Suomi 100 vuotta osa IV

Kansalaissotaa käytiin 1918 alkuvuodesta. Tämä kertomus jää pakosta lyhyeksi, sillä tuntemani ihmiset eivät siihen osallistuneet, sillä he asuivat pienellä paikkakunnalla ja kansalaissodan punainen puoli oli pääsääntöisesti suurten kaupunkien tehdastyöläisiä. Siksi kansalaisota ei juuri maaseudulla näkynyt vaikka sitä myös torpparikapinaksi nimitettiin. Torppareita taisteluun osallistui kuitenkin hyvin vähän.

Sota jätti kansaan syvät arvet ja siitä ei puhuttu. Joskus joku saattoi osoittaa toista ja kuiskata hiljaa; "Tuo on lahtari". Itse törmäsin ensimmäisen kerran kansalaissotaan, kun sisarusteni luokkatoverin isä ryhtyi remontoimaan vanhaa pihasaunaa, sillä alalaudat olivat lahot. Hän päätti purkaa seinät kokonaan, jotta kunto selviäisi täysin. Kun lauteet oli purettu, alkoi seinän purkutyö, joka tyssäsi nopeasti. Seinän puruihin oli kätketty runsaasti ammuksia. Paikalle soitettiin ensin poliisi ja sitten tulivatkin jo puolustusvoimien edustajat, jotka varoen siirsivät räjähteet pois. Muistan tuon perheen isän mananneen, että ei ikinä olisi tuota saunaa lämmittänyt, jos tuon olisi tiennyt. Olihan ammuksia aivan kiukaan vieressä.

Samalla kadulla, missä itsekin asun, asuu entisen lasareettimme keittäjä. Eräänä kauniina kesäpäivänä hän kulki äitinsä kanssa kotikadullamme. Hänen äitinsä katsoi minua kauhistuneena ja osoitti sormella ja sanoi jotakin, jota en kuullut. Keittäjä kertoi minulle jälkeen päin äitinsä sanat ja hieman minua kauhistutti, mutta selitti erään löydön.

Keittäjän äidin ensimmäiset sanat olivat; "Hän on ostanut murhaajan talon." Täten sain tietää, että taloni edesmennyt isäntä Kalle oli ollut punaisten puolella, joka oli mennyt tuon keittäjän äidin kotiin, joka oli silloin pieni lapsi. Kalle oli mennyt muutaman kaverinsa kanssa tuohon taloon ja vaatinut saada talon aseet. Talon isäntä oli istunut hellan edessä ja lisäten siihen puita sekä kertoen, että talossa ei ole aseita ja muutoinkin toppuutellut nuorta miestä. Keittäjän isoäiti oli kaapannut lapset syliinsä ja paennut ikkunasta navetan lantalaan. Matkalla he kuulivat laukauksen. Talon isäntää oli ammuttu niskaan ja menehtynyt siihen paikkaan. Nuoret poistuivat paikalta, kun aseita ei löytynyt. Aseella osoittaja oli Kalle.

Olin itse tavannut myös Kallen, kun hän kävi siskoaan lasareetissamme katsomassa ja voin vakuuttaa, että käsitys Kallen herttaisesta olemuksesta karisi ja pahan kerran. Kalle oli osallistunut myös ainakin talvisotaan ja se selittää löytöni. Puuliiterissäni oli alun perin maalattia ja ulkopuolella betoniporras, jonka vieressä kasvoi iso pensas piparjuurta, mutta myös mahtavaksi paisunut nokkonen. Ryhdyin kitkemään tuota nokkospuskaa ja kappas vaan, sieltä putkahti terve patruuna. Kun sitä tarkemmin tutkin, niin kannasta löytyi stanssaus; 7,65 MM ja S. -40. Hieman mietin, mitä siellä portaan alla oikein on, jos enemmän ryhtyisi kaivamaan.