Suomi 100 vuotta osa XIX

Siirtykäämme vuoteen 1970, jolloin värimaailma oli siirtynyt epämääräisen ruskean ja ei ihan niin valkoisen sävyttämäksi. Vanhasta kotiapulaisen huoneesta oli tullut nyt lasten valtakunta ja he ihastelivat äidin sinne ompelemia sirkus aiheisia verhoja. Kaksosilla oli kerrossänky, joka oli isän tekemä. Tapanin kerros oli kirkkaan sininen ja Riitan kirkkaan punainen. Irenellä oli oma peti, mutta sen väri oli jossain kellanvalkoisen ja vaalen harmaan välimaastossa. Lastenhuoneen seinällä oli myös vaalean keltainen, 1½ metriä kanttiinsa oleva taulu. Kangas oli huopaa ja isä oli tehnyt siihen kehykset. Äiti oli leikannut kirjaimia ja numeroita, epämääräisen ruskeasta tarra-arkista. Tällä lapset opettelivat kirjaamaan sanoja. Oma nimi ja osoite, kun oli hyvä oppia varhain.

Kerrostalo kolmion sisäpihalta alkoi hiekkarinne, jossa saivat temmeltää. Simon ja Hilman tilalla pääsi talvella hiihtämään pellolla ja kesällä samoilemaan tilan yhteydessä olevalla metsäpalstalla, jossa lehmät kesäkaudet käyskentelivät. Siellä he oppivat myös lypsämään lehmiä, antamaan niille heiniä ja monia muita tilan töitä. Lapset olivat heinäpellolla alkuun seipään tapittajia, mutta nyt saivat jo nostaa heiniä hangolla seipäälle. Seipään juuressa oli eväskori, jossa oli voileipää ja erityisesti juotavaa sekä suolanyytti. Hilma puhalsi pari kertaa päivän aikana pilliin, joka kimeä ääni kutsui syömään ja päiväkahville tai sitten se tuotiin pellolle korissa. Tosin lapsia veti pilli puoleensa ulkonäkönsä vuoksi, siksi heistä joku meni aieemin sisälle, että sai pilliin puhaltaa.

Sadepäivinä leikittiin leluilla, joista mieluisampia olivat palikat. Sadepäiviksi oli vielä pahvitauluja, joissa kuvio oli tehty pistein. Parsinneulaan pätkä villalankaa ja niillä yhdistettiin pisteet. Saatu kuva sitten väritettiin. Olavi opetti lapsille korttipelejä ja erityisen suosittu oli Musta Maija. Autot ja nuket olivat myös pääasiassa, mutta erityisesti Irene ja Tapani niistä pitivät kovin. TV oli mustavalkoinen ja ohjelmatarjonta vähäistä.

Perheen autona oli Skoda, jolla käytiin niin mummoloissa kuin kesäisin telttaretkellä. Vanhempien kesäloman yhteydessä vietettiin pari, kolme viikoa reissun päällä. Suomi kierrettiin ympäriinsä. Tutuiksi tulivat linnat, museot, lapin yötön yö, jossa kesällä 1972 laskettiin tunturissa mäkeä ja heiteltiin lumipalloja. Kesäisin oli myös maatalous- ja kotitalousmessut. Jälkimmäiseltä tarttui mukaan aina joku kodinkone, mm. tuoremehulinko, parturointikone ja kiilallinen halkaisukirves.

1971 oli Irenelle jännityksen vuosi, sillä hän aloitti kansakoulun. Kesällä oli loppu vuodesta syntyneille kypsyyskoe, jonka pohjalta arvioitiin 6 vuotiaan kyky koulutyöhön. 23.8 alkoi sitten koulutaival kauppalan kansakoulussa, joka oli puukoulu. Lämmityksestä vastasi talonmies aikaisin aamulla, kun viritteli suureen uuniin tulet. Siellä oli myös ulkohuussi ja vain kylmä vesi tuli. Pulpetit olivat ns. paripulpetteja ja jokaisen oppilaan oli tuotava kouluun suojaliina pulpetille, sillä ruokailu tapahtui luokkahuoneessa. Koulua oli kuutena päivänä viikossa. Arvostelukirja oli hieno ja siihen opettaja kirjasi osaamisen mustekynällä kirjaamalla.

Olavi kyllästyi meteliin, sillä kolmio oli alimmassa kerroksessa ja sisäpihalla, joten talon päädyssä olevan päiväkodin pihaleikit häiritsivät yötyötä tekevän unia päivällä. Kesällä 1972 muutettiin vanhaan omakotitaloon. Mukavuuksia siellä ei ollut eli vesi meni ja tuli, kun jaksoi kantaa. Sauna oli huonossa kunnossa, mutta Olavi remontoi sen syksyn aikana ja sinne saatiin vesi kaivosta käsipumpun avulla, kun maahan oli upotettu johto. Tämä helpotti suunnattomasti ja saunalla oli helppo pestä pulsaattorilla pyykkiä. Tänä samaisena vuonna siirryttiin viisi päiväiseen työviikkoon, joten lauantaisin ei ollut enää koulua.

Keväällä 1974, kun koulutodistukset jaettiin, niin Irenen todistusta koristi ikävä sana ja osoitti hyvin elämän raadollisuuden. Todistuskirjan sivuun oli opettaja kirjoittanut "Uimataidoton", sillä vaadittava 25 metrin yhtäjaksoinen uinti ei hallissa ollut onnistunut. Tästä suivaantuneena päätti opetella ja kesällä ilmoittautui uimakouluun yhdessä sisarusten kanssa. Lapsista kuoriutui varsinaisia vesipetoja ja seuraavana vuonna suorittivat jokainen uimakandidaatin ja -maisterin tutkinnot. Näistä sai virallisen todistuksen ja merkin, joka kiinnitettiin uimapukuun.

1970-luku jatkoi eteenpäin ja lapset kasvoivat. Kuusi luokkaa kansakoulua tuli täyteen, joten Irene jatkoi kansalaiskouluun. Sisarukset siirtyivät peruskoululaisiksi, sillä nyt viimesetkin kunnat siirtyivät siihen. Koulumatkat taittuivat pyörällä tai kävellen. Matkalla oli yksi vaarallinen tien ylitys, sillä oli ylitettävä valtatie ja siinä huristeltiin 80 km/t. Irenen intohimoksi muodostui taitoluistelu ja rytminen voimistelu.

Simo ja Hilma vanhenivat, joten lopulta luovuttiin lehmistä, sillä ikä alkoi painaa. Naapuriavulla vielä joku vuosi peltoja viljeltiin, mutta lopulta ne annettiin suurelle tilalle vuokramaiksi. Olavi kaatoi talven polttopuut niin appivanhemmilleen kuin omaa kotiinsa. 10-vuotiaina saivat lapset opetella uunin ja hellan lämmittämistä valvotusti, mutta 12-vuotiaana oli lupa jo itse homma hoitaa. Myöhemmin lapsista joku matkusti viikonlopuksi Simon ja Hilman luokse, sillä Simon kunto oli jo huono, joten lääkkeet piti jakaa ja vaari saunottaa.

Mustavalkoinen televisio vaihtui värilliseen ja alkoi sarjojen aika. Oli Pieni talo preerialla, Valkoinen poika, Kummitustalo, Kaiken karvaiset eläimet, Bonanza, Kuuden miljoonan dollarin mies ja tietenkin Merilinja sekä Isä Camillo, ynnä monta muuta. BBC:n tuottamat luontosarjat sekä rankalaisen sukeltajan Jacques Cousteaun kuvaukset pinnan alta. Musiikkiin tuli uusia nimiä ja varsinaisia nuorisolehtiä alkoi ilmestyä. Abba, BCR ja Hurriganes fanit ilmoittivat lehtien kirjeenvaihtopalstolla, ettei joku näistä saanut kirjoittaa.

Vuosikymmenen lopulla Olavi ja Maija päättivät laajentaa taloaan eli saatiin sisälle myös lämmin vesi ja suihku sekä WC. Vanha sauna oli jo melko huonossa kunnossa, joten uudispätkään tuli uusi sauna ja lämmin varasto. Tällöin myös kauppalasta tuli kaupunki, jonne oli valmistunut uusi uljas terveyskeskus. Olihan laki terveydenhuollosta muuttunut vuosikymmenen alusta. Kohti uutta vuosikymmentä käy matka.

Suomi 100 vuotta osa XVIII

Nyt tulee hieman kiire tämän saagan kirjoittamiseksi loppuun, sillä aika hupenee kovaa vauhtia, joten suksikaamme suoraan 1960-luvulle. Muoti muuttui ja korsetit ja vastaavat olivat enää vanhojen ihmisten käytössä. Housuja naisilla ei enää katsottu pitkään. Kotitaloudet olivat saaneet sähköt ja kodinkoneet yleistyivät.

Hilma ja Simo jatkoivat tilansa viljelyä ja viiden lypsylehmänsä hoitoa. Olipa tilalla myös muutama kana. Maitolaiturille nostetiin vuorokauden maidot, joita oli tonkissa säilytetty ja ne asetettu altaaseen, jossa oli kylmä vesi. Kuumina kesäpäivinä odotettiin, että maitoauto käy naapurissa ja sitten vasta tuotiin omat tonkat laiturille. Vastaan ottivat samalla maitoauton tuomat piimät ja voit. Kerran viikossa pysähtyi maitolaiturille myös kauppa-auto, josta sai ostaa tarvikkeita. Tosin oman maan viljoista teetettiin myllyssä tarvittavat jauhot, ryynit ja hiutaleet.

Simo sai monet todistukset maidon hyvästä laadusta. Teijon Paavo, jota pyöritti maamoottori, jota porilaiseksi kutsuttiin, pui lyhteille kootun viljan. Oljet olivat hyvää kuiviketta lehmille. Tuvan leivinuunissa paistuivat ruuat ja omasta metsästä saatiin polttopuut. Toki tupaan oli hankittu sähköhella, mutta harvemmin sitä käytettiin. Hilma ja Simo jatkoivat tilallaan kuten ennenkin.

Maija oli valmistunut sairaanhoitajaksi ja saanut vakituisen työpaikan ja se antoi sykäyksen uudelle suunnalle.Vakituisesta työstä sai palkaa ja vielä tuolloin naimattomat hoitajat asuivat sairaalan asuntoloissa.

Jouluna -61 hän päätti ostaa vanhemmilleen joululahjaksi levysoittimen ja vanhempansa tietäen, niin valitsi levyiksi vanhoja joululauluja ja hieman hengellistä musiikkia. Tuolloin levyt olivat vielä "savikiekkoja" eli paksuja ja painavia. Levyn etiketistä oli tarkistettava oikea kierrosluku eli 16, 33, 45 tai 78 ja sitten valitiin oikea pyörimisnopeus. Tuohon aikaan sähkölaitteita ei ollut maadoitettu, joten oli tyypillistä kiskoa sähkölaitteet ukonilmalla irti. Maija päätti yllätää vanhempansa, mutta pysäkiltä kotiin kävellessä tili vastaan sää. Maija ei ollut tahtonut paketoida lahjaa ja halusi kuunnella myös itse levyt. Kävelymatka kotiin bussipysäkiltä oli noin viisi kilometriä. Ensin tuli vain muutama hiutale, mutta pian alkoi pyryttää. Levysoittimen kannessa oli kaiutin ja sen edessä harva niiniritilä. Pelkäsi Maija sen turmeltuvan ja etsi nopeasti käsilaukusta nenäliinaa ritilän suojaksi. Kotio tultua hän huomasi vanhempien vielä olevan navetalla, joten viritii levysoittimen valmiiksi ja kun vanhemmat sisään astuivat niin laittoi levyn soimaan. Yllätys onnistui täydellisesti.

Maija teki sairaalassa kaksivuorotyötä ja asui asuntolassa. Eräänä päivänä nousi asuntolan portaita mies, joka muutti elämän. Olavi oli menossa tapaamaan tätiään, joka toimi eräällä osastolla osastonhoitajana. Miehille ja naisille oli omat asuntolat eikä niihin ollut asiaa kuin lyhyelle vierailulle meno ja siihenkin piti lupa kysyä. Reipas, hyväntuulinen ja huumorintajuinen mies jäi Maijan mieleen. Hitaasti tutustuttiin ja arvioitiin, että avioon voitaisiin mennä. Lopullinen niiti tuli sairaalan juhannusjuhlassa -62, jonka jälkeen Maijan kurssikaveri Toini tarjosi kahvit. Tosin siellä oli valvojia, ettei sopimattomuuksiin ryhdytty. Kihlat vaihdettin 10.10.1962, tilipäivän jälkeen ja vapaavuoron sovittua yhteen. Maija esitteli kyllä Olavin aiemmin vanhemmilleen ja Hilma tästä lausui: "Tämäkö on nyt se erikoistuminen".

Häitä juhlitiin 12.5.1963 ja vihkikaavasta totesi appiukko, että vähällä poika pääsit, kun lupasit vain myötä- ja vastamäessä, minä kun lupasin kuolemaan asti. Seuraavan vuoden lopulla syntyi tytön tyllerö, joka sai nimekseen Irene. Koliikkivauva, mutta kun vanha lastenlääkäri neuvoi antamaan imetyksen jälkeen kolme tippaa sitruunaa kielelle, helpotti vaiva. Maijan ja Olavin mielestä oli vinkeä näky, kun Irene alkuun irvisteli sirtuunalle, mutta jo viikon kuurin jälkeen työnsi kielen suusta ulos ja odotti helpottavia tippoja.

Vain puolitoista vuotta myöhemmin Irene sai siskon ja veljen, sillä Maija sai kaksoset. Riitta ja Tapani saivat jo alkuun sirtuuna tehosteen, joten heitä eivät mahan purut vaivanneet. Äityslomat olivat lyhyitä, joten oli tyypillistä, että kodeissa oli kotiapulainen. Hyvin toimivassa paikassa oli sama kotiapulainen vuosikausia. Vähän samanlaista, kuin Englannissa on tämä nanny perinne. Kotiapulainen asui perheessä ja huolehti lasten hoidon ja osan kotitöistä.

Maija ja Olavi tykkäsivät matkailla kotimaassa, joten 1968 osattiin teltta, johon mahtui koko perhe. Vuotta myöhemmin tehtiin itse etuteltta, jonka nuoriso risti syömäläksi. Enää ei tarvinnut syödä sateenvarjon alla. Olohuoneeseen oli pystytetty teltta, jonka narut olivat kiinni kaappitelevisiossa, kirjahyllyssä, nojatuolissa ja sohvassa. Olavi väsäsi autotallissa putkista rungon ja Maija ompeli keittiön pöydällä etuteltan.

1960- luvulla oli kaupungeissa palvelu, joka toi ruuan kodin oven taakse laatikossa. Rinteeseen tuossa sairaalan rakenuttamassa henkiökuntakerrostalossa asetettu kauppiaan toimesta postilaatikko, johon tilauskupongin sai jättää ja kauppias ne siltä haki. Riitta näki kauppiaan hakevan tilauslistat ja huikkasi perään: "Tuo minulle apselsiinia ja isille joulukaljaa, että minäkin saan." Kauppias ei kuitenkaan moista lisätilausta toimittanut, mutta kertoi sen Olaville, joka sanoi, että kyllä tuon olisi voinut täyttää.

Puhelimet yleistyivät ja niin ei tarvinnut Simon ja Hilman menna naapuriin soittamaan, sillä puhelimia oli aiemmin ollut vain suurissa taloissa. Vielä edellisellä vuosikymenellä ne olivat veivattavia, joilla sai yhteyden keskukseen, joka yhdisti sen toivottuun numeroon. Tarjoamme nyt vuoden 1968-1969 Suomen Puhelinteolisuus Oy:n tuotantoon, jonka Hilma ja Simo hankkivat.

Numerot olivat lyhyitä ja ne oli helppo muistaa. Nykyisin tuollaisella numeron veivaamiseen menee hetki ja ainoa väsyvä on yksi etusormi. Pian palamme 1970-luvulle.

Epätasa-arvoja

Tämä juttu ei todellakaan ole mitään kuplafemakoiden genitaalijumppaa vaan oikeita tasa-arvoja ja tähän on poliitikkomme meidät johtaneet. Tätä asiaa olen nyt miettinyt pitkään ja suurin ongelma on ollut se, etten tiennyt miten ilmaisisin tuntenukseni. Nyt sain langan päästä kiinni, sillä eräs yleisönosastokirjoitus avasi mieleni viimein.

Yleisönosastolla esitetty kirjoitus pohti syvällisesti, miksi vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi bussiin, mutta rollaattorin kanssa ei. Bussit ovat vauvaystävällisiä, mutta eivät vanhusystävällisiä, paitsi jos liikkuvat pyörätuolilla, joka on vanhuksilla huomattavasti harvinaisempi apuväline kuin rollaattori. Niin vaunuissa kuin rollasakin on tavallisimmin neljä pyörää. Miksi nuori hyväkuntoinen äityli ei maksa matkastaan, mutta vanhus joutuu hylkäämään tarvitsemansa apuvälineen ja tavalla tai toisella siirtymään bussin etuosaan maksamaan matkansa. Eräs bussiyhtiö sitten esitti nerokkaan keksinnön maksamiseen eli kehoitti pyytämään kanssamatkustajilta apua. Moniko vaivautuu auttamaan? Olisiko syytä palauttaa rahastajat busseihin. Bussit ovat jättäneet lapsia sateeseen, kun bussikortilla ei ole ollut hintaa riittävästi ja nämä lapset eivät ole Valttereita.

Eipä suju VR:ltä busseja paremmin ja syynä on käteinen raha. Eräässä yleisönosastokirjoituksessa tuotiin tämä hienosti esille. Lapsella oli ainostaan lipun hinta käteisenä, mutta myyntitiskiä ei enää ollut vaan pelkät automaatit ja niihin ei käteinen kelpaa, sillä se on turvallisuusriski VR:n mukaan. Lpasi olisi jäänyt ilman lippua kotiin, ellei aikuinen oilisi puuttunut tilanteeseen. Aikuinen lunasti lipun kortillaan ja lapsi antoi käteisen aikuiselle. Onneksi oli oikea aikuinen, eikä vain olisi napannut rahoja ja häipynyt.

Sitten törmäsin uutiseen, joka oli todella pöyristyttävä eli Turun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, että laittomasti maassa oleileva pakoloinen on oikeutettu Kelan toimeentulotukeen. Siis hetkinen, yksin tullut lapsukainen, jonka todellinen ikä on ihan jotain muuta kuin ilmoitettu ja saa hylsyn elatusautomaatille, joka luonnollisesti poikii hyvät ansiot juristeille, kun ryhtyvät tekemään valituksia sinne sun tänne, tulee saamaan pysyvän elatusautomaatin oikeuden päätöksellä. Missä oikeus luuhaa, kun työttömyystuki perutaan ihmiseltä, joka saa päähänsä opiskella jotain, jotta työllistyisi. Tällaiselle henkilölle rangaistuksen sijaan pitäisi antaa vähintään tuo työttömyyskorvaus ehdottomasti. Nykyinen hallitus lupasi sääntöviidakon purkua, mutta Kelaa se ei koskenut ja nyt kostetaan aktiiviselle ihmiselle. Kela myös päättää oikeutta paremmin, että onko kimppakämppäläiset avopuolisoita vai ei. Tässä luonnollisesti kaikki esille tulleet tapaukset kuuluvat enemmistöön ja ensimmäistäkään ei ole tehty vähemmistön edustajille. Eipä Kelalle kelvannut vakuudeksi edes vihkitodistus, joten miten suhtautui vuokraajan enemmistöpuoli. Se arvoituksesi jäänee.

EU:ltä on anottu rahaa Nokian, Anttilan ja Stocmannin irtisanotuille ( muistaakseni kaikki ovat pörssiyhtiöitä). Mikä tekee näistä niin erinomaisia, että oikein EU:n tukea tarvitaan. Missäs on muiden alojen irtisanottujen tuki? Itse en ole kuullut päättäjiltämme halaistua sanaa vaikka YT-neuvottelujen (=irtisanominen) johdosta on maassamme pois potkittuja paljon enemmän. Työtön on siis vain työtön tai todellisesti työtön.

Sitten törmäsin tutkimukseen, että Suomessakin on pakkoavioliittoja. Näitä syntyy ja siitä lienee kiitos pakoloisille ja tämän olen tiennyt jo kauan, mutta vaitiolovelvollisuuteen vedoten jätän kertomatta. Pakottaminen johonkin on lakiemme mukaan rikos, mutta tähän rikokseen ei ole puututtu kuin tutkimuksessa. Kun tuo femaakokanala pitää jatkuvasti älämölä itsestään, niin miksi ei tästä? Tämä on oikeasti vakava ilmiö, jota meillä ei pitäisi sallia missään nimessä, sillä menneisyyttä ovat nuo raskaudesta johtuvat syyt.

Entäpä tyttöset? Naimisiin pakotetaan ja tiedossa on myös se, että lapsia lähetetään "lomailemaan" sinne, mistä on paettu, kun tytär pitää silpoa tai naittaa. Vähän aikaa sitten oikeus hyväksyi silpomisen kun molemmat vanhemmat olivat sitä mieltä, mutta tuomitsivat, kun juuresta järsivä äityli oli erimieltä. Miten oikeus voi vedota vieraan kulttuurin tapoihin tuomioita tehdessään?

Sitten koulutukseen ja se onkin sitten jo perin epäreilua. Päästötodistus on kysyttyä kamaa, kun koulutukseen hakee, mutta jos se on vähän vanhempaa painosta, niin se siitä sitten. Aiemin opiskeltu ammattikaan ei takaa mitään, sillä moni on pakotettu yhä uudelleen "päivittämään" tietonsa ja harvassa koulutuksessa olen havainnut jotain uutta. Tosin tällaiset koulutukset eivät tehoa kaikkiin, sillä he hehkuttavat koulutusta, mutta toimintatapa ei muutu yhtään. Muistan itse hyvin tuon MRSA koulutuksen, jossa kouluttaja oli omaa luokkaansa ja hänen ohjeillaan tuhottiin kymppitonnin arvosta tavaraa kolmessa kuukaudessa. Pesin käteni osastoni tekniikkana ja tein kirjalliset ohjeet laitevalmistajien tiedoilla ja se siitä.

Miksi sosiaaliturvassa on suuremmat verot kuin palkkatulossa? Miksi sitä ylipäätään verotetaan? Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset maksavat veroja mielellään. Minulta ei ainakaan kysytty mitään. Minä maksan osaani tuosta pakoloisten tulvasta ja elättämisestä. Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, että haluanko rahoittaa moista älyttömyyttä. Kuitenkin poliiseille ei riitä määrärahoja ja väkeä kentällä on liian vähän. Myös moni muu ala kärsii henkilöstövajetta, mutta minun verojani ohjataan sinne, minne en niiden halua mennä.

Listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta tässä tällainen pieni pläjäys ja siirryn pikkuhiljaa huomisen tekstiin.

Kaikki nettiin

Niin kiirettä on ollut puutarhasektorilla (sillä harvinaiset aurinkoiset päivät oli hyödyksi käytettävä), ettei tänne ole ehtinyt ja nyt vapaa-ajan tarjosi 15 cm ensilumi, josta ei todellakaan jää kenellekkään epäselväksi, että maa on valkoinen, mutta asiaan.

Eilisaamun aviisissa oli mielenkiintoinen uutinen, jossa Arkadianmäen pellejoukko on suunnitellut, että kaikki viranomaisasiat menevät netin kautta ja ohjelman nimi on Suomi.fi. Suunnittelevat vielä, että sieltä voitaisiin myös viestittää ja esimerkkeinä mainittiin poliisin ilmoitus, että passi on nyt haettavana ja veroviranomainen muistuttaisi veroilmoituksen täyttämisen olevan nyt ajankohtainen. Tosin tämä vaatii mobiililaitteen ja siihen ladattavan sovelluksen. Kai siihen vielä tulee muistutus, jossa kehoitetaan kiinteistöveron maksusta, sillä laskuhan tulee jo keväällä ja iso osa kiinteistöjen omistajista maksaa sen myöhässä.

Tämä perustuu samaan kuin Kanta.fi, jossa on terveystiedot ja kirjautuminen pankkitunnuksin. Pankkitunnuksilla kirjautuminen on jo moneen viralliseen, kuten esimerkiksi Kelaan. Monet pankit vielä lähettävät paperiset tunnuslukukortit postitse kotiin, mutta Nordea päätti, että vuoden vaihteessa moinen vanhanaikaisuus joutaa romukoppaan. Vaihtoehtona on mobiilimaksaminen ja mainostetaan, kuinka nopea se on. Toinen vaihtoehto on tunnuslukulaite ja tämän vekottimen olen livenä nähnyt, eikä kehua voi ideaa. Koko muistuttaa pankkikorttia ja paksuus bussikorttia. Sen näppäimistö on pieni ja huonosti valkoisesta pohjasta erottuva. Tämä on vaikea käsiteltävä, jos sormet eivät ole hoikat pianistin sormet tai käsissä toimintavajetta. Pidän myös moista laitetta helposti kadotettavana, kokonsa puolesta. Tästä myös mielestäni syntyy turvariski.

Nyt päästäänkin artikkelin mielenkiitoiseen vaiheeseen eli vanhukset. Puoli miljoonaa yli 65-vuotiaista ei omista älypuhelinta ja itselleni ei sellaista tule, vaikka olen alaikäinen tuosta ryhmästä. Minulla on ja tulee olemaan puhelin, jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestin. Jos taas haluan katsoa netistä jotain tai toimia siellä (kuten näiden kirjoitusten laatiminen), niin käytän tietokonetta ja katselen asioita 24" näytöltä sekä ergonomisesti suunnitellulta "työpisteeltä". En todellakaan halua niska kenossa tuijottaa kämmenen kokoista lättyä ja siitä johtuvia terveyshaittoja, kun niitä on omasta takaa ihan riittävästi.

Monet tuon ikäryhmän ylittäneitä ei edes omista tietokonetta. Monelle sen käyttäminen on pakkopullaa, kuten äidilleni. Sairaala maailmaan tietokoneet tuli rytisemällä ja niitä markkinoitiin kuin toimistoihin eli työtä helpottamaan. Näin ei tapahtunut ja ohjelmat olivat alkeellisia ja monimutkaisia käyttää ja tätä ne ovat yhä vieläkin. Kun prakaavia ohjelmia joutui käyttämään pakosta, niin ei se parantanut suhtautumista noihin laitteisiin. Hän sanoikin, että tekee tällä vain pakolliset ja pelaa pasianssia ja muu ei kiinnosta vähääkään eikä halua edes oppia. Tiedän myös paljon minua nuorempia, joita tietokone tai älypuhelin ei kiinnosta pätkääkään. Myös heidän on siis pakko siirtyä käyttämään palvelua, jota eivät tunne omaksi. Tämän lisäksi on joukko ihmisiä, jotka eivät voi vammansa tai sairautensa vuoksi käyttää tietotekniikkaa sujuvasti.

Artikkelissa mainittiin myös se, että useat yli 65-vuotiaat ovat pienituloisia, joten tietokoneen tai älypuhelimen hankinta on rahallisesti täysi mahdottomuus. Tämä koskettaa kyllä kaikkia pienituloisia. Toki halpahallin vehkeitä on tarjolla, mutta halpojen koneiden ongelma on armoton hitaus ja monet netin tarjonnat eivät toimi niillä. Tämä on suuri haitta sivustoilla, joissa on aikakatkaisu, kuten pankeilla. Täten heidän mahdollisuus tehdä asiat verkon kautta ovat olemattomat.

Kävin itse katsomassa tuon Suomi.fi etusivun. Kun on kyse valtiollisista tai kunnallisista järjestelmistä, niin ei todellakaan tullut yllätyksenä, että sivut ovat osittain vajavaiset tai kokeiluasteella. Paljonko tuohonkin suunnitelmaan on jo tähän mennessä palanut veromarkkoja? Odotan kauhulla tuota Sote sekoilun ja maakunta uudistuksen rahan polttoa, kun yritetään saada ohjelmia toimimaan yhteen ja entisetkin viat korjattua. Mielestäni näyttää siltä, että suunnittelijat ovat pihalla kuin puutarhatontut ja koko hommasta. Yleisin munaaja on tuo Tieto, jonka IT-ratkaisut ovat olleet jo kauan vitsien aiheena ja tästä touhusta ovat vitsit vähissä, kun ajattelen käyttäjiä.

Nyt peräänkuulutan palveluja, joihin jokaisella on mahdollisuus. Monia palveluja on kyllä tarjolla heille, jotka eivät maksa penniäkään veroja ja elävät verovaroilla eli tulijat. Meille verojen maksajille ei ole palveluja enää. Tässä kohtaa on hyvä ottaa esille pankit, joilla on noita huolto- ja muita katkoksia ihan tarpeeksi ja ainoa vaihtoehto on käteinen, mutta monenko lompakosta sitä enää löytyy. Automaativerkostoa on pienennetty ja pankeista saa rahaa vain lyhyen hetken. Ken on vastuussa, jos jotain tapahtuu, kun palvelu ei toimi ja kansalainen jää tyhjän päälle?

Taivaanrannan maalarit

Erilaisia medialähteitä lukiessani parin viimepäivän aikana olen tullut huomanneeksi, että kansanedustajamme ovat ryhtyneet taivaanrannan maalareiksi ja näiden ideat menevät jo kovaa ja korkealla terveen järjen yläpuolella. Luonnollisesti, jos joku kehtaa arvostella, niin seurauksena suunnaton mielipaha ja väärin ymmärretty kuplasanoma.

Aloitetaan Pilvi Torstin (SDP) kokemasta järkytyksestä, kun pienelle kummitytölle, Kolumbiasta adoptoitu, selvisi, ettei hänestä voi tulla presidenttiä Suomeen, koska ei ole syntyperäinen suomalainen. Tämän järkyttävän havainnon pohjalta täytyi tehdä lakialoite, että moinen vääryys saadaan poistettua lakikirjasta, sillä sehän edustaa täyttä rasismia ja on vielä vanhanaikainen. Toivon hartaudella, että tällainen pelleily esitys koskaan toteudu.

Seuraavan sitten läiskäisi Anna Kontula (VAS) ilmoille suuren mielipahan aiheuttajan eli se, että EU ja ETA alueilta tulevat ovat etulyöntiasemassa työpaikkojen suhteen, kuin em. alueiden ulkopuolelta tulevat. On se niin värin, kun afrikkalainen monialaosaaja ei voi tulla töihin Suomeen ilman harkintaa. AY-liike ei oikein innostunut riittävästi Annan ideasta ja siitähän piti luonnolisesti vetää säkki kaupalla härkäpapuja nenään ja vertasi AY-liikkeen sanomisia teinikiukutteluksi. Me luonnollisesti tiedämme, että näiden työllistyminen jää muutamaan prosenttin ja monialaosaaja ei todellisuudessa osaa yhtään mitään. Anna ei taida tietää, että koulutuksillani en voi suoraan työllistyä edes EU:n alueella ennen kuin olen opiskellut maan turvallisuussäädökset ammattialalle, sillä ne ovat maakohtaisia.

Näitä riittää kyllä, mutta laitetaan lopuksi tosi uutinen eli Kela hylkää yhä enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä ja se ei kyllä hämmästytä, että ne ei itsekään tiedä syytä tähän. Vastaus tähän löytyy vakuutuslääkäreistä, joiden anatomia ja fysiologia on täydellisen harhaoppista. Tämän voi päätellä Kevan ylilääkärin allekijoittamasta lausunnosta, jossa polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen vaiva eikä näin ollen vaikuta työntekijän työkuntoa alentavasti.

Henkkarit uusiksi

Luin juuri uutisista, että on perustettu työryhmä valmistelemaan henkilötunnusten uusimista. Olihan taanoin uutinen siitä, että henkkarit uhkaavat loppua kesken. Uutisessa kerrottiin myös biomeerisen tunnistamisen mahdollisuudesta. Odotan mielenkiinnolla mitähän tästäkin tulee.

Biomeerisen tunnistuksen luulisi olevan yhtä hankala kuin valokuvakin. Lapset muuttuvat nopeasti ja aikuisillakin vuodet, kilot, sun muut muuttavat nassua, joten miksi ei sitten muutakin. No, nähtäväksi jää.

Hieman uutisessa huolestutti, että nykyiset tunnukset ihmisillä vaihtuvat myös. Itse ajattelen ikä-ihmisiä, muistihäiriöisiä, tms. Onhan tavanomaista, että henkkarit kysytään suullisesti, esimerkiksi vuodeosastolla laboratoriohoitaja sen kysyy. Muistaako Tauno 95 v. sen, että tunnus ei olekaan enää se tuttu 090522-123T (tämä on täysin hatusta tempaistu, mutta saattaa ehkä osuakin, mutta tätä tulen tarvitsemaan jäljempänä) vaan ihan jotain muuta, joka nyt ei sattumalta muistu mieleen, esim. 0€0£2#1¤1%. Tämän vuoksi toivon, että työryhmä pitää näppinsä irti tästä ideasta.

Henkkareissa on kyse iästä ja viivan taakse tulee kolme satunnaista merkkiä. Neljän merkin kolmas on naisilla parillinen ja miehillä pariton. Tämä on saanut torvisoittokunnalla varustetut transsit hepuliin. Kun värkit on vaihdettu rajun hormoonikuurin avustuksella, niin on saatu tuo kolmas merkkikin muutettua oikeaksi, mutta siltikin se on niin väärin, että ihmisiä jaotellaan kätilön todetessa sukupuolen ulkoisien värkkien mukaan. Etenkin kun vanhoissa todistuksissa tuo kolmas merkki on ja pysyy kuin paska Junttilan tuvan seinässä ja edes liekinheitin ei saa sitä katoamaan. Jos tuosta transjutusta voukataan noin, niin miksi ne ei voi kertoa, että olen muuttunut henkilö? Mikä siinä on vaikeaa, kun muuten julistetaan metelillä kuin lätkämatsissa konsanaan.

Onnea työryhmälle, mutta pitäkää nyt ihmeessä jalat maassa ja realiteetit ilmassa.

Kuninkaan ja kenraalin hengessä

Eilinen vaalitilaisuus Espanjan Kataloniassa päätti demokratian. Katalonia on pyrkinyt itsenäistymään jo kauan, mutta se on lopetettu heti alkuunsa ja erityisen innokas moisen intoilun lopettamiseen oli kenraali Franco. Kuningas Filip II oli harras katolinen, joka vei inkvisiittion Amerikkaan asti. Kumpikaan herroista ei niskoittelua katsellut ja välit erimielisten kanssa selvitettiin viimeisen päälle, joten niskoittelijan niska poistettiin pysyvästi.

Oli jo pitkään tiedossa, että Katalonia järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Kuitenkin Espanjan pääministeri Mariano Rajoy reagoi viime tipassa ja munasi sitten koko homman kerta heitolla. Ensin häiskä ilmoitti, että äänestys on laiton ja toiseksi marssitti puolisotilaallisen poliisin tukahduttamaan moisen hölmöilyn. Jos häiskä olisi toiminut fiksusti, niin olisi antanut äänestyksen sujua kaikessa rauhassa ja sitten julistanut, että äänestys on perustuslain vastainen. Kaiketi tuo eteläinen veri on oikeasti kuumempaa.

Ihmiset alkoivat äänestää sankoin joukoin vastustuksen vuoksi ja monella äänestyspaikalla näytti meno olevan demokratian vastaista. Poliisin pitäisi suojella kansaa, eikä pamputtaa ja ammuskella kumiluoteja rauhallisesti liikkuvaan väkijoukkoon. Palomiehet yrittivät turvata äänestäjiä, mutta saivat pampusta siinä missä muutkin. Poliisi esti äänestyspaikoille pääsyn, katkaisi internet yhteyden ja tuhosi äänestysuurnia. Jotenkin tuli tuo inkvisiittio mieleen, sillä siinähän roviolla poltettiin vääränlainen materiaali.

Valtioiden päämiehet ja ministerit ovat olleet hyvin hissukseen. Kenelläkään ei ole ollut kanttia tuomita moista väkivallan käyttöä omia kansalaisia kohtaan, joka tapahtui vielä virallisella tasolla. Myös media on hiljaa viranomaisten harjoittamasta väkivallasta, mutta toki Mariano Rajoy:n ilmoitus poliisin hyvästä toiminnasta on kirjattu ylös. Sanoisin em. toimintaa rikolliseksi.

Katalonian 7,5 miljoonasta asukkaasta noin 90 % sanoi sí ja käsittääkseni se on sillä selvä. Vanha kuningaskunta haluaa taas hallita itse eikä korruptoituneen Espanjan hallinnon alla. Vauras maakunta haluaa olla omillaan.

Kun julkinen ei ole moista väkivaltaa valtion toimesta tuominnut, niin arvelen, että EU on jälleen kerran pahan alku ja juuri. Onko tulevaisuuttamme se, että rynkky kourassa valvoo poliisi ja armeija, ketä äänestämme?