Aiheittain

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XX

Jätän nyt taakse liehuvat lahkeet ja epämääräiset värisävyt ja vaihdan ne olkatoppauksiin ja sifonkiin sekä permanettiin eli päästään 80-luvulle, tutummin kasari.

Suomi eli nousujohteista vuosikymmentä ja vienti veti. Nuorisotyöttömyyttä ei oikeastaan ollut lainkaan, sillä moni pääsi heti valmistuttuaan töihin ja ne, jotka olivat epävarmoja tulevasta työstään  menivät kansalaiskoulusta tai myöhemmin peruskoulusta suoraan työelämään. Heille, kuten Irenelle, oli luonteva aloittaa lähettinä, jotka hoisivat yrityksen viestityksen. Tässä paperitehtaassa heitä oli viisi ja niiden esimies.

Työ oli monimuotoista, sillä se ei ollut pelkkää postinjakoa. Siihen kuului myös kopioiden otto ja varmaan ei kenellekkään tule yllätyksenä, että suurin osa kopioista oli huumoria. Yksi tunnetuimmista lienee lapsi potalla ja sen liittenä teksi: "Mikään tehtävä ei ole loppuun suoritettu ennen kuin paperityöt on tehty". Kiireellisiä vietäviä olivat reikäkortit ja datakelat. He opastivat vierailijat oikeaan paikkaan ja kattoivat kahvipöydän. Poikkeuksena oli tehtaan johtaja, jonka kahvitilaisuudet kattoi hänen sihteerinsä.

Yrityslähetin eläkeikä oli 18 vuotta ja työsuhde päättyi sen kuukauden lopussa, jolloin ikä tuli täyteen. Irenen seuraava pesti oli sairaalan arkistossa, mutta pestin päätyttyä hän pääsi konekirjoittajaksi, sillä kansalaiskoulussa oli oppiaineena konekirjoitus ja Irene oli saanut virallisesta kokeesta 9, joten hän oli pätevä. Saneluiden purku oli alkuun hidasta, sillä sanasto oli outoa, mutta nopeasti hän oppi sen ja Olympia merkkisen kirjoituskoneen näppäimistö klonksui nopeaan tahtiin.

Keväällä 1983 vallitsi suuri suru, sillä Irenen suuresti rakastama isoisä Simo mehentyi pitkäaikaiseen sairauteen ja hänet laskettiin äitinsä viereen.  Liikuntaharrastus ja työ vei ajatukset pois menetyksestä ja suru vaihtui hiljalleen muistoiksi. Syksyllä Irene haki hoitajakouluun ja pääsi, joten heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi koulutyö.

Irene oli hieman ujo, mutta koulusta käytiin teatterissa ja kurssitovereiden suostuttelun jälkeen lähti heidän kanssa yökerhoon. Musiikissa siirryttiin discoon Aphavillen For ever young, Queenin mestarillisiin teoksiin, jne. Suomessa oli diskokulttuuri vielä lapsen kengissä, joten tämäkin disco oli ruokaravintolan yläkerrassa ja tanssilattia postimerkin kokoinen. Valomerkki tuli tuolloin puoli kaksi, mutta sitä ennen soi viimeiset hitaat. Joku löysi parin itselleen ja myöhemmin Irenekin löysi seurustelukumppanin, mutta välimatka koitui suhteen kohtaloksi.

Suomirokki eli kulta-aikaansa myös. Oli Eput, Juice, Popeda (aloittaneet jo edellisellä vuosikymmenellä) ja tuli Dingo, Yö, Sig, jne. Sigin Hyvää syntymäpäivää taidetaan vieläkin hoilata monilla synttäreillä. Televisioon tuli Hälyytys 911, Taisteluplaneetta Galactica, Tankki täyteen, The Muppet show, Ihmemies MacGyver, Kahden keikka, jne. Uutuutena tuli televisioon myös teksti-TV, joten uutiset saattoi lukea mihinkä vuorokauden aikaan tahansa.

Valmistuttuaan hoitajaksi Irene teki osin entisiä töitään sairaalassa, mutta myös sijaisuuksia osastoilla. Voi sitä onnen päivää, sillä hänen hakemuksensa oli hyväksytty hoitajan vakinaiseen virkaan. Vakituinen virka myös mahdollisti oman kodin hankkimisen. Irene ei ollut mikään arkajalka, joten hän hankki omaksi asunnokseen vanhan omakotitalon. Kuukausi remonttia ja asunto oli muuttovalmis. Poistuneet olivat keittiön vaaleanpunaiset seinät ja epämääräisen ruskeat karmit. Työpalkoillaan hän oli pikku hiljaa ostanut lakanoita, astioita ja muuta kodissa tarvittavaa, joten muutto oli helppo. Villiintynyt puutarha tuotti töitä, mutta jo ensimmäisenä keväänä hän istutti perunaa, sipulia, sun muuta vanhalle pellolle.

Työ sairaalassa oli miellyttävää ja työtoverit mukavia. Osastonhoitajan hän havaitsi tiukaksi, mutta reiluksi. Pikkuhiljaa Irenestä tuli osaston tekniikka, sillä tekniset laitteet olivat kiinnostaneet aina. Oma koti tuntui kivalta ja usein toistuvien sähkökatkojen aikana pysyi tilat lämpöisinä, sillä Irene käytti puulämmitystä. Olihan talossa peräti seitsemän tulisijaa. Sairaalassa kun työ oli vuorotyötä, niin oman saunan sai lämmittää milloin se parhaiten sopi.

Vuosikymmen lähestyi loppuaan ja siihen loppui moni asia.


2 kommenttia:

  1. Totta!
    80-luku oli yhtä juhlaa, seitkytluku ruusuilla tanssimista. Nuoretmiehet kilpakosijoita ja tyttöset vaan oli jumalanluomia. Ja sairaanhoitajat kuten laulussa sanotaan https://www.youtube.com/watch?v=ACLdoXs1fNQ
    Oi niitä aikoja...

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Veijo Hoikka!

    Olen iloinen, että saagassani olen pystynyt tavoittamaan suomitunnot. Toden totta; "Oi niitä aikoja..."

    VastaaPoista