Tehovalvonta

Nythän on menossa liikenteen tehovalvonta, joka on Euroopan laajuinen yhteisprojekti. Valvonnan teemana on jälleen nopeusrajoitusten noudattaminen ja turvalaitteiden käyttö. Kevät koittaa pohjolaan ja tiet sulavat, joten kaasujalka alkaa tulla painavammaksi.

Olen juuri viettänyt neljä yötä tien päällä ja on myönnettävä, että liikennekuri autoilijoilla on perin juurin heikolla hapella. Suurin sallittu nopeus on viitteellinen, liikennemerkkien lukutaito aneeminen, jne. Täten valvonta on tarpeellista, mutta miksi yksi tai kaksi viikkoa vuodessa.

Liikennettä katsellessani, jäin miettimään, että miksi tehovalvontaviikko järjestetään aina autoille. Koska järjestetään tehovalvontaviikko kevyelle liikenteelle?

Kun katseli nuo yöt liikennettä, niin vihreillä valoilla pääsi risteyksestä yksi auto ja kaksi tai kolme autoa punaisilla päästäkseen pois risteysalutetta tukkimasta, sillä jalankulkijat lampsivat seepraraitojen yli, vaikka valo-opastin oli punainen. Koska tähän puututaan?

Toinen asia, mikä jäi hämmästyttämään, niin oli jalankulkijoiden tapa ylittää tie juuri siitä kohtaa kuin se on itselle soveliain. Näihin täytynee suhtautua kuin järjettömään luontokappaleeseen, sillä eihän kukaan ehdoin tahdoin hirveenkään halua törmätä. Tähänkään ei virkavalta puutu. Muutama vuosi sitten olin hyvin iloinen, sillä tällainen järjetön luontokappale juoksi tien ylitykseen ja päätyi konepellin kautta tielle. Iloinen olin siksi, että törmännyt ajoneuvo oli hälyytysajossa ollut poliisiauto. Yllättäen ei aamun uutistarjonnassa ollut perinteistä otsikkoa: "Auto ajoi suojatiellä kävelleen yli.". Nykyisin kun tuppaa suojatieonnettomuuden kriteerinä olevan horisontissa näkyvä suojatien liikennemerkki.

Pyöräilijät ovat sitten ihan oma lukunsa. Lain mukaan pitäisi olla heijastinta ja valoa, mutta kun niitä ei kukaan valvo, niin eipä niitä juurikaan heillä ole. Liikennesäännöt ovat heiltä myös monesti hukassa ja onkin tyypillistä, että pyöräilijä ajaa yksisuuntaista vastakarvaan, kuten mopoautot ja nykyisin myös moni autokin.

Kun kevyt liikenne ja auto törmäävät, niin monelle autoilijalle tulee yllätyksenä korvausvelvollisuus, vaikka kevyt liikenne olisi itse toiminnallaan aiheuttanut onnettomuuden synnyn. Tieliikenteessä laki on kevyenliikenteen puolella ja autolla väistämisvelvollisuus.

Koska järjestetään valoratsia? Nykyautoissa on eurooppalaiset päivävalot tai peräti hämäräkytkimellä toimivat valot. Ensiksi mainittua valojärjestelmää eivät autoilijat osaa käyttää vaan takapää on pimeä yötä päivää ja jälkimmäistä eivät myöskään, sillä hämärän käsite on maissa erilainen (esim. Saksassa Schnee chaos on 0,5 cm lunta moottoritiellä). Lamppujen vaihto ajoneuvoihin on ilmeisesti vaikeaa, sillä monissa ajoneuvoissa on suurin osa pimeänä. Polkupyörissä niitä ei ole juuri lainkaan, johtunee käytön vaikeudesta.

Nyt on aloitettu siivoamaan talven hiekoitusta ja sen hitautta ynnä samalla on herännyt keskustelu siitä, että pyöräparkkeja ei ole tarpeeksi. Viime yönä katselin kun harjakoneet tekivät työtään. Moni kohta jäi puhdistamatta, sillä pyöriä oli siellä täällä. Aut varjele, kun lumia pitäisi poistaa niin auto siirretään, mutta fillaria ei. Pyöräparkeissa on näkyvissä samat pyörät vuodesta toiseen, ilman renkaita, satulaa tai muuta fyysistä osaa. Kuka poistaisi ne?

Joskos nyt yritettäisiin liikkua fiksusti!

Sote sirkus

Pitkään ja hartaasti on terveydenhuollon uusimista koskeva laki ollut valmisteilla ja se on herättänyt suurta keskustelua puolesta ja vastaan. Säästöjä haetaan ja siihen on haettu lääkkeeksi jopa priorisointia eli ketä hoidetaan.  Hanke, jonka suunnitteluun on käytetty runsaasti hupenevia rahoja, on nyt kaatumassa, sillä esitykset ovat jopa perustuslain vastaisia.

Sen me tiedämme, että hallitus on aivan tumpelo ja sen on jopa pääministeri Stubb suusanallisesti meille kertonut. Hallituksemme aikaansaannokset ovat olleet vain kokoelma soutamista ja huopaamista, mutta ensimmäistäkään kunnon päätöstä ne eivät ole aikaan saaneet.

Julkinen terveydenhuolto Suomessa alkoi 1880-luvulla, jolloin tulivat kunnanlääkärit (kaupunkilääkärit kaupungeissa) ja kätilörokottajat, jotka olivat koulutettuja kätilö/terveydenhoitajia. 1920-luvulla tulivat äitiys- ja lastenneuvolat. Toiminnan aloittajana tunnetaan arkkiatri Arvo Ylppö, mutta Marsalkka Mannerheimin Lastensuojelu Liitto (alkuaan MMLL ja nykyään MLL). Liiton rahoittamana nousi moneen kuntaan Lastentalo, jossa toimi äitiys- ja lastenneuvola sekä monin paikoin myös kunnanlääkärin vastaanotto.

1900-luvun alkupuolella rakennettiin moneen kuntaan oma sairaala. Minun kotikuntaani valmistui sairaala 1927 (sisätaudit, kirurgia, synnytys, röntgen, oma leikkaussali) ja pitkän vitkuttelun jälkeen myös kulkutautisairaala 1936. Molempien rakentamisen mahdollisti kunnan kaksi suuryritystä, jotka vaihtoivat tonttimaata kaupungin kanssa, jotta terveyspalvelut olisivat keskellä kuntaa. Yritykset lahjoittivat rahaa suunnitellun, laitteisiin ja kalustoihin. Toisen yrityksen lopettaessa oman kirjastonsa, patruuna lahjoitti kirjat sairaiden virkistykseksi ja sivistykseksi.

Huolellisesti valmisteltu kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, jossa terveyspalvelut siirrettiin yhden katon alle eli terveyskeskuksiin ja sellainen valmistui kuntaani 1977. Yhdyskäytävin se liitettiin vanhaan sairaalaan ja kulkutautisairaalaan. Ei poikennut palvelu vanhasta kunnanlääkäriajasta, vaan vastaanottoajan sai viimeistään seuraavana päivänä, alalle kuin alalle. Tosin Tohtori Pingviinille pääsi nopeasti, jos ei muuta tarvetta ollut kuin sairauslomatodistus.

Terveyskeskusten alasajo alkoi jo 1990-luvun taitteessa, mutta vahvasti se näkyi vasta 1995 vuodesta alkaen. Mielisairaanhoitolain muutokset ja irtolaislain kumoaminen toivat terveyskeskuksiin potilaat, jotka olivat aiemmin kuuluneet mielisairaalaan. Pankkikriisin jälkeinen juustohöylä söi loput toiminnalta. Tilannetta ei parantanut hoitotyön koulutuksen muutokset ja valitettavasti johtajiksi tulivat hoitotieteilijät. Nämä olivat minun nuoruudessa konttorihoitajia, jotka eivät koskeneet potilaaseen kuin injektioneulalla. Kuten tunnettua, niin teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa.

Soten piti uudistaa pakka, mutta kun sitä tumpelot tekee, niin mitään valmista ei tule. Olisivat nyt edes selvittäneet peruskysymykset, mutta ei. Johtoporras on täysin tietämätöntä perusasioissa, mutta suunnitella pitää. Täten on hukattu ammattitaitoinen osaaminen. Aluesairaalat on ajettu alas ja monessa sairaalatasoisesta terveyskeskuksesta (kuten omastanikin) on kadonnut ensiapupäivystys (aiemmin 24/7), erikoislääkärien vastaanotot (kirurgia, sisätaudit, gynekologia ja nyt on vaarassa kadota myös geriatria) sekä leikkausosasto (paljon päiväkirurgista toimitaa aiemmin).

Nyt on ollut mediassa myös paljon puhetta vanhustenhuollosta ja sitä olen surulla lukenut. Johto kertoo, kuinka kauniisti kaikki hoituu ja kenttäväki kertoo kaiken kaudeuden. Olen itse nähnyt tämän, sillä koin tuon kaiken edesmenneen ammattini kohdalla. Monen potilaan kohdalla kierrätysralli oli loputonta. Moniko vaiva vielä pahenee ja vaatiin kallista sairaalahoitoa, kun vanhuksella ei ole varaa tarvittaviin lääkkeisiin ja kunnolliseen syömiseen. Uusi päällikkö, hoito tieteilijä, kielsi kaiken, mitä yritettiin tehdä työyhteisön eduksi. Näin olisi parannettu monta asiaa, mutta ei.

Soteen kuuluu myös sosiaalihuolto ja jo 1990-luvun pankkikriisin jälkeen sieltä ei apua ole saanut kuin maahanmuuttaja, pakolainen, holisti ja narkkari. Työtä tekevä suomalainen ei siitä taikaseinästä ole apua saanut sitten vuoden 1990. No eipä tuo sosiaalityö auttanut Erikaa ja muita hänen kaltaisiaan, sillä hän oli valkoinen. Oikeudessa on nyt haastettuna sosiaali- ja terveydenhuollon edustajia. Suurimmaksi syyksi mainitaan tiedonkulun ongelmat. Tämänkaltaiset pitäisi hoitaa ensin kuntoon.

Nyt on myös tullut Omakanta, jossa tuoreimmat sairaustiedot näkyvät. Siihen on tarkoitus myös siirtään vanhemmat tiedot. Yleisön osastolla aiheesta kirjoitti kansalainen. Hän kysyi, että missä voisi korjata virheet terveystiedoissa. Itselläni olisi virheitä korjattava paljon, sillä Hanhiemon tarinoissa on enemmän faktaa kuin minun sairauskertomuksissa. Jos joku höppänä kirjaa sinne tiedot, niin monta virhettä tulee. Virheellinen tieto voi vaarantaa koko hoitoprosessin.

Tämän sirkuksen myötä on moni synnyttänyt lapsosensa ajoneuvossa (valinta vapaa). Monesta aluesairaalasta on synnytystointa lopetettu. Ekenes Förlossning Sjukhus ajettiin alas, vaikka MuumiMamma lupasi toisin, sairaala, joka sai maailmanpalkinnon. Kauas on karannut palvenut ja yhä kauemmas karkaavat.

Palvelut maksavat yhä enemmän. Nyt on jo aina kohoavat terveyskeskusmaksut, onko hallinto paisunut liian suureksi? TE-keskuksen lausunto viipyy ja viipyy, lääkärin vastaanotolle pääset kuukauden päästä. Hammashoitoon pääset ehkä vuoden päästä.

Kansanedustaja saa palkkaa 6635 egee/kk, tämän päälle tulevat myös muut lisät. Minä maksan hänen palkkansa. Noilla tuloilla on hyvä hoito saatavissa yksityssektorilta, mutta monen  kuukausi tulot jää alle 1000 € puhtaana käteen. Tästä pitää vielä maksaa kiinteistöveron, yleveron, autoveron, sähköveron, vakuutusveron,  ALV;n, polttoaineveron, jne. Sairastamiseen ei jää peruselämän jälkeen varaa ja ainoa paikka saada hoitoa, on kunnallinen terveydenhuolto. Oman ensiavun ilta- ja yöpäivystyksen karattua tuonne naapurikaupungin yliopistolliseen sairalaan, päätin, että niin kipeä en tule olemaan, että sinne vielä menisin. Vanhasta kokemuksesta tiedän ettei siellä tapahtu ensimmäiseen kuuteen tuntiin mitään ja sen jälkeen tapahtuu ja paljon ja sellaista mistä Stephen King ei uskalla edes kirjoittaa.

Jonkinlainen uudistus on tulossa, mutta nyt ensiarvioiden mukaan kunnallisvero tulee nousemaan. Omassa kunnassa se on yli kolme prosenttia, mutta monessa korotus on vielä suurempi. Joka vuosi nousevat myös työeläke- ja työttomyysvakuutusmaksut sekä nuo aiemmin mainitut verot. Yksi asia on kuitenkin varma eli lääkäriin pääset yhtä hitaasti, edellyttäen että puhelimeen on joku vastannut, TE-keskusten lausunnot viipyvät yhtä kauan kuin ennenkin, kotihoito ontuu samaan malliin ja sossun palvelut eivät tavoita tavallista kansalaista eikä kotipalvelua ole edelleenkään saatavissa.

Elämän poluilta löytyneitä III

Tuossa taannoin serkkuni muisti, että meillä on rakennettu teltta kotona. Hieman oli serkkulle kerrottavaa. Hänen isänsä muisti tämän osittain, mutta tunnetusti vuosien vieriessä asia muuttaa muotoaan.

Elettiin siis vuotta 1969 tai 1970. Itse olin silloin pieni, mutta nyt olen joutunut muistelemaan mennyttä, sattuneesta syystä.

Meille oli ostettu vuonna 1968 teltta, jonka seinät on oranssi ja katto sininen ja lattia harmaa. Isi ja äiti päättivät tehdä siihen etuteltan, jonka me lapset ristimme syömäläksi. Itse makuuteltta pystytettiin olohuoneeseen. Sen narut olivat kiinni kirjahyllyssä, nojatuolissa ja kaappitelevisiossa.

Isi otti mittoja pääteltasta ja niiden pohjalta äiti leikkasi sinistä kangasta, jotka hän ompeli tuon pienen kolmion keittiön pöydän ääressä. Mittausten jälkeen isi meni autotalliin ja tuli sieltä syömälän runkojen kanssa.

Syömälään äiti ompeli myös ikkunan, joka oli jotain paksua, kirkasta muovia. Ikkunassa pitää tietenkin olla verhot, joten nekin äiti ompeli ja myös pimennysverhon, joka muotoutui ikkunaa varten leikatusta aukosta.

Yhdessä isi ja äiti kiinnittivät hakaset, joilla syömälä liitettiin päätelttaan. Koko komeus koottiin vielä ja sen jälkeen se purettiin. Syömälän rungot laitettiin teltan runkojen joukkoon ja samaan pussiin. Pääteltta käärittiin runkopussin ympärille ja omaan pussiinsa. Syömälälle oli äiti ommellut oman pussin. Ompelipa äiti vielä vedenpitävän pussin makuupusseille.

Meillä oli myös leiripöytä, jonka sisään sai jakkarat kaikille. Pöytä sijoitettiin ikkunan eteen ja pääteltan vapautuneeseen tukinaruun solmittiin roskapussi. Syömälässä ei ollut lattiaa. Vanhempamme opettivat, että telttapaikan alue on siivottava lähdön yhteydessä ja siistiksi se jäi. Lattiaton syömälä säästi siistimisen ja siihen äiti totesi, että varisseet leivänmurut jää lintusille.

Kesäloma matkoja teimme teltalla paljon ja siihen aikaan myytiin leirintäalueilla paikkakuntien viirejä ja näitä isi ja äiti ostivat. Ne kiinnitettiin teltan peräseinään ompelein ja ne muodostivat Suomen kartan. Etuteltan eli syömälään kiinnitettiin myöhemmin Suomen lippu, sillä isi osallistui ryhmänjohtajien maailman laajuiseen tapahtumaan.

Erään kerran saavuimme leirintäalueelle ja vettä satoi kaatamalla. Täten kangasteltan pystyttäminen vaati omat toimensa. Kattotelineen, vedenkestävässä pussissa oli päällimmäisenä telttamuovi. Isi otti esille taitavasti taitellun muovin ja me lapset puimme autossa uimapuvut, ulos ja avasimme taitavasti pakatun muovin. Sen alle isi sitten vyörytti teltan ja kasasi rungot. Isi myös oli autossa vaihtanut uimahousut jalkaansa. Äiti istui autossa ja sateenvarjon alla hänet saatettiin muovin alle. Isi ojensi ruodot ja äiti asetti ne paikoilleen. Näin saatiin teltta pystytettyä. Isi sitten ojensi muut tarvikkeet ja syömälässä kuivasimme itsemme.

Ehkä nykyisin tämä tulkitaan vaaralliseksi, mutta tuolla kertaa isi käynnisti syömälässä kaasukeittimen, jonka olimme nimenneet Primus Ulagaksi. Tähän oli syynä yksi mäkihyppääjä. Keittimellä tehtiin sitten lämmin hernesoppa ja sateessa kastunut kroppa lämpeni.

Sitten olikin kiva mennä makuupussin lämpöön ja uinahtaa. Mihinkä hienoon paikkaan huomenna pääsee, jos ei sada?

Kevät toi

Mediaa ja aamun aviisia lukeneena tuli mieleen jälleen tuo vanha laulu, jossa kevät toi, muurarin, maalarin, rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin. Nyt ei ole kevät koittamassa kuin hamppareille, joiden osingot ovat tilivuoden päätyttyä taas jaossa.

Ihmisiä kunnellessa ja mediaa seuranneena, niin monella on ollut kevät kaukana. OP-pankki teki hyvää tulosta ja jakaa herroille osinkoja ja samalla työntekijöille on edessä YT-neuvottelu (lue: potkut). Nalle saa vielä enemmän ja valtionjohtoisen yhtiöiden johtajille oli luvassa muikeat palkankorotukset, mutta vaalien alla niitä ei uskallettu toteuttaa.

Ikävä on ollut lukea ja kuulla tekstejä, joissa monen tulot ovat paljon alle köyhyysrajan. Elämästä selvityminen on vaikeaa. Ensin on maksettava asunnosta jotain, vesi ja sähkö sekä jätehuolto. Ei pelkästän vanhusväestö vaan työtä tekevällä duunarilla voi olla perussairaus, joka vaatii lääkityksen ja ilman sitä on työkyky menetetty. Lääkkeet kun on lunastettu, niin syödäkin pitäisi, mutta mitä.

Kaupat ilmoittivat hintojen alentamisesta, mutta sitä en ole nähnyt. Itse käyttämäni ruisleipä maksoi kalleimmillaankin 99 senttiä viime syksynä ja nyt kevään koittaessa se on halvimmillaankin 1,10 €. Herroja ei moinen hetkauta palkka, osinko ja optiotuloilla, mutta kun verojen jälkeen käteen jää noin 800 €/kk, niin sillä on suuri merkitys.

Karmein kuultu ja koettu kaupan kassajonossa oli se, että osti perunapussin, jossa oli kymmenen perunaa. Tämän ostoksen piti riittää koko kuukaudeksi. Luettuna yksi söi tänään yhden perunan ja huomenna kuoret.

Ostovoima on pienentynyt ja syynä on jatkuvat verojen korotukset. Vuosina 1993-1996 oli tarroilla lunastettava autovero, jonka piti olla väliaikainen. No, kun herrat ovat keksineet rahasammon, niin pysyvä tästäkin tuli. Kiinteistöverolla haluttiin varantoa tiestön hoitoon, mutta eipä noita teitä paljoa ole korjattu.

Jos nettotulo (verot, ym. maksut poistettu) jää käteen noin 800 € ei sillä pileitä pidetä ja juhlia juhlita. Sossu auttaa ja paskan marjat. Tunnollinen työtä tekevä ei siitä taikaseinästä ole saanut latin latia, sitten vuoden 1989 jälkeen. Perustelu on se, että olet työllistetty ja sinun tuloillasi laskurin mukaan, sinulle jää vielä rahaa hyvin elämiseen.

Jos jää työttömäksi tai osatyöläiseksi, niin vastausta odotat viikkoja ja selvityksiä pyydetään repullinen ja luonnollisesti virkailijalla on niin kiire, että hän ei ole ehtinyt käsitellä asiaa ja TE-keskuksen lausunto viipyy ja viipyy.

Miksi minä joudun maksamaan veroja? Suomen hallitus on tukenut yhdessä EU:n kanssa vapaata liikkuvuutta, jotka ovat syöneet työt täältä. Pakolaiset on elätettävä, kun heillä on niin vaikeaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu maahanmuuttajista, joilla on ainoa ajatus: "Helppo elämä". Ja tämän elämän minä maksan erilaisina veroina ja johtaien palkkioina.

Teletapin palkka kuukaudeassa on 11000 ja monelle se on vuosipalkka.

Pelkokerroin liikenteessä

No nyt on selvitetty tämäkin ja selvittäjinä ovat olleet SS ja VTT sekä Liikenneturva. Erityisesti pelokokerrointa nostavat ja ärsytyskynnystä nostavat perässäroikkujat. Siis ne kuljettajat, jotka mielestäni ovat liian lähellä MINUA ja eivät uskalla lähteä ohitse.

MINÄ olen täydellinen kuljettaja ja en tee virheitä, tunnen tieliikennelain kuin omat taskuni. Näkispä vaan. Omia virheitä on vaikea huomata ja ne ovat aina inhimillisiä. ”Huomioni kiinnittyi edellä ajaneeseen ja siksi en havainnut jalankulkijaa.”. Kuulostaako tutulta.

MINÄ olen aina rauhallinen, enkä suutu, jos toisen ajotapa on erilainen. Ja paskan marjat eli yli puolet autoilijoista polttaa päreensä toisen törttöilyistä. ”Kun toi tolvana ei saa ajettua nopeusrajotteen mukaan, niin ohitse tuollaisesta pitää päästä.”.

Luonnollisesti rattijuoppoja pelätään eniten. Toiselle sijalle nousevat hurjastelijat, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat vain oman kuolemansa. Isot eläimet pelottavat, mutta harvoin niissä loukkaantuu ja kuolee muuta kuin peltiä.

Liian lähellä ajavat ovat sijalla neljä. Nyt livautetaan muille sijoille eli vastaantulevat sekä linja- ja kuorma-autot. Tässä kohtaa ei konsultoitu ja artikkelista puuttuu yksi oleellinen ja se on avaruudellinen hahmottamisen kyky, joka näkyy päivittäin liikenteessä.

Puolisoni totesi loistavasti: ”Ajoneuvon vaatima tila tieliikenteessä on kääntäen verrannollinen ajoneuvon kokoon.”. Itse huomaan tuon avaruudellisen hahmottamisen ongelmat päivittäin. Kun ajan töihin tai kotiin, niin tiellä on kaiteet. Ajoneuvojen seilaaminen kaistalla muistuttaa humalaisen kuskin ajoa. Kun vastaantuleevaa liikennettä ei ole, niin ajoneuvo on mahdollisimman kaukana kaiteesta (käytännössä keskiviivan toisella puolen) ja kun vastaan tulee toinen ajoneuvo, niin siirrytään hieman lähemmäs kaiteita ja nopeus laskee 15-30 km/h.

Henkilölle, jolla on heikko avaruudellinen hahmottamiskyky on kauhistus lähellä ajava ja varsinkin kun peileistä se on liian lähellä (tästä kirjoitin aiemmin otsikolla Pyhimys vai paholainen ratin takana). Nykyisin kun ovat käytössä nämä laajakulmapeilit ja niistä puuttuu stanssaus, joka oli niiden käyttöön tullessa eli kohde voi olla lähempänä kuin todellisuus, peilien ominaisuuksien vuoksi.

Itseäni ärsyyttää suunnattomasti nämä, jotka lyövät liinat kiinni aina kun kameratolppa siintää horisontissa ja tolpan ohitettua painetaan kaasupoljin konehuoneen puolelle. Monesti on joutunut tekemään paniikkijarrutuksen tolpalle jarruttajan vuoksi.

Toinen mikä minua ärsyttää on se, että nopeuden saavuttamiseen tarvitaan vähintään pari kilometriä. En tiedä, onko tässä kyse ekologiasta ja muusta vihreästä hömpötyksestä, mutta harmittaa moinen.

Kolmas harmini aihe on uinuvat kuljettajat, jotka punaisissa liikennevaloissa tekevät, mitä tekevät ja kun valot vaihtuvat, niin he ovat todellisia myöhäisheränneitä. Täten liikennevaloista pääsee vain auto tai pari.

Neljäs, joka minua ärsyttää suunnattomasti on sokeat kuljettajat, jotka ajavat katuvaloaluulla pitkät päällä ja luvattoman usein monella on päällä myös etu- ja takasumuvalot. Jos vilautan pitkät, että sammuta nyt edes vähän, niin vastauksena on morsetus pitkillä valoilla tai sekalainen kokoelma käsimerkkejä. Voi kun omassa autossa ja työautossa olisi muinaiset Hellan Jumbo Xenon valot, niin voisi oikeasti näyttää, miltä minusta tuntuu. Toki tutkimuksen mukaan monelle häikäistyminen on pelottava asia.

Viides ärsyttävä tekijä liittyy myös valoihin eli nämä nykyaikaiset päivävalot. Hienoa oli sumussa ajella ja yht'äkkiä näkyi toisen ajoneuvon heijastinpinnat. Monikaan autoilija ei tänäpäivänä tunne ajoneuvonsa ominaisuuksia. Käyttöopas löytyy jokaisesta ajoneuvosta, mutta en tiedä, kenelle ne on laadittu ja oman työautoni ohjekirjasta en ymmärtänyt tuon taivaallista, kun piti takapolttimo vaihtaa. Onneksi on olemassa autofriikkien sivut ja sieltä löytyi helppo ohje vaihtamiseen. Luvattoman on pimeänä monessa ajoneuvossa valot ja vaihtaminen taitaa olla liian vaikeaa tai sitten ei asia kiinnosta lainkaan. MINÄ ajan vain valaistulla alueella. Jihuu.

Kuudes, minua ärsyttävä tekijä on se, että ei lueta liikennemerkkejä. Tosin olen ajatellut, että nämä kuljettajat ovat niitä, joista aikanaan Rutinoffin kuski kirjoitti eli itse Rutinoffin kuskista, jolle tämä tie oli MINUN tieni ja muut noudattavat MINUN sääntöjä.

Ihmisiä ärsyttää ikäkuljettajat ja monen mielestä ikäihmisiltä pitäisi ottaa kortti pois. No, kaikkihan sen tietävät, että ajoneuvoa ei kortilla ajeta. Säännöllisesti on uutisia tyypeistä jotka ovat narahtaneet korttitta ajosta ja usein kuljettaja on nuori. Liekö ajokortin hinta liian kallis vai onko muut syyt siinä, että korttia ei ole herunut.

Kuorma-autot pelottavat monia ja kuten kuulin huomautuksen, niin rahtivaunu oli liian lähellä. Kerroin, että kyllä tuo on ihan omalla kaistallaan, mutta pelotti se kansalaista. Kuorma-autoihin kohdistuneet liikenneonnettomuudet ovat pääsääntöisesti itsemurhia.

Mopoautot ärsyttävät myös, sillä niiden nopeus ei saa olla kuin 45 km/h. Hitaasti kulkevat, ainakin osa. Itse olen havainnut usein, että mopoauto ohittaa ja alueella on nopeusrajoutuksena 50-80 km/h. No mopoja on viritelty kautta aikojen, joten miksi sitten ei mopoautoja. Itseäni hieman pelottaa moinen muovikupla ja jos siihen törmää, niin paljonko on matkustajia peräkontissa. Liikennesäännöt ovat hukassa myös monella mopoauton kuljettajalla. Kaksipyöräisellä saa ajaa, mutta mopoautoa koskevat samat säännöt kuin autoakin, joten sieltä mennään mistä aita on matalin.

Saako kortin liian helposti? Luonnollisesti itse pelkään itämaan ihmeitä ja fillaristeja, joilla ei ole lamppua, ei heijastinta ja vauhti valtava. Takavuosina fillaristi törmäsi ajoneuvooni ja kantattu pelti taipui sentin verran, joten vauhti oli melkoinen ja minä autoilijana jouduin maksamaan hänen sairauskulunsa ja tätä pidin epäoikeudenmukaisena, mutta se on jo toinen juttu.

Terroristin paluu

Nyt on mediaa puhuttanut paljon Ranskassa tapahtuneet terroriteot ja Saksasta levinneet marssit.
Charlie Hebdo satiirilehden toimitus ja juutalainen ruokakauppa saivat osakseen repullisen luoteja ja vainajia. Tekijät ovat niitä, jotka ovat tulleet Ranskaan tai siellä syntyneitä, mutta käyneet saamassa täydennyskoulutusta etnisen taustansa maassa. Heitä yhdistää rauhanuskonto islam.

Hieman maltillisemmat ovat sitä mieltä, että uskonnolla ei ole sijaa tapahtumissa vaan syyksi on esitetty kulttuuria, mielenterveyshäiriöitä, syrjäytyneisyyttä, sopeutumisvaikeuksia, jne. Hieman ihmetyttää moinen, sillä tyypillistä on se, että he kaikki ovat loihineet tekohetkellä lausuman: "Allahu akbar". Täten meni katu-uskottavuus uskonnon osalta tapahtumiin.

Uskonnot, kautta aikojen, ovat sisältäneet väkivaltaa, sillä uusi uskonto ei koskaan olisi saanut jalansijaa ilman sitä. Aina on löytynyt niitä, joille uskonto on niin syvällistä, että useimpien mielestä se menee jo paljon yli terveen järjen ja vintillä kilkuttaa paljon enemmän kuin iltakellojen aikana kellotapulissa.

Nyt kun on katsellut ja kuunnellut näitä oikeaoppisia, niin olen ryhtynyt epäilemään näitä nykyaikaisia, etelästä tuotettuja monialaosaaja jumalia. Voiko yksi jumala hallita kaikki elämän kiertokulun osa-alat. Epäilen pahasti. Esteri pisti pihalla parastaan taas viimeyönä ja tasan varmasti ei tajua lainkaan Ahdin ja Vellamon ongelmia: kalat kutee minne sattuu, hylkeet lojuu luodolla ja niitä ei kiinnosta pätkääkään roskakalat kuin plankronitkaan, simpukat nauraa kuoreensa kun saat ongenkoulun sormeen tai isket varpaan hylkyyn (joita Itämeressä riittää) ja jos käy pinnalla tarkastamassa tilanteen, niin eikö lokki perkele pasko päähän.

Miten ns. pyhät kirjat ovat syntyneet? Nykyuskonnoissa on muotia se, että on nähty näkyjä ja jos profeetta on ollut muutaman kuukauden aavikolla, niin se selittää jo paljon. Moniko on vain vertauskuvallinen ja profeetta yrittää laittaa legendaansa epätoivoisesti kaupaksi. Erilaiset tilanteet saavat aikaan näkyjä ja muita ilmiöitä. Itsekin olen väsyneenä tullut ajelleeksi ja ammattikuljettajien kohdalla on yleinen tuntemus, että kun auto on jarrun varassa liikennevaloissa, niin auto valuu taaksepäin ja epätoivoisesti yrittää painaa jarrupoljinta konehuoneen puolelle. Tässä tilanteessa on helppo sanoa, että jumala puhui minulle.

Mediassa on ollut näiden julistuksia paljon. Malala tyttönen sai siitä osansa. Ilmoituksien mukaan kouluopiksi riittää tuo pyhä kirja. Ei ihme, että maahantulijoiden kielellinen oppiminen on mitä on ja tietenkin se, että kun on lusikalla annettu, niin kauhalla ei voi vaatia. Länsimaisesta hapatuksesta on heille kuitenkin kelvannut some ja aseet. Profeetan aikana kun ei ollut kummosempaa tekniikkaa kuin miekka (katkovat yhä kauloja, lienee perinteitä), keihäs ja jousipyssy. Ruuti kun tuli kuvioihin mukaan vasta parisataa vuotta profeetan jälkeen.

Toimet ja julistukset ovat paluuta varhaiselle keskiajalle. Rokotukset on kielletty monin paikoin länsimaisena haparuksena. Ei siis yllätä, että monella maahanmuuttajalla/pakolaisella on tuomisinaan myös tuberkuloosi. Hiv ja ebola ovat etelänmaiden tuotteita.

Nyt murhattiin satiirilehden piirtäjiä, kun olivat menneet hja piirtäneet profeetan kuvan. Kun katselin kuvia, niin mietin, että miten se eroaa tavallisesta profeetan kannattajasta? Leveä nenä, tummahko ihonväri, paljon partaan ja pään ympärille kietaistu pyyhe. Sama kuva, mutta jos siihen kirjoitetaan nimi, niin sitten se varmaan tarkoittaa profeettaa.

Jos vertaa kristinuskoa ja islamia, niin yhtäläisyyksiä on paljon. Liekö syynä, että ovat syntyneet likipitäen samoilla alueilla. Kun on lukenut ja kuullut sharia lain versioita, niin eipä nuo poikkea paljoakaan Mooseksen lakikirjasta, joten lienee plagitaatio. Sanoihan tuo yksi oikeaa uskontoa tunnustava presidentti, että hiv lähtee pois, kun käy suihkussa. Täten paluu menneisyyteen.

Historia kertoo profeetan mieltyneen juutalaisten yksijumalaisuuteen ja kuitenkin yksi profeetan kannattaja iski juutalaiseen ruokakauppaan. Ruokakäsitykset ovat likipitäen samoja, joten siinä ei ollut mitään järkeä. Ainoa tekijä näyttäisi täten olevan, että tekijän jumala on viisaampi ja tekijän lääkitys tarvitsisi pikaista korjausta.

Kuten olen aiemmin todennut, niin ihmiskunnan pahin peto on homo sapiens, joten ei liene yllätys, että vastapuoli ottaa nokkiinsa, kun ei ymmärrä Minun näkemystä. No, minä en ymmärtänyt tuon syyrialaisen pastorin fatvaa, joka ilmoitti, että Syyrian pohjoisosissa koetun, harvinaisen lumisateen jälkeen ryhtyivät kansalaiset muovaamaan lumiukkoja ja jopa lumikameleita. Se on syntiä, pahuutta ja varmaan jostain perkeleestä kotoisin. Median antamien tietojen mukaan oikeaoppinen uskonto on siis huumorintajutonta. No, enpä ole tavannut hilpeää islamista, mutta olen tavannun verrattain huumorintajuisen juutalaisen, shintolaisen, kristityn, budhalaisen ja hindulaisen.

Ja sitten meidän pitää ymmärtää heitä, kun heillä on ollut niin vaikeaa. Ja paskan marjat. Ehkä näissä maissa on ollut niitä, jotka tarvitsevat turvapaikan, mutta on käsittämätöntä, että heidän lapset lähtee sinne takaisin ja palaavat pilaamaan koko homman. Nämä lapsukaiset ovat saaneet koulutuksen, terveydenhuollon, jne. turvallisista maista ja sen he ovat vaihtaneet varhaiskeskiaikaan eli likaan, pölyyn (sitähän aavikolla riittää), tauteihin ja luonnollisesti oikeaan uskontoon.

En yhtään ihmettele marsseja, jo täällä on sopeutumattomien gettoja ja rikostilastot kertovat tarinan lopun. Vapaa liikkuvuus on tuonut tänne romanialaiset kerjäläiset sekä mustalaiskulttuurin lieveilmiöt. Pitääkö meidän vielä kärsinä nämä etelän ihmeetkin. Eikö riitä, että meillä on omat ongelmat. Itse olen sitä mieltä, että Shengen sopimus joutaa romukoppaan. Passit ja viisumit takaisin, ettei luvattomat pyrkijät maahan pääse. Kai meillä sentään on joku oikeus.

Ja metsään ei mennä

Sattuipa tuossa pari päivää sitten osumaan silmiini uutinen, jossa turvapaikan hakijat eivät hyväksyneet sijoituspaikkaa. He olivat aluksi tulleet Malmösen, mutta matka oli jatkunut Östersundiin ja siitäkös äläkkä syntyi.

Turvapaikan hakiajat ovat kotoisin Syyriasta ja Irakista. Heille ei sitten kelvannut turvallinen paikka, vaan sitä piti ryhtyä moittimaan.

Kumma juttu, kun sotaa pakoon lähteneet ryhtyvät jo toivomaan asuinaluetta. Toki tämä on ollut jo pitkään hyvin ymmärrettävää, sillä lähelle jo aiemmin tulleita sijoitettuna ei tarvitse opetella maan kieltä. Den ett fel. Joutuisi olettelemaan ihan uuden kielen.

Itse mietin sitä, että kun nuo pakolaiset ovat ISIS:n toiminta alueelta, niin kuinka moni heistä on värväri. Nyt he ovat joutuneet kauas niistä, joita voi värvätä. Ja sekös on harmillista.

Kritiikin esittäjät kuvaavat, että he ovat joutuneet metsään tai vankilamaisiin olosuhteisiin. Turvapaikka pitää siis olla Hilton hotellin tasoa, aamiainen vuoteeseen tarjoiltu, pyykit pestynä, huone siivottuna ja raikas saippua kylppärissä.

"Malmö, Tukholma tai joku muu kaupunki, missä ei olisi näin kylmä. Täällä on karhuja, susia ja muita eläimiä. Me emme voi jäädä tänne”, sanoo yksi tulijoista, todelliselle turvapaikalle.

Lopullisen niitin lausui; "Juu, mutta me olemmekin arabeja. Tämä ilmanala ei sovellu meille”, protestoija perustelee. Hei haloo, täällä on tämä outo sääilmiö ja täällä on ajoittain hieman alle nolla-asteen. Saattaa jopa sataa valkoista ainetta taivaalta.

Jos ei kelpaa, niin paluu takaisin mistä tulitte. Emme kaipaa teitä tänne. Täällä on kylmää ja ymmärrän, että lähes puutomalla savannilla eläneellä on vaikea sopeutua pohjoisen puiselle alueelle.

Tuolle tyypille  ei kelpaa mikään. Olosuhteet on saavutettava jaa me maksamme heidän olemisen.