Vuoden vaihtuessa astui voimaan lukuisia säästötoimia (lue leikkauksia) ja ne valitettavasti koskevat heikommassa asemassa olevia. Luin kauhulla "Henrietan" tarinaa, siitä, miten diabeteslääkkeiden korvauksen muutos koskee häntä ja voin vakuuttaa, että hän ei ole yksin.
Lääkkeiden Kela-korvauksiin tuli muutos ja kertaostoraja aleni monella lääkkeellä. Viimevuotinen omavastuukatto säilyi, mutta sehän ei kosketa kaikkia reseptilääkkeitä lainkaan ja joillakin se kerryttää omavastuuta vain muutaman hilun.
Vuoden alusta poistuivat myös paperireseptit ja muuttuivat sähköisiksi. Paperinen voidaan yhä kirjoittaa, jos järjestelmä ei toimi ja kuten pitkin edellistä vuotta olemme kuulleet, että palvelu on tiltannut. Itse olen jo pitkään, lääkkeitä noutaessani, pitänyt taskussa vanhaa lääkepakkausta, sillä se on pelastanut minut muutaman kerran eli olin pystynyt osoittamaan, että minulla on tällainen lääke reseptillä määrätty ja nyt lopussa, joten uusi olisi saava ja vanhan lääkepakkauksen avulla sain uuden pakkauksen.
Diabetesliitto vastusti suunkautta otettavien diabeteslääkkeiden korvauksen alentamista. Liito pelkäsi jo tuolloin, että lääkkeitä jätetään ottamatta tai annos puolitetaan, jotta se riittäisi pidempään. On ihan sama, minkä sairauden hoitoon kätettyä lääkettä aletaan pihtaamaan kustannuksien vuoksi, niin seuraukset ovat sen mukaiset. Verenpainelääkityksessä käytetään usein kahta valmistetta ja yleensä kahdesti päivässä. Kun toista ottaa toisena päivänä ja toista seuraavana, niin yhteisvaikutusta ei enää ole ja paineet saattavat pompsahtaa ihan uusille lukemille. Diabeteslääkkeiden väliinotto johtaa tasapainottomaan sokeritasoon, joten liitännäissairaukset lisääntyvät, kuten verepainelääkkeidenkin osalta.
"Henrietan" tapaus muistuttaa myös siitä, että oikeaa lääkettä joudutaan etsimään. Monesti reseptillä saatava valmiste on pakattu sadan kappaleen pakettiin ja sen pienempiä annoksia ei ole. Muistan hyvin oman ammoisan kierrokseni ja se maksoi valtaisasti mummon markkoja eli minulle kokeiltiin kaikki mahdolliset ja viimein lääkäri totesi, että tämä on viimeinen mahdollinen. No, se toimi ja valitettavasti kustannut on toista euroa päivä.
Paljonko kasvavat terveydenhuollon kustannukset, kun kansalaiset joutuvat pihtaamaan lääkityksestä tai peräti lopettamaan lääkityksen sen kalleuden vuoksi? Montako työvuotta menetettän siksi, että työikäinen, matalapalkkainen pihtaa lääkityksestä? Se nähtäväksi jäänee.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti