Miten sen sanoisi

Viime lauantaina luin aamun aviisia ja löysin hengenheimolaiseni ja hän unkarilaisen Ásotthalomin kunnan pormestari László Toroczkai. Hänen elämänsä kaunein päivä oli, kun Unkarin hallitus ilmoitti rakentavansa raja-aidan Serbian rajalle, sillä massoittain siirtolaisia on kautta kulkenut lukemattomia siirtolaisia Vähä-Aasiasta. Toivosin samanlaista suorasukaisuutta myös meidän poliitikoilta.

Pormestarilta kysyttiin, artikkelin mukaan, että onko hän muslimeita vastaa ja siihen hän toteaa: "En. Kunnioitan islamia Saudi-Arabiassa, mutta en Euroopassa" ja jatkaa: "On olemassa kulttuureita ja maita, jossa burka on välttämätön, mutta ei Euroopassa." Lisäksi hän on vastaan miehen ja naisen avioliittoa kannattavan "propagan" välittämistä. Hän on siis enemmistön asialla, ei vähemmistön ja toteaakin, että ainahan niitä on ollut, mutta tarvitseeko sitä mainostaa.

Olen samoilla linjoilla tuon pormestarin kanssa ja erityisesti burka kysymyksessä. Länsimaisessa kultturissa ovat naamansa peittäneet vain ne, jotka tekevät jotain laitonta ja yrittävät pysyä tuntemattomina. Ennen ne olivat maatierosvoja, mutta tänä päivänä anarkisteja, jotka tietävät sen, ettei ihmistä voida tunnistaa, niin ei syytettäkään voi nostaa. Tähän ilmiöön törmäsi Jussi Halla-aho Turun vierailun yhteydessä.

Unkari ei ole ongelmaton maa ja siellä on moni asia rempallaan, mutta viinejä osaavat valmistaa. Tosin tulijat eivät jää näihin entisiin Itä-Blokin maihin, sillä siellä ei tarjota lännen malliin notkuvia pitopöytiä ja diskorahoja. Kun muualla on ehdot paremmat, niin sinne suunnistetaan.

No, kyllähän suorasukaisuutta esitti Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra loihiessaan lausuman maaseudusta. Hän on kuitenkin tavallinen suomalainen edustaja, joka sitten alkaa selitellä ja selitykset menevät jo mustan huumorin puolelle ja tekee hänen sanomistaan peräti arveluttavia.

Sitten täytty toimituksen antaa kiitosta Ana Maria Gutiérraz Soraiselle (vaikka onkin maahanmuuttaja), joka totesi ytimekkäästi, että nyt on syntynyt vastakkain asettu kaupunkilaiset vastaan maalaiset, johon ovat sortuneet jo osa päättäjistäkin. Tosin tämä asetelma on jo vanhaa perua eli juontaa jo pula- ja sota-ajoille. Tämä näkyy hyvin vanhusväestössä ja etenkin muistisairaiden kohdalla, jotka laukovat suoraan ajatuksensa. Sotien aikana maalaisilla oli kaikkea kaupunkilaisten mielestä ja maalaisten mielestä heidän piti elättää laiskat kaupunkilaiset, joten se siitä.

Helsinkiläiseksi tuo Fatim itseään markkinoi, mutta pohjoisesta on kotoisin, korkeintaan puolet geeneistä. Eipä taida kannatusta olla synnyinkunnassaan tämän jälkeen. Tosin me, jotka asumme kehärinkuloiden ulkopuolella, tiedämme, että rinkulakuplan asukeille alkavat pitkospuut, hirvet, karhut ja sudet sekä tundrat heti kolmosrinkulan ulkopuolella.

Fatim (vegaaniruokia kannattava) sitten loihi lausuman, että maaseutu tarvitsee kaupunkeja ja päinvastoin. Väärin, sillä maalaisena en tarvitse kaupunkeja, mutta kaupunkilaiset tarvitsevat kyllä maalaisia (pönde, bönde tai bonde), sillä kuka muu muka toimittaa nyhtökauran ja härkäpavut sekä muut vegaaniherkut helsinkiläsiin päiväkoteihin, kouluhin ja työpaikkoihin? Arpokaa itsenne kartalle.