Suomi 100 vuotta osa V

Elämme vuotta 1920 ja on kesä kauneimmillaan. Hilma on aloittanut rippikoulun, sillä kesällä oli lämmintä ja rippikoululaiset eivät joutuneet palelemaan kylmissä saleissa. Rippikoulussa opeteltiin raamatun ja katekismuksen tuntemusta. Monille se oli vaikeaa, sillä tuohon aikaan vain pojat kävivät kansakoulua, mutta tavallisesti tytöt vain kiertokoulua.

Hilmalla oli myös ongelma lukemisen kanssa, sillä ääneenluku ei onnistunut ja siitä rippikoulupappi riemastui ja sanoi: "Ulkoluku on hyvä, mutta sisäluku on heikko ja heikkona pysyy."

Eräänä päivänä rippikoulusta palatessa oli Hilma kuumeinen ja pahoinvoiva. Hilma saatettiin vuoteeseen ja hänelle yritettiin antaa vettä juotavaksi, jonka hän oksensi saman tien. Maria ja Aina huolestuivat, sillä heillä oli ollut lievä tauti aiemmin. Maria pelkäsi pahinta ja kutsui kummit lapsosen luokse. He virsiä veisaten ja raamatun tarinoita lukien, yrittivät saada Hilmaa takaisin.

Heikki isä haki ruumislaudat esille, sillä hän ei uskonut tyttärensä selviävän. Monessa perheessä olivat kuolleet kaikki tuohon kauheaan Espanjan tautiin. Maria keksi ujuttaa hampaiden välistä kylmää puolukkamehua ja se ei tullut ylös. Sitä hän sitkeästi jatkoi kolmen viikon ajan.

Hyvän hoidon ansiosta Hilma heräsi kolmen viikon kuluttua. Hän pystyi syömään kylmää puuroa ja mehukeittoa. Varovasti hänet nostettiin istumaan vuoteen reunalle, jossa hän pystyi istumaan tovin. Heikki isä mietti ruumislautojen varastointia, sillä hän ei uskonut ihmeeseen.

Hilma toipui, mutta sai kuulla myös surullisen uutisen, sillä hänen rippikoulukaveri oli menehtynyt tuohon kuumetautiin. Arkkua kantoivat tytöt, jotka olivat samaa rippikoululuokkaa. Kuusi tyttöä, valkoisissa vaatteissa, kantoivat valkoisen arkun maan uumeniin ja jättivät jäähyväiset ystävälleen.