Aiheittain

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ongelmia toisen asteen koulutuksessa

Pyörittelin hetken päässäni, kun luin uutista lähihoitajakoulutukseen osallistuvista, joilla on päihdeongelma. Viime vuosina on ollut suuntaus, että jos muuhun koulutukseen ei pääse, niin iästä tai aiemmasta koulutuksesta riippumatta ohjataan hyvin innokkaasti lähihoitajan koulutukseen. Aiemmin hoitoalalle oli soveltuvuustestit, mutta pari- kolme vuotta sitten ne poistettiin eli kouluun pääsi vaikkei testiä läpäissyt.

Hoitaja kouluihin tungettiin ihmisiä, jotta tilastot kaunistuivat. Sinne päätyivät niin pitkäaikaistyöttömät, kuin maahanmuuttajatkin. Ensiksi mainituilla saattoi olla jo ongelmia, jopa perustaidoissa ja jälkimmäisillä Suomen kielen hallinta osottautui ongelmaksi. Jos perusopetus on ollut ongelmallista, niin kuinka selviää toisen asteen koulutuksesta. Hoitajan tulee osata matematiikkaa, sillä lääkelaskut ovat pikkutarkkaa puuhaa ja usein myös muuntolaskuja milligrammoista millilitroiksi.

Miten ihmeessä on tehty lähihoitajan koulutuksesta sisäänveto ammatti, vaikka työ on vaativaa ja siinä pelataan ihmisten terveydellä, jopa hengellä. No, onneksi on jopa Valvira huolestunut ja on turha kuvitella, että kaikilla on edellytyksiä ja kykyjä toimia lähihoitajana.

Itse näin aikanaan perushoitajakoulutuksen alasjon. Aiemmin, kuten minun, ammattinimike oli apuhoitaja ja heitä koulutettiin terveydenhuolto-opistoissa. Sitten se muutettiin perushoitajaksi ja koulutusta alkoivat antamaan myös sosiaalipuolen oppilaitokset ja sieltä sitten valmistui markkinoille monen kirjavaa porukkaa. Jo opiskelijoista tiesi oppilaitoksen alan ja lopulta jopa oppilaitoksen nimen ja vain pelkästään oppilaan osaamisen perusteella. Kuten äitini tuolloin totesi opiskelijoista, että pahimmat pyörivät jaloissa ja viksummat osaavat menna seinän viereen. Ei kovin mairitteleva arviointi.

Vastaavat ongelmat ovat myös muilla toisen asteen kouluilla. On pakko ottaa oppilaaksi sisään, vaikka oppilaalla ei ole alkeellisia perusedellytyksiä selviytyä opiskeluista. Monilla oppilailla on ongelmia perusaineiden kanssa ja kun perustiedot ovat vajavaiset, niin kuinka selvitä koulutuksesta, jossa sitä todella tarvitaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni elektroniikka-asentajan koulutukseni, jossa vitsinä väännettiin: "Ohmi x käämi = pimeenä koko lääni."

Sitten maahanmuuttajat eli onko kielitaito ja perustaidot hallussa. Ruotsissa on törmätty ongelmaan toisen asteen kouluissa, jossa maahanmuuttajien (lue = yksin tulleet lapsukaiset) keskeyttämiset toisen asteen opinnoissa on suurta ja haaveet lääkärin tai insinöörin ammatista haihtuvat kuin pieru saharaan. Ongelmana on huono kieli- ja kirjoitustaito, heikot perustaidot matematiikassa, kemiassa, fysiikassa ja historiassa. Nämä nyt ensiksi mainittuna. Sama koskee myös maan omia kansalaisia, jotka peruskoulun ovat läpäisseet ns. säälivitosin.

Herää nyt kysymys, että valmistuuko toisen asteen kouluista "ammattilaisia" ns. säälivitosin. Tosin ne on nykyisin sääli ykkösiä. Peruskoulusta piti tulla kaikille samanlainen opetus, mutta itse pidän sitä epäonnistuneena. Luokilla on nyt hyvin eritasoisia oppilaita. On hyvin lahjakkaita ja hyvin lahjattomia. Opetus eteneet kuitenkin keskitason mukaan, joten ensiksi mainittu ryhmä turhautuu ja toinen ryhmä putoaa kelkasta täysin. Ennen käytiin neljä luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen ne oppilaat, joilla oli edellytyksiä, siirtyivät oppikouluun ja sen jälkeen jopa lukioon. Loput jatkoivat vielä kaksi vuosiluokkaa kansakoulua ja siirtyivät sitten kansalaiskouluun, jossa opetus oli esiammattikoulumaista. Itsellänikin oli kolmen vuoden ajan, seitsemän tuntia viikossa kotitaloutta (sisältäen kodin- ja lastenhoidon) ja käsitöitä. Lisäksi ohjelmassa oli kolme tuntia viikossa konekirjoitusta, kauppaoppia ja kirjanpitoa. Nyt ovat kädentaitoiset ja lukutoukat samalla viivalla ja itse en näe sitä yksilön tai yhteisön edun mukaisena.

Sitten päästään ongelmaan tuon vanhan koulutuksen myötä eli kädentaidon ammatit ovat kadonneet, kiitos tekniikan kehittymisen myötä. Juuri, muutama päivä sitten, näin hassun näyn eli tuossa vieressä tehtiin tietyötä ja kaivinkoneen varteen oli kiinnitetty jättimäinen katuharja, jolla harjattiin hiekat pois asfaltilta. Ennen sen hoisi miehet katuharjalla. Lääkärit tappelevat huonosti toimivien tietokoneiden kanssa, mutta konekirjoittajat katosivat, sillä tietotekniikan tulon piti helpottaa hommia. Helppoja hommia ei enää ole ja ne, joilla on vaikeuksia selvitä monimutkaisita asioista ohjataan nyt lähihoitajakoulutukseen, josta on tullut helposti kaikkien tavoiteltava ammatti. Tosin herää kysymys myös motivaatiosta?

8 kommenttia:

  1. No, mitä järkee iskee monta ukkoo luutimaan hiekkaa tai keräämään lehtiä kun 1(yksi) kone tekee tunnissa seitsemän miehen päivätyön?

    VastaaPoista
  2. Peruskoulu toimi vielä kohtalaisen hyvin kun siellä oli vielä tasokursseja.
    Muistaakseni matematiikassa, englannissa ja ruotsissa.

    Itsekin teininä huomasin selkeän eron oppitunneilla kun vaihdoin vaikeammalle tasolle kesken lukukauden.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Anonyymi 1 ja 2!

    1: Totta ja sitten ihmetellään, ettei töitä ole niille, joiden koulutus ja kyky kouluttautua ei riitä kuin luutimiseen.

    2: Juu, alkuun oli ne tasokurssit, mutta ne poistettiin, koska katsottiin, että ne laittavat oppilaat eriarvoiseen asemaan ja tulos on nyt nähtävissä koulumaailmassa.

    VastaaPoista
  4. No niitä on loppujen lopuks aika vähän jotka ei muuta osaa ku luutaa heiluttaa. By the way, tien kautta kiertäen miulla on hyvä ystävä jolla ei kertoimet ollu hyvät tarkkiksella, lopetti senkin kesken ja lähti mualimalle, kao ne jonkinlaisen päättötodistuksen pakosta sille värkkäs.
    Tuli sitte takas kotikaupunkiinsa ja painu raksalle hanttimieheks, nykyään on melko bamari samassa rakennusliikkeessä ja elämä muutenkin mallillaan, ei sortunut juomaan joka ois ollu toinen vaihtoehto.
    Että ei se koulu kaikkia onnelliseks tee.
    PS. Jos rakennuttasin talon tietäsin kenet haluun valvojaks.

    VastaaPoista
  5. IT-ala tuntuu kanssa vetävän monenlaista viheltäjää. Yks harjoittelijani kysyi mikä on verkkokortti. Olin nakittanut hemmon irrottamaan verkkokortit poistettavista koneista. Ja näyttänyt "heitä nää ISA-väyläiset tuohon roskaalootaan ja PCI:t tuohon pöydlle. Niin tunnin kuluttua se hemmo hiipparoi konttoriini tuon kysymyksen kanssa.
    Työkaverin viisivuotias tyttö oli samasta hommasta selvinnyt ko. seliyksellä ihan hienosti.
    ATK-mies

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Anonyymi ja ATK-mies!

    Anonyymi: En väitäkään, että koulu antaa kaikille eväät ja on paljon ns. itseoppineita. Ennen vanhaan mentiin kisällinoppiin ja aukenipa eräille patruunan paikkakin.

    ATK-mies: Alasi on ollut pitkään himoittujen ammattien joukossa ja varmaankin monen laista vipeltäjää. Eräässä IT-alan paikassa pari vanhempaa insinööriä lähetti vipeltäjän noutamaan bittivirtamittaria ja lähtikin innokkaasti hakemaan, kun ei aikaisemmin ollut sellaista laitetta käyttänyt.

    VastaaPoista
  7. Tulipa mieleen kauhea ajatus: ei kai tässä ole kyse kiintiöstä?

    Ainakin tämän vuosituhannen on peräänkuulutettu pörssiyhtiöihin ja muihin yhteiskunnan merkittävimpiin johtoelimiin vähintään 40 % naiskiintiötä.
    Ainoa peruste on ollut, ettei mainituissa tehtävissä ole ollut tätä määrää naisia, ja soveltuvuudesta viis.

    Näitä johtajien naiskiintiöitä ovatkin tiettävästi vastustaneet eniten nimenomaan omilla ansioillaan kohonneet naisjohtajat, joiden saavutukset mitätöitäisiin pimppikiintiöllä.

    Vastakysymyksinä on toistuvasti peräänkuulutettu, miksei naisille vaadita samanlaista 40 % kiintiötä miesvaltaisiin raskaisiin ja vaarallisiin töihin, tai miksei hoitoalalle vaadita 40 % kikkelikiintiötä vähääkään välittämättä alalle soveltuvuudesta?

    Ollaaanko nyt jälkimmäiseen kysymykseen alettu vastata tällä tavalla?

    VastaaPoista
  8. Tervehdys Qroquius Kad!

    En usko kiintiöteoriaan. Itsestäni tuntuu siltä, että hoitotyön arvostus on alamaissa ja sitä kelpaa tekemään vähemmilläkin taidoilla, valitettavasti.

    VastaaPoista