Arkistojen salat

Ennen vanhaan oli oikeita arkistoja, joissa oli paljon mappeja ja niissä hirmuisesti paperia, joissa tietoa aiheesta jos toisesta. Kuten rikosoikeuden uutisoinneista olemme saaneet lukea, on asiakirjat saatettu julistaa salaiseksi. Vaati paljon aikaa, vaivaa ja viekkautta poistaa itselle epäedullinen asiakirja.

Toisin on tänään. Internetin ihmeelliseen maailmaan päätyy melkein kaikki ja siellä pysyy. Enää ei ole salaista vaan kaikki on julkista. Hakupalvelut ovat helppoja käyttää, mutta niitä ei kukaan päivitä. Tein juuri haun kotikuntani maistraatista ja yhä löytyy sen osoite X-tori 1. Tosin tuo maistraatti poistui täältä jo yli viisi vuotta sitten. Itse olen alkanut turvautua perinteiseen painettuun puhelinluetteloon, jossa tiedot ovat ajan tasalla. Hakupalveluissa yritykselle saattaa löytyä useita puhelinnumeroita ja kun niihin soittaa, niin sieltä vastaa joku vallan toinen tai operaattori ilmoittaa kohteliaasti, että numerovalintasi on virheellinen.

Internetissä on lukuisia sovelluksia, joihin kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa. Otetaan nyt tuo youtube, johon on ladattu musiikin lisäksi ihmisten tapahtumia. Otetaan nyt esimerkiksi tuo koulussa tapahtunut järjestyksen pito, jossa oppilaan ja opettajan välille syntyi pieni käsirysy. Joku sen nettiin tuuppasi ja siellä pysyy. Haluaako tuo oppilas nähdä tuon tilanteen vielä kolmikymppisenä? Hakukoneissa nämäkin säilyvät ikuisesti.

Hieman ilahtuneena luin tuon espanjalaismiehen oikeustaistelusta hakukonejättiä vastaan. Miehen omaisuutta oli takavarikoitu ja huutokaupattu velkojen vuoksi ja tapauksesta oli kirjoittanut paikallinen aviisi. Jos nimensä kirjoitti hakukoneelle, niin tuo lehden artikkeli tuli myös esille. Hän halusi sen poistettavaksi, Espanjan tietoturvaviranomainen päätti kuitenkin, ettei lehden tarvinnut poistaa miehen tietoja, koska ne oli laillisesti julkaistu. Tosin hakukonejätti velvoitettiin poistamaan linkki. Asia sai ratkaisun EU:n tuomioistuimessa, jossa todettiin: "hakukoneen ylläpitäjä on tietyin edellytyksin velvollinen poistamaan linkit sivuihin, jotka löytyvät hakutuloksista, kun kyseiset tiedot eivät ole asianmukaisia tai ne eivät enää ole olennaisia."

Päätös on poikinut laajaa keskustelua puolesta ja vastaan. Ymmärrän hyvin tuon espanjalaismiehen toiveen. Kaksikymmentä viisi vuotta sitten tapahtunut asia ja yhä julkinen. Elämä ja elämäntilanne on hänen kohdallaan varmasti muuttunut aivan toiseksi. Nuorena tulee tehtyä töppäyksiä, jotka haluaisi unohtaa, mutta hakukoneista ne putkahtavat esiin, jos ne on uutisoitu tai tubetettu. Tuollainen vanha, epäolennainen tieto voi maksaa työpaikanhaun. Kyllä, työnantajat katsovat myös hakukoneita ja jos löytyy epäedullista, ei tule valituksi.

Uutisiin tulee usein isoilla otsikoilla pieniäkin tapahtumia ja internetin aikana heti. Ei ole tavallista, että uutisessa on teksti: "Juuri nyt". Pyydetään myös lukijakuvaa, jos olit tapahtumapaikalla. Media osaa poistaa lukijakuvasta arimmat, mutta kun kuvaaja heittää sen naamakirjaansa tai muuhun sovellukseen, niin kaikki on nähtävissä. Saattaapa kuvaaja kertoa tapahtumasta laajemminkin ja ei ole yllättävää, että tällainen hakukoneesta löytyy.

Ikävä kyllä oli lukea Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies Niilo Jääskisen kommentti, että EU:n kansalaisella ei ole oikeutta tulla unohdetuksi. Miksi ei? Jos katsot yllä olevia kappaleita, niin ymmärtänet varmaan, miksi tuosta kommentista olin surullinen. Miksi kaiken pitää olla julkista? Maksuhäiriömerkintä vuosien takaa voi estää monta asiaa ja merkintä ei enää ole ajankohtainen. Konkurssimerkintä ei vanhene koskaan. Entä rikos? Isoin otsikoin on sinua syytetty, mutta myöhemmin todettu, että et ole ollut siellä päinkään, mutta uutista siitä ei näy. Löydyt kylläkin yhä rikoksesta syytettynä. Tähän julkisuuteen et voi itse vaikuttaa paljoakaan vaan ne löytyvät viranomaispäätöksistä ynnä uutisista ja maksamalla saat henkilön luottotiedot ja rikosmerkinnät esille.

Nyt kuitenkin käsiteltiin vain yksilön löytyminen hakukoneesta. Tuomioistuimen päätös oli melkoisen ympäripyöreä eli milloin tieto ei ole ajankohtainen. Tämä asia on melkoisesti veteen piirretty viiva. Milloin tieto on edesmennyttä? Tämän voi yksilö päättää, mutta yritys tai yhdistys ei, joten nämä väärät tiedot tulevat yhä löytymään.

Lisäksi pyyntö täytyy tehdä itse. Tämä on ymmärrettävää, sillä tunnemme nuo hakemistopalvelut, jotka markkinoivat palveluitaan soittamalla ja varmistavat siten, että tiedot ovat ajan tasalla. Seuraavaksi postiluukusta kolahtaa iso lasku palvelusta, jota et tiennyt edes tilanneeksi. Tosin tämä koskee yrityksiä ja yhteisöjä. Kuitenkin näistä on uutisoitu laajasti, joten varmasti suurin osa ihmisistä ryhtyisi epäilemään soittajan aikeita.

Tätä asiaa kun mietin, niin tajusin, että hakukoneesta en pääse pois edes kuoltuani. Viranomaisrekistereistä kyllä, mutta hakukoneista en. Tästä päästään hyvin kaksipiippuiseen asiaan ja siitä ei ole vielä ennakkopäätöstä. Ennen vanhaan luurangot pysyivät pääsääntöisesti kaapissa ja kun sukupolvet vaihtuivat, niin sinne ne jäivät. Ihmisen arvot ja asenteet eivät ole samat kuin edellisen polven. Voiko perikunta poistattaa tiedot, jotka hakukoneesta löytyvät ja tuntuvat heille epäedullisilta? Jos ajattelen puhtaasti itseäni, niin lähiperikuntaa minulla ei ole. Jos huomenna olisin edesmennyt, niin voisiko joku läheisistäni ottaa nokkiinsa kirjoituksistani ja vaatia ne poistettavaksi. Onhan tämäkin sähköpostin takana vaikka en nimelläni esiinnykään. Intohimoiselle sukututkijalle tai aikalaiskirjoituksia tekevälle tämä saattaisi olla aarreaitta.