Tämä oli pakko läiskäistä helteisen heinäkuun lopuksi. Muistan takavuosilta biisin, jossa laulettiin: "Helteinen heinäkuu Pearl Haborissa, korpraali Brown nautii inkiväärioluttaan." Tai jotain sinne päin.
Täten pääsemme jälleen koulumaailmaan ja lapsien kepposiin. Meidän luokassa oli perinteinen urkuharmooni, jota opettaja soitti. Oli myös suljettu laatikko, johon saattoi sujauttaa lapun, jossa oli toivelaulu. Tosin opettaja äkkäsi nopeasti pari piisiä, jotka joutuivat hylkylistalle, sillä niitä ei enää soitettu väärien sanojen vuoksi. Pannassa oli Kesäpäivä Kangasalalla ja Oolannin sota.
Kesäpäivä Kangasalalla kuului täten:
Mä oksennan, ylen annan ja muutekin pahoin voin.
Niin kauas kuin silmä kiiltää, nään särkiä sappaineen.
Käs länget mä vedin suolta, vein hopeiset hohtimet.
Ja Roineen karvaiset aallot sun rintojas hyväelee.
No, tämä rallatus oli muodissa jo äitemuorin nuoruudessa, joten se siitä.
Oolannin sota sitten menikin toisin:
Ja se Oolannin sota oli kesyä, hurraa, hurraa, huraa
Kun kolmella jukurttipurkilla, seilas engelmanssi Suomen lahdella
Sumharaa, osta lenkki makkaraa, kyllä valtio kustantaa.
Pieni kevennys täten raskaiden aiheiden lomassa
Esittäjä Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä ja kappaleen nimi Pearl Harbour
VastaaPoistahttps://youtu.be/Ut2DgVcJRUE
Tervehdys Heikki Välimäki!
VastaaPoistaNäin myös muistelin, mutta biisin alku sopii hyvin kuvaamaan kelejä nyt.