Kun aika minusta jättää

Aamun aviisissa oli eilen kertomus sisaruksista, jotka tyhjensivät edesmenneen äidin kotia, mutta tänään oli aiheesta toisenlainen kirjoitus, jota en ole itsekään tullut ajatelleeksi eli edesmenneen läheisen tietotekniikka. Olin kyllä aiemmin lukenut, että nassukirjan voi jo eläissään muuttaa muistosivuksi, mutta entäs sitten kaikki muu?

Mummoni sanoi aikanaan, että: "Sijan tiijän jos synnyin, paikan kus eloni elin, mutten sitä sijoo mis kuolo miut kallistaa." Menolippu kourassa tänne synnytään ja jokainen lähtee näyttämöltä kerran, jälkeen näytöksen viimeisen, ennemmin tai myöhemmin.

Materiaalisesta mammonasta ottaa lähisuku mitä pitää itselleen arvokkaana ja saattavat osan myydä ja  loppu päätyy siirtolavalle. Tämä tilaisuus on joko hyvässä järjestyksessä menevä tai sitten tapellaan oikeusasteita myöten, josta juuri tuli korkeimman oikeuden linjaus (tosin tuossa oli kysymyksessä parin ero). Kun luin tuota aamun aviisin juttua, niin tuli mieleen ajatus, että porukalla saattaa olla ihan eri käsitys datan sisällöstä. Tiedän ainakin yhden kuvan kuvatiedostoissani, jota puolisoni ei todellakaan halua kenenkään näkevän.

Ryhdyin itse miettimään asiaa ja hoksasin heti yhden asian eli CD:lle poltetulla levyllä on suunnitelmani hautajaisistani, sillä tein sen aikoinaan, sillä haluan, että ne ovat minun näköiseni eli kunnon peijaiset eikä mikään pönötystilaisuus, jossa puhutaan puuta heinää minusta ja tirautetaan nenäliinaan. Tätä ei taida muistaa ukkokaan, mutta hän lienee sen autuaan onnellisesti unohtanut. Johtuneeko siitä, että hän uskoo kuolevansa ennen minua?

Puhelimeni on vanhaa mallia eli voit soittaa ja lähettää tekstarin. Entäpä älysellainen, jossa on sovelluksia, sun muita pilvin pimein ja kaikki erilaisten (usein toistuvasti muuttuvien) salasanojen takana. Jo pelkkä älysellainen saattaa olla suojattu salasanalla, joten miten sellaisen tyhjentää ja kuka?

Koska olen vanha, niin käytän perinteistä tietokonetta. Niin, tuota, olen käyttänyt sellaista vuodesta kivi ja kirves. En ole saanut vaihdetuksi sitä pahuksen paristoa vanhaan 386, mutta toimivassa terminaattorissa on korppu asema ja minulla on satoja korppuja. Täytyy varmaan käydä ne läpi. Pelit, basic 2.0 tai hätätilalevyke ei varmaan anna mitään kiksejä, mutta pikainen vilaisu löysi myös levykkeen, jossa on tekstitiedostona kännyyn tulleita tekstareita. Ei taida olla sellaista, mitä muiden haluaisin tietää. Pitääköhän tuo terminaattori saada tulille, jotta voisi nuokin käydä läpi?

Kun katson oman koneen tiedostoja ja sukuni tunnen, niin toiselle voivat olla arvokkaita tässäkin blogissa kirjoitetut, esimerkiksi Elämän poluilta löytyneitä-jutut, jotka ovat omakohtaista tarinaa. Toisille ne ovat roskaa ja jos tällainen pääsee kirjautumaan koneelleni, niin varmaan on ensimmäisenä format C ja kaikki ovat tipotiessään. Äitini on harrastanut sukututkimusta ja olen hänelle tehnyt sukukartan ja olisi hyvin ikävää, jos se tuhoutuisi.

Kävin ammoin myös elektroniika-asentajan koulutuksen ja tein muistiinpanoistani puhtaaksi kirjoitetun painoksen (on kuulemma opettajilla oppimateriaalina yhä edelleen) ja se on sekä levyllä että tulosteena. Muistan kun kirjoitin yövuorossa hälytyslaitteista muistiinpanoja ja sattui vartija poikkeamaan osastolla. Hän sanoi tiedostoani vaaralliseksi, sillä se oli hyvin yksityiskohtainen. Voisiko jätteiden seasta joku löytää tuon CD:n tai keräyslaatikosta tulosteen?

Voi perkeles, täytyy tuo vanha 386 saada hereille, sillä dos pohjaisessa winkkutoosa 3.11 on kovalevy, jolle tallenttaa. Mitähän sielläkin on? Puhumattakaan mitä on entisen koneen kovalevyllä, jonka ukko on useasti luvannut asentaa tähän koneeseen. Nykyiselläkin kovalevyllä on tiedostoja, joista pikavilauksella selvisi itsellenikin vain murto-osa. Nekin saattavat olla pahempia, kuin päiväkirjani sivut, mutta on ehkä syytä polttaa nekin kirjat. Suurin tiedosto on tämän blogin tekstit (ei tiedä milloin joutuu nettipoliisille selvittämään) ja toinen on sairauskertomukset ja ainoa, jolle ne ovat merkityksellisä, on minä itse.

Minulla on kaksi pelisivustoa, jotka pitäisi lakkauttaa. Täytynee varmaan kirjoittaa Minun hautajaiseni tiedostoon niiden salasanat ja käyttäjätunnukset, että ne saadaan lopetettua. Hups, minulla on tili myös huutonetissä ja torissa (tosin jälkimmäisen käyttäjätunnusta tai salasanaa en muista, sillä käytöstä pitkä aika), sitten on pari postia ja työyhteisösivu, pari kosmetiikka firmaa ja yrityssivua. Ups, on muuten paljon, kun tarkemmin ajattelen. Mitä muuten on tuolla kovalevyttömällä koneen lerpuilla? Taitanee olla syytä kirjoittaa ja tulostaa.

Miten tehdä datatestamentti? Voinko vaatia tietyt tiedostot säilytettäväksi? Sitten ovat nämä pilvitallenteet, jotka ovat salasanan takana. Voiko joku päästä niihin käsiksi? Itse myös muistelen, että minulla on käyttäjätunnus Overdrive sivustolle, tosin ei hajuakaan käyttäjätunnuksesta tai salasanasta. Jääkö sukulaisille harmiksi epämääräiset viestit tai muut sellaiset, kun tiliä ei ole saatu lopetettu, mutta google muistaa aina ja kaikki.