Saneluvirhe vai muuta

Törmäsin uutiseen Mikkelin keskussairaalasta, jossa potilaat ovat hyvin huolestuneita kirjausten virheistä. On todellisia virheitä ja sitten niitä, jotka on kirjoitettu tosiasioiden väärältä puolen. Jutun artikkelissa tuli myös esille, että on kirjattu täysin vääriä tietoja, jotta lääkäri ja hoitohenkilökunta saa kätensä pestyä. Valitettavan yleisiä nykyisin ja nyt ei puhuta niistä tahattomista lausumisista, jotka herättävät hilpeyttä. Tästä esimerkkinä lause: "Potilas on huumausaineiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä kotilääkitystä."

Mikkeli ei ole ainoa, vaan sitä esiintyy kaikkialla, erityisesti keskus- ja yliopistosairaaloissa. Epäilen, että nykyisin syynä on osin se, että lääkärit joutuvat itse näpyttelemään tekstit ja kun taitotaso on yhdeksän etsii ja yksi kirjoittaa, niin virheitä tulee. Virheiden oikaisu onkin sitten toinen juttu, usein jopa mahdoton.

Sairauskertomuksen teksti virheet voivat olla kohtalokkaita. Etenkin kun puhutaan lääkkeistä. Pari parasta moka, minkä itse olen nähnyt on Parkissonin tautiin määrätty lääke oli kirjattu 1 x 40, joten ei pitäisi enää vapista ja pitkävaikutteinen tulehduskipulääke (otetaan yksi tabletti kerran päivässä), muuttui lääkärin kirjoittaessa 1 x 11, itse pitää olla valpas tai ainakin omaisen. Lääkemääräyksen yhteydessä pitäisi ehdottomasti olla myrkytys- ja hätäkeskuksen numerot. Valitettavasti virheitä ei saada korjattua ja loppulausunnon antoi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski, joka totesi, että potilastietojen avaaminen Kanta.fi ryöpsäytti tilastot.

Ennen Kanta.fi:tä asiakas/potilas sai nähtäväksi lääkärien ja hoitajien kirjoitteluja harvoin. Sellainen oli aikaisemmin saatu postitse kotiin eli hoidon päättävä epikriisi, joka on lähinnä lyhyt kooste toimenpiteestä ja jatkohoidosta. Kanta.fi palveluun tekstit tulevat pitkälläkin viiveellä (jopa yli kuukauden kuluttua) ja joistakin osoista ei lainkaan. Kotikunnassani tulevat muut, mutta ei hammashoidon tiedot. Hammashuollosta siihen kirjautuu vain käytipäivä, mutta tekstiä ei tule koskaan.

Aikaisemmin ei potilas saanut nähtäväksi itseään koskevia tietoja ja lääkäri saattoi jo vastaanotolla puhua puuta heinää, jos ei potilasta tuntenut entuudestaan. Päivystystilanteissa ollaan usein vain sairauskertomusten varassa. Jarmolle voisin vihjata muutamasta, mutta vaitiolovelvollisuus estää. Virheellinen tieto päivystystilanteessa voi olla kohtalokas, etenkin lääkkeiden osalta. Yksi ongelma tässä on myös yhdistelmälehden puuttuminen, joka paperi versiossa oli. Tähän tulivat toimenpiteet, diagnosit ja lääkeaineallergiat. Viimeinen on tähdellinen tieto päivystystilanteessa.

Sitten Jarmo tuo esille sen, että terveystietoja ei voida muokata potilaan/tutkittavan mukaan, jotka hän katsoo saneluksi, että terveys/sairaustiedot olisivat asiakasta miellyttäviä. Väärä lääkitys on aina riski ja se on korjattava. Tavallisesti hoidotta jättäminen on tyypillistä niille, joille lyödään luulosairaan/hullun leima otsaan. Näissä tapauksissa osassa tauti etenee jo niin pitkälle, että hoito on mahdottomuus.

Lääkäreiden saneluita olen itse (puhtaaksi kirjoittanut useamman vuoden) huomannut, että surkeimpia sanelijoita ovat röntgenlääkärit. Kuvattavassa kohteessa on normaali status, ei pehmytosa kalkkia, ei nestettä. Jos jotain löytyy niin se on lievää. Jos löytyy vähän enemmän, niin sitä on hieman. Näiden lausuntojen huonoin lukijakunta on erikoislääkärit, joka itse ei vaivaudu kuvaa edes vilkaisemaan ja kopioi röntgenlääkärin lausunnon. Röntgenlääkärit eivät muuten tutki muuta, kuin mitä on pyydetty. Itselleni kävin näin kun liukastuin rappusissa ja lähetettiin kylkiluiden kuvaukseen, jossa normaali status, ei murtumaa. Valitettavasti vastaanotolla oli nuori sijaislääkäri, joka ei katsonut kuvia, vaan luotti lausuntoon. Parikymmentä vuotta myöhemmin näin kuvan fysioterapeutilla (valinnut kuvan siksi, että siinä näkyi parhaiten solisluun liitos) ja tällöin näin kylkiluiden alla aikuisen kämmenen kokoisen verenpurkauman. Isäni (toimi myös ruumiinavaushoitajana) arveli, että isku ei ollut osunut luuhun, vaan luiden väliin ja siitä seurannus verenpurkauma kylkiluiden alle, joka painoi keuhkoja ja siksi kipu hengittäessä. Olisipa tohtori katsonut, sillä se olisi voitu imeä tyhjäksi ja sairausloma olisi ollut huomattavasti lyhyempi ja kipu hillitympi.

Jarmo väittä, että lääkärit eivät tee diagnooseja väärin peustein. Valitettavasti tämä on totta, etenkin kun terveydenhuollon asiakas on tenyt valituksen. Tällöin esitetään esim. ohjeet, joita asiakas on noudattanut pilkulleen ja sittenkin se on niin väärin. Tähän pieni välihuomautus, jossa potilas teki vastineen ja tuo kuivan kesän orava sai diagnoosiksi obeesi eli ylinpainoinen ja vieläpä oli ahdistunut. Tiedoksi, että näitä ns. kostosaneluita on. Tiedän, että jopa toimenpiteissä on tarkoituksella tehty virheitä, kun potilas ei ole taipunut lääkärin esittämään versioon. Näitä on mm. huolimaton työskentely leikkaussalissa (erilaiset bakteeritulehdukset, ilman haavatulehdusta) ja toimenpiteen jälkeen tuleva ennaltaehkäisevä antibiootti jätetään antamatta. Myös tutkimusten vähättely on normaalikäytäntö keskus- ja yliopistosairaaloissa.

Itseäni ilahdutti Satu Taavitsaisen (tosin demarit eivät yleensä kiitosta ansaitse) kysymys ministerille, että potilaskertomusten pittä olla oikeellisia ja korjattavia. Mielestäni on väärin, että ajokorttitodistus annetaan vaikka ajoedellytyksiä ei ole eli tämäkin on lääkärien käsien pesua. Mielestäni sairauskertomusjärjestelmä olisi pitänyt uusia jo ajat sitten ja odotan kauhulla tulevaa sotea. On myös erikoista, että tarvitaan ulkopuolinen IT-firma tekemään tarvittavat korjaukset. Oikeusasteissa on ollut aiemmin hoitajien, polisiien, ym. käsittelyjä asiakirjojen luvatta katselusta. Voinko luottaa, että 18 vuotias nörtti ei vedä copy pastea muutamasta mehukkaammasta kohdasta ja linkitä niitä johonkin mediaan?