Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Otsikko on vanha suomalainen sananlasku ja sen ovat edustajamme unohtaneet kaikilla sektoreilla. Eduskunta on tästä jo surkuhupaisa esimerkki eli ensin vouhotetaan uudesta laista ja ei mene kauaa, kun se perutaan ja lyhyesti todetaan, ettei laki ollutkaan niin hyvin valmisteltu kuin oli ajateltu.

Vahingollisin unohtaja on Kela, joka hinkusi itselleen toimeentulotuen hoitamisen ja kun ei loppuun asti ajateltu, niin reisillehän se meni. Lopulta myönsivät, ettei hakijoiden ensiaaltoon ollut varauduttu riittävästi. Historia toistaa taas itseään, sillä jo 1980- luvun alussa, kun Syksyn Sävel äänestys siirtyi postikorteista puhelimiin, niin puhelinlinjat ruuhkautuivat täysin ja ihmiset eivät pystyneet tilaamaan edes ambulanssia. Kolmessa kymmenessä vuodessa ei ole opittu yhtään mitään.

Aiemmin toimeentulotuen hoitajana oli kunta, johon apua tarvitseva varasi ajan ja keskusteli sosiaalityöntekijän kanssa kasvotusten tilanteesta. Jo soittaessa sai tiedon, että mitä papereita täytyy ottaa mukaan ja siellä kopioitiin paperit. Kela lähti täysin soitellen sotaan eli joutui perehtymään jokaisen asiakkaan tapaukseen alusta alkaen, sillä tiedot kunnilta eivät siirtyneet Kelaan ja kun kokemusta ei ollut, niin toiminta ruuhkaantui ja pahan kerran.

Toimeentulotuki on käsiteltävä lain mukaan seitsemässä päivässä, mutta Kelalla viive on jo kolme viikkoa. Kelan ruuhka on myös hidastanut muiden etuuksien käsittelyä ja sähköisesti lähetettyjen liitteiden käsittelyyn menee kolmisen viikkoa (koskee kaikkia lähetettyjä liitteitä) ja siksi kaikkien päätösten käsittely venyy.

Kelan toimipisteisiin on turha mennä ja puhelimella ei asiakaspalveluun pääse. Suosittelevat asioimaan verkossa, mutta kysymyksiin ei verkossakaan ehditä vastaamaan. Epätietoisuus kalvaa kansalaista ja stressin taso ehtii nousta jo Pluton korkeudelle, ennen kuin mitään tapahtuu.

Entä kansalainen, joka odottaa ja odottaa päätöstä sekä maksupäivää kolme tai neljä viikkoa. Laskuja ei voi maksaa, joten uhkana on sähkön- ja veden jakelun katkeaminen. Eräpäivää voi siirtää, mutta raja tulee siinäkin vastaan. Jääkaapissa on jäljellä todennäköisesti vain valo ja ruokakaapissa on hyvin niukasti mitään. Veikkaisin, että todennäköisesti vain mausteita. Jos nettiyhteys katkeaa, niin mitenkäs sitten suu pannaan. Perussairauksen lääkkeet loppu ja siitä seuraa sitten omat ongelmat. Syrjäseuduilla tarvitaan auto, jotta pääsee edes kauppaan, mutta tankki on tyhjä, verot ja vakuutukset maksamatta, niin milläs menet. Entä jos kodinkone vielä sanoo työsopimuksen irti, niin voidaan todeta, että piru on merrassa.

Lasten onni on koulu, jossa saavat syödä edes kerran päivässä kunnon aterian. Aikuinen pihtaa omistaan, että lapsella olisi jokapäiväinen leipä. Ruuasta pihtaaminen johtaa aliravitsemukseen ja se kohtaa yhtä hyvin laihoja kuin lihavia, sillä ateriasta saatavat vitamiinit ja kivennäisaineet jäävät saamatta. Ruualla pihtailu myös kostaantuu muilla tavoin, esimerkiksi makkarapaketin saa eurolla ja kun se on päivittäinen, niin sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa moninkertaiseksi ja uhkana myös diabetes, sillä suolaa ja nitraatteja ne sisältävät runsaasti. Ikävä kyllä, että nämä sairaudet piilevät vuosia ilman oireita.

Kela kertoo nyt rekrytoineensa lisää henkilökuntaa, mutta koulutus vie oman aikansa ja kuukauteen uusista tulokkaista ei juuri apua ole ja vanhojen työntekijöiden aika menee kouluttamiseen ja työhön perehdyttämiseen. Täten ruuhkat jatkuvat ja kansalaiset odottavat. Karkea arvioni on, että ruuhkan purkuun menee vuosi tai pahimmassa tapauksessa kaksi.

Kaiken huipuksi, Kelan maksamat tuet ovat pieniä ja niistä verotus on korkeampaa kuin palkasta. Monelle tulee yllätyksenä, että etuuden pidätysprosentti on 25 ja itse pitää verottajalta hakea siihen muutosta, mutta siltikin se on lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä.

Kelan etuusjohtaja Anne Neimaala tosin lohduttaa päätöstä odottavia: "Pahoittelemme sitä, minkälaiseen tilanteeseen on jouduttu, ja ymmärrän oikein hyvin sen, että asiakkaat ovat tyytymättömiä." Tämä lohduttaa paljon nälkäistä vatsaa, särkyistä ruumista, kylmästä kämpästä palelevaa, jne.

Hieman alkaa vaikuttaa siltä, että yhteiskuntamme on taantunut sata vuotta. Kahtiajakoisuus on suurta eli pieni joukko, joilla menee hyvin ja suuri joukko, joilla ei mene. Pieni joukko huolehtii siitä, että heillä ja heidän läheisillä sekä yhteistyökumppaneilla menee hyvin. Muut saavat tulla toimeen omillaan. Seuraavaksi lienee odotettavissa huutolaiskauppaa ja toivottavasti sellainen ei ole 28.12.2017.