilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti