Poliisien suljetun Facebook-ryhmän kirjoitteluista on tehty tutkintaa, sillä pääosin helsinkiläisistä vapaista toimittelijoista (ja tämähän selittää jo paljon) koostuva Long Play on saanut käsiinsä yli sata kuvakaappausta em. sivulta. Aiheena tutkintaan on tietysti rasistinen kirjoittelu, joka on ollut täysin avointa sekä etninen profilointi, joka tietysti on rasistista. Sivuston moderaattorina on toiminut nettipoliisina tunnettu Marko Forss, joka luopui tehtävästä siirryttyään vihapuheen tutkijaksi ja pelkäsi myös ryhmän vuotavan. Täten on todettava, että ryhmässä on luopio tai luopioita, joten tekstien leviäminen ei oikeastaan ollut yllätys.
Sivustolla irvailtiin kuvakaappausten mukaan mm. hylsyn saaneen maahantunkeutujan hirttäytymisyrityksestä Helsingin Rautatietorilla. Kuvakaappausten mukaan tekstit kuuluivat: ”edes tota ne ei osaa” ja ”kelvottomalta yritykseltä näytti”. Maahantunkeutujat ovatkin melko usein vahingoittaneet itseään tai yrittäneet itsemurhaa protestiksi, kun unelmien lorvailupaikka jää saavuttamatta. Tämä on jo niin tavanomaista, että mieleen tulee lähinnä sama tilanne, kuin kaupan karkkihyllyn edessä kiukutteleva lapsukainen, kun namipussi jää saamatta. Tavallisen suomalaisen itsemurha jää mediassa käsittelemättä ja tähän on vain yksi poikkeus, jossa kirjoitetaan: "Henkilöauton kuljettaja kuoli törmättyään rekkaan (edelleen virheelinen informaatio). Onnettomuus tapahtui suoralla tieosuudella ja ajokeli oli hyvä. Rekan kuljettaja ei loukkaantunut onnettomuudessa (paskapuhetta). Poliisi tutkii onnettomuuden syytä (siirtää mappiin Ö)."
Luonnollisesti soppaan pisti lusikkansa myös sisäministeri Paula Risikko, joka on hoitotieteilijä ja niistä meillä vanhoilla hoitajilla ei ole positiivistä kerrottavaa. No, Paulan mielestä asia on selvitettävä perusteellisesti ja rasismille on nollatoleranssi. Täten on lainattava Paulan omia sanoja: "Lainvartijan tehtävä on niin arvokas tehtävä, että pitää tietää, mitä
kirjoittelee. Poliisihenkilön käyttäytymiselle on samat säännöt työssä
ja vapaa-ajalle." Poliisikin on vain ihminen, jolla voi pinna palaa ja nykyisellä menolla en sitä ihmettele lainkaan, sillä väkeä kentällä on liian vähän ja kun luvattoman usein on tutkittavana rikos, johon maahantunkeutuja on syyllistynyt ja kun näistä suurin osa on seksuaalirikoksia, niin kyllähän sellainen paidan alle menee.
Kuvakaappausten joukossa on myös juttu, jossa poliisi kysyy ulkomaalaisilta papereita. Kun ulkomaalaiset olivat etniseltä taustaltaan hyvin etelästä, niin mediamessuhan siitä tuli. Lakiahan tässä noudatettiin ja nyt kun tämä on kiellettyä, niin olemme samassa tilanteessa muiden läntisten maiden kanssa, jossa on laittomia asujia. Näistä suurin osa on Yhdysvalloissa, johon heitä on tullut runsaasti Etelä-Amerikasta. Maassamme on nyt todennäköisesti tuhansia laittomia olijoita ja tähän ei lasketa EU:n jäsenmaiden kiertäviä rikollisia, jotka lorvivat maassamme niin kauan, kunnes naama rupeaa käymään liian tutuksi. Tällä vauhdilla olemme samassa tilanteessa kuin tunkeutujien valtiot eli väkiluku ilmoitetaan noin periaatteella.
Valitettavasti maahantunkeutujien sopeuttaminen yhteiskuntaamme on epäonnistunut täysin. Tämä tapahtui jo 1990-luvun somaalien rantauduttua maahan. Tätä tosin Manu vastusti, mutta joutui myöntymään ja tämä kusi lopulta omiin muroihin pahasti. Alkoi heidän gettoutuminen, rikollisuus ja monet muut ikävät ilmiöt. Ehkä joistakin on söpöä kuunnella heidän vilkasta puhettaan, mutta jos tajuaisi sisällön, niin niskakarvat nousisivat pystyy. Näin kävi minulle kerran aamuyön tunteina, kun huoltamolla pidin taukoa. Tunkeutujat "keskustelivat" ja meteli oli basaarimaista mölyämistä. Kahvia tuli nauttimaan, myös lentokenttäbussia odottava, joka kielen tunsi. Käännös ei ollut söpöä kuunneltavaa alkuunkaan, sillä yksi ryhmästä valitti tyytymättömyytta seksielämäänsä ja hänelle sanottiin, että etsi baarista tuleva nainen, sillä humalassa niiltä saa helposti.
Poliisin ylin johto on ollut tietoinen sivustosta ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen laittoi lusikan tähän soppaan ja korosti, että some-käyttäytymisestä on käyty keskusteluja ja jokaisen poliisipäällikön tulee valvoa alaistensa toimia, myös somessa. Hieman minussa herätti hilpeyttä seuraava lainaus: "Poliisilla on sananvapaus, mutta poliisilaki velvoittaa käyttäytymään
myös vapaa-ajalla niin, ettei toiminta vaaranna luottamusta poliisiin."
Tämän tapauksen tiimoilta meni minulta luottamus poliisiin, mutta aivan toisesta syystä. Kun kyseessä on suljettu ryhmä, niin siellä ei ole muita kuin poliiseja. Lakitekstiä mukaillen; Todennäköisin syin, on syytä epäillä, että kuvakaappaukset on toimittelijoille välittänyt yksi tai useampi ryhmän jäsen. Täten on joku poliisi tai jotku poliisit lianneet oman pesän ja pettäneet kollegojen luottamuksen. Miten voin tietää, jos poliisin apua tarvitsen, että poliisi on luotettava ja tekee työnsä eikä hölötä tietoja kaiken maailman toimittelijoille, jotka tänä päivänä vääristävät kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Mahdollisesti olen nyt syyllistynyt vihaiseen kirjoitteluun, sillä en oikein arvosta toimittajia, vaan kutsun heitä toimittelijoiksi. Olen tavannut maahan tulijoita erilaisissa tilanteissa ja toiset ovat sopeutuneet, mutta luvattoman paljon on niitä, jotka eivät ole. Lontoo, Manchester, Nizza, Pietari, Tukholma, Pariisi, jne. eivät ole parantaneet näkemystäni tulijoista tai heidän jälkikasvustaan.
Ko. mediamessun voit lukea tästä https://longplay.fi/sidetone/rasismi-rehottaa-poliisien-salaisessa-facebook-ryhmassa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paula Riskikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paula Riskikko. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Hieman liian myöhään
Lueskelin eilen tuota sisäministeri Risikon lausumaa, jossa todetaan, että laittomasti maassa olevat ovat turvallisuusuhka. Luin sen taas uudelleen ja yritin tulkita vielä rivien välit ja viilata pilkutkin, mutta kyllä ministeri viimein myönsi totuuden, mutta valitettavasti herääminen tapahtui parisen kymmentä vuotta myöhässä.
Onhan noita pakolaisia tullut aiemminkin eli ns. venepakolaiset ja Persian "vallankumouksen" jälkimainingissa tullet, pääosin kristityt. Nämä 1970-luvun pakolaiset ymmärsivät hyvin, että tänne sopeutuminen helpottaa elämään ja he oppivat kielen ja tavat nopeasti. Aasialainen keittiö tuli pikkuhiljaa tutuksi suomalaisille, mutta nämä pakolaiset eivät julkisesti käyttäneet kotimaansa kieltä tai tapoja. Se on sitten eri asia, mitä kukin kotonaan puuhastelee.
Somalien invaasio tapahtui 1990 luvun alussa, jolloin maamme paini laman, pankkikriisin ja tulehtuneen it-kuplan puhkeamisen syvissä syövereissä. Somaleita saapui viidessä vuodessa liki kaksitoista tuhatta (nykyisin tuo määrä tulee täyteen jo vuodessa; toimituksen huomautus) ja heistä 90 % oli luku- ja kirjoitustaidottomia.
Sisäministeri Risikko kortoo (suora lainaus): "Kun keskustelen poliisien kanssa, siellä tulee se elämän toinen puoli, mitä laittomasti maassa olo tarkoittaa esimerkiksi rikollisuuden kannalta. Laittomasti maassa oleminen on turvallisuusuhka.” Sisäministerien olisi ollut syytä keskustella kenttäpoliisin kanssas jo kauan sitten, sillä somaleista suurin osa asutettiin Helsinkiin ja sen tulin itse hyvin huomanneeksi vuosituhannen vaihteessa rautatieaseman Elite ravintolassa, jossa istuimme pöytään odottamaan ystäviämme. Saimme perseet juuri ja juuri penkkiin, kun paikalle pyrähti hyvin huolestuneen näköinen tarjoilija, joka kehoitti meitä valitsemaan toisen pöydän. Pyysimme perustelua ja hän lähes kuiskaten sanoi: "Tuo on somalien kantapöytä ja jos siinä istuu joku muu ja varsinkin nainen niin ne poistavat pöydästä kovin ottein."
Somalien kotouttamien ei onnistunut alkuunkaan, vaan alkoi jengiytyminen. Omassa porukassa on turvallista, sillä ei ole pelkoa väärin ymmärretyksi tulemisesta, kun käytössä on oma kieli. Hauskaksi tekee heidän kohdalla paluu takaisin ja minulle maistui nauru hyvin, kun merirosvo puhuu hyvää suomea. Kankkulan kaivoon meni nekin sopeuttamisrahat.
Arabikevättä käytettiin kuvauksena alueiden kansojen noustessa barrikaadeille vaatimaan demokratiaa. Kun tarkastelemme tuota kevättä, niin kukkia eikä hedelmiä se kevät tuottanut. Lähinnä tulee mieleen Ilmestyskirja, Pandoran lippaan aukaisu ja Edda-taruston maailman loppu. Toisin sanoen vain loputon sota, läjäpäin ruumiita ja laumoittain pakolaisia, jotka pyrkivät rikkaiden arabimaiden sijaan Eurooppaan.
Meille tuo invaasio tuli toissa syksynä ja yllättäen suurin osa on "poikalapsia". Kovia kokeneet raukat olivat saaneet pitää kännykkänsä ja rahansa, mutta paperit olivat mystisesti kadonneet salakuljettajien järjestämillä matkoilla. Myös albaanit ja afganistanilaiset huomasivat, että pohjolassa otetaan avosylin vastaan. Hieman myöhemmin koko Europpa havahtui, että liika on liikaa ja ryhtyivät toppuuttelemaan tulijatulvaa.
Tämän invaasion lieveilmiöitä alkoi tapahtua sekalainen kokoelma yksittäistapauksia, joista Pariisin ja Nizzan tapahtumat aiheuttivat suurimmat uhriluvut. Belgian poliitikot ja poliisi heräsivät liian myöhään, kun huomasivat, että pääkaupunki Brysselissä on Molenbeekin asuma-alueella keskittymä, jossa yksittäisten tapausten tekijöitä sikisi melkoisesti.
Nyt on sitten hakemusten hylky ja palauttaminen edessä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta saanut voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos valituslupa heltiää. Hylsyjä tulee tuhannen kuukausi tahdilla ja arvaten, että suurin osa valittaa. He jäävät notkumaan tänne ja perustuslaki takaa heille edelleen avoimen taikaseinän. Tosin sisäministeri Risikko lausuu yllättävän hyvän toteamuksen: "”Hätämajoitus ei voi olla pitkäaikaista, ja se on vain akuuttiin vaiheessa. Ei tämä voi lähteä siitä, että valtio maksaa kunnille maailman sivu, ei tietenkään.”
No, voitte arvata, että ns. "ruohonjuuritason auttajat" älähtivät pahan kerran ja Helsingin sosiaalikriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin puuskahti viime viikolla, että Risikon ja muidenkin ministereiden olisi syytä katsoa peiliin, mikä on heidän inhimillisyytensä taso. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Olli-Oilien olisi syytä puhdistaan pahennuksen pärskeiden tahrima peilinsä ja katsoa peiliin vasta sitten.
Arvattavaksi jää, kuinka moni hylsyn saanut katoaa maan alle? Kevyt kenttäarvaukseni on useampi tuhat ja täten olemme hyvällä matkalla samalla tiellä kuin Malmö, Tukholma ja Göteborg.
Onhan noita pakolaisia tullut aiemminkin eli ns. venepakolaiset ja Persian "vallankumouksen" jälkimainingissa tullet, pääosin kristityt. Nämä 1970-luvun pakolaiset ymmärsivät hyvin, että tänne sopeutuminen helpottaa elämään ja he oppivat kielen ja tavat nopeasti. Aasialainen keittiö tuli pikkuhiljaa tutuksi suomalaisille, mutta nämä pakolaiset eivät julkisesti käyttäneet kotimaansa kieltä tai tapoja. Se on sitten eri asia, mitä kukin kotonaan puuhastelee.
Somalien invaasio tapahtui 1990 luvun alussa, jolloin maamme paini laman, pankkikriisin ja tulehtuneen it-kuplan puhkeamisen syvissä syövereissä. Somaleita saapui viidessä vuodessa liki kaksitoista tuhatta (nykyisin tuo määrä tulee täyteen jo vuodessa; toimituksen huomautus) ja heistä 90 % oli luku- ja kirjoitustaidottomia.
Sisäministeri Risikko kortoo (suora lainaus): "Kun keskustelen poliisien kanssa, siellä tulee se elämän toinen puoli, mitä laittomasti maassa olo tarkoittaa esimerkiksi rikollisuuden kannalta. Laittomasti maassa oleminen on turvallisuusuhka.” Sisäministerien olisi ollut syytä keskustella kenttäpoliisin kanssas jo kauan sitten, sillä somaleista suurin osa asutettiin Helsinkiin ja sen tulin itse hyvin huomanneeksi vuosituhannen vaihteessa rautatieaseman Elite ravintolassa, jossa istuimme pöytään odottamaan ystäviämme. Saimme perseet juuri ja juuri penkkiin, kun paikalle pyrähti hyvin huolestuneen näköinen tarjoilija, joka kehoitti meitä valitsemaan toisen pöydän. Pyysimme perustelua ja hän lähes kuiskaten sanoi: "Tuo on somalien kantapöytä ja jos siinä istuu joku muu ja varsinkin nainen niin ne poistavat pöydästä kovin ottein."
Somalien kotouttamien ei onnistunut alkuunkaan, vaan alkoi jengiytyminen. Omassa porukassa on turvallista, sillä ei ole pelkoa väärin ymmärretyksi tulemisesta, kun käytössä on oma kieli. Hauskaksi tekee heidän kohdalla paluu takaisin ja minulle maistui nauru hyvin, kun merirosvo puhuu hyvää suomea. Kankkulan kaivoon meni nekin sopeuttamisrahat.
Arabikevättä käytettiin kuvauksena alueiden kansojen noustessa barrikaadeille vaatimaan demokratiaa. Kun tarkastelemme tuota kevättä, niin kukkia eikä hedelmiä se kevät tuottanut. Lähinnä tulee mieleen Ilmestyskirja, Pandoran lippaan aukaisu ja Edda-taruston maailman loppu. Toisin sanoen vain loputon sota, läjäpäin ruumiita ja laumoittain pakolaisia, jotka pyrkivät rikkaiden arabimaiden sijaan Eurooppaan.
Meille tuo invaasio tuli toissa syksynä ja yllättäen suurin osa on "poikalapsia". Kovia kokeneet raukat olivat saaneet pitää kännykkänsä ja rahansa, mutta paperit olivat mystisesti kadonneet salakuljettajien järjestämillä matkoilla. Myös albaanit ja afganistanilaiset huomasivat, että pohjolassa otetaan avosylin vastaan. Hieman myöhemmin koko Europpa havahtui, että liika on liikaa ja ryhtyivät toppuuttelemaan tulijatulvaa.
Tämän invaasion lieveilmiöitä alkoi tapahtua sekalainen kokoelma yksittäistapauksia, joista Pariisin ja Nizzan tapahtumat aiheuttivat suurimmat uhriluvut. Belgian poliitikot ja poliisi heräsivät liian myöhään, kun huomasivat, että pääkaupunki Brysselissä on Molenbeekin asuma-alueella keskittymä, jossa yksittäisten tapausten tekijöitä sikisi melkoisesti.
Nyt on sitten hakemusten hylky ja palauttaminen edessä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta saanut voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos valituslupa heltiää. Hylsyjä tulee tuhannen kuukausi tahdilla ja arvaten, että suurin osa valittaa. He jäävät notkumaan tänne ja perustuslaki takaa heille edelleen avoimen taikaseinän. Tosin sisäministeri Risikko lausuu yllättävän hyvän toteamuksen: "”Hätämajoitus ei voi olla pitkäaikaista, ja se on vain akuuttiin vaiheessa. Ei tämä voi lähteä siitä, että valtio maksaa kunnille maailman sivu, ei tietenkään.”
No, voitte arvata, että ns. "ruohonjuuritason auttajat" älähtivät pahan kerran ja Helsingin sosiaalikriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin puuskahti viime viikolla, että Risikon ja muidenkin ministereiden olisi syytä katsoa peiliin, mikä on heidän inhimillisyytensä taso. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Olli-Oilien olisi syytä puhdistaan pahennuksen pärskeiden tahrima peilinsä ja katsoa peiliin vasta sitten.
Arvattavaksi jää, kuinka moni hylsyn saanut katoaa maan alle? Kevyt kenttäarvaukseni on useampi tuhat ja täten olemme hyvällä matkalla samalla tiellä kuin Malmö, Tukholma ja Göteborg.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)