Silloin armoitetulla 1970-luvulla televisio-ohjlemia tuli yleensä iltaisin. Eräänä päivänä eli 24.4.1976 alkoi erikoislähetys. Isi keskeytti leikkimme ja sanoi: "Nyt kaikki hiljaa.". Muutama päivä aikaisemmin oli tapahtunut jotain kamalaa. 40 ihmistä oli kuollut vakavassa onnetomuudessa ja koko Lapuan kunta oli halvaantunut.
Neljäkymmentä valkoista arkkua ja kirkon kellojen hiljainen ääni. Jäimme katselemaan hautajaisia, jossa haudattiin 40 vainajaa, valkoisissa arkuissaan. Presidentti Kekkonen osoitti myös kunnioitustaan vainajille, kuten koko valtioneuvosto.
Itselläni on tuosta televisioinnista mielessä vain tuo arkkurivistö ja musiikki eli Albionin Adacio https://www.youtube.com/watch?v=MfkzNNaXFyo
En pitkään aikaan pystynyt kuuntelemaan tuota, mutta nyt huomaan, että siinä on toivon sävel. Ensin sävy on synkkä, mutta myöhemmin se nousee toivoon.
Toivon, että jokainen voisi löytää toivon, mys vaikeuduen edessä. Vaikea muisto lohduttaa, sillä isi kertoi meille kaikesta ja olimmehan isin ja äiti kanssa oppineet ensiapua ja pelastusta Ja kaikkea muuta elämän polulla tarpeellista.
Orvoiksi jääneille lapsille järjestettiin apua. En tiedä mitä heille kävi, mutta toivon, että he saivat elämän järjestykseen. Osasta tuli osaorpoja muutamasta täysiorpoja. Heille lähetimme vaatteita, rahaa, lejuja. Toivon, että lahjamme lohdutti heitä.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti