Suomi 100 vuotta osa III

Jotta ehdin käydä sata vuotta Suomea läpi, niin on hieman loikittava vuodesta toiseen ja myös paikasta toiseen.

Oli maanantai ilta, kymmenes helmikuuta armon vuonna 1919. Bertel istui työhuoneessaan, vastaanoton päätyttyä. Bertel oli valittu vuoden 1917 joulukuussa kunnanlääkäriksi melko suureen kuntaan. Työn hän pystyi vastaanottamaan vasta huhtikuun lopulla viime vuonna, kun kansalaissota oli loppunut.

Hän oli jo viime kuun puolella ryhtynyt laatimaan kunnanlääkärin vuosikertomusta ja viime viikonlopun aikana kirjoittanut sen puhtaaksi. Nyt hän tarkasteli tekstiä, etsin kirjoitus virhettä tai kaikkein pahinta, asia virhettä.

"Kunnanlääkärin toimialueen muodosti 212,5 neliö kilometrin suuruinen kunta. Suuri järvi eteläpuolella ja siitä lähtevä vuolas virta koskineen. Näinden välittömään läheisyyten oli syntynyt asutuskeskukset. Virran varrella oli useampi tehdas. Laaja pohjoisosa pitäjää muodostaa osin karun kankaisen, osin hyisen hallaisen, asumattoman korpimaan. Lähellä toisen kunnan rajaa löytyy asutuskeskus. Pohjaveden saanti juomavedeksi ei tuota suurempia hankaluuksia vaan näkee kaivoja kaikkialla asumuksien yhteydessä ja hyviä luonnonlähteitäkin löytyy ja onkin siksi säästynyt suuremmilta lavantautikuloilta." On hyvä esitellä kuntaa ensin, sillä aiemmin ei täällä kunnanlääkäriä ole ollut, joten seuraajalle jää kattavat tiedot, tuumi Bertel.

"Teitä kunnassa on paikallisliikennettä varten verrattain vähän. Pääliikennetie kulkevat pääasutusta myöten pitkin kummankin puolisia järvi- ja jokirantamaita. Suuriakin asutusryhmiä ihan lähellä keskuksia on usein huonojen teitten takana, puhumattakaan pienimmistä metsäkulmista, joihin usein on miltei pääsemättömissä. Itse maantiet ovat syksyin keväin kauhistuttavassa kunnossa, yhtenä korttelin paksuisena savivellinä. Yleisliikenne sen sijaan on hyvää ja kunnan läpi kulkee rautatie, jolla on peräti viisi pysäkkiä kunnan alueella." Bertel hymähti ja muisti, kuin viime syksynä oli hevoskärryt juuttuneet mutaan notkelmassa ja hän oli joutunut kävelemään pitkin piennarta sairastunutta katsomaan.

Bertel mutisi itsekseen ja tarkasti vielä papiston kirjauksen, kyllä: "Kunnassa on lähes 14,000 asukasta (Papiston uudenvuoden ilmoituksen mukaan oli asukasluku vuodenvaihteessa 11,843; syntyneitä oli yhteensä 233 ja kuolleita 475, joista miehiä 347 128 naista vastaan, ero johtuu sotatilanteesta)  muodostaa yli  1,600 ruokakuntaa, joista teollisuus on noin 460:llä pääelinkeinona ja 360:llä maanviljelys, talonsavujen ollessa siinä 150 ja torpansavujen noin 100, muitten savujen lähennellessä 850:tä. Paikkakunnan pysyvä maataviljelevä väestö. Suuri tehdas- ja etukaupunkiväestö on hyvin kirjavaa, kaikilta maanääriltä kotoisin sekä paljon muuttelevaista." Oliko savujen määrä oikea, kysyi Bertel puoli ääneen, kyllä luvut vastasivat kunnan luetteloimia savuja.

"Kunnassa on sivistyksen nostattajana 11 kansakoulua, useimmat niistä 2 useamman opettajan kouluja. Opettajia on 25 ja oppilaita oli vuonna 1917 kansakouluissa yhteensä keskimäärin 1,088. Sitä paitsi on jo muutamia kiinteitä pientenlastenkoulujakin omine vakituisine koulurakennuksineen. Tehtaalla on lukusali ja kirjasto työväkeään varten sekä lastentarha heidän lapsilleen. Lisäksi on kunnassa, paitsi pari yleistä jo aikaisempaa lastenkotia, tänä vuonna ollut toiminnassa 2 sotaorpolaa omakuntalaisia varten. Syksystä on kunnassa tämän lisäksi työskennellyt kansanopistokin." Hyvin ovat kunnan isät työnsä hoitaneet, sillä oppi on ihmisen taimelle tärkeää, iloitsi kunnanlääkäri, sillä olihan län koulut itsekin käynyt ja nyt lääketieteen lisenssiaatti.

Bertel manasi lukiessaan kirjoittamaansa, sillä miten on mahdollista, ettei kulkutautien torjumiseen suhtauduttu vakavasti, vaikka ne tappoivat, ei vain lapsia ja vanhuksia, vaan raavasta työikäistä. "Kunnallislautakunta toimii samalla terveyshoitolautakuntana ja on kunta kylläkin virallisesti ollut jaettuna 12 eri terveyshoitokatsantopiiriin, joihin lautakunta on valinnut 23 katsantomiestä, mutta nämä usein eivät itsekään ole tienneet kuka katsastajana piirissä toimii. Näin ollen ei varmaankaan ole tullut kysymykseenkään minkäänlaisia tontti- tai asuntotarkastuksia ja rakennusjärjestelmän valvomisia saatikka sitten kulkutautien tehokasta vastustamista." Sivistynyt mies meinasi kirota.

"Sillä asuntokurjuus kaikissa näissä tehdaskeskuksissa on osaksi hyvin silmiinpistävä paikoitellen hyvin taajoine asuntoryteikköineen ilman minkäänlaista järjestelyä ja sitten useinkin saman hataran katon alla vuokralaisena 4 lapsirikasta perhettä kussakin nurkkakamarissa yhteisen keskeisen keittiö-eteisen ympärillä." Onneksi tuo suurin tehdas oli alkanut myöntää halpakorkoista lainaa, joilla työntekijät pystyivat rakentamaan asemakaavoitetulle alueelle talonsa ja virkamiehet tarkastivat kaivon ja huussin sijainnin, sillä lavantautia esiintyi niillä kurjilla aluella, joissa kaivo oli alempana kuin huussi, mietti Bertel ja kiitti mielessään suuren tehtaan patruunaa kaukonäköisyydestään, joka ymmärsi, että terve työntekijä on tuottava työntekijä.

"Poikkeuksellinen aika elintarvepulineen on varmasti vaikuttanut yleiseen terveydentilanteeseen hyvinkin haitallisesti näin suuriin tehdasteollisuusyhteikuntiin, joissa suurin osa väestöstä on jäänyt pienen ja ajallisesti usein hyvinkin epätasaisesti jaettujen korttiannosten varaan. Nälkäödemit ja skorbutiset funaffectiot ovatkin olleet hyvin tavalliset lääkärinprakriikassani. Niukan ja epätasaisen annostelun seurauksena onkin ollut, että kaikki kuin suinkin ovat siihen kyenneet ovat syrjästä päin koittaneet henkipitimikseen hankka, mitä suuhunsaatavaa vaan mistäkin on läytynyt. Näitä kärkkyviä ruuankejääjiä on usein laumoittain tavannut, missä päin vaan on sairasmatkoilla sattunut liikkumaan." Ja sitten ihmetellään, miksi kulkutaudit leviävät näin rajusti, Bertel harmitteli ja tuoreessa muistissa olivat nuo kolme isorokkotapausta, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä, sillä kätilö-rokottajat ovat hyvin mallikkaasti rokonpanoa edistäneet.

Bertel jatkoi lukemistaan ja nyökytteli hyväksyvästi. Koska aika oli ollut poikkeuksellinen ja veli noussut veljeään vastaan, hän päätti vuosikertomuksen: "Suurin osa kunnasta säilyi sodan jaloissa verrattain kokemattomana lukuunottamatta ryöstöjä ja pakkoluovutuksia, joita tapahtui vähän kaikkialla. Ainoastaan viereisen kaupungin lähimmät ympäristöt kärsivät kaupungin pommituksesta ja valtauksesta ja aineellinen vahinko näissä tiheissä tehdasseuduissa olikin sitä tuntuvampi. Sotavaurio koko kunnassa lasketaan Smk. 2.113.990:96."

Tyytyväisenä vuosiraporttiinsa, otti Bertel kynän käteensä ja kostutti kärjen mustepullossa ja pyyhkäisi ylimääräisen musteen sen reunaan. Kirjoitti päiväyksen ja allekirjoitti vuosikertomuksen. Painoi imupaperilla musteen kuivaksi ja sujautti sen suureen kirjekuoreen. Nyt se oli valmis luovutettavaksi kunnan isännille ja havaitsivat varmaan, että hyvin olen työni tehnyt. Bertel haukotteli, sammutti öljylampun ja kaivautui peitteiden alle, sillä huomenna olisi uusi pratiikkapäivä.