Hieman liian myöhään

Lueskelin eilen tuota sisäministeri Risikon lausumaa, jossa todetaan, että laittomasti maassa olevat ovat turvallisuusuhka. Luin sen taas uudelleen ja yritin tulkita vielä rivien välit ja viilata pilkutkin, mutta kyllä ministeri viimein myönsi totuuden, mutta valitettavasti herääminen tapahtui parisen kymmentä vuotta myöhässä.

Onhan noita pakolaisia tullut aiemminkin eli ns. venepakolaiset ja Persian "vallankumouksen" jälkimainingissa tullet, pääosin kristityt. Nämä 1970-luvun pakolaiset ymmärsivät hyvin, että tänne sopeutuminen helpottaa elämään ja he oppivat kielen ja tavat nopeasti. Aasialainen keittiö tuli pikkuhiljaa tutuksi suomalaisille, mutta nämä pakolaiset eivät julkisesti käyttäneet kotimaansa kieltä tai tapoja. Se on sitten eri asia, mitä kukin kotonaan puuhastelee.

Somalien invaasio tapahtui 1990 luvun alussa, jolloin maamme paini laman, pankkikriisin ja tulehtuneen it-kuplan puhkeamisen syvissä syövereissä. Somaleita saapui viidessä vuodessa liki kaksitoista tuhatta (nykyisin tuo määrä tulee täyteen jo vuodessa; toimituksen huomautus) ja heistä 90 % oli luku- ja kirjoitustaidottomia.

Sisäministeri Risikko kortoo (suora lainaus): "Kun keskustelen poliisien kanssa, siellä tulee se elämän toinen puoli, mitä laittomasti maassa olo tarkoittaa esimerkiksi rikollisuuden kannalta. Laittomasti maassa oleminen on turvallisuusuhka.” Sisäministerien olisi ollut syytä keskustella kenttäpoliisin kanssas jo kauan sitten, sillä somaleista suurin osa asutettiin Helsinkiin ja sen tulin itse hyvin huomanneeksi vuosituhannen vaihteessa rautatieaseman Elite ravintolassa, jossa istuimme pöytään odottamaan ystäviämme. Saimme perseet juuri ja juuri penkkiin, kun paikalle pyrähti hyvin huolestuneen näköinen tarjoilija, joka kehoitti meitä valitsemaan toisen pöydän. Pyysimme perustelua ja hän lähes kuiskaten sanoi: "Tuo on somalien kantapöytä ja jos siinä istuu joku muu ja varsinkin nainen niin ne poistavat pöydästä kovin ottein."

Somalien kotouttamien ei onnistunut alkuunkaan, vaan alkoi jengiytyminen. Omassa porukassa on turvallista, sillä ei ole pelkoa väärin ymmärretyksi tulemisesta, kun käytössä on oma kieli. Hauskaksi tekee heidän kohdalla paluu takaisin ja minulle maistui nauru hyvin, kun merirosvo puhuu hyvää suomea. Kankkulan kaivoon meni nekin sopeuttamisrahat.

Arabikevättä käytettiin kuvauksena alueiden kansojen noustessa barrikaadeille vaatimaan demokratiaa. Kun tarkastelemme tuota kevättä, niin kukkia eikä hedelmiä se kevät tuottanut. Lähinnä tulee mieleen Ilmestyskirja, Pandoran lippaan aukaisu ja Edda-taruston maailman loppu. Toisin sanoen vain loputon sota, läjäpäin ruumiita ja laumoittain pakolaisia, jotka pyrkivät rikkaiden arabimaiden sijaan Eurooppaan.

Meille tuo invaasio tuli toissa syksynä ja yllättäen suurin osa on "poikalapsia". Kovia kokeneet raukat olivat saaneet pitää kännykkänsä ja rahansa, mutta paperit olivat mystisesti kadonneet salakuljettajien järjestämillä matkoilla. Myös albaanit ja afganistanilaiset huomasivat, että pohjolassa otetaan avosylin vastaan. Hieman myöhemmin koko Europpa havahtui, että liika on liikaa ja ryhtyivät toppuuttelemaan tulijatulvaa.

Tämän invaasion lieveilmiöitä alkoi tapahtua sekalainen kokoelma yksittäistapauksia, joista Pariisin ja Nizzan tapahtumat aiheuttivat suurimmat uhriluvut. Belgian poliitikot ja poliisi heräsivät liian myöhään, kun huomasivat, että pääkaupunki Brysselissä on Molenbeekin asuma-alueella keskittymä, jossa yksittäisten tapausten tekijöitä sikisi melkoisesti.

Nyt on sitten hakemusten hylky ja palauttaminen edessä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta saanut voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos valituslupa heltiää. Hylsyjä tulee tuhannen kuukausi tahdilla ja arvaten, että suurin osa valittaa. He jäävät notkumaan tänne ja perustuslaki takaa heille edelleen avoimen taikaseinän. Tosin sisäministeri Risikko lausuu yllättävän hyvän toteamuksen: "”Hätämajoitus ei voi olla pitkäaikaista, ja se on vain akuuttiin vaiheessa. Ei tämä voi lähteä siitä, että valtio maksaa kunnille maailman sivu, ei tietenkään.”

No, voitte arvata, että ns. "ruohonjuuritason auttajat"  älähtivät pahan kerran ja Helsingin sosiaalikriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin puuskahti viime viikolla, että Risikon ja muidenkin ministereiden olisi syytä katsoa peiliin, mikä on heidän inhimillisyytensä taso. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Olli-Oilien olisi syytä puhdistaan pahennuksen pärskeiden tahrima peilinsä ja katsoa peiliin vasta sitten.

Arvattavaksi jää, kuinka moni hylsyn saanut katoaa maan alle? Kevyt kenttäarvaukseni on useampi tuhat ja täten olemme hyvällä matkalla samalla tiellä kuin Malmö, Tukholma ja Göteborg.