Pitkin yötä oli juna puksuttanut eteenpäin. Työvuoroja vaihdettiin nyt kolmen tunnin välein veturissa, sillä kaikki neljä halusivat myös virkeänä osallistua juhlaan. Nikkaluokta ohitettiin puoliltaöin ja voi kuinka kaunista kaikki oli, yli kolmenkymmenen asteen pakkanen paukkui nurkissa ja sai hanget hohtamaan. Revontulien marssi taivaalla oli sykähdyttävän kaunis.
Matka jatkui kohti Karesuvantoa. Millisentti Mitta ja Mantelin sisarukset heräsivät kuudelta ja ryhtyivät aamisvalmisteluihin. Pian tuoksui haudutettu puuro ravintolavaunun keittiössä. Voileiville laitettiin nyt voissa paistettua turskaa. Pöydät katettiin kauniisti.
Kahdeksan maissa alkoivat vieraat saapua aamiaiselle, yksi toisensa jälkeen. Vieraat olivat edellisiltana kysyneet, että voivatko he aamiaiselle tulla oleskeluvaatteissa, sillä he halusivat rauhassa pukeutua juhlapukuihin. Tämä sopi junaemännälle oikein hyvin ja vierailijoilla nähtiin melko erikoisia asuja. Rouvatontut olivat laittaneet päänsuojia, jos jonkin näköisiä, sillä eihän kukaan halua rullien purkautuvat yön aikana.
Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu saapuivat myös aamiaiselle. Millisentti Mitta kysyi; Ehdimmekö ajoissa takaisin Tonttulaan? Tähän vastasi Tonttu Kotitonttu; Olemme noin kymmeneltä Karesuvanossa ja siitä on Tonttulaan parin tunnin matka. Arvelen, että olemme täsmälleen aikataulussa.
Tonttulassa oli ollut täysi säpinä päällä jo aamusta alkaen. Aseman koristevalot oli saatu kuntoon jo edellisenä iltana, sillä ne olivat kärsineet vähiten, ja paikoilleen asennettu. Kunnantalon koristevalot valmistuivat aamulla ja TSV:n tontut asensivat ne paikalleen tuossa tuokiossa. Joulukuusen valot vaativat enemmän työtä ja tämän tästä tuli Tonttu Tuikitärkeä kysymään valmistumista. Ne valmistuivat viime tipassa ja saatiin syttymään, kun jo kuultiin junan vihellys.
Kyläläiset kiirehtivät asemalle vastaanottamaan vieraita, jotka ohjattiin kunnantalolle aterialle. Tämän jälkeen neuvoteltiin useista asioista ja laadittiin monta pöytäkirjaa.
Iltasella alkoi juhla perinteisellä lipunnostolla. Tänä vuonna oli tähän tärkeään tehtävään valittu päätösluokalta Kalle Kuusikulma, Sanni Sammalrikko, Riku Rohtoyrtti ja Samu Sirkkeli. Tonttu Sirkkeli, Tonttukoulun talkkari, joka oli opettanut lipunnoston, huokasi syvään. Hienosti meni; hän sanoi nuorille, sillä hän oli jännittänyt poikansa puolesta. Onhan se nyt eri asia opettaa muiden lapsia, kuin omaansa.
Siirryttiin koulun juhlasaliin, jonne oli katettu maittava juhla-ateria. Oli erilaisia puheita, mutta Tomte Slott sai yleisön nauramaan, kun kertoi Kaarle XII toilailuista ja kadotetusta kruunusta. Musiikkia oli paljon ja näytelmä, kuten perinteisiin kuuluu. Tänä vuonna oli aiheena välskärin toimet ja se oli sellainen komedia, että yleisö nauroi ja pyyhki vesiä silmistään.
Lopulta pöydät siirrettiin syrjään ja päästiin tanssin pyörteisiin. Millaiset olivat juhlat ja vieraiden juhlapuvut? Se selviää Tonttulan sanomista, kun seitsemäs luukku aukeaa.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
tiistai 6. joulukuuta 2016
Hyvää syntymäpäivää Suomi
Vietät tänään 99-vuotissyntymäpäivääsi ja onnittelen sinua, vaikka oikeammin pitäisi sinua sääliä. Kahtia on maamme jakautunut, rikkaat ovat rikastuneet ja köyhyyden loukkuun on liian moni kansastasi vajonnut.
On maatasi johtamassa väki, joka leikkaa, mutta vain lapsilta, vanhuksilta ja sairailta. Ei yhtään aamun aviisia ole tarvinnut avata, ettei siinä olisi YT-neuvottelujen jälkeen poispotkittujen suurta lukumäärää tai konkurssi-ilmoitusta. Laihaksi jää monen kansalaisesi joulupöytä.
Vaeltavat kansat ovat saavuttaneet sinunkin rannat, he sitä rantaa ja maata arvosta lain. Ei kaiu kotoiset kielesi kaduillasi vaan ovat vieraat kielet sen vallanneet. On se omiaan vielä kansaa jakamaan.
Kunniaksesi toivoisin voivani laulaa Maamme laulun ja Finlandia hymnin, mutta en voi ja siksi kajautan vain Nälkämaan laulun.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.
Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!
On maatasi johtamassa väki, joka leikkaa, mutta vain lapsilta, vanhuksilta ja sairailta. Ei yhtään aamun aviisia ole tarvinnut avata, ettei siinä olisi YT-neuvottelujen jälkeen poispotkittujen suurta lukumäärää tai konkurssi-ilmoitusta. Laihaksi jää monen kansalaisesi joulupöytä.
Vaeltavat kansat ovat saavuttaneet sinunkin rannat, he sitä rantaa ja maata arvosta lain. Ei kaiu kotoiset kielesi kaduillasi vaan ovat vieraat kielet sen vallanneet. On se omiaan vielä kansaa jakamaan.
Kunniaksesi toivoisin voivani laulaa Maamme laulun ja Finlandia hymnin, mutta en voi ja siksi kajautan vain Nälkämaan laulun.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.
Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!
maanantai 5. joulukuuta 2016
Joulukalenteri 2016 Viides luukku
Aikaisin aamulla saapui juna Osloon ja asematontut ohjasivat junan sivuraiteelle, jossa oli pieni asema, joka oli kauniisti koristeltu. Millisentti Mitta apulaisineen olivat jo kattaneet aamiaispöydän. Monenlaista herkkua oli arvovieraille tarjolla, ruispuuroa voisilmällä, savuporopaistia ja monta muuta herkkua. Elf Palota kehui suunnattomasti tuota armoitettua paistia vuolaasti ja otti vielä vielä kolmannen leivällisen. Johanna Vallivuori oli taas ihastunut kovin kotoiseen ruisleipään ja kysyi valmistajaa. Anniina Manteli kertoi, että valmistaja oli Tonttula leipuriopiskelija Janne Jauhopeukalo.
Pienen hetken kuluttua ravintolavaunuun nousi kolme linnan tonttua. Drottningholmin linnan aarrekammion tonttu Tomte Slott, joka oli joutunut käymään pikaisesti apuna Oslon kuninkaanlinnassa, sillä eräs diadeemi oli vaurioitunut ja Tomte Slott oli arvostettu koruseppä, joka taisi niin kullan kuin hopean ja jokaisen jalokivi laadun ja niiden työstön. Toinen tonttu, joka junaan saapui oli luonnollisesti Oslon kuninkaanlinnan hovitonttu Alv Hoff, joka vastasi tilaisuuksien onnistumisesta, kukka-asetelmista istumajärjestykseen asti, ihmisille kun tuppasi hieman virheitä tulemaan. Kolmas vieras olikin kauempaa, Edinburghin linnan tonttu Sìthiche Caistel, joka oli hyvin vanhaa tonttusukua. Puheensorina aamiaispöydässä oli valtaisa, sillä tontut tunsivat toisensa jo vuosisatojen takaa.
Juna lähti puksuttamaan kohti pohjoista, sillä Tonttulaan saapua piti puoliltapäivin. Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori olivat vaihtaneet vuoroa Tonttu Tohvelon ja Tonttu Kotitontun kanssa. Valtteri ja Simeon söivät hieman puuroa ja menivät miehistötiloihin nukkumaan. Tonttuvieraat sen sijaan jatkoivat keskustelua.
Tonttulan kylässä oli kaikki työntouhussa. Kunnantalon ja koulun juhlasalin koristelu, ruokapöytien liinojen silitys ja pöytien kattaukset, viimeiset siivoukset, jne. TSV asensi jätkänkynttilöitä ja soihtuja paikoilleen. Pian saapui paikalle Tonttu Revontuli, kalpeana kuin lakana. Rehtori Agricola kysyi; Mikä on hätä ystävä hyvä. Kuultuaan, että jokin oli pielessä, ampaisi paikalle myös kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä ja tivasi hädän syytä. Tonttu Revontuli kertoi; Joulukuusen ja aseman sekä kunnantalon jouluiset valot ovat vaurioituneet. Hiiret ovat nakertaneet johtoja ja ne eivät ole enää turvallisia. Tonttu Tuikitärkeä messusi; Miten olette voineet noin huolimattomasti niitä säilyttää? Rehtori Agricola pyysi malttia ja kysyi Tonttu Revontulelta; Onko teillä kaapelia uutta tarpeheksi? Koulun tontut voivat auttaa valokuvioiden ja ohjattuna ylin luokka myös sähkötöissä. Etenkin Ville Virta on ollut koulussa erinomainen sähkötöiden tekijä.
Tonttu Revontuli vastasi; Kaapelia on ja lamppujen pohjat käytettävissä. Voimmeko käyttää koulun teknisen työn luokkaa, jotta valot saataisiin kuntoon. Rehtori Agricola antoi auliisti luvan ja sinne vietiin vaurioituneet jouluvalot ja TSV:n väki ja muutamat sähkö- ja elektroniikkatontut ynnä parhaat sähkö- ja elektroniikkaoppilaat.
Ehtiiko juna Tonttulan asemalle kun kello lyö kaksitoista ja saadaanko juhlavalot korjattua ajoissa? Se selviää, kun kuudes luukku aukeaa.
Pienen hetken kuluttua ravintolavaunuun nousi kolme linnan tonttua. Drottningholmin linnan aarrekammion tonttu Tomte Slott, joka oli joutunut käymään pikaisesti apuna Oslon kuninkaanlinnassa, sillä eräs diadeemi oli vaurioitunut ja Tomte Slott oli arvostettu koruseppä, joka taisi niin kullan kuin hopean ja jokaisen jalokivi laadun ja niiden työstön. Toinen tonttu, joka junaan saapui oli luonnollisesti Oslon kuninkaanlinnan hovitonttu Alv Hoff, joka vastasi tilaisuuksien onnistumisesta, kukka-asetelmista istumajärjestykseen asti, ihmisille kun tuppasi hieman virheitä tulemaan. Kolmas vieras olikin kauempaa, Edinburghin linnan tonttu Sìthiche Caistel, joka oli hyvin vanhaa tonttusukua. Puheensorina aamiaispöydässä oli valtaisa, sillä tontut tunsivat toisensa jo vuosisatojen takaa.
Juna lähti puksuttamaan kohti pohjoista, sillä Tonttulaan saapua piti puoliltapäivin. Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori olivat vaihtaneet vuoroa Tonttu Tohvelon ja Tonttu Kotitontun kanssa. Valtteri ja Simeon söivät hieman puuroa ja menivät miehistötiloihin nukkumaan. Tonttuvieraat sen sijaan jatkoivat keskustelua.
Tonttulan kylässä oli kaikki työntouhussa. Kunnantalon ja koulun juhlasalin koristelu, ruokapöytien liinojen silitys ja pöytien kattaukset, viimeiset siivoukset, jne. TSV asensi jätkänkynttilöitä ja soihtuja paikoilleen. Pian saapui paikalle Tonttu Revontuli, kalpeana kuin lakana. Rehtori Agricola kysyi; Mikä on hätä ystävä hyvä. Kuultuaan, että jokin oli pielessä, ampaisi paikalle myös kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä ja tivasi hädän syytä. Tonttu Revontuli kertoi; Joulukuusen ja aseman sekä kunnantalon jouluiset valot ovat vaurioituneet. Hiiret ovat nakertaneet johtoja ja ne eivät ole enää turvallisia. Tonttu Tuikitärkeä messusi; Miten olette voineet noin huolimattomasti niitä säilyttää? Rehtori Agricola pyysi malttia ja kysyi Tonttu Revontulelta; Onko teillä kaapelia uutta tarpeheksi? Koulun tontut voivat auttaa valokuvioiden ja ohjattuna ylin luokka myös sähkötöissä. Etenkin Ville Virta on ollut koulussa erinomainen sähkötöiden tekijä.
Tonttu Revontuli vastasi; Kaapelia on ja lamppujen pohjat käytettävissä. Voimmeko käyttää koulun teknisen työn luokkaa, jotta valot saataisiin kuntoon. Rehtori Agricola antoi auliisti luvan ja sinne vietiin vaurioituneet jouluvalot ja TSV:n väki ja muutamat sähkö- ja elektroniikkatontut ynnä parhaat sähkö- ja elektroniikkaoppilaat.
Ehtiiko juna Tonttulan asemalle kun kello lyö kaksitoista ja saadaanko juhlavalot korjattua ajoissa? Se selviää, kun kuudes luukku aukeaa.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Joulukalenteri 2016 Neljäs luukku
Hieman ennen Savonlinnaa oli Tonttu Kotitonttu avannut ohjekuoren ja retkahti nauramaan. Mikä sinua noin naurattaa; kysyivät Tonttu Tohvelo, Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori. Tonttu Kotitonttu vastasi; Oma unohdukseni. Tänä vuonna tulijat ovat linnojen tonttuja, jotka tapaavat joka sadas vuosi. Siksi noudamme ensin Olavinlinnan arvoisan Leka Muurikiven, joka on vanhin ja taitavin kivityön mestari.
Taidanpa arvata seuraavan kohteen eli menemme Hämeenlinnaan; sanoi Tonttu Tohvelo. Näin kertoivat ohjeet. Hämeenlinnasta kyytiin nousi Benjamin Kaukokatse, jonka suku oli ammoisista ajoista valvonut rajalinnan turvallisuutta. Matka jatkui Helsinkiin, josta kyytiin nousi Mauno Majuri, jonka suku oli valvonut merta Susisaaresta käsin. Yön tunteina poikettiin vielä Raaseporissa, josta kyytiin nousi vanha, mutta kintuistaan vikkelä Vili Väkiparta. Aamun tultua saavuttiin Turkuun, jonka arvoisa tonttumestari Johan Vallivuori astui junaan.
Millisentti Mitan ja Mantelin kaksostyttöjen avulla ryhdyttiin tarjoamaan aamiaista. Ohrapuuro ja karpalokeitto maistui vieraille parinkin santsikierroksen verran. Lisäksi oli tarjolla voileipiä, joiden päällä oli savustettua siikaa ja sipulikuutioita. Juotavaksi oli tarjolla kahvia, teetä, maitoa ja mehua.
Ravintolavaunun pintoja ihailtiin ja Johanna Vallivuori kehui pöytäliinojen kudosta.
Turun sataman ahtaajatontut ohjasivat junan laivan uumeniin ja matka kohti Tukholmaa alkoi. Laivatontut opastivat matkalaiset laivan salaiseen sviittikerrokseen, jonka Turun telakan tontut olivat vartavasten tonttuvieraita rakentaneet. Linnojen tontut aloittivat alustavia keskusteluja, mutta mitään pöytäkirjaa ei laadittu, sillä kukaan heistä ei tiennyt, keitä muut linnojen tontut ovat. Millisentti Mitta ja Mantelin sisarukset keskustelivat Johanna Vallivuoren ja Bertha Kaukokatseen kanssa linnojen juhlatarjoilusta, joista molemmilla rouvilla oli pitkät kokemukset. Erityisesti Mantelin sisarukset olivat hyvin kiinnostuneita keskiaikaisesta ruokakulttuurista.
Laiva saapui illalla Tukholmaan, jossa kyytiin nousivat hyvin arvostetut linnojen tontut Versaillesista Lutin Château Le Roi, Kööpenhaminasta Alf Slotsholmen, Wienin Schönburnin Elf Palota ja Milanosta Elfo Magno. Linnatontut istuivat ravintolavaunussa kuulumisia vaihdellen. Heille myös tarjoiltiin kuumaa glögiä ja leivonnaisia. Pikku hiljaa vetäytyivat vieraat hytteihinsä nukkumaan.
Missä huomenna ollaan, ketä vielä kyytiin tulee ja mitän on Tonttulassa sillä aikaa tapahtunut. Se selviää, kun viides luukku aukeaa.
Taidanpa arvata seuraavan kohteen eli menemme Hämeenlinnaan; sanoi Tonttu Tohvelo. Näin kertoivat ohjeet. Hämeenlinnasta kyytiin nousi Benjamin Kaukokatse, jonka suku oli ammoisista ajoista valvonut rajalinnan turvallisuutta. Matka jatkui Helsinkiin, josta kyytiin nousi Mauno Majuri, jonka suku oli valvonut merta Susisaaresta käsin. Yön tunteina poikettiin vielä Raaseporissa, josta kyytiin nousi vanha, mutta kintuistaan vikkelä Vili Väkiparta. Aamun tultua saavuttiin Turkuun, jonka arvoisa tonttumestari Johan Vallivuori astui junaan.
Millisentti Mitan ja Mantelin kaksostyttöjen avulla ryhdyttiin tarjoamaan aamiaista. Ohrapuuro ja karpalokeitto maistui vieraille parinkin santsikierroksen verran. Lisäksi oli tarjolla voileipiä, joiden päällä oli savustettua siikaa ja sipulikuutioita. Juotavaksi oli tarjolla kahvia, teetä, maitoa ja mehua.
Ravintolavaunun pintoja ihailtiin ja Johanna Vallivuori kehui pöytäliinojen kudosta.
Turun sataman ahtaajatontut ohjasivat junan laivan uumeniin ja matka kohti Tukholmaa alkoi. Laivatontut opastivat matkalaiset laivan salaiseen sviittikerrokseen, jonka Turun telakan tontut olivat vartavasten tonttuvieraita rakentaneet. Linnojen tontut aloittivat alustavia keskusteluja, mutta mitään pöytäkirjaa ei laadittu, sillä kukaan heistä ei tiennyt, keitä muut linnojen tontut ovat. Millisentti Mitta ja Mantelin sisarukset keskustelivat Johanna Vallivuoren ja Bertha Kaukokatseen kanssa linnojen juhlatarjoilusta, joista molemmilla rouvilla oli pitkät kokemukset. Erityisesti Mantelin sisarukset olivat hyvin kiinnostuneita keskiaikaisesta ruokakulttuurista.
Laiva saapui illalla Tukholmaan, jossa kyytiin nousivat hyvin arvostetut linnojen tontut Versaillesista Lutin Château Le Roi, Kööpenhaminasta Alf Slotsholmen, Wienin Schönburnin Elf Palota ja Milanosta Elfo Magno. Linnatontut istuivat ravintolavaunussa kuulumisia vaihdellen. Heille myös tarjoiltiin kuumaa glögiä ja leivonnaisia. Pikku hiljaa vetäytyivat vieraat hytteihinsä nukkumaan.
Missä huomenna ollaan, ketä vielä kyytiin tulee ja mitän on Tonttulassa sillä aikaa tapahtunut. Se selviää, kun viides luukku aukeaa.
lauantai 3. joulukuuta 2016
Joulukalenteri 2016 Kolmas luukku
Tonttu Tohvelo heräsi herätyskellon sitkeään pärinään. Mieluusti olisin hieman pitempään nukkunut; tuumi Tonttu Tohvelo. Kello oli vasta viisi, mutta tehtävää oli vielä paljon. Tonttu Tohvelo halusi kuitenkin nauttia aamiaisen rauhassa. Hän kun oli niitä, joille ylösnousu on ihan eri asia kuin herääminen ja näiden kahden tapahtuman välinen aika on oma lukunsa.
Syötyään aamiaisen ja kerättyään mukana tarvittavat vaatteet sun muut kilkkeet, niin jo ovelle kolkutettiin. Tonttu Tohvelo meni aukaisemaan ja siellähän oli ystävänsä Tonttu Kotitonttu. Hyvät huomenet toivetettuaan, kaverukset taivalsivat veturihallille.
Ystävykset hämmästyivät suuresti halleille kertyneitä kyläläisiä, joita oli paljon. Lähtihän nyt ensi kertaa koko juna, huollettuine vaunuineen, kiiltävine pintoineen matkaan noutamaan itsenäisyyspäivävieraita. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu koukuttivat hiilet esille ja näin saatiin uudet halot syttymään ja pian puhisi vanha veturi.
Tonttu Tuikitärkeä astui esiin ja antoi Tonttu Tohvelolle ja Tonttu Kotitontulle sinetöidyn kirjeen. Lyhyesti sanoi vain, että ensin Savonlinnaan ja siellä luette ohjeet. Paikalla olivat myös toinen kuskipari Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori. Koska matkaa taitettiin yötä päivää, toki ihmisjunaliikennettä väistäen, tarvittiin kaksi kuljettajaparia. Vuoroin ohjasivat ja vuoroin halkoja pesään viskoivat.
Millisentti Mitta tarkasti ruokavarastot ja hän oli saanut avukseen Anniina ja Aukustiina Mantelin, jotka olivat Tonttukoulun päätösluokalla ja saaneet erityisvapauden toimiakseen junaemännän apulaisina. Juna pihisten ja puhisten lähti matkaan. Vihelsi vielä iloisesti lähtiessään.
Tonttulan väki siirtyi asemalta koulun juhlasaliin, jossa oli perinteiset pipari ja pasteija talkoot. Osa tarvikkeista oli valmistettu jo edellisenä päivänä, joten työ joutui ripeästi. Toki äititontut joutuivat hieman puuttumaan lapsitonttujen edesottamuksiin, mutta niinhän tapahtuu ihmisillekin. Eivät tonttulapset poikkea pieninä ihmislapsista.
Minne juna matkaa ja mitä tapahtuu Tonttulassa huomenna? Se selviää, kun aukeaa neljäs luukku.
Syötyään aamiaisen ja kerättyään mukana tarvittavat vaatteet sun muut kilkkeet, niin jo ovelle kolkutettiin. Tonttu Tohvelo meni aukaisemaan ja siellähän oli ystävänsä Tonttu Kotitonttu. Hyvät huomenet toivetettuaan, kaverukset taivalsivat veturihallille.
Ystävykset hämmästyivät suuresti halleille kertyneitä kyläläisiä, joita oli paljon. Lähtihän nyt ensi kertaa koko juna, huollettuine vaunuineen, kiiltävine pintoineen matkaan noutamaan itsenäisyyspäivävieraita. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu koukuttivat hiilet esille ja näin saatiin uudet halot syttymään ja pian puhisi vanha veturi.
Tonttu Tuikitärkeä astui esiin ja antoi Tonttu Tohvelolle ja Tonttu Kotitontulle sinetöidyn kirjeen. Lyhyesti sanoi vain, että ensin Savonlinnaan ja siellä luette ohjeet. Paikalla olivat myös toinen kuskipari Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori. Koska matkaa taitettiin yötä päivää, toki ihmisjunaliikennettä väistäen, tarvittiin kaksi kuljettajaparia. Vuoroin ohjasivat ja vuoroin halkoja pesään viskoivat.
Millisentti Mitta tarkasti ruokavarastot ja hän oli saanut avukseen Anniina ja Aukustiina Mantelin, jotka olivat Tonttukoulun päätösluokalla ja saaneet erityisvapauden toimiakseen junaemännän apulaisina. Juna pihisten ja puhisten lähti matkaan. Vihelsi vielä iloisesti lähtiessään.
Tonttulan väki siirtyi asemalta koulun juhlasaliin, jossa oli perinteiset pipari ja pasteija talkoot. Osa tarvikkeista oli valmistettu jo edellisenä päivänä, joten työ joutui ripeästi. Toki äititontut joutuivat hieman puuttumaan lapsitonttujen edesottamuksiin, mutta niinhän tapahtuu ihmisillekin. Eivät tonttulapset poikkea pieninä ihmislapsista.
Minne juna matkaa ja mitä tapahtuu Tonttulassa huomenna? Se selviää, kun aukeaa neljäs luukku.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Yle vs. pääministeri osa 1
Erilaiset mediat käyvät nyt läpi pääministerin lapsellista pillastumista, josta tuli lähinnä mieleen päiväkodin hiekkalaatikko, jossa lapset ilmoittavat vuoron perään kenen kanssa leikitään ja kenen ei. Soppaan sekoitettiin yleisradio ja siellä pidettiin oikein kriisikokous, jossa toimittajat totesivat, että sensuuri on yhä voimissaan eli suu suppuun tai kortistoon.
Mietin pääministeri Sipilän pillastumista. Jos kerran poliittiseen peliin lähtee, niin leikin kestäköön. Pääministeri Sipilän valinta on täysin vapaaehtoinen. Politiikkaan osallistuva henkilö on julkinen henkilö ja julkisen henkilön yhteydet, tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat suurennuslasin alla ja tämän pitäisi myös pääministeri Sipilän tietää. Huvittavaa oli seurata eduskunnan kyselytuntia, jota voisi pitää lähinnä pariskunnan välisenä nalkutuskilpailuna. Seuraavaksi pääministeri Sipilä luikkii takaovesta, kuin selkäänsä saanut rakkikoira.
No, sitten pääministeri Sipilä vetää herneet nenään Ylen toimittajien kirjoituksista ja ohjelmista. Sähköposteja lentää ja toimittaja ne onneksi julkaisi, sillä ne ovat melkoisen lapsellista uhoamista. Nyt sitten riemastuivat Ylen johtajat ja varoituksia sateli. Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen loihi lausuman: "Kysymys ei ollut vaientamisesta vaan korostetusta huolellisuudesta." Lienee aika veteen piirretyltä viivalta.
On se sitten kumma juttu nykyään, kun virallinen henkilö siirtyy eläkkeelle, niin tekstiä tulee ja ankaraa. Suora lainaus: "Ylen politiikan toimituksen entinen päällikkö Pekka Ervasti kommentoi torstaina Maaseudun Tulevaisuudelle, että Ylen johto on taipunut ennenkin Sipilän hallituksen painostukseen." Hänen mukaan juttuja on oikeasti hyllytetty, sensuroitu ja toimittajille on satanut varoituksia. Olen jo pitkään epäillyt, että media suodattaa uutiset muutaman seulan läpi ennen julkaisua. Tämä siksi, että ne tuntuvat kovin yksipuolisilta.
Ihmettelen suunattomasti, miten voi olla mahdollista se, että toimittajan työtä rajoitetaan. Toki on toimittajia ja toimittelijoita ja mielestäni nämä toimittelijat voisivat siirtyä ihan jonnekin muulle alalle, sillä tuppaavat kirjoitukset toistamaan samaa mantraa. Julkisen sanan neuvosto pitää sitten loppupeleissä huolen, että asia on kirjoitettu hyvän lehtimiestavan mukaisesti.
Katsotaan huomisen uutistarjonnan itkupotkuraivarit ja sitten jatketaan.
Mietin pääministeri Sipilän pillastumista. Jos kerran poliittiseen peliin lähtee, niin leikin kestäköön. Pääministeri Sipilän valinta on täysin vapaaehtoinen. Politiikkaan osallistuva henkilö on julkinen henkilö ja julkisen henkilön yhteydet, tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat suurennuslasin alla ja tämän pitäisi myös pääministeri Sipilän tietää. Huvittavaa oli seurata eduskunnan kyselytuntia, jota voisi pitää lähinnä pariskunnan välisenä nalkutuskilpailuna. Seuraavaksi pääministeri Sipilä luikkii takaovesta, kuin selkäänsä saanut rakkikoira.
No, sitten pääministeri Sipilä vetää herneet nenään Ylen toimittajien kirjoituksista ja ohjelmista. Sähköposteja lentää ja toimittaja ne onneksi julkaisi, sillä ne ovat melkoisen lapsellista uhoamista. Nyt sitten riemastuivat Ylen johtajat ja varoituksia sateli. Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen loihi lausuman: "Kysymys ei ollut vaientamisesta vaan korostetusta huolellisuudesta." Lienee aika veteen piirretyltä viivalta.
On se sitten kumma juttu nykyään, kun virallinen henkilö siirtyy eläkkeelle, niin tekstiä tulee ja ankaraa. Suora lainaus: "Ylen politiikan toimituksen entinen päällikkö Pekka Ervasti kommentoi torstaina Maaseudun Tulevaisuudelle, että Ylen johto on taipunut ennenkin Sipilän hallituksen painostukseen." Hänen mukaan juttuja on oikeasti hyllytetty, sensuroitu ja toimittajille on satanut varoituksia. Olen jo pitkään epäillyt, että media suodattaa uutiset muutaman seulan läpi ennen julkaisua. Tämä siksi, että ne tuntuvat kovin yksipuolisilta.
Ihmettelen suunattomasti, miten voi olla mahdollista se, että toimittajan työtä rajoitetaan. Toki on toimittajia ja toimittelijoita ja mielestäni nämä toimittelijat voisivat siirtyä ihan jonnekin muulle alalle, sillä tuppaavat kirjoitukset toistamaan samaa mantraa. Julkisen sanan neuvosto pitää sitten loppupeleissä huolen, että asia on kirjoitettu hyvän lehtimiestavan mukaisesti.
Katsotaan huomisen uutistarjonnan itkupotkuraivarit ja sitten jatketaan.
Joulukalenteri 2016 Toinen luukku
Tonttu Tohvelo keitteli aamupuuroaan hyvin huolestuneena eilisestä uutisesta. Kuka kumma on voinut viedä kaikki juurekset; hän mietti. Asiaa pohti myös koko Tonttulan väki, mutta siirtyivät aamiaisen syötyään koululle, yksi toisensa jälkeen.
Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli myös paikalla ja etsi syyllisiä kaikkialta. Koulun keittiössä kuitenkin keitettiin ohra- ja riisipuuroa jo täyttä päätä, mutta koulun emäntää, Tonttu Mantelia ei näkynyt. Onko hän sairastunut; kysyi Tonttu Tohvelo ja muut pudistelivat päätään eikä kukaan tiennyt. Hämmästelivät kaikki kuitenkin sitä, että pöydille oli tuotu veitset, sosemyllyt, mausteet ja muut tarvikkeet.
Koulun juhlasaliin asteli rehtori Agricola, jonka luokse ampaisi välittömästi Tonttu Tuikitärkeä, vaatien selvyyttä asiaan. Rehtori Agricola nosti kätensä ylös ja perään kuulutti hiljaisuutta. Kun juhlasali hiljeni, aloitti rehtori puheen; Mitään hätää ei ole ja talkoot alkavat pikapuoliin. Aiemmin syksyllä oli juureskellariin tehnyt myyrä koloaan ja sinne alkoi virrata pohjavesi. Tonttu Manteli suoritti tavanomaista varastojen lämpötilojen tarkastusta ja huomasi tilanteen. Tällöin pyysin Ahkiolan kuljetukselta apua, juuresten kuljettamisesta Lakkasuon kunnan marjavarastoon. Juurekset ovat tulossa, hetkenä millä hyvänsä.
Kun rehtori Agricola oli sanonut viimeisen sanan, kuului pihalta hurinaa. Kolme suurta kylmäkuljetusautoa oli saapunut pihaan. Tonttu Manteli astui ulos yhdestä ja pyysi juhlasalin oven tuntumaan kerääntyneitä kantamaan laatikot sisään. Nopeasti oli autot tyhjennetty ja talkooväki pääsi laatikoitaan tekemään. Niitä syntyi runsaasti ja nopeaan tahtiin, jonka jälkeen ne vietiin pakkasvarastoon, huolellisesti merkittyinä.
Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu astelivat talkoista kotiin. Tonttu Kotitonttu sanoi; Olipa hyvä, että varastot tarkistetaan, sillä vesi olisi pilannut suuren osan satoa. Totta virkat, tuumasi Tonttu Tohvelo ja jatkoi; Lämmitetään sauna, sillä huomenna jo lähdetään matkaan aikaisin. Kyllä kelpaa, sanoi Tonttu Kotitonttu. Kunnollisen saunomisen jälkeen kaverukset menivät varhain nukkumaan, sillä käskynjaossa piti olla jo aamuseitsemältä.
Minne matka suuntaa? Se selviää huomenna, kun kolmas luukku aukeaa.
Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli myös paikalla ja etsi syyllisiä kaikkialta. Koulun keittiössä kuitenkin keitettiin ohra- ja riisipuuroa jo täyttä päätä, mutta koulun emäntää, Tonttu Mantelia ei näkynyt. Onko hän sairastunut; kysyi Tonttu Tohvelo ja muut pudistelivat päätään eikä kukaan tiennyt. Hämmästelivät kaikki kuitenkin sitä, että pöydille oli tuotu veitset, sosemyllyt, mausteet ja muut tarvikkeet.
Koulun juhlasaliin asteli rehtori Agricola, jonka luokse ampaisi välittömästi Tonttu Tuikitärkeä, vaatien selvyyttä asiaan. Rehtori Agricola nosti kätensä ylös ja perään kuulutti hiljaisuutta. Kun juhlasali hiljeni, aloitti rehtori puheen; Mitään hätää ei ole ja talkoot alkavat pikapuoliin. Aiemmin syksyllä oli juureskellariin tehnyt myyrä koloaan ja sinne alkoi virrata pohjavesi. Tonttu Manteli suoritti tavanomaista varastojen lämpötilojen tarkastusta ja huomasi tilanteen. Tällöin pyysin Ahkiolan kuljetukselta apua, juuresten kuljettamisesta Lakkasuon kunnan marjavarastoon. Juurekset ovat tulossa, hetkenä millä hyvänsä.
Kun rehtori Agricola oli sanonut viimeisen sanan, kuului pihalta hurinaa. Kolme suurta kylmäkuljetusautoa oli saapunut pihaan. Tonttu Manteli astui ulos yhdestä ja pyysi juhlasalin oven tuntumaan kerääntyneitä kantamaan laatikot sisään. Nopeasti oli autot tyhjennetty ja talkooväki pääsi laatikoitaan tekemään. Niitä syntyi runsaasti ja nopeaan tahtiin, jonka jälkeen ne vietiin pakkasvarastoon, huolellisesti merkittyinä.
Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu astelivat talkoista kotiin. Tonttu Kotitonttu sanoi; Olipa hyvä, että varastot tarkistetaan, sillä vesi olisi pilannut suuren osan satoa. Totta virkat, tuumasi Tonttu Tohvelo ja jatkoi; Lämmitetään sauna, sillä huomenna jo lähdetään matkaan aikaisin. Kyllä kelpaa, sanoi Tonttu Kotitonttu. Kunnollisen saunomisen jälkeen kaverukset menivät varhain nukkumaan, sillä käskynjaossa piti olla jo aamuseitsemältä.
Minne matka suuntaa? Se selviää huomenna, kun kolmas luukku aukeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)