Makroskooppisia havaintoja IX

Minuun on näköjään iskenyt täysillä sekä kevätväsymys että armoton lorvikatari, joista jälkimmäisellekin pitäisi saada numero ICD-10 tautiluokitukseen. Kyseisestä luettelosta puuttuu muutenkin oleellinen numero vitutukselle, jota jokainen suomalainen tuntee ajoittain ja se voi olla hyvinkin armotonta. Edellä maimituista syistä on myös johtunut blogiväsymys, joka riivaa jokaista bloginpitäjää ajoittain ja saattaa muuttua krooniseksi.

                                                                    °°°

Eilinen toi melkoisen pommin eteeni, kun pakolaisia pelastanut rahtilaiva kaapattiin pakolaisten toimesta, joita rahtialus oli pelastamassa kumiveneistä. Laivan oli tarkoitus viedä pakolaiset takaisin Libyaan, mutta pakolaiset olivat toista mieltä ja olivat sitä mieltä, että laivan kurssi käännetään. Italia ilmoitti ettei heitä oteta, mutta hyväntekeväisyysjärjestö vaatii heitä kohdeltavan pakolaisina vaikka todellisuudessa ovat puhtaasti merirosvoja. Lainataan sanansta sanaan käännös: "Varhaisina ammun tunteina, noin 30 merimailia saaresta, Maltan aseistetut joukot nousivat Elhiblu-laivaan, ja ohjasivat sen maltalaiseen satamaan. Me vaadimme, että näitä 108:aa ihmistä laivalla kohdellaan pakolaisina, toivotetaan tervetulleiksi ja suojellaan." Että sellaisia, ystävällisiä tulijoita.

                                                                    °°°

 Susia lampaiden vaatteissa, sillä saimme juuri lukea pedofiiliringin julmuuksista ja yksi tekijöistä on vielä toiminut kirkon tehtävissä, kuten valtuustossa ja lapsi- ja nuorisotyössä.  Kammottavaksi tapauksen tekee se, että lapset on huumattu kristalilla ja saatettu raskata tuntitolkulla. Lisäksi teot on kuvattu ja levitetty netissä. Toivottavasti rangaistukset ovat tuntuvia. Toisin kuin Oulun tapauksissa jaetut nimelliset tuomiot, joista ensikertalaisina istuvat vain puolet ja siihenkin luetaan mukaan tutkintovankeusaika, joten monet ovat kadulla jo tänä vuonna.

                                                                    °°°

Ylen gallupin mukaan Perussuomalaiset ovat nousseet kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja lähentelee jo toiseksi suurinta kokoomusta. Toivottavasti vaalirauha säilyy, sillä nyt on ollut ilmassa vahingontekijoja, uhkauksia ja kiinnikäymisiä. Toivon myös, että väki saadaan uurnille asti. Onhan ensi viikolla jo aukeamassa ennakkoäänestyspaikat ja varsinaisiin vaaleihin on aikaa reilu pari viikkoa.

                                                                     °°°

Rattijuoppojen määrä on vähentynyt, kertoo viimeisin tilasto ja se on hyvä suuntaus. Tilastosta käy ilmi myös huolestuttava kehityssuunta eli huumekuskien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Viimeisin jätevesitutkimuskin tukee tätä, sillä sen mukaan huumeiden käyttö on lisääntynyt rajusti.

Elämän poluilta löytyneitä XXII

Leivon paljon, kuten tänäänkin tein sämpylöitä ja patonkia. Kaulinta kaivaessani osui katse vanhaan papeloon (tosin jotkut kutsuvat sitä pulikaksi). Kyseessä oleva kaulin on tarkoitettu karjalanpiirakoiden pohjien tekoon. Omani sain kolmi vuotiaana joululahjaksi mummolassa.

Mommoni teki karjalan piirakoita ja hänen papelonsa oli hyvin ohut ja voitte arvata, että pikkulapsen nakkisormet yhdistettynä sentin paksuisiin päihin on hivenen hankalaa. Mummoni ei ollut mikään kärsivällisyyden huippu, mitä tulee lapsien kanssa toimimiseen, joten kuorista tuli sanomista, kuten papelon käsittelystä. Kuori ei pyörinyt itsekseen papelon alla ja mummo turhaantui ja jouduin sivusta katsojaksi, kunnes oli aika täyttää piirakoita. Sain levittää puuron, mutta mummo nypytti riisi- ja perunapiirakat. Nakkisormilla sain muutaman yrittää, mutta tuhahdukset olivat sitten jo omaa luokkaa.

Äijä katseli tuolistaan uunin vieressä touhua, sanomatta sanaakaan. Yht'äkkiä hän otti uunin pankolta lampaannahkaisen, harmaan suikkansa ja läksi ulos. Ilmeisesti hän lähti liiteriin ja valitsi sopivan koivuhalon ja veisti minulle ihan oman papelon. Tästä tai lahjan saamisesta ei minulla muistikuvia ole enempää, mutta poloinen papelo on saanut kritiikkiä osakseen. Kävin aikoinaan piirakkatalkoissa, jossa ihmisille opetettiin piirakoiden tekoa.

Noissa kinkereissä minulla oli tuo oma papelo ja sain vanhoilta muoreilta pyyhkeitä, kun esittelin vääränlaisen papelon ja osa vielä kehtasi sanoa, että puhuin papelosta, kun pulikasta olisi pitänyt. Nämä muorit olivat kuin mummoni eli milloin kuori oli liian ohut (näkyi peräti kahdeksan kirkkoa läpi) tai liian paksuja (ei näkynyt kuin torni tai kaksi), puuroa liian vähän tai sitten liikaa ja rypytyskin epätasainen, liian tiuha tai liian harva.

Viittasin myöhemmin kintaalla moisille kinkereille, kaikella kunnioituksella toki ja totesin, että pitäkää tunkkinne. Teen yhä piirakoita tuolla vanhalla papelolla vaikka olen jo vanha. Mummolta opin myöhemmin, että miten piirakan kuori pyörii papelon alla itsekseen, mutta sen fysiikan lakeja en tunne, niin vain tapahtuu.

Ei kun napostelemaan.

Sotesirkuksen välinäytäntö

Jo neljä eduskuntaa ja hallitusta on sählännyt soteuudistuksen kanssa ja nyt se pääsi ansaitulle tauolle ja vaalitemppuna Sipilä sitten pyysi hallituksen eroa, joka myönnettiin. Soten kompastuskiveksi näyttää nousevan keskustan ja kokoomuksen omat vaateet maakuntauudistuksesta ja valinnanvapaudesta, josta kummatkin pitävät itsepäisesti kiinni.

Koska itsepäisesti pidettiin kiinni vain omista tavotteista, niin yhteisymmärrykseen ei päästy. Monia asiantuntijoita on kuultu, mutta niiden lausunnot taisivat kaikua kuuroille korville. Paljon on tuhlattu rahaa, aikaa ja voimavaroja turhanpäiväiseen kinasteluun. Jos alustavat lausunnot olisi puitu huolellisesti, olisi sotesta jotain tullutkin.

Nyt voidaan ainoastaan todeta, että vaalikevät on avattu.

Isis-perheiden kotiinpaluu

Isisin linnakkeiden murennuttua ovat Euroopasta sinne lähteneet alkaneet hinkua takaisin lihapatojen ääreeen. Nyt uutisoitiin suomalaisesta Sannasta, joka lähti miehensä kanssa Syyriaan, jotta voisi elää uskonnon ehdoin. Sota kuitenkin pilasi elon paratiisissa ja nyt hän tahtookin sitten takaisin Suomeen. "Haluan palata Suomeen nyt, ehdottomasti, ehdottomasti, ehdottomasti." Tahto on toive ja toteutus onkin sitten toinen juttu.

Kun lähdetään tuollaiseen valtakuntaan, niin ollaan varsin tietoisia siitä, mihin mennään. Viimeisten tietojen mukaan Sanna kolmetoistakesäinen tytär on jo naimisissa. Toivottavasti nämä lapsimorsiamet eivät saa erityskohtelua, sillä kukaan perheiden jäsenistä ei ole moiseen oikeutettu. Onhan siellä tapana opettaa lapset jo varhain terrorin tielle. Itse yritin katsella dokumenttia perheestä, mutta sen raakuuden vuoksi lopetin muutaman minuutin jälkeen, sillä perheen elämä oli hurjempaa menoa kuin elokuvissa ja vanhoissa hullujen huoneessa.

Britit tekivät mielestäni oikein, kun karanneen Shamima Begum:n kansalaisuus mitätöitiin. Hän ei edes osoittanut minkäänlaista katumusta Syyriassa olostaan ja näin hänet on koettu turvallisuusuhaksi entisessä kotimaassaan ja näin pitäisi menetellä jokaisessa maassa. Nämä perheet ovat riski ja sopeutumisen kanssakin taitaa olla niin ja näin. Lisäksi epäilen, että kynnys käyttää väkivaltaa on kohonnut huomattavasti, etenkin tilanteissa, jossa kaikki ei menekään niinkuin toivoisi.

Jos näitä päästetään palaamaan takaisin, niin ainakin karanteeni olisi syytä järjestää, sillä Isis ei ole niitä rokotemyöntyväisiä järjestöjä, joten emme voi tietää tautikirjon määrää. Tiedossa on myös, että lapsia on menehtynyt sairauksiin että aliravitsenuksen, joten karanteenille olisi siksi puoltoa.

Kun katselin tuota videota Sannasta, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että hän on mies. Toiseksi, että hän oli hyvin likainen. Burkastakaan ei olisi valmis luopumaan. Mitä tekemistä hänellä on Suomessa. Ainakaan hän ei tule työllistymään, joten hän tulee elämään sosiaalitukien varassa ja nykyinenkin maahanmuttajapopulaation elättäminen maksaa miljardeja ja vain promille tulijoista on niitä, jotka sopeutuvat ja ryhtyvät työhön. Tällaiseen elatusautomaattiin valtiollamme ei ole varoja ja nytkin tähän tarvitaan velkarahaa.

Itse en hyväksy heidän paluutaan ja syy on puhtaasti turvallisuus ja raha. He ovat itse valinneet elämän kehitysmaassa, niin siellä saavat pysyä.

Makroskooppisia havaintoja VIII

Viron vaalit on takana ja Ekre sai suuren voiton nousemalla kolmanneksi puolueeksi. Tätä on sitten suomalainen media domonisoinut, sillä Ekre vastustaa maahanmuuttoa, joka on aiheena Virossa melko magrinaalinen, sillä sinne siirretyistä elintasopakolaisista suurin osa on nostanut kytkintä maihin, jossa on elatus suurempaa ja jäljelle jääneet pakolaiset ovat lähtökuopissa ja lähtevät heti, kun mahdollista. Yleisesti ottaen vaalit noudattivat eurooppalaista linjaa, sillä perinteiset puolueet menestyvät heikosti ja etenkin sosiaalidemokraatit.

Suomalainen media kammoaa keskustelua maahanmuutosta ja jos katsotaan Viron puoluiden vaaliohjelmia, niin missään ei puhuttu maahanmuuton puolesta eli käytännössä jokainen puolue on rasisti. Tosin virolaiset seuraavat naapurimaiden tilannetta ja tuskin haluavat samaa kuin Ruotsissa ja mihin jamaan Suomikin on pian asettumassa. Hallitusneuvotteluista povataan vaikeita, mutta Ruotsin kaltaista farssia siitä tuskin tulee.

                                                                      °°°

 Helsingissä tapahtui sovitun tapaamisen yhteydessä puukotus, jossa ex-puoliso ja hänen ystävänsä sekä perheen lapset saivat satunnaisen määrän teräsmyrkytystä. Tekijän eli isukin tuntomerkit on julkaistu ja mediassa väläytettiin kunniamurhaa syyksi. Yksi tällainen tapaus on jo oikeudessa käsitelty ja lisää tullaan näkemään. Lisäksi tekijä on yhä pakosalla ja ei ole mitenkään mahdotonta, että olisi jo poistunut maasta.

 

                                                                      °°°

 Timo Soini heitti pyyhkeen kehään ja ei lähde eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. Tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä takinkääntämiset ja äänestäjien pettämiset ovat vielä tuoreessa muistissa. On parempi poistua näyttämöltä häntä koipien välissä kuin julkinen nöyryytys vaaleissa. Tosin olisi mielenkiintoista olla sinisten vaalivalvojaisassa kärpäsenä katossa. Ainakin, kun on puolueen kannatus ollut lähinnä virheprosentin luokkaa.

                                                                      °°°

 Laki nuohouksesta muttui ja sitä saavat tarjota yksityiset yritykset, mutta nouhoojan koulutus on oltava. Vastuu siirtyy nuohouksesta asukkaalle ja epäilen tämän toiminnon jäävän suorittamatta. Asuinkiinteistö kun pitää kerran vuodessa nuohota. Meidän yksityinen nuohooja vielä laputtaa kiinteistöt, että homma tulee hoidettua kerran vuodessa, mutta miten lienee tulevaisuuden laita. Käykö kuten palotarkastuksen, joka on itsearviointilomake ja hoivakotiepisodista tiedämme, kuinka omavalvonta toimii, joten tässäkin kaavakkseessa varmaan moni panee rastin ruutuun kunnossa ja täysin puhtaalla omatunnolla vaikka todellisuus on toinen.
 

                                                                      °°°

 Sote-sirkus jatkuu ja valmista ei tule. Ko. pakettia on sorvannut jo neljä eduskuntaa ja tämän viimeisimmän soutaminen ja huopaaminen on saavuttanut jo sössimisen tason. Sama on koskenut kaikkia päätöksiä, mitä se on aikaan saanut tai pikemminkin ollut saamatta aikaan. Taksiuudistus oli ainoa läpi saatu, mutta se kusi reisille ja lujaa. Pahimpina häviäjinä ovat vammaiset ja sairaat, erityisesti pienillä paikkakunnilla, mutta siellä kärsivät kaikki tasapuolisesti.

                                                                      °°°

 Onneksi nykyinen eduskunta on valassa enää reilun kuukauden. Vaalikeväästä tulee kylläkin mielenkiintoinen asetelma ja nähtäväksi jää, kuka tahtipuikkoa Arkadian mäellä heiluttaa. Muistakaa äänestää.

Jo on epätasa-arvoista

Meni kokonainen vuorokausi pohtiessani sunnuntain aviisissa ollutta artikkelia, jossa kiinnitettiin huomiota katujen nimiin ja Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, joka kävellessään Helsingin katuja on kiinnittänyt huomiota, että naisille omistettuja katuja on vähän ja nekin ilman sukunimiä. Miesten mukaan ristittyjä katuja on huomattavasti enemmän ja miesten kaduissa on sukunimetkin.

Sitten suunnittelija Hanna Ikonen Helsingin kaupunkiympäristöstä käytti viime syksynä työaikaansa selvittääkseen paljonko katuja, puistoja tai aukioita on nimetty naisten tai miesten mukaan. Tulokseksi tuli sata naisille ja miehille neljä ja puolisataa. On se niin väärin.

Lainataan Ikosta hieman: "Ikonen sanoo itse hämmästyneensä sitä, että asiasta on alettu puhua vasta 2010-luvulla, vaikka Suomessa naiset ovat saaneet äänioikeuden ansimmäisten maitten joukossa ja naisten asema alkoi Suomessa vakiintua jo 1960-1970-luvulla." Tasa-arvo ei siis ole yltänyt kadun nimiin asti. Kuinka pöyristyttävää.

Lainataan lisää: "Kun tiedämme, että Suomi on ollut uranuurtaja naisten aseman parantamisessa ja monet naiset ovat alallaan olleet uranuurtajia, niin heitä voidaan nostaa esille myös nimeämällä katuja ja puistoja heidän mukaan, Ikonen sanoo." Nimikkokatu voidaan kuitenkin antaa vain vainajalle ja sekin vasta viisi vuotta poismenon jälkeen. Ne naiset, jotka on nimensä saaneet katuihin ovat jo vanhaa polvea ja silloin työtä tehtiin tasa-arvon perään. Nyt se on vain huutelua siitä, kuinka epätasa-arvoinen yhteiskunta on ja tämäkin "uutinen" lähinnä herättää myötähäpeää oman sukupuoleni puolesta. Eikö löytyisi tärkeämpiä aiheita selvittää? Tämä uutinen pääsi kylläkin samaan kategoriaan tutkimuksen kanssa, jossa selvitettiin Suomen sukuisten hevosten nimistö.

Elämän poluilta löytyneitä XXI

Pieni kevennys on paikoillaan ja kun kotiimme on hankittu keittiökoneita helpottamaan hommia, niin olen siirtynyt pötkömeetfurstiin, joka tuntuu maistuvan paremmalle ja voimakkaammalle, kuin valmiiksi siivutettu. Nyt tuossa siivuttelin sitten meetfurstia ja mieleeni muistui, kuinka lapsena mentiin äijän tai mummun kanssa Kallion kauppaan, joka oli pieni kylämyymälä, joita siihen maailman aikaan oli tuhkatiheässä. Lapsuuden kodistani lähin oli sadan metrin päässä ja kauempaankin peräti 500 metriä.

Kallion kaupassa työskenteli kauppias itse, Kallion setä, joka hääri lihatiskin ääressä. Kauppa-apulainen hoisi muut toimet ja väliin myymälässä poikkesi kauppiaan rouvakin asiakkaita palvelemaan. Kaupan yhteydessä oli vielä BP:n tankki ja siihen maailman aikaan autot tankattiin kauppa-apulaisen toimesta. Tosin traktoreita ja mopoja taisi olla enemmän kuin autoja.

Kallion setä jauhoi tarvittavan jauhelian itse suurella myllyllä ja sitä oli kiva katsella, kun tuutista ryhtyi tulemaan jauhelihaa voipaperin päälle. Kun tarvittava määrä oli valmistunut, niin se käärittiin vielä valkoiseen voimapaperiin. Punnittu hinta kirjoitettiin paketin päälle. Siivutuskonetta oli myös kiva katsella, sillä suuresta kinkusta tai meetfurstipötköstä syntyi ohuen ohuita siivuja voipaperin päälle. Siivutus näytettiin asiakkaalle, joka nyökkäyksellä hyväksyi määrän ja puntarille. Kierros voimapaperia päälle ja kassalle.

Mummolassa kun maito tuli omasta takaa ja voi meijerin paluupostina, kun tonkat palautettiin, niin niistä ei huolta ollut. Mummon tekemän hiivaleivän päälle voita ja meetfurstia, kahvin kera oli mitä mainioin eväs.

Nyt siis kodinkoneen ansiosta pääsen taas nauttimaan ohuista meetfurstisiivuista.