Joka vuotinen lumisota

Kun lehdet ovat pudonneet puista, päivä lyhentynyt ja vesisade on lähes loputon ynnä päivän harmaus loputon, niin alamme toivoa pakkasta ja lunta, joka toisi valoa pimeyteen. Jossain vaiheessa talvea (riippuen lumisateiden määrästä ja esiintyvyydestä) alkaa lumitöiden tekeminen risomaan ja erityisesti aurakuskit, jotka saapuvat paikalle, juuri kun olet pihasi ja porttisi puhdistanut, tuupaten siihen melkoisen vallin.

Manausta auroille riittää. Eikö sitä saatanan lapaa saa käännettyä portin kohdalla? Hidastaa kunnossa pidon mukaan hommaa ja se ei käy. Kun siinä perkeleen aurassa on kaappari, niin miksi sitä ei käytetätä. Ks. edellinen kunnossapidon vastaus. Miksi aurat paahtaa kuin Vatanen radalla ja sitten portilla on lunta puolentoista metrin levyinen massa? Kun vallit talven myötä nousevat on ajatteva vauhdilla, jotta aurattava lumi saadaan vallin päälle, jos näin ei tehdä, niin lumi vierii taikaisin tielle. Eiks toinen aura voisi tulla perässä ja puhdistaa portit? Ei käy, sillä kustannukset tuplaantuisivat.

Lisään tuohon kattavaan mediasta poimittuun käsitykseen vielä omani ja siihen saamani vinkeän vastauksen.

Kuvat ovat tältä päivältä ja kuten kuvista näkyy niin auravalli on kokonaisuudessaan MINUN portilla. Naapurin portilla ei ole kuin pihan tekemättömän lumityön verran sekä tievieruksen valli on hyvin matala.

Miksi aina MINUN puolelle aurataan koko saatanan knööli, joka tiestä irti saadaan revittyä? Eikö koskaan voida aurata toisin päin, jotta pariton puolikin pääsisi osalliseksi? Näihin kysymyksiin hain vastausta muutama vuosi sitten, kun kevään koittaessa tie karhuttiin runsas lumisen talven jälkeen. Tällöin tiekarhun etulevy oli käännetty portillani pihaan yli metrin matkalta ja massa jysäytetty puska-aitaa vasten (kork. 97 cm ja leveys 135 cm, pituus 68 cm)). Tiekarhu oli sitten peruuttanut hieman ja jatkanut matkaansa, jolloin mahaterän tuoma paksu massa levisi sitten portille yli kuudenkymmenen sentin tiiviiksi massaksi. Tällöin pyysin kaupunkia perustelemaan ja vastaus oli todellinen yllätys.

Kartoissa on merkitty lumen kokoamisalueeksi parillisten talojen puoli, sillä parillisen puolella on kartassa puistoalue. Nyt törmäämme jälleen teorian ja käytännön todellisuuteen, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vuonna 1952 on silloisen kauppalan geodeetti piirtänyt uudelleen aluemme tonttikartat (yhden korttelimme talo on niiden viivojen vuoksi puoliksi kaupungin puistoalueella). Alkuperäisenä ajatuksena on ollut tien leventäminen kapeasta ja yksisuuntaisesta, kaksisuuntaiseksi, leveäksi tieksi ja tielinjaa muutettiin siten, että parillinen puoli menettää puska-aitansa ja parillisilta otetaan tuo tienlevennys osuus ja tämä johtuu ainoastaan rakennusten sijoittelusta tontilla. Tuolloin siirrettiin rajapyykit uusille paikoilleen eli siihen mihin tien piti leventyä. Tuossa vanhassa korttelikartassa levennysalue on merkitty puistoksi ja koska tietä ei vieläkään ole levennetty, niin meidän asukkaiden puska-aidat ovat yhä paikoillaan ja koska alue on vanha, niin ovat myös aidat, jotka on istutettu 1910-1930-luvuilla ja kukapa nyt aitaansa poistaisi, kun virallisissa papereissakin on teksti: "Ennen tienlevennyksen tekoa on alue pidettävä puistomaisessa kunnossa.".

Tästä päästään oletukseen, että virkamiehelle on totta vain se, mikä seisoo virallisessa paperissa ja sen ammoin leimallaan vahvistanut ylempi virkamies on määrännyt. Tuo yli kuusikymmenvuotias korttelikartta kertoo kunnossapitopäällikölle, että lumitila on tuolla puolen ja kunnossapitopäällikkö kertoo sen aurakuskille, joka vain toteuttaa esimiehensä määräystä. Ja minä sitten lapioin. No pysyypähän kunnossa toisin kuin tien toinen puoli.

Kai muistatte tämän, kun seuraavaksi kiroatte auravallia :)

Talven ihmemaa

Päivä 1.

Sataa lunta. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni lumumban ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja peittämässä puun oksia. Todella kaunista. Lapset nauttivat ja tekevät ulkona lumienkeleitä. On kyllä upeaa, että täällä pohjoisessa on sentään neljä vuodenaikaa.

Päivä 2.

Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu. Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta. Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki.

Päivä 3.

Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta on kymmenen astetta. Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata ja kasautui taas portin eteen. Kadulla ollut auto jäi vallin taakse. Pari tuntia sai huhkia ja hiki tuli. Savuhormiin oli tuiskuttanut lunta ja takkaa lämmittäessä muuri halkesi, no – onneksi on sähkölämmitys.

Päivä 4.

Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas kiristyi. Kaaduin perseelleni jalkakäytävälle. 150 euroa poliklinikkamaksua, mutta onneksi mitään ei ollut poikki, selkä ja toinen jalka ovat aivan sinelmillä ja pienikin liike sattuu. Sääennustus lupasi lisää lunta.

Päivä 5. 

Taas kylmenee. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta hän pääsisi töihin. Auto liukui kuitenkin päin kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa. Tiedossa lumitöitä tänään. Se perkeleen aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa. Nyt se saatana kasasi sellaisia useamman kymmenen kilon jäälohkareita portille. Venäytin selkäni niitä nostellessa, lekuri veloitti kuvineen 350 euroa. Jääkasan ammuin auki rakennusvaiheessa jemmaan jääneellä dynyllä. Aita hajosi samassa rytäkässä aivan silpuksi. Yksi lohkareista rikkoi olohuoneen ikkunan ja voi Jeesus, että nyt talossa onkin vasta kylmä.

Päivä 6.

Kaksikymmentä astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpiminä kynttilöillä ja petrolilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit, mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle ja hajosi lunastuskuntoon. Aamulla oli koko perhe jäässä ja lapset sairastuivat. Lekuriin meni yhteensä 500 euroa.

Päivä 7.

Tuota vittuperkeleen valkoista paskaa tulee koko ajan. Kaikki saatanan vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään, joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä pään irti. Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt taas poissa. Vesijohto jäätyi umpeen, patterit ja molemmat vessanpytyt halkesivat. Remonttiarvio on liikkeen mukaan 35 tuhatta euroa, kun laatoitukset menevät märkätiloissa uusiksi. Näytti siltä siltä, ettei katto kestä lumen painoa ja päätin pudotella pahimmat paakut pois. Tipuin katolta ja nyt jalka on murtunut. Lekurilasku taitaa mennä yli kolmen tonnin.

Päivä 8.

Saatana, 15 perkeleen senttiä uutta vitun lunta ja vitun räntää ja vitun jäätä, ja herra yksin tietää mitä paskaa sitä taivaasta viime yönä tuli. Vaimo jätti minut ja vei lapset, muutti kuulemma jumppaohjaajansa kanssa Espanjaan. Auto ei lähde käyntiin, ei edes inahda. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi. Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se pääsi pakoon, kun kainalosauvoilla ei tuossa saatanan hangessa pääse minnekään. Huomenna viritän sille perkeleelle tielle miinan.