Niin maailma muuttuu Eskoseni

 Vietämme juuri parhaillaan kristikunnan suurta juhlaa eli pääsiäistä. Tänään on ensimmäinen pääsiäispäivä ja meillä sattumalta vapaata. Lankalauantaina emme polttaneet pääsiäiskokkoa, vaan sen sijaan tulet viriteltiin kiukaan alle. Trulleilta taisimme saunan jälkeen näyttää punaisin poskin ja letti pyyhkeen jäljiltä hyvin sekaisena. Perisuomalaisittain, saunan yhteyteen kuuluvasti, nautimme olutta ja makkaraa. Luonnollisesti, seuraavana päivänä tarvitaan helppoa ateriaa, koska kumpikaan ei jaksa kokata.  

Kortteliimme on vanhan kioskin tiloihin tullut kebab-paikka, jonne tehty ristiretki osoittautui hukka reissuksi. Olivat pojat panneet pääsiäisen kunniaksi putiikin kiinni. Pahus, joutui sittenkin kokkaamaan ja olo oli kuin 70-luvulla, jolloin kiirastorstaina ja jouluaattona ei mikään ollut avoinna klo 12 jälkeen, vaan pysyttiin kotona. 

Miksi hämmästyin, no siksi, että takavuosina kotipaikkakunnalleni syntyi kebab-paikka varsin elitistiselle alueelle ja taisi olla peräti ensimmäinen laatuaan. Hyvän palvelun takia paikasta tuli osakemummojen suosikkipaikka ja myös siksi, että siellä keitettiin suomalaiseen makuun sopivaa kahvia. Toimintaa laajennettiin ja perheen pojat alkoivat pitää vastaavanlaista paikkaa toisella puolen kotikylääni, vanhassa kioskissa. Pari vuotta sitten, pojat pisti kioskin kiinni ramadanin vuoksi ja tästäkös isukki jyrisi ja kioski aukeni vielä samana päivänä.  

Maailma on siis muuttunut ja paljon. Kioski on nyt auki ramadanin aikana, mutta ei kristillisenä pääsiäisenä. Päivänä, jolloin pasha, suklaamunat ja mämmi tunkee jo korvista ulos ja kansa kaipaa vaihtelua jääkaapin sisältöön ja kokkausinto pahasti pakkasen puolella. Kummastuttaa hieman liikeidea, saattaisivat pojat tahkota hyvän tilin tällaisena päivänä, kun kaupat ovat kiinni ja jääkaapissa lammaspaistin räänteet, mämmilooran loput ja sille varattu kerma, joka on hyvää vauhtia saamassa jo ihan uusia elämänmuotoja, vakuuttavasti saenneena purkin pohjalle, joka ei tule ulos kuin rälläkällä