Erilaisissa medioissa käydään kiivasta keskustelua
petoeläimistä puolesta ja vastaan. Keskustelun ykkösaiheeksi on noussut susi
(Canis lupus). Sen salakaatoa on ryhdytty harrastamaan julmalla tavalla. Koska
myös karhu (Ursus) on käynyt ihmisen päälle, oli sekin surmattava. Mikä on
tähän johtanut?
Aloittakaamme sudesta, joka on koiraeläin. Viihtyy laumassa
ja hankkii ravintonsa luonnosta, pienriistaa tai suurempaa, jopa kasveja eli on
likipitäen kaikkiruokainen. Suteen on suhtauduttu vihamielisesti
(todennäköisesti kautta aikojen). Kristillisenä aikana se on rinnastettu
paholaiseen, joka on niin paha, ettei kelvannut edes helvettiin. Saduissa ja
tarinoissa susi esiintyy pahan roolissa. Saduissa susi on myös välikappaleena
petokseen ja valheeseen. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Sakari Topeliuksen
satu Sikku, paimenpoika (1880), jossa Torpan akka lupasi Sikulle omaksi kaiken
minkä Sipurin laelta näkyi. Sikun piti antaa valkoinen Valvikki lehmä hänelle
ja kertoa isännälle, että susi sen vei. Toki susi esiintyy myös hyvän
rooleissa, joista tunnetuin taitaa olla Rooman perustajan Romuluksen
kasvattiemona.
Susia oli aiemmin paljon ja ne olivat levittäytyneet paljon
laajemmalle alueelle. Isäni kotiin (Länsi-Suomessa) johtavan tien nimenä oli Susitie,
joka kulki laajan metsäalueen läpi. Isä kertoi matkastaan, pikkupoikana,
vaarinsa ja isänsä kanssa myllylle viljoja jauhattamaan. Matka tuolloin tehtiin
hevosen vetämillä kärryillä ja hevosen turvaksi oli miehillä pyssyt. Kertoi isä
hukkalauman vilistäneen metsän suojassa. Susihan saalistaa laumana ja se
toiminta on hyvin koordinoitua, jokainen tietään paikkansa. Viisaana eläimenä
se myös hankkii ravintonsa helposti, joten kotieläimet ovat helppo ja vaivaton
saalis. Viha sutta kohtaan lienee osin tämän peruja ja siten sen haittaeläimenä
saa syyllisyyttä tuntematta surmata. Tämä on johtanut salakaatoihin ja siten
susikanta on pienentynyt pienentymistään. Ihmisen susi on tiettävästi viimeksi
surmannut Suomessa 1880-luvulla. Susia puoltavien mukaan kanta Suomessa on noin
150 eläintä + Itä-Suomessa vierailevat tähdet, joita Venäjältä käyvät Suomessa.
Tosin susi on niin reviiristään tietoinen, ettei toisen lauman tontille hevillä
tule. Vastustajien mukaan kanta on yli 300 eläintä.
Kuitenkin susi on hyvin huolehtivainen, joten emolle ja
pennuille tuodaan ruokaa tai jos emo haluaa ruuanhankintareissulle mukaan, jää
aina joku laumasta huolehtimaan pennuista. Hyvin hierarkinen on lauman
järjestys, mutta toisiaan tukeva. Sanktiona on laumasta karkottaminen, kaiketi
pääsääntöisesti.
Petokeskustelussa esiintynyt kansanedustaja Eeva-Maria
Maijala sai niskavillani nousemaan pystyyn. Hän on poronomistaja ja
lammasfarmari, joka ei sutta ole nähnyt, mutta susi käynyt hänen jääkaapillaan
aterioimassa. Siteeraan mediassa esiin tullutta: "Pitäähän meidän pystyä
myös elämään! Kyllähän ihminen on herra tässä luonnon kokonaisuudessa
verrattuna petoeläimiin, Maijala vaatii.". Tämän luettuani, nousi metrinen
lettini kohti taivaita. Maijala on myös varatuomari, joten hänen pitäisi
tietää, mutta ...
Telluksen suurin
petoeläin on homo sapiens, joka on ainoa elossa oleva ihmisten (Homo)
sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen siis kuuluu kädellisten (Primates)
lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on täten nykyisin
elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji.
Luomakunnan kruununa tämä eläin tappaa huvikseen minkin
tavoin, niin lajikumppaneitaan kuin muitakin. Laumasta se karkottaa
lajikumppaninsa monin julmin keinoin. Petollisena hyväksikäyttää kaikkea ja
kaikkia. Ei suojele edes omia pentujaan ja osa jopa yhtyy pentuihinsa (joko
omiin tai sitten naapurilauman). Ei riitä tälle petoeläimelle mikään vaan on
valjastanut koko luomakunnan alaisuuteen tuhotakseen sen. Narsistin tavoin
esiintyy miellyttävästi muille lajeille ja täten on niiden ystävyyden
saavuttanut. Kun voitto on saavutettu, niin hyljeksitään tuota muuta lajia ja
valjastetaan se raa'asti palvelemaan suurinta petoa. Suurin peto myös
petomaisuuttaan kaivaa esille toisen lajin petomaisuuden ja sitä hyväksi
käyttäen uhkailee omaa lajiaan. Tälle pedolle ei riitä mikään vaan
elinympäristönsä on se valjastanut ja sitä systemaattisesti ryhtynyt tuhoamaan.
Sen tuottamista jätteistä vain 0,000001‰ (arvioni) on maatuvaa ja muu päätyy
sen elinympäristöön tavalla tai toisella, riippuen sen petomaisuudesta ja hyödyn
tavoittelusta itselleen. Luontaisia vihollisia tällä suurpedolla on vain yksi
eli taudit, joita se älykkäänä pyrkii torjumaan tai hoitamaan. Täten eivät
luonnollisen poistuman kautta häviä epäkelvot yksilöt. Avuton pentu tai raihnainen
vanhus alistetaan väkivallalle, kun se ei tuota hyvinvointia laumalleen.
Sanktiot lauman sääntöjen rikkomisesta ovat vahvat vain niille lauman
jäsenille, jotka yrittävät hyötyä tuottavasti vain itselleen.
Edellinen kappale on oikeasti julma, kuten Grimmin sadut,
mutta valitettavan totta. Jos olette lukeneet uutisia, niin ymmärrätte tuon
edellisen kappaleen. Suomessa on ihmisiä likipitäen 5,5 miljoonaa ja susia
muutamia satoja. Olisi syytä miettiä, miksi muutama sata sutta ei mahdu Suomen n.
338 145 km2 alueelle, mutta n. 5,5 miljoonaa ihmistä kyllä?
Löysin netistä tämän kuvan suden silmistä. Surulliset ovat nuo silmät. Meidän ihmistenkö vuoksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti