Kalliit sote-säästöt

Viime päivinä on ollut uutisia hallituksen sote-säästöistä ja pahasti pelkään, että niistä tulee todella kalliita säästöjä. Sote-kuluissa on myös paljon turhaa, jotka saisi romuttaa. Aloitetaan kuitenkin säästöistä.

Aloittakaamme purukalustosta, jossa omavastuut nousevat ja Kela hyvittää maksuja parin vuoden välein. Kela toki muisti lisätä, että vuosittain sen saavat henkilöt, joiden terveydentila sitä välttämättä vaatii. Hampaat ovat yhä huonommassa kunnossa kansalaisilla, sillä hammaslääkäripelko pitää monen sieltä pois ja sinne mennään vasta kun särkee. Tällöin karies on tuhonsa jo tehnyt ja luvattoman usein edessä on juurihoito, joka on kallista lystiä. Kun juurihoidettuun hampaaseen iskee karies, niin se on menetetty hammas, sillä siinä ei ole tuntoa. Tutkittu juttu on myös se, että hammasperäiset bakteerit ovat aiheuttaneet sydän- ja verisuonitauteja. Johonkin 1990-luvun alun talouskriisin syövereihin katosi kunnallinen hammashoito. Ennen tuota sai kansalainen kutsun kotiin vuosittain tulla kalustonsa tarkastamaan. Tässä asiassa pitäisi saada aikaan totaali muutos eli vitosella tai kympillä kaluston tarkastus vuosittain ja kutsu kotiin. Tällä toimenpiteellä säästetään valtaisasti ja purukalustot pysyisivät kunnossa ja säästyttäisiin kalliilta ja aikaa vieviltä toimenpiteitä ynnä ehkäistäisiin muita sairauksia.

Kun sairaus iskee äkillisesti eikä ole niin vakava, että ambulassi pitäisi hälyyttää, mutta sen verran vakava, ettei omalla autolla voi lähteä (tai sitä ei ole laisinkaan), niin ensin tulee mieleen tilata taksi. Yleensähän moinen tapahtuu yöaikaan ja silloin ei julkisia enää kulje. Sairastuneena ei tule mieleen, kuin taksin numero, joka monella on kännykässään. Ensi vuonna pitää kuitenkin muistaa tilata taksi keskitetystä numerosta, joita sairaanhoitopiirit ylläpitävät. Muutoin joutuu matkan ensin maksamaan itse ja kun sitä yrittää Kelasta hakea, niin omavastuu pompsahtaa 32 € ja se ei kerrytä vuotuista omavastuu kattoa. Kannattaa jo nyt tallentaa oman alueen keskitetty tilausnumero, sillä matkat päivystyksiin ovat pidentyneet ja maksavat siten enemmän. Minunkin kotikunnasta ensiapu karkasi tuohon suurempaan kaupunkiin ja jokainen voi laskea päässään, että 3,1 km taksilla on taatusti halvempi kuin 21 km.

Lääkkeisiin tulee 45 euron omavastuu, joka monella menee rikki jo ensimmäisellä apteekkikäynnillä. Kela suosittelee myös vaihtamaan halvempaan vaihtoehtoon, joita monessa lääkkeessä onkin tarjolla, mutta auta armias, jos valmistetta ei ole kuin tuo yksi malli, kuten itselläni on kaksi tällaista. Molempien kohdalla päiväkustannus on hieman yli yksi euroa, omasta kukkarosta. Maksukatto ei onneksi nouse. Tulojen aleneminen johtaa usein siihen, että lääkityksestä ryhdytään pihtaamaan. Tyypilliset pihdatut lääkkeet ovat verenpaine- ja kolestrolilääkkeet ja pihtaamisen seurauksena sairaudet pahenevat, joten säästöjä ei tästäkään synny.

Toimenpiteitä viivytetään ja takavuosina pari tohtori julisti tähystysleikkaukset pannaan. Itselleni moinen kirottu toimenpide tehtiin, mutta vasta kymmenen vuoden kipuilujen jälkeen, kun fysioterapia oli todennut antamansa avun olevan enää ensiapua. Moni tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsivä joutuu kitkuttelemaan kipulääkkeiden varassa vuosikymmeniä, ennen kuin mitään tehdään ja usein se tulee liian myöhään eli toipuminen jää puolitiehen. Tekninen kehitys on proteesitekniikassa jäänyt jälkeen ja edelleenkin polviproteesin kestoikä on noin 10 - 15 vuotta (on ollut jo kauan). Vaimennustyynyt niveliin jäi osin kehittämättä eli vain reumaatikon sormi- ja varvasniveliin pystyttiin tekemään tyynyt. Lonkkaan ja polveen ei. Kuitenkin alkuvaiheen operaatio olisi hyödyllinen monella tapaa. Ensinnäkin vältyttäisiin liitännäisvaivoilta, kuntoutuminen olisi nopeampaa, sosioekonominen elämä parempaa, jne. Tohtorit voivat pohtia tätä kammioissaan, sillä olen monen nähnyt saavan avun liian myöhään ja toipumista ei enää tapahtunut.

Sitten mennään tähän terveydehuollon kehittämiseen. Takavuosina muuntokoulutettin hoitajia, jotta lääketietous olisi hyvin hallussa ja he voisivat uusia pitkäaikaispotilaiden lääkkeet, ettei siihen tarvita lääkärin vastaanottoaikaa. Johonkin tämä idea hautautui. Moni, vakituista lääkitystä tarviseva ravaa turhaan lääkärissä, sillä enää ei voi viedä paperireseptiä laatikkoon ja noutaa ne parin kolmen päivän päästä. Miksi pitkäaikaissairaiden hoitoa ei kehitetä yksinkertaisemmaksi? Puhelimella ei lääkäriä enää tavoita, joten lääkkeitä ei voi uusia sitäkään kautta.

Minä olen onnekas, sillä minulla on omalääkäri ja tuttu vuosien takaa. Perussairauksien lääkkeistä ei yksikään ole ollut käytössä alle kahdeksaa vuotta, joten jokainen on minulle tuttu. Yötyöläinen kun olen, niin lääkäriin meno on todella hankalaa, sillä iltapäivän ajat ovat varattu äkillisiksi ajoiksi. Niinpä päätin, että kun tropit ovat lopussa, niin lähetän omalääkärilleni sähköpostin ja pyydän uusimaan mainitsemani lääkkeet ja vastauksena hän lähettä, että uusittu on.

Nyt on tuo Kanta tiedosto, joten voisiko sitä kehittää siten, että kansalainen voisi lähettää viestin tohtorille, että nämä pitäisi uusia. Lääkkeistä pitäisin kuitenkin ulkopuolella psyyke- ja vahvat kipulääkkeet, joita herkästi käytetään väärin. Pitkäaikaissairas voisi piipahtaa lääkärin pakeilla kerran vuodessa, jos kaikki toimii kuin junan vessa ennen pendoliinien aikakautta ja useammin, jos joku ei toimi. Samalla tavalla toimisi myös välttämättömät seurantaverikokeet. Kansalainen käy kokeissa ja saa viestin, että kaikki ok tai sinulle on varattu vastaanottoaika.

Kehitettävää on paljon. Tosin on muistettava, että jokainen on yksi ainut kertainen persoona, myös sairastuttuaan. Toinen pärjää ja toinen tarvitsee huomattavasti apua vaikka sairaus on sama.