Elämän poluilta löytyneitä XI

Edellinen kirjoitus kun käsitteli turvattomuutta, epätoivoa, ahdistusta ja kyyneleitä, niin sen vasta painoksi täytyy kirjoittaa turvallisuudesta, lohdusta ja luottamuksesta.

                                                      Tämän tarinan sankari on tässä.

Tämä nalle on seurannut minua liki koko elämän, minulla ei ole muistikuvaa, koska olen tuon saanut, joten olen melko pieni ollut. Monesti hän on minua lohduttanut ja kyyneleet kastelleet, mutta uskollinen on minun pieni nallekalhu. Hän on saanut kuunnella niin surut kuin ilot, pettymykset ja onnen hetket, epäonnistumiset ja onnistumiset. Sellaisetkin tarinat elämästä, joita ei kenellekään uskaltaisi tunnustaa.

Vuodet ovat myös nallekalhuani vaurioittaneet. Hänellä oli kauniit pyörökorvat (ne olivat kiinni, jonkin näköisillä tapeilla), mutta lienevät olleet kiinni vesiliukoisella liimalla ja muuttojen yhteydessä ovat kadonneet. Hänellä oli musta nenä ja punainen kieli huovasta, joten ovat koiden ruuaksi päätyneet, niinä hurjina nuoruusvuosina, jolloin baari-illat saivat unohtamaan kalliin ystäväni. Tassut olivat kauniin vaaleanpunaiset, mutta kävellyt kilometrit lattialla ovat ne himmentäneet. Toisessa kainalossa on vanhaa heftaa, joka päivittää nykyiset teipit mennen tullen, sillä käsi alkoi repeytyä irti, sillä monet ovat halaukset olleet. Jonkun riidan päätteksi sisarusten kanssa, sai nallekalhuni ilmakyydin ja sen kaula vaurioitui. Sen kursin kokoon erikoislangalla, jota tuohon aikaan myytiin sähkölankana. Se oli tavallisen ompelulangan kaltaista, mutta vahvempaa kuin karhunlanka. Mekon hän sai rikkoutuneelta nukelta ja en vieläkään muista, miksi se rikki meni. Hienot ovat pitsit vaikka aika on vitivalkoiset kaulukset jo kellastanut.

Nyt minun nallekalhuni on kaapin päällä. Silitän poskea silloin tällöin varovasti ja muistelemme aikoja menneitä, kuten vanhojen ystävien tapana on.

Vähän vakuutuksista

Tuossa muutama päivä sitten Saara Auvinen kertoi tarinansa julki ja hyvä niin, sillä vakuutuslääkäreiden päätökset ovat olleet ihan omaa luokkaansa ja omakohtaisten kokemusten mukaan heidän anatomian tuntemuksensa vaikuttaa olevan jokseenkin harhaoppisella tasolla. Ja varsinkin vanhempi lukijakunta muistaa tuon vanhan letkauksen, jota jo isoisäni käyttivät (jos olisivat elossa niin ikää olisi paljon päälle 110) eli Pohjola korvaa, paitsi vahingon sattuessa.

Palautetaan mieliin Saaran tarina. Hän on ratsastus valmentaja ja yrittäjä, joka työpaikallaan putosi hevosen selästä, saaden keskivaikean aivovamman ja niskan retkahdusvamman sekä murtuman ja ruhjeita. Nykytilasta lainaan suoraan Saaran sanat: "Pysyn vain noin seitsemän tuntia päivässä hereillä. En tunne janoa enkä nälkää. Tarvitsen henkilökohtaisen avustajan apua arkiaskareissa. Käsien motoriikka on heikkoa ja kävelen vielä normaalia hitaammin.".

Hänellä oli täyskattava vakuutus ja viime marraskuuhun asti maksoi hänen vakuutus yhtiönsä korvauksia, mutta sen jälkeen teki vakuutuslääkäri päätöksen, että Saara on nyt työkykyinen. Saara valitti ja mutta tulokset jäivät laihoiksi. Vaikka erikoislääkärit Hyksistä ovat todenneet, että vammoista on aiheutunut vaikea jälkitila ja siitä johtuva työkyvyttömyys.

Ihan pienen välähdyksen tarjoan teille katsottavaksi. Yle Areenassa on vielä 25 päivää katsottavissa Jonaksen tarina. Ohjelma on ruotsin kielinen, mutta suomeksi tekstitetty  http://areena.yle.fi/1-2393920?autoplay=true

Olen entinen hoitaja ja erikoistunut neurologiaan, joten voitte arvata, että ihmiselimistä rakastan kaikkein eniten aivoja. Kaikilla ne ovat saman kokoiset, mutta toimintaerot ovatkin sitten valtavat. Osin toiminnat ovat sukupuolisidonnaisia, mutta ei aina. On naisia, jotka ajavat pitkiä yhdistelmiä ja miehiä, joilla on ongelmia Nissan Micran kanssa eli avaruudellinen hahmotuskyky. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Toinen on matemaattisesti lahjakas, joku musikaalisesti, joku verbaalisesti ja taiteellisesti, jne.

Aivot ovat melkoisen hyvässä suojassa kallon sisällä ja uivat nesteessä, siksi vauriot syntyvät helposti. Pään tärähdys saa aivot liikkeelle ja mitä kovempi tärähdys, niin vaurioita tulee. Aivoja vaurioittavat myös kallon murtumat, aivoinfarkti ja -vuoto. Niskan retkahdusvamma ja niin sanottu piiskaniskuvamma saattavat aiheuttaa selkäytimen tärähdysvamman, joka periaatteeltaan samanlainen kuin aivotärähdys, mutta vaikuttaa lievemmissä tapauksissa vain käsien/käden toimintaan ja vaikeammissa tapauksissa vaikutukset voivat olla laajemmat.

Toipuminen onkin sitten toinen juttu eli pääsen jälleen perään kuuluttamaan sanaa Yksilöllisyys. Niskan tärähdysvammasta toipuminen kestää keskimäärin ½-1 vuotta, mutta noin kymmenelle prosentille jää pysyvä vaurio, joka ei korjaannu. Aivovammat vievät pidemmän ajan, mutta pysyvän vaurion saaneiden prosentti onkin sitten jo toinen asia.

 Maksamme omia tapaturmavakuutuksia, työnantajamme on vakuuttanut meidät työtapaturmien varalta ja yrittäjät itsensä. Urheilu- ja harrasteseuroilla on vielä omat tapaturmavakuutukset. Mukaan liitettäköön kodin, ajoneuvon, muun kulkulaitteen, jne. vakuutukset.

Mutta ne korvaukset ovatkin jo sitten toinen juttu. Autoni (Dodge Mirada) paloi kotipihalla ajon päätteeksi. Syynä lienee ollut polttoaineletkun halkeaminen (emme tienneet, että auto oli seissyt yli vuoden, joten letkut olisi pitänyt huollossa vaihtaa) ja auto tuhoutui lunastuskuntoon. Ostohinta oli yli kymppitonni ja vakuutus korvasi siitä vain 4500 €, joka sisälsi tuhoutuneen irtaimiston (työkalut, ym.). Perusteluna oli omistajien lukuisa määrä. Itse haluaisin kyllä tietää sen, että miten se vaikuttaa asiaan, sillä jokainen tietää, että vanha jenkki kiertää ja yleisin syy vaihtoon on se, että rahat menee vaippoihin ja auto jää.

Palatkaamme siten sairauspuolelle ja vakuutuslääkäreihin. He ovat kuin kirjanoppinut hoitaja, joihin itse olen törmännyt niin sairaana kuin entisen ammatin puitteissa. Siksi kerron tällaisesta yhden tarinan. Minulle oli tehty vatsan alueen leikkaus, iso ja pitkä kestoinen. Kun tulin heräämöstä, niin pyysin juotavaa ja vastaus oli, että sinä voit pahoin nukutus- ja kipulääkkeiden vuoksi. Ihanks totta, en tiennytkään? Pyysin saada nousta ylös, koska halusin saada nivelten jäykkyyden pois. Ei onnistunut, sillä pitkä paasto, leikkaus, sekä nukutus- ja kipulääkkeet aiheuttavat huimausta. No, kiitti tästäkin tiedosta. Sitten tuli nälkä ja pyysin ruokaa, vastauksena sain vain sen, että tipan kautta saan kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kiitti vitusti tästäkin vähästä, sillä se pirun tippa ei ollut tippunut muutamaan tuntiin. Soitin sitten puolisolle, että tuo jotakin syötävää. Täten oli tuo kuuluisa käyrä noussut perin korkealle, joten ilmoitin lääkärille, että huomenna kotiin. Tähän lääkäri totesi, että yleensä tämän kokoisten toimenpiteiden jälkeen ei tässä vaiheessa kotiuduta. Kas pärskeles kun en moista ole kuullut.

Saara Auvinen ei ole yksin ja siksi kerron jälleen tämän aiemmin kirjoitetun. Tässä kertomuksessa ei ole kysymys tapaturmasta vaan perinnöllisestä sairaudesta. Minä, reppana, sain geenit ja nivelrikko oli taattu. Ainoa vaan, että se alkaa jo nuorena eli ensioireet tulevat keskimäärin kaks vitosena. Vuodet kulki ja nivelrikko ei parane kuten viski vanhetessaan. Sairauslomien määrä tihentyi ja aloin suunnitella kevyempiä töitä. Näitä hain kunnalta, mutta aina tuli tyrmäys. Kevyemmät työt olivat sairaalassa varattu eläkeuhan alla oleville. Hain myös kaupungin arkiston hoitajaksi (olinhan ollut sitä jo sairaalassa aikoinaan), en tullut hyväksytyksi ja perustelu oli se, että minun sijalleni tarvitaan sijainen. No sitä sitten ei kai tarvittu, kun perin juurin kyrpiintyneenä irtisanoin itseni. No tämä oli loikka myöhempään aikaan.

Yritin päästä ammatilliseen kuntoutukseen ja työterveyslääkäri kirjoitti pitkän lausunnon tarpeestani saada kevyempi työ ja kun asiakkaalla itsellä oli jo suunnitelma, niin tätä työterveyslääkärin mukaan pitäisi tässä tilanteessa tukea. Muutaman viikon päästä sain kirjeen, jotka sisälsi todella madonluvut. Kuntien eläkevakuutustyhtiön ylilääkäri Esko Matikainen oli tehnyt päätöksen. Polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen nivelrikko, joten ammatillista kuntoutusta ei tulla tukemaan. Työterveyslääkäri repi peliverkkarinsa ilmoituksen johdosta ja myös siitä, että päätökseen ei ole valitusoikeutta. Jipii.

Työterveyslääkäri teki sitten lähetteen ortopedian eli luisten ongelmien hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Hän totesi vikaa nivelissä ja lähetti reumatologille,  (reumasairauksien erikoislääkäri) kun muitakin perussairauksia oli, joilla voisi olla osuutta nivelkipuihin, joka totesi, ettei minulta löydy reumasairauksia. Nivelrikon oireita ovat liikekipu ja lepokipu sekä nivelen toiminnalliset häiriöit. Nämä tämä reumatologi sivuutti täysin. Diagnoosiksi tuli Arthalgia eli nivelkipu. Tiedän, se on vielä huonompi diagnoosi kuin päänsärky. Vaikka et syytä tiedä, niin sinulla on onneksi vain yksi pää, jota voi särkeä. Ihmisellä on vähän reilut parisataa luuta ja niissä on nivelet, joten missähän tuo arthalgia luuraa?

Sitten päästään toiseen ongelmaan eli erikoislääkäri vastaan työterveyslääkäri. Erikoislääkäri näkee ihmisen kerran tai kaksi, mutta omalääkäri tai työterveyslääkäri vuosikymmeniä. Kummalla on parempi näkemys ihmisen toimintakunnosta? Vakuutuslääkäri ei näe sairastunutta ikinä, ehkä poikkeuksena oikeuskäsittely, joten vakuutuslääkäri ei ikinä näe vamman vaikutusta yksilöllisellä tasolla. Siis edelleen se yksilöllinen reagtio, oppikirjan mukaan ei yksikään parane.

Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.

Kirvein, pommein, miettimättä

Joku voi otsikon muistaa toisin sanoin historian opuksesta, mutta muunnettuna sopii hyvin tähän päivään, sillä tulijat ovat kunnostautuneet monin eri tavoin.

Saksassa lomailleet hongkongilaiset saivat osakseen kirveestä kun afganistanilainen nuorukainen, joka oli saapunut pakolaiseksi ilman vanhempia ja tekoaan tehdessään huuteli perinteiset jumalan suuruudesta. Algerialaislapsukainen kaverinsa kanssa viilsivät 86-vuotiaan papin kurkun auki ja haavoittivat vakavasti nunnaa. Tyyppi oli ollut vankilassa terrorismirikoksista ja oli pantavalvonnassa. Häiskä oli pyrkimässä Syyriaan ja mietin, että miksei päästetty. Sormen jäljet talteen ja takaisin ei ole asiaa.

Münchenissä iranilaista alkuperää oleva nuorukainen tappoi ampumalla yhdeksän ja onneksi myös itsensä ja haavoitti useita. Häiskällä viirasi vintillä hieman enemmän ja olisi saanut olla psykiatrisessa laitoksessa loppu elämänsä. Ase oli laiton ja netin kautta hankittu. Saksan jo muutenkin tiukkoja aselakeja halutaan nyt kiristää, mutta maailmalla on aina näitä Lord of War tyyppejä, jotka kanuunansa kyllä saa myytyä tavalla tai toisella. Täten ei lakien kiristykset auta sitten pätkääkään. Onnistuihan meilläkin häiskä hankkimaan rajavartiolaitokselta pöllityn rynkyn ja surmasi poliisin ja itsensä.

Baijerin Ansbachissa syyrialaishäiskä räjäytti ravintolan edustalla itsessä ja haavoitti useita. Alkuperäisenä tarkoituksena oli iskeä ulkoilmafestareille, mutta Luojan kiitos, järjestysmiehet eväsivät sisäänpääsyn, kun lippua festareille ei ollut. Häiskä oli saanut hylsyn asyyliinsa ja teletietojen mukaan vannonut kostavansa Saksalle, joka asettuu islamia vastaan sekä vannonut uskollisuutta kotoiselle terroristijärjestölle. Kumma kun poliisi ei näitä tyyppejä valvo, mutta suuri on into prätkäkerhoja kohtaan, jotka ovat lähinnä tappaneet omiaan.

Yhdysvalloissa afanistanialaistaustainen häiskä ampui yökerhossa, tappaen liki viisikymmentä ja luonnollisesti kunnioitti jälleen tuota järjetöntä järjestöä. Yhdysvaloissa on usein vaadittu aselakien tiukentamista ja siellä homma on hankala, sillä perustuslaki takaa oikeuden aseen omistamiseen ja sen saa helposti, mutta peruuttaminen on vaikeaa.

Jätän käsittelemättä tapaukset, jotka ovat sattuneet itäisillä mailla vierahilla, sillä ne ovat siellä tavallisia olleet jo kauan. Monesti on noista maista uutisoitu, että häissä kuoli niin ja niin monta, kun aseilla ammuttiin, sillä siellä on tapana ampua taivaalle kiväärin luoteja eikä ilotulitusraketteja. Monesti vaan kimmokkeluodit ja muut harhaiskut ovat vaatineet uhreja. Kurkunleikkaus sillä on jo niin perinteistä, että siihen on vaikea puuttua, joten ei oikeastaan tullut yllätyksenä tuo Beutlingenin viidakkoveitsisurmakaan ja tekijä luonnollisesti syyrialainen turvapaikanvonkaaja.

Rauhaa itäisillä mailla vierahilla ja Afrikassa ei ole ollut vuosituhansiin ja tuskin tulee seuraavinakaan. Sitten meillä ja muualla Euroopassa, pölkkypäät johtajat kehtavat kehoittamaan meitä rauhaan, ymmärrykseen ja pelottomuuteen. Myös vihakirjoittelusta varoitetaan kovin sanoin ja kertovat johtajat sen satavan terroristisen laariin sekä yllyttävän vihatekoihin. Eikös heikäläisen käsky sotia vääräuskoisia vastaa ole vihapuhetta? Ilmeisesti ei ja meidän on vain arvattava, missä seuraava ymmärrettävä tapahtuma sattuu ja kuinka monta uhria tulee sekä kuinka monta johtajaa jälleen kehoittaa rauhallisuuteen, ymmärtämiseen ja pelottomuuteen.

Odotan suurella mielenkiinnolla Auramon vastaanottokeskuksen hellekriisiä.

Oletko miettinyt...

... jos tulee päivä, jolloin et pysty asioistasi huolehtimaan?

Toissa päivänä oli aamun aviisissa mielenkiintoinen uutinen, joka oli otsikoitu: "Ikääntyvä, säästä läheisiäsi liialta työltä.". Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja aiheen aloitus oli: "Tee edunvalvontavaltuutus ajoissa: kun olet järjissäsi ja pystyt määräämään, kenet haluat hoitavan asioistasi sitten, kun et enää itse pysty.".

Kun luin tuon artikkelin, niin ajattelin sen tehdä, vaikka en vielä vanhus ole ja pääkin toimii moitteettomasti, niin eihän sitä tiedä milloin koittaa päivä, jolloin en pysty asioitani hoitamaan. Yleisimmin aiheen tiimoilta käsitellään muistihäiriöitä, jotka ovat vanhemman polven juttuja. Näin moni ajattelee, mutta muistisairauksista Alzheimerin tauti on ilkein, sillä se voi iskeä työikäiseen ihmiseen. Itse olen tavannut 51 vuotiaan, joka oli jo niin dementoitunut, ettei mikään päivittäinen toiminto onnistunut ja puheen/äänen tuotto oli loppunut kokonaan. Asiaa ajattelen kuitenkin myös tapaturman suhteen, isku päähän tavalla tai toisella voi vammauttaa pysyvästi. Sellainen voi tulla onnettomuudessa liikenteessä, laskettelurinteessä, ihan missä vaan.

On tyypillistä, että tehdään testamentti ja usein se on puolisoiden välinen, keskinäinen testamentti. Minulla ja puolisollani on toisiimme nähden myös avoin asianajovaltakirja, mutta esimerkiksi pankit eivät sitä hyväksy. Edunvalvontavaltuutus on helppo tehdä, sillä se on hyvin testamentin kaltainen. Aiheeseen voit käydä tutustumassa http://www.kitee.fi/documents/42125/362499/Edunvalvontavaltuutus/6b71a4c6-8932-4497-b9e4-3d7800721eba

Kun järki syystä tai toisesta on pois, niin helposti käy niin, että asiat mutkistuvat. Lainaan läheisen kertomaa: " Hän on iäkäs ja harkintakyvyssä on ongelmia, mutta hän on jatkuvasti vastustanut edunvalvontaa. Nykytyylin mukaan häntä hoidetaan kotona, vaikka hän ei siellä pärjää. Me omaiset olemme lukuisia kertoja olleet huolissaan hänen heikosta harkintakyvystään, mutta hän raivokkaasti puolustaa itsemääräämisoikeuttaan.".

Helsingissä asuvalta vanhukselta valepoliisit huijasivat omaisuuden. Pankki ei pyynnöstä kuolettanut korttia, sillä lapsella ei ollut edunvalvontaoikeutta. Näitä valepoliisi huijareita on ollut usean poliisipiirin alueella ja poliisi niistä toistuvasti varoittanutkin, sillä poliisi ei kysele tunnuslukuja tai salasanoja. Ikävä kyllä, näitä tapauksia on tullut ilmi jo liki sata. Huijareiden toimintaa helpottaa huomattavasti tämä nykyinen into hoitaa vanhukset kotona ja tästä syystä tulee viikoittain ilmoituksia kadonneesta vanhuksesta, jolla on muistihäiriö.

Toimithan sinäkin ajoissa ja muista, että niin testamentin kuin edunvalvontavaltuutuksen voi päivittää, jos puolisosta tulee ex.

Vaarallista peliä

Nyt on myös meillä julkaistu peli Pokemon Go. Se perustuu google mapsiin ja siinä kännyfonin kameralla ja paikannusohjelmalla haetaan kohteita, joissa pokemon hahmo on. Lisäksi saadaan munia, joista voi hautoa uusia hahmoja. Karttaohjelma ei erota kohteita, sillä sinunkin kotisi voi olla pokemon hahmon sijainti. Tietääkseni voi hakea oman kodin ja pihapiirin suojausta, mutta sekin on epävarmaa.

Pelatessa täytyy kulkea kohteiden välissä eli tulee hyvää liikuntaa. Munien hautominen voi edellyttää jopa kymmenen kilometrin kävelyä. Siinä suhteessa mitä mainioin peli, mutta vaarallista, jos tuijottaa vain näyttöä.

Peliin koukuttautuneet ovat jo nyt vaarantaneet turvallisuutensa. Pelaajat tuijottavat kännykkäänsä ja ovat olleet vaarassa joutua auton alle, ulkomailla onnettomuuksia on jo sattunut. Yhdysvalloissa murtauduttiin eläintarhaan, kun pokemoneja jahtaavat eivät malttaneet odottaa tarhan avautumista. Julkisuudessa on myös tapaus, jossa työntekijä irtisanoutui, jotta saisi elämälleen elämää ja lähti jahtaamaan pokemoneja. Roistotkin ovat huomanneet pelin koukuttavuuden, joten näyttöön tuijottelija on huomannut katsovansa pelkkää kämmentään ja kun siitä on toennut, niin rosvot ovat jo kaukana.

Nykyisin liikenteessä ihmiset tuntuvat tekevän kaikkea muuta kuin ympäristön tarkkailu. Autoilija kännykkä kourassa saa sakot, mutta kevyt liikenne ei. Luvattoman monta kävelijää, pyöräilijää, jopa mopoilijaa tuijottaa kännykkää. Valitettavasti onnettomuustapauksessa lasku lankeaa autoilijalle, jonka pitäisi huomata kaikki. Toisin sanoen kevyeen liikenteeseen tulee suhtautua kuin järjettömään luontokappaleeseen, kuten hirveen ja peuraan.

Vaikka peli onkin mielenkiintoinen ja kohdetta on mukava etsiä, niin järki käteen. Myös vanhemmat, varoittakaa vaarasta, joka syntyy, kun ympäristön havainnointi unohtuu. Monta Pikachua ja sen kumppaneta jää löytymättä, jos seuraava selailupaikka on ruumishuone tai pahimmillaan halvaantuneena sairaalassa, kykenemättömänä tajuamaan maailman menosta tuon taivaallista.

Hyvät pelaajat, miettikää turvallisuuttanne. Toivottavasti tämä lisää miettimistänne. Helmikuussa kaksi junaa törmäsi Saksassa toisiinsa yksiraiteisella osuudella. 12 ihmistä kuoli ja liki sata loukkaantui ja miksi. Siksi, että rautatievirkailija pelasi kännykkäpeliä.

Vuorossa Nizza

Terrorille ei näemmä tule loppua. Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet Nizzassa vaihtui verilöylyyn, kun Mohamed Lahouaiej Bouhlel ajoi kuorma-autolla ilotulista seuranneiden paikallisten ja turistien keskelle ja media tietojen mukaan pitkin jalkakäytävää ja noperuttakin lienee ollut tuollaiset kahdeksankymmentä kilometria tunnissa.

Tämän hetkisten tieojen mukaan kahdeksankymmentä neljä on kuollut ja heistä iso osa lapsia. Loukkaantuneita oli yli sata. Tekijä on myös lempattu kotoa ulos väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi.

Valitettavasti näiden hihhuleiden tekoja tulee olemaan edessä vielä monta. Valitettavasti.

Osanottoni Teille kaikille, jotka halusitte vain juhlistaa maan juhlapäivää.