Paperikilpi

Juuri juhannuksen alla uutisoitiin perhetragediasta, jossa puoliso tappoi ex-puolison. Uhrin ainoa suoja oli paperikilpi eli lähestymiskielto. Vastaavan laisia tapahtumia tulee esiin säännöllisin väliajoin ja usein myös ne johtavat äärinnäisiin tekoihin ex-puolisoa kohtaan tai yhteiseen lapseen, kuten Porvoossa kävi.

Lainaan poliisin sivuilta lähestymiskiellon määritelmän: "Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden, tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa." Niin, tarkoitus on hyvä, mutta useissa tapauksissa lähestymiskielto toimii kimmokkeena vielä pahempaan, kuten jatkuviin tekstiviesteihin ja sähköposteihin, sosiaalisessa mediassa panetteluun, herjaamiseen, mustamaalaamiseen, ym. Tiedetään myös, että tällaiset henkilöt ovat ottaneet ex-puolison työnantajaan, ystäviin, harrastepiireihin, jne yhteyttä ja saattanut ex-puolison ikävään valoon.

Nyt oli oikeudessä käsittelyssä myös Jyväskylässä tapahtunut järjetön teko. Naisystävä oli päättänyt suhteen ja mennyt ystävien tykö vierailulle. Pari päivää myöhemmin mies oli mennyt naisen asunnolle ja kertomansa mukaan:  "Mies oli päihtynyt ja meni ex-naisystävänsä oven taakse tarkoituksenaan pyytää tätä syömään. Miehen mukaan hän sytytti porraskäytävässä tupakan sytytyspalalla. Tässä tilanteessa tupakka tai sytytyspala tippui hänen mukaansa vahingossa postiluukusta asuntoon." Hieman ontuva kertomus, sillä minun ymmärtääkseni sytytyspala täytyy ensin sytyttää jollain ja se syttyy kauttaaltaan. Oliko miehellä sytytyspala metallisen makkaratikun päässä kenties ja jos tuollaisella palalla savukkeen sytyttää, niin se syttyy kokonaisuutena ja toden näköisesti käy niinkuin muinaiselle hepulle, joka päätti polttaa risuja vanhassa peltitynnyrissä. Kun eivät tuohenpalalla syttyneet, niin lorautti tynnyriin vanhaa jäteöljyä ja heitti palavan tulitikun perässä. Kun hetkeen ei mitään tapahtunut, niin päätti kurkistaa tynnyriin, joka samalla hetkellä leimahti ja samalla käräti otsatukka ja kulmakarvat.

Tupakka ja sytytyspala putosivat vahingossa naisystävän postiluukusta. Hmm, vahingossa. Itse en ole koskaan tavannut postiluukkua, joka aukeaa automaattisesti, kun joku tulee oven taakse. Tämä oli tietoinen tapahtumaketju. No, entisen naisystävän kämppä paloi ja ei edes saanut pyytämäänsä korvausta menetetystä suuresta levykokoelmasta., joista osa oli vanhoja savikiekkoja ja nämähän tarvitsevat vähän toisenlaisen soittimen, sillä perinteisen savikiekon kierrosnopeudet ovat usein 16 tai 78 ja niitä ei yleisemmissä (halvoissa) soittimissa ole.

Kuten Porvoon tapauksessa oli äidillä lähestymiskielto ex-mieheen, joka oli ehtinyt ilmeisesti senkin rikkomaan jo aikaisemmin. Lainaan taasen poliisin sivuja: "Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistus on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Kiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos, jonka syyttäjä vie oikeuteen. Kaikki lähestymiskiellot merkitään erityiseen poliisin henkilörekisteriin. Poliisi valvoo ja voi myös käyttää pakkokeinoja kieltoa rikottaessa. Jos esimerkiksi lähestymiskieltoon määrätty henkilö jatkaa suojeltavan häirintää, voi paikalle hälyytetty poliisi viedä kiellon rikkoneen säilöön ja kuulusteluun jatkotoimenpiteitä varten."
Itse asiassa poliisi ei valvo vaan uhatun on itse soitettava apua ja onkin hyvin tavanomaista, että uhkaaja rikkoo puhelimen ensitöiksi, jotta mihinkään ei soitella.

Myös uhan todistelu on vaikeaa. Viestit olisi syytä tallentaa, mutta varsinkin alkuvaiheessa käy helposti, että ne poistetaan. Tähän sopii vallan hyvin vanha sanonta: "Poissa silmistä, poissa mielestä." Itselläni oli aikoinaan yritys ja virheelinen rekrytointi. Ryhtyi sitten heppu uhkailemaan puhelimessa. Onneksi kerran heppu soitti lankapuhelimeen (valitettavasti poistuva vekotin) ja minulla on yksi puhelin vastaajapuhelin, jolla pystyi äänittämään puhelun. Sain todistettua uhan ja heppu lopetti soittamisen poliisin keskustelun jälkeen. Tällainen on hyvin harvinaista parisuhdetragedioissa, vaan se jatkuu ja jatkuu.

Koska uhan todistaminen on vaikeaa ja usein apu tulee liian myöhään. Apua ja neuvontaa tarjoavat poliisin sivuston mukaan lähin poliisi tai sosiaaliviranomainen. Hieno homma tuo lähin, mutta nykytodellisuudessa molemmat edellä mainitut ovat kaikkea muuta kuin lähellä ja monin paikoin niin ensiapu ja sosiaalitoimen päivystys on siirretty jonkin yliopistollisen tai keskussairaalan yhteytyteen. Kun pienelläkin paikkakunnalla toimi oma ensiapu 24/7, niin hätään joutunut sai apua nopeasti. Turvakoteja on liian vähän ja usein liian kaukana. Poliisin sivuston mukaan auttajina toimivat myös erilaiset kriisipuhelimet, mutta sinne soittamisen kynnys on korkea ja usein linjat tukossa, joten hätätilanteessa niistä ei ole apua.

Lisäksi tuo paperikilpi on voimassa vain vuoden ja villi arvaus on, että vuodessa ex-puolison käytös paranee inhimilliselle tasolle on hyvin epätodennäköistä vaan pahenee vuosi vuodelta. Mielestäni viisivuotiskausi olisi minimi ja kiellon rikkomisesta tulisi antaa aina ehdoton vankeustuomio, sillä sakot ovat yhtä tyhjän kanssa ja kun vielä hallitus ja eduskunta ryssivät tuon muuntorangaistuksen, niin sakko ei ole oikeasti mikään pelote.

Eron koittaessa on tavallista, että alkaa helvetillinen huoltajuuskiista ja alkaa todellinen mustamaalaaminen ja valitettavasti puolin ja toisin. Ainoa kärsijä on lapsi. Kun eron taustalla on väkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö (koskee kaikkia ikäryhmiä), alistaminen, tms. niin usein kärsijä on heikoilla. Fyysinen väkivalta on todistettavissa helposti, mutta henkinen väkivalta ei. Päihteet näyttelevät usein myös pääroolia. Nokian teippisurmassa pääroolissa ja juopunut mies suuttui epäiltyään tytön ottaneen hänen savukkeita ilman lupaa. Vastaava tilanne on myös syntynyt pussikalja riidasta, jossa toinen päihtynyt arvelee toisen juoneen enemmän, kuin tasajako olisi edellyttänyt, mutta tämä on yleistä poikien välisessä tappeluissa tai tapoissa.

Puuko lienee yleisin tekoväline edelleen, mutta ampuma-aseet näyttelevät nykyisin suurta roolia. Vihdissä mies ampui poliisin rynnäkkökiväärillä, joka oli jostain peräisin ja hepulta oli aseluvat peruttu lähestymiskiellon vuoksi. Aselakia on turha tiukentaa, sillä ne, jotka asetta käyttävät metsästykseen tai kuten poliisin tai rajavartiolaitoksen sekä armeijan aseet ovat oma luokkansa ja käyttäjät vastuullisia. Tosin on nämä Lord of war tyypit, jotka välittävät aseita erinäisten verokostojen kautta ja Luoja yksin tietää, paljonko näitä löytyy meiltäkin. Ruotsissa nämä ovat jo arkipäivää ja asearsenaali jyreämpää.

Mistä saadaan vahvempi suoja kuin tuo paperikilpi? Tiedän myös vanhuksiin kohdistuvia väkivaltoja, joissa tekijänä on oma lapsi. Taloudellista hyväksikäyttöä esimerkiksi päihteiden rahoittaminen, mutta tiedän myös, että on tapahtunut paljon pahempaakin. Miten saadaa suoja myös heille?