Prologi Joulukalenteri 2019

Muistattehan Tonttulan kylän ja Tottu Tohvelon sekä Tonttu Kotitontun ja kylän koko väen. Vuosi on taas vierähtänyt erilaisia toimia tehden. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kutterin puru ovat ohjastaneet tanskalaista Alf Sølvskoæg:tä veistämään erilaisia kelloja, joista hän on kovin kiinnostunut.

Juuso Jäkälä ja Kalle Kaarna, nuo pienet vintiöt, ovat edelleen innolla opiskelleet tuntemaan sieniä Tonttu Sammalrikon opastuksella. Sanni Sammalrikko ja Riku Rohtoyrtti ovat tutkineet kasveja, joista saa rohdoksia kylän vaivoihin. Tonttu Sammalrikko kun on kylän terveydenhoitaja ja luottaa luontaisiin yritteihin.

Koko Tonttulan väki on luonnollisesti osallistunut niin kylvö kuin sadonkorjuutöihin. Tonttulan Vihanneksen johtaja Tonttu Juureva on hyvin tyytyväinen kesän satoon, niin kasvimailla kuin kasvihuoneisessa ja kellareihin on varastoitu suuret määrät kasviksia ja vihanneksia.

Erilaisissa pajoissa on vuoden aikana valmistettu jo paljon erilaisia lahjoja, mutta vielä niitä puuttuu ja varsinkin, kun kirjeet Korvatunturille eivät vielä ole saapuneet. Täten joulukuusta tulee kiireinen.

Huomenna pääsette taas seuraamaan Tonttulan tapahtumia, sillä silloin avautuu joulukalenterin ensimmäinen luukku.

Posti-gate

Posti gatessa näyteltiin tänään yksi erä, kun omistajaohjausministeri Sirpa Paatero joutui eroamaan ja luonnollisesti jää sairauslomalle. Tässä kohtaa olisi saanut myös pääministeri Rinne erota, sillä sen sortin sekasotkua ovat olleet hänenkin sanomisensa. Alkaa sitä jo itsekin ihmettelemään kuka puhuu totta ja kuka valehtelee.

Kuten on tunnettua, niin historialla on tapana toistaa itseään. Tässäkin tapauksessa nainen uhrattiin rikoksesta tuomittuna ja kuinka paljon Paatero muuten loppupeleissä tiesi, mutta jätti kertomatta, sillä olihan tuo lakkosotku sen verran kimurantti tapaus. Alkaa epäilyttämään, että SDP halusi vain säilyttää kasvonsa duunaripuolueena, jota se ei todellisuudessa ole ollut enää vuosiin sitä.

Välikysymys tuskin muuttaa mitään, sillä hallituspuolueilla on enemmistö, ellei jotkut ryhdy siirtymään toiselle kannalle. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen sotku tästä syntyy ja miten se päättyy.

Joulun aika koittanut

Ensin taas jaksettiin vohkata missä joulujuhlat kouluissa on sopiva järjestää, sillä äänekäs vähemmistömme eli Suomen uskonnottomat olivat kauhuissaan kun joulujuhlia on järjestetty kirkoissa. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, ettei uudemmissa kouluissa ole enää juhla-/voimistelusalia, johon koko porukka mahtuisi. Siinä syntyy helposti tilanne, jossa ilman ohjelmaan pönötetään  luokassa, jossa jaetaan herkkupussi ja todistukset.

Kirkkoon mahtuvat kaikki ja ei ohjelmankaan tarvitse olla uskonnollista, sillä luterilainen kirkkomme on luisunut jo niin etäälle, että kirkoissa järjestetään jo rokkikonsetteja, joten kyllä sinne sopii pari tonttuleikkiäkin, mutta nuo uskonnottomat ovat niin herkkiä, että tulee henkinen pipi, kun joutuu katolla olevan ristin alle.

Sitten tulee otsikoihin myös dosentti Raimo O. Salonen, joka varoittaa jälleen kerran kynttilöistä. Pienhiukkaset pidentävät tämän vuoden tekstissä lasten hengitystieinfektioita. Kynttilää saisi polttaa nyt tulleiden ohjeiden mukaan 1-2 kertaa viikossa maksimissaan parituntia kerralla, jotta pienhiukkasalttius jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Luonnollisesti pahin yhdistelmä on edelleen takan ja kynttilöiden yhdistelmä, joka ainakin edellisvuoden julkaisussa niin vaarallinen yhdistelmä, että se aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia. Tosin minulle ei ole vieläkään selvinnyt, että miten ihminen voi kuolla ennen aikojaan. Mutta olenkin vain kansakoulun käynyt.

Nyt on sitten joulun aika alkanut, koska jokavuotiset puheenaiheet ovat mediassa.

Valheen lyhyet jäljet

Husu Hussein kertoi tarinan rasistisesti huudelleesta taksiasiakkaasta, jonka oli jättänyt tienposkeen suutaan soittelemaan eikä edes moiselta kyytimaksua ottanut, kun on likaista rahaa ilmeisesti. Helsingin taksi sitten kävi datatietoja läpi ja tarina osoittautui täydeksi valheeksi ja mitä teki Husu. Alkoi selittelemään sen sijaan, että olisi myöntänyt valheensa.

Husu kertoi sitten tarinan avulla vain halunneensa avata keskustelu rasismista, joita Helsingin taksikuskit kokevat. Tämä ei kuitenkaan herättänyt minussa minkäänlaista keskustelun halua rasismista vaan kirvoitti mieleeni yhden lauseen. Taa yksi ulkomaalainen, joka  valehtelee kirkkain silmin. Tämä herätti ajatuksen, ettei yksikään tulijan puhe ole totta vaan tarua alusta alkaen.

Tapaus Räsänen

Olen tässä pähkäillyt Päivi Räsäsen tapausta, jossa syvästi uskonnollinen ihminen vetoaa raamattuun kirjoituksissaan on oikein valtakunnansyyttäjän voimin pistetty tutkintaan kirjoituksiensa johdosta. Jotenkin tapaus alkaa tuntua Setan ja punaviheriöstön ajojahdilta. Jos syvästi uskonnollinen nojaa raamatun sanaan ja siitä nousee tällainen haloo, niin pitääkö raamattu sensuroida ja jakaa koteihin painos, jonka LGBTQ-yhteisö hyväksyy.

Nyt sitten punnitaan sananvapaus todellisessa merkityksessä. Kritisoihan Päivi aivan oikein evankelisen seurakunnan toilauksia, joka on biblian opit unohtanut jo ajat sitten. Onneksi oma kuppikuntani on vielä oikealla tiellä ja nojaa raamatun sanomaan.

Sananvapautta tunnutaan nykyisin  kovasti haluta kaventaa. Lähdepohjainen kritiikkikin tulkitaan jo vihapuheeksi ja maalittamiseksi. Ajatella vielä saa, mutta ei lausua ääneen. Odotan suurella mielenkiinnolla eteneekö tapaus oikeusasteelle saakka, vaikka mielestäni tämä on täysin turhaa oikeuden ruuhkauttamista. Sitäkin mielenkiintoisempi on oikeuden päätös, jos sellainen tulee. Julistetaanko raamattu vihapuhemaateriaaliksi ja ketkä tuomitaan kirjoituksista.

Saatko apua

Olen nyt lukenut muutamia päiviä uutisia siitä, että on paikkakuntia, jossa poliisia tai ambulanssia saada paikalle hätätilanteessa kovinkaan nopeasti. Moni ei edes viitsi ilmoittaa esimerkiksi rattijuoposta, koska poliisi ei kumminkaan ehdi paikalle, sillä etäisyydet ovat monilla alueilla liian suuret.

Miten tähän tilanteeseen on ajauduttu? Poliisin kenttäväkeä on vähennetty jo vuosia ja liikkuva poliisi lakkautettu, joten tienpäällä tapahtuva valvonta on kutistunut minimiin ja osaaminen on myös poissa, sillä hetki sitten luin uutisen rahtarista, joka hovissa oli kumonnut poliisin näkemyksen kontin kiinnityksestä. Tähän otti myös kantaa liikkuvan poliisiin muinaismuistoyhdistys ja kertoi, kuinka ammattitietous on kadonnut. Sen sijaan on keskitytty netin vihapuheeseen, joten vain kurkunleikkaus on prioriteetilla yksi.

Koska poliisi ei ehdi on myös luottamus poliisin apuun mennyt monin paikoin. Ei edes viitsi rikoksesta ilmoittaa ja juuri Kiteeläinen baarin pitäjä kertoi väkivallasta ja poliisi vain kysyi onko aseita, kun ei ollut, niin ei tultu paikalle monen kymmenen kilometrin päästä. Vasteaika lapissa on jo yli tunti. Siinä ajassa ehtii tapahtua jo paljon.

Kirjoitin tästä aiheesta muutama vuosi sitten, eikä muutosta parempaan ole tapahtunut. Sillon kerroin äidistä, joka oli kolme vuorokautta ajellut autolla, koska alkoholisoitunut ja väkivaltainen poika oli terrosoinut kotona ja pelkäsi. Nähtyään poliisiauton oli vilkutellut valoja herättääkseen poliisien huomion. Kertoi sitten poliiseille tilanteen ja apua saikin. Kolme vuorokautta on pitkä aika odottaa. Oliko taustalla taas sama syy, että poliisi ei kuitenkaan tule, kun sinne soittaa.

Sitten on vielä maahantulijoiden tekemät rikokset, joita on paljon. Tällaiset syövät nopeasti pienten paikkakuntien resurssit. Myös poliisit kokevat turvallisuusuhkaa työssään ja lähin apupartio saattaa olla parinsadan kilometrin päässä. Siinä sitten painitaan kolme tuntia, ennen kuin apua saadaan. Yksi haastateltu poliisi oli jo etsinyt muita töitä ja lopettaisi heti kun uusi työ löytyy. Miten pitää poliisin työ mielekkäänä vain ajaudummeko samaan tilanteen Ruotsin kanssa.

Hoidon priorisointi

Luin eilen emeritusprofessori Martti Kekomäen kirjasta Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin. Siinä esitettiin hyvinvointiveroa, joka olisi korvamerkittyä veroa terveydenhuoltoon. Nykyisin terveydenhuolto ei toimi, sillä hoidettaviin nähden on resursseja liian vähän ja tämän on huomannut jokainen kunnalliselle puolelle lääkäriin pyrkivä eli ajan saattaa saada vasta kuukauden päähän. Yksityiselle puolelle pääsee nopeasti, mutta tämä palvelu ei ole kaikkien ulottuvilla, sillä monen talous on muutenkin tiukoilla. Täten tasa-arvo ei toteudu.

Kirjassa otettiin myös kantaa hoidon priorisointiin, joka mielestäni on melkoinen eettinen kysymys. Kirjassa otettiin esimerkiksi vanhukset ja alkoholistit, joiden kohdalla ei useinkaan saada tervehtymistä aikaiseksi. Jos priorisoidaan, niin se tulisi ulottamaan kaikkia elämäntapasairauksia. Vanhus voi yhtä hyvin hyötyä hoidosta, kuin nuorikin ja monesti se parantaa elämänlaatua, kuten tekonivelleikkaus.

Kirjassa ei kuitenkaan haluta mennä ikäpriorisointiin, vaan haluttiin tarkastella hoidon hyötyjä ja sellainen voi olla missä iässä tahansa. Kuitenkin esimerkit olivat sellaisia, että tietyn ikäisiä ei kannata hoitaa ja tietty sairausryhmä ei hoidosta hyödy. Toivon kuitenkin, ettei priorisointia tapahtuisi missään kohden, sillä se on eettisesti erittäin arveluttavaa ja valinta on lääkärin käsissä. Moniko tahtoo sellaisen omalle tunnolle? Eikö sitten myös eutanasia-asiaa pitäisi edistää, ettei ihminen turhaan kärsi, jos priorisointi toteutuu.