Moottoripyörille katsastuspakko

Aamun aviisissa oli otsikon aihe ja päätöksen takana jälleen kerran EU:n järjetön joukko-osasto. Suora lainaus lehdestä. "Euroopan komission hyväksymä esitys on osa uusista ajoneuvotarkastusten vähimmäisvaatimuksista, joiden yhtenä tavoitteena on vähentää teknisistä vioista johtuvia onnettomuuksia Euroopassa.". Itselläni ei kokemusta moottoripyöristä ole, mutta monen tutun tallista ko. menopeli löytyy.

Kun mietin moottoripyörän käyttäjäkuntaa, niin ikäjakauma on suuri. Pyörät jaetaan kolmeen luokkaan A1, A2 ja A. Ensiksi mainitun pienitehoisen pyörän ajoluvan saa kuusitoistavuotiaana ja seuraavan kahdeksantoistavuotiaana. A1-luokan pyörät ovat kierrätystavaraa kuten mopot. Kun oikeudet sallivat, niin kalustoa suurennetaan. A-luokan pyörään oikeus tulee vasta 24-vuotiaana. Isojen pyörien pääkäyttäjät näyttävät olevan pääsääntöisesti yli 30-vuotiaita.

Nuoret kuljettajat pitävät kovaäänisistä pyöristä ja enemmän meteliä saa pakoputkella, kuten autoissakin. Ne ovat kuitenkin helppo vaihtaa katsastukseen ja kun leima on saatu, ei kun mekkalaputki paikoilleen ja paanalle. Koska nuorella on vähän rahaa ja polttoaine maksaa, niin ensimmäisenä tingitään renkaista. Sama koskee autojakin, itselläni oli samat kiekot kolmetoista kesää ja kolmen eri ajoneuvon alla. Niistä oli pakko luopua, kun vyöt paukkuivat poikki. Myös muista huolloista tingitään helposti, esimerkiksi jarrupalat.

Aikuisten isot pyörät ovat usein harrasteita ja täten vanhempia malleja tai täysin rakenneltuja spesiaaleja. Niiden kunnostamiseen ja kunnossa pitämiseen käytetään runsaasti työtunteja, joten ne ovat todella näyttäviä. Usein taloudessa on näitä pyöriä useampi kappale.

Tutkitaanpa hieman sitten itse katsastustoimintaa. Katsastusinsinööreillä ei monellakaan ole tietoa vanhoista ajoneuvoista, joten itsellänikin meinasi jäädä leima saamatta, sillä ruostevaurio oli korissa ei kantavassa rungossa ja kun hieman mekastin, niin vanhempi inssi tuli katsomaan ja hieman ohjeisti nuorempaa. Mikä on inssien tietämys moottoripyöristä? Onko se samaa luokkaa kuin minulla, joka ei ikinä ole ajanut, ihaillut vain vaiko ajokokemus vuoden kivi ja kirves pyörillä? Uuden polven insseillä ei edes välttämättä ole ajokorttia moottoripyörälle, joten kuinka he sitten saavat suorittaa ajotestin. Tunnetusti inssin mieltymys ajoneuvoa kohtaan ja naamakerroin vaikuttaa yhä, tuleeko leima kerralla vai ei. Tätä on turha kieltää, sillä tästä on omakohtainen kokemus vain kymmenen vuoden takaa. Ostin kuitenkin ajoneuvon, joka on nyt projektina. 5 kuukautta ja 8 päivää oli siitä kun ajoneuvo oli katsastettu, kuitenkin takavakaajan puslat halki molemmin puolin, iskareissa ei ole ollut kotona vuosiin ketään, runko toiselta puolelta kierossa ja välipalkki ruostunut lähes irti, ohjaussimpukka, apusimpukka ja välitanko niin väljä, että ratissa kolmevarttia tyhjää ja koetaulun takana ei palanut ensimmäinenkään valo. Tämän pohjalta voidaan todeta, että katsastuspakon jälkeen tieliikenteessämme tulee olemaan laillisia rysiä.

Lisäksi EU:n tomppelit perustelevat päätöstä, että teknistä vioista johtuvat onnettomuudet jäävät pois. Kuten Liikenneturvallisuusvirasto toteaa osuvasti, niin suurin tekninen vika on ratin ja penkin välissä tai kun moottoripyöristä puhutaan niin sarvien ja penkin välissä. Erilaiset tilastot kertovatkin, että puhtaasti ajoneuvon tekninen vika on syynä onnettomuuteen noin 0.5% ± 1,5 % tilastosta riippuen. Joten se siitä.

Kun katselen erilaisia ajoneuvoja tieliikenteessä, jossa olen ammatikseni, niin näkyjä on monia. Mopoa ei tarvitse vuosittain katsastaa ja se näkyy, on viritettyä, meluisaa, valotonta jne. Myöskään henkilöauton peräkärryillä ei ole katsastuspakkoa ja se näkyy. Varsin on harvinaista nähdä sellainen vaunu, jossa ajovalot ovat kunnossa. Yleensä ne ovat täysin pimeät tai sitten kaikki vilkkuvat eri tahtiin. Eikö näitäkin pitäisi vuosittain ruveta syynäämään?

Eiköhän nuo EU:n virkamiehet voisi tällaisten asioiden viilaamisen sijaan keskittyä tuon talouden viilaamiseen?