Suomi 100 vuotta osa I

On tiistai aamu ja uuden vuoden juhlallisuudet takana. Ajat olivat kovat ja Venäjän saarto toimet vaikeuttivat arkea, etenkin kaupungeissa. Pulaa oli monesta ja eritoten suurissa kaupungeissa. Moni mietti maan kohtaloa tuona armon vuonna 1917, joka juuri oli alkanut.

Tämän tarinan yksi päähenkilö on Hilma, yksitoista vuotias tytöntyllerö, jolla oli kaksi suurta palmikkoa pään molemmin puolin, notkea askel ja monta taitoa osaava. Pari vuotta vanhemman sisarensa Ainan kanssa suorittivat maatilan tehtäviä yhdessä Heikki isän kanssa.

Takana olivat synkät vuodet. Vajaa kymmenen vuotta aiemmin syntynyt Matti veli oli elänyt vain muutaman tunnin, mutta poloinen ehditty sentään hätä kastaa ja tulisi saamaan paikan siunatusta kirkkomaasta. Kahdeksan vuotta aiemmin oli syntynyt Helena sisar. Samana vuonna Hilman maailma romahti, sillä äiti Loviisa sairastui loppukesästä. Heikki vei lopulta vaimonsa lääkäriin, joka tutki Loviisan. Heikki kysyi lääkäriltä: "Tointuuko vaimoni vai hankinko imettäjän?". Lääkäri vastasi: "Hanki imettäjä.". Hilman äiti menehtyi elokuussa vaikean sairauden murtamana (aikalaisia haastateltuamme ja kirkonkirjan tietoon nojaten, me vanhat hoitajat päädyimme, että kuolinsyynä oli umpisuolen tulehdus ja puhkeaminen sekä sitä seurannut verenmyrkytys (antibiootteja ei tuohon aikaan ollut). Myös sisar Helena menehtyi pari vuotta myöhemmin.

Heikki oli myös katsonut, että tytöt tarvitsevat äidin ja oli avioitunut itseään yksitoista vuotta nuoremman Marian kanssa kolme vuotta aiemmin. Marialla oli ollut heila ja niin kuin siihen aikaan todettiin: "Kun on miehen kanssa sillä lailla niin lapsihan siitä tulee.". Marian heila peljästyi, kun Maria kertoi tulevasta pienokaisesta ja vastuunkantajaksi siitä ei ollut, vaan vaivihkaan katosi ja jälkipolvi kertoo heilan luikkineen häntä koipien välissä Ameriikkaan. Perheeseen tuli sitten poika Marian mukana ja Hilma ja Aina saivat "veljen" Villiamin.

Hilma, Aino ja Maria suorittivat yhdessä kodin toimia. Heikki oli tuonut illalla puut ja Maria laittoi valkean hellaan niistä aamun valjetessa. Aamiaisen jälkeen tupa siistittiin ja sitten oli vuorossa lehmien lypsy ja ruokkiminen. Seurasi erilaiset puhdetyöt ja Maria opetti Hilmaa ja Ainaa virkkaamaan, kutomaan kangasta sekä ohjasi ruuan laitossa ja Villiamin hoidossa sekä muissa tilan toimissa.

Koska vielä ei ollut nuutin nuppu, niin eloa vietettiin hiljaisesti, ettei joulurauhan rikkomukseen syyllistyttäisi, joka saattaisi tuoda taloon surua ja murhetta.