Elämän poluilta löytyneitä I

Olen tämän kolmen vuoden aikana ruotinut erinäisiä yhteiskunnallisia asioita, mutta ajattelin nyt neljännen vuoden kunniaksi, silloin tällöin kirjoittaa ihan eläviä muistoja, joita olette saaneet pienen väläyksen osassa teksteissäni. Tulen jatkossa myös hieman keventämään otsikon tavoin. Ajatuksen virrat ovat syntyneet sairauslomani aikana, sillä olen ryhtynyt tyhjentämään vanhoja mappeja ja sitä kautta on erinäisiä muistoja mieleen tullut.

Esitietoina: Meidän perhe käsitti isin, joka oli mielisairaanhoitaja sekä ruumiinavaushoitaja ja äiten, joka oli psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Minä olin esikoinen ja vain puolitoista vuotta myöhemmin syntyivät sisareni ja veljeni. Äite ja isi parat. Vilkkaan puolitoistavuotiaan, joka paikkaan ehtivän rinnalle syntyivät kaksoset.

Lapset kasvoivat ja ryhtyivät kyselemään ihmisestä ja miksi pojat ovat erilaisia kuin tytöt, miksi veri on punaista, jne. Isi ja äite kertoivat anatomian ja fysiologian keinoin, joka lienee ammattien pohjalta luonnollinen. Asuimme alkuun kerrostalossa x-tiellä 12 N 95, kunnes muutimme z-tielle 24:seen, joka oli omakotitalo.

Muutto oli tapahtunut kesällä ja me olimme saaneet oman lastenhuoneen. Isi ja äite olivat poistaneet vanhan alkovissa olevan kaapiston ja siihen tehtiin minulle ylhäälle peti ja sisarusten kerrossänkyjen tolpat katkaistiin ja ne asetettiin lattialle, siten, että päädyt olivat alkovin kummassakin reunassa. Näin meillä oli loistavat pulinapaikat ennen nukahtamista.

Äite ompeli vaatteemme ja eräänä päivänä, loppuvuodesta tuli kyselleeksi, että minkälaisia yövaatteita toivomme, sillä edelliset alkoivat käydä jo pieniksi. Veli ja sisko esitti toiveensa. Minä sanoin äidille, että tahtoisin pitkän yöpaidan, jotta jalat saa kippuraan yöpaidan sisälle, siksi aikaa kun maatamenon kylmyys vallitsee.

Kysyvät, että mikä maatemenon kylmyys. Kerroin heille, että kun menee maate niin hetken on kauhean kylmä ja sitten se menee pois. Illalla ryhdyimme lastenhuoneessa pohtimaan asiaa ja etsimään ratkaisua siihen.

Veljeni sai ajatuksen: "Veri kiertää ylhäältä alas ja takaisin ylös ja se pitää ihmisen lämpöisenä. Sulla ei taida osata veri heti virrata vaakatasossa ja siksi sulla on kylmä hetken.". Tähän sisareni: "Sun verivirran venttiili taitaa toimia aika hitaasti.". Itse pohdittuani asiaa totesin: "Onkohan sillä venttiilillä sivuhitaus, kun ylös nousee, niin veri osaa virrata oikein päin eikä ole kylmä?". Hetken vielä asiaa pohdittuamme päädyimme verivirran venttiilin sivuhitauteen. Ongelma oli täten ratkaistu ja sain joululahjaksi kaksi pitkää yöpaitaa.

Anatomian ja fysiologia lyhyt oppimäärä. Lienee krooninen tilanne, sillä se vaivaa yhä vielä ja on yhä väärässä asennossa tuo venttiili.

M-Auto(nta) menoa

Joka kolmas mopoauto kolaroi viime vuonna, kertoi aamun aviisi perjantaina ja se oli todella karua luettavaa. Vakuutusten hintoja on nostettu, mutta siltikään ne eivät kata korvauksia, joita törmäilyistä syntyy.

Vakuutusyhtiöiden linjaus oli hyvä eli mopoauton vakuutukset irrotettiin kaksipyöräisen mopon tariffista. Olihan se todella väärin, että kaksipyöräiset joutuvat maksumiehiksi nelipyöräisten toheloinnista.

Mopoauto eli virallisesti kevyt nelipyörä saa painaa kuormittamattomana enintään 350 kg. Näin ollen rakenne on hyvin heikko eli materiaalit ovat kantavassa rungossa on alumiinia ja peitteet muovia, alumiinia tai lasikuitua. Tästä johtuen onnettomuuksissa jälki on pahaa ja vammat vaikeat. Kuten media kertoi, niin kuusitoista vuotiaan vakava vammautuminen ja työkyvyn menetys tulee maksamaan yli miljoona euroa.

Mopoauton suurin rakenteellinen nopeus on 45 km/h, mutta luvattoman usein menee 50-70-nopeusrajoitusalueella mopoauto ohitse. Nopeuden noustessa on kolaritilanteessa jälki vielä rumempaa ja todennäköisesti päädytään ruumiskirstukaupolle.

Mopoauto on rekisteröity kahdelle, mutta luvattoman usein takakonttiin kiipeää, vaihtoehtoisesti nousee, matkustaja tai kaksi. Kuitenkin laki muuttui jo vuoden 2008 alusta lukien eli autossa saa kuljettajan lisäksi olla vain rekisteriin merkitty määrä matkustajia. Tästä käydään taksissa säännöllisesti keskustelua asiakkaiden kanssa. Vanha laki tuntuu istuvan tiukassa. Tapahtuipa tuossa taannoin onnettomuus, jossa mopoauton perään törmäsi henkilöauto ja takakontista singahti törmäyksen voimasta ulos kaksi henkilöä. Onneksi nopeus oli peräänajajalla pieni, liukkauden vuoksi ja siksi uloslentäneiden vammat jäivät pieneksi. Vakuutusyhtiöiden mukaan mopoautojen vakuutuksista maksettavat henkilövahinkojen korvaukset lähes kuusinkertaiset verrattuna henkilöautoihin ja kaksinkertaiset kaksipyöräisiin mopoihin.

Mopoauton korjaaminen on kallista ja korjaamoita vähän. Tämä on johtanut siihen, että mopoauto menee lunastukseen huomattavan helposti. Kun otamme huomioon kappaleessa kolme olevat materiaalit, niin lunastus on luonnollinen tapahtuma. Ei tarvitse olla kummoiset hauikset, kun alumiiniputkea saa käsin taivutettua. Muovi ja lasikuitu antavat periksi jo tavalliselle nyrkiniskulle eli ei tarvita kummoisia työkaluja, jotta mopoautosta tulee rusina.

Mopoautoa ajavat pääsääntöisesti 15-17-vuotiaat nuoret. Tuloja heillä ei pahemmin ole, joten vanhemmat kustantavat vakuutukset, polttoaineen ja huollot. Tuonikäinen on immortalis eli kuolematon ja ajotapa sen mukainen. Naapurustoni on vuosien saatossa muuttunut paljon ja nyt on em. ikäluokkaa alueella runsaasti, joten on mopoja, mopoautoja ja kevareita myös runsaasti. Olen hyvin huolestunut näiden nuorten liikennekäyttäytymisestä kotikadullani, joka on vanha, kapea ja yksisuuntainen. Kun kotikadulleni käännyn ajosuunnan mukaisesti (ihan sama kummasta suunnasta), niin sen näkyvyyden peittona ovat naapureiden pensasaidat ja läheisyyteen istutetut puut, joten näkyvyys on heikko. Alueeni nuoret ovat sitä mieltä, että em. kulkuneuvoilla voi ajaa molempiin suuntiin ja niin lujaa kun niillä pääsee (toki yksisuuntaista eivät tunne myöskään aamun aviisin tai mainospostien jakajat autoillaan. Odotan kauhulla päivää, jolloin rysähtää.

Poliisit tuntuvat ummistavan silmänsä mopoautojen kohdalta yhtä tehokkaasti kuin jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden toilauksiltakin. Miten saataisiin nuorisolle menemään jakeluun, ettei se kuttaperkkarakennelma suojaa lainkaan ja ainoa turva on liikennesääntöjen noudattaminen?

Nämä tarkoittaa oikeasti jotain.

 

Suomen kielen päivä

Tänään vietämme Mikael Agricolan ja Suomen kielen päivää. Mikael loi ja kustansi itse suomalaisen kirjallisuuden. Yksi tunnetuin teos on ABC kiria. Elettiin 1500-luvun puolivälin aikaa. Kirkon menot suoritettiin latinaksi ja tavallinen kansa ymmärsi siitä yhtä paljon kuin sika satelliitista.

Mikael oli saanut oppinsa Lutherilta ja päätti, että täällä pohjolassa pitää ihmisen kuulla Herran sanaa omalla kielellään ja ryhtyi sitä tekemään. Sitkeä mies, vaikka oma koti kieli taisi olla Ruotsi ja Saksakin hyvin hallussa.

Mikaelista tiedetään aika vähän, sillä sen aikaiset tiedot ovat hajanaiset ja tähän ovat sukututkijat törmänneet toistuvasti eli tiedot alkavat vasta 1600-luvun lopulta, jolloin ns. kirkonkirjat yleistyivät. Hän on syntynyt Pernajassa 1500-luvun alussa, oletettavasti. Arvellaan, että hän olisi ollut kaksikielinen eli hallinnut sekä Ruotsin ja Suomen kielet.

Suomalaisesta kulttuurista hän oli kiinnostunut, sillä hän kirjasi suomalaiset muinaisjumalat: "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast. Waan Carjalaisten Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Rongoteus Ruista annoi Pellonpecko Ohran casvon soi. Wirancannos Cauran caitzi mutoin oltin Caurast paitzi. Egres hernet Pawudh Naurit loi Caalit Linat ja Hamput edestoi. Köndös huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki. Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon Malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Mennin-geiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwu-ta.Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit.".

Kun luettelon kieltä katsoo, niin siellä on paljon Ruotsin ja Saksan sanamuotojen perusteelta tehtyjä. Ilman Mikaelin kaltaisia pappeja ei olisi pohjoisen tarusta mitään jäljellä. Keski-Euroopassa ne osin saivat väritystä kristinuskosta, joten niiden todenperäisyyttä ei enää voi tarkastaa.

Saatan arveluissani olla väärässä, mutta en tiettävästi ollut olemassa Mikaelin aikana. Mikael kuitenkin kirjoitti asiansa Suomeksi, vaikka tekstimuoto on vanhaa. Saimme ensimmäisen kerran kuulla latinan sijaan kotoista kieltä. Tosin vasta 1800-luvulla saimme virkamiehiltä kuulla kotoisen kielemme, jonka ymmärsimme. Tämä päti erityisesti oikeuslaitoksissa, jossa tavallinen, asiaansa hakeva ei apua saanut, kun poloinen ei käytettyä kieltä ymmärtänyt.

Suomen kieli ei ole helppo. Paino on ensimmäisellä tavulla. Tosin ulkomaalaiset oppivat suomalaiset kirosanat helposti ja syy on se, että kun suomalainen suuttuu, lausuu hän kaikki suomalaiset kansallispyhimykset nimeltä ja tavu kerrallaan ja jokainen tavu painottaen, jotta vähä-älyisemmällekin idiootille asia menee perille.

Tänään on kotikielemme päivä ja sitä kuultakoon yhä enemmän ja vakavammin.

Uskonollinen päähine

Nyt on noussut paljon keskustelua uskonnollisista päähineistä ja otsikoissa ovat olleet nimenomaan naisten päähineet. Työntekijä sai potkut töistä huivin vuoksi ja toinen ei päässyt unelma-ammattiinsa poliisiksi huivin vuoksi. Asia oli esillä myös Silminnäkijä ohjelmassa.

Asiasta seurasi luonnollisesti kiivas keskustelu, sillä sallihan Ruotsi nuo päähineet jo liki kymmenen vuotta sitten. Suora lainaus mediasta: "Huivit, turbaanit ja juutalaisten kipat sallittiin, koska Ruotsin poliisi haluaa eri taustoista tulevia poliiseja. Lisäksi katsottiin, että päähineiden salliminen on yhdenvertaisuuslain mukaista, kertoo Ruotsin poliisin tiedottaja Carolina Ekéus.".

Ruotsissa on näitä etnisesti eriperäisiä paljon enemmän, kuin meillä Suomessa ja etenkin Tukholman ja Göteborgin ynnä Malmö:n alueella tarvitaan maahanmuuttaja poliiseja, koska suurin osa muuttajista ei osaa Ruotsin kieltä. Näille poliiseille naamat ovat jo tutut ja rosvouksiin on lähdetty Norjaan.

Ilmaan heitetään jälleen taas tuo pahoin kulunut rasistikortti. Eikö totta. Miksi minun täytyy pukeutua heidän maassaan, heidän kulttuurinsa ja uskontonsa mukaan? Miksi minun pitäisi peittää kauniit, kiiltävät hiukseni, jotka ovat sukuni perintöä? Häpeävätkö nämä naiset hiuksiaan niin paljon, että ne tulee peittää? Kulttuurit ja uskonnot sikseen ja asiaan.

Mediassa esitettiin poliisihallituksen esittämiksi syiksi:

Huivi tai turbaani aiheuttavat kuristumisriskin (totta, sillä pidän metrisen lettini kiinni, koska häiriökäyttäytyjä voi sitä kuristamiseen käyttää), toki mallista riippuen. Silminnäkijä ohjelmassa esiintynyt kaupan työtekijällä oli asiaan järkevä suhtautuminen. Hänelle oli kerrottu, että huivia voi käyttää, ellei se haittaa työntekoa. Hän ymmärsi sen loistavasti eli työssä kumarrellaan paljon lavoja tyhjentäessä ja ajetaan trukilla. Hän oli sisäistänyt asian työturvallisuusriskinä, vaikka ei niillä sanoilla asiaa ilmaissut. Hoitoavustajana työskennellyt nainen oli ilmeisesti pisteessä, jossa on rauhallisia vanhuksia. Ellei huiviviritelmä ole helposti irtoava, on hän esimerkiksi ensiavussa todella vaarassa.

Viitaten hieman edelliseen kappaleeseen, niin työvaatteet ovat monesti suunniteltu siten, ettei kiinnijuuttumisen vaaraa ole. Takavuosina on ollut paljon työtapaturmia, jossa vaate on ottanut kiinni jonnekin ja työntekijä on loukkaantunut pahoin tai peräti kuollut. Entisessä ammatissa olin iloinen kun tuli nepparitakit. Alla oli hihaton paita. Kun joku nappasi takista kiinni, sai käsiä tai pelkkiä lihaksia käyttämällä nepparit napautettua auki ja pääsi tilanteesta ulos. Turvahälytin oli kiinni omassa paidassa. Jos tuollainen huivi on tiukasti kiinni, niin millä pahasta tilanteesta pääsee irti? Hyväksyvätkö he kuristumisvaaran? Ohjelmassa yksi esitti, että ilman huivia on sama asia kun lähtee töihin ilman housuja. Mielestäni hieman ontuva vertaus.

Uskonnollinen päähine ärsyttää. Poliisia kutsutaan yhä koppalakiksi, vaikka ko. päähine ei kuulu enää kuin juhlapukuun. Kun ihminen on kiukkuinen, ärtynyt, sekava, jne. niin tasan varmasti kaikki ärsyttää. Nyt vaan täytyy näin päähineiden käyttäjien ymmärtää se, että päähine saatetaan huitaista päästä pois. Näin on poliiseille tapahtunut kautta aikojen, kun sopiva tilaisuus on tullut kohdalle.

Suora lainaus mediasta: "Päähineiden salliminen voisi johtaa siihen, että vaadittaisiin muitakin uskontoon liittyviä oikeuksia, esim. oikeutta osallistua rukoushetkiin.". Silminnäkijä ohjelmassa sanoi kätilö loistavasti (oli suomalainen, mutta kääntynyt islamin uskoon), ettei hän synnyttäjälle voi mennä sanomaan, että odota hieman, on rukoushetken aikana. Kutsuttiin Luojaa millä nimellä tahansa, niin tuskin niin ymmärtämätöntä Luojaa onkaan, ettei muutaman hetken viivästystä uskonnollisten velvoitteiden suorittamisesta hyväksy.

Mediassa on myös vedottu yhtenäiseen työasuun. Saihan tuossa takavuosina potkut suomalainen työntekijä, joka oli pukeutunut punaiseen villapaitaan, virallisen sinisen sijaan. Kai näitä päähineitä voi olla ei värisiä?

Hieman mietin kyllä tuossa ohjelmassa esiintynyttä naista, joka sanoi pukeutuvansa vaatteisiin, jossa hän ei ole pelkkä lihakimpale. Yllättäen vaate oli melkoisen istuva. Samoin näin tuossa viime syksynä nuoren naisen, jolla huivirakennelma peitti pään ja hartiat, mutta muuten pitkä leninki oli niin tyköistuva, että jäin katsomaan hänen peräänsä. Voi kunpa olisinkin omannut niin upean uuman, kuin tuolla tytöllä. Kasvojen peittäminen on alastomuutta, mutta muut sulot voi näyttää. No, kulttuurit ovat hieman erilaisia. Itse ymmärtäisin kappaleen ensin esitettyyn, että vaatetus olisi vanhan liiton yöpaita, mallia puolijoukkueteltta.

En vastusta päähineitä ja jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa, mutta asuissa tulee ottaa huomioon työturvallisuus ennen kaikkea. Nykyisin juhlissa, joissa olen omaan kansallispukuun pukeutunut en voi mennä ravintolaan jatkoille ja syynä ovat vyöllisten varusteet. Minä ymmärrän sen, vaikka ne ovat puvun koristeet, mutta varusteen voi joku napata ja sillä pahaa tehdä. Yrittäkää myös te, jotka edustatte eri uskontoja ja kulttuureja, ymmärtää se, että kaikki ei ole niin yksiselitteistä.

Joutuiko jo armas aika

Kouluvuosi lähenee loppuaan, joten oli jälleen aika polkaista keskustelu käyntiin. Nyt on apulaisoikeuskanslerille tehnyt kantelun helsinkiläinen vapaa-ajattelija. Nimellään hän ei halua esiintyä lastensa vuoksi. Hänen ei ollut tarkoitus hyökätä suomalaisia juhlaperinteitä vastaan vaan tarkoitus oli yleisesti uskonnon liittäminen koulumaailmaan. Kertoipa vielä rakastavansa joulua.

Yksi valituksen teemoista oli uskonnollinen aamuhartaus. Tällaisia ei ole ollut enää pitkään aikaan virallisesti vaan kulkee nimellä aamunavaus. Viimeisestä aamuhartaudesta on kohdallani liki neljä vuosikymmentä. Kansalaiskouluun siirryttäessä aamun avaus oli yleinen tiedotustilaisuus ja lopuksi toivotettiin hyvää koulupäivää. Tosin saattoi joku vanhempi opettaja toivottaa sitä Herran siunauksen kera ja sille viittasi lähes joka teini kintaalla, hieman hihitellen ja säälien. Karvaana muistelen aamunavauksia 1979-1980, jotka piti koulumme katkeroitunut rehtori. Koulumaailma oli muuttunut ja saman katon alla olivat viimeiset kansalais- ja oppikoululaiset sekä ensimmäiset peruskoululaiset. Ensiksi mainittuja ei rehtori voinut sietää ja aamunavaus on kansalaiskoululaisten syntilistan luettelo; vetelehtiminen, tupakan poltto wc:ssä, jne. Tosin niitä tekivät kaikki, mutta meidän osalle luettelo lankesi.

Kuten aiemmin, niin peliin vedettiin luonnollisesti vanha tuttu Suvivirsi. Kantelija kertoi, ettei kantelussaan edes muista asiaa esittäneen, vaan epäilee tämän apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aiemmista jutuista. Kyseinen laulu on tuntemattoman säveltäjän tekemä vuodelta 1690-luvulla ja sen alkuperää epäillään saksalaiseksi. Sanoittajakin jää epäselväksi ja on epäilty, että se olisi Gotlannin piispaa sekä että tekstin pohjana olisi vanhat runot. Suomalaiset sanat teki Erik Cajanus jo 1700. Joten Suvivirttä on täten veisattu maassamme jo reilun kolmensadan vuoden ajan. Tästä on myös tehty maallinen versio, joka kulkee nimellä Suvilaulu. Miksi Suvivirttä ei voida pitää vain vanhana lauluna, joka kuvaa omaa aikakauttaan?

Kantelija kertoo mediassa: "Mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys. Meitä vapaa-ajattelijoita pidetään ilkeinä ja huonoina ihmisinä siksi, ettemme kykene uskomaan. Mielestäni sitä pitäisi kunnioittaa samalla tavalla kuin sitä, että joku on tumma ja joku on vaalea.". Ehkä vapaa-ajattelijoiden pitäisi tarkastaa omaa ajattelumaailmaa. Kyse ei ole siitä, että te ette kykene uskomaan vaan siitä, että totuuden torvina tuotte omaa ajatusmaailmaanne räväkästi esille. Esimerkiksi minulle on yksi ja sama asia mihin ihminen uskoo (olkoot vaikka Hanhiemon tarinat) tai ei sitten mihinkään. Se on ihmisen ikioma asia. Itseäni hieman ärsyttää tapa kieltää kaikki sellainen, joka ei omaan pirtaan sovi. Mielestäni olisi hyvä keskustella asioista eri näkökulmista eikä tuomita heti. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin tuntuu siltä, että vanhempina vapaa-ajattelijoita tuntuu kiusaavan se, että heidän lapsensa altistuvat sellaiselle mihin he eivät usko. Onko vaikea kertoa lapsille, että on muitakin tapoja elää ja tämä on meidän tapamme. Kyllä lapset valitsevat myöhemmin omat polkunsa. Täten vertaus tummaan ja valkoiseen on perin ontuva.

Kirkko ja koulu ovat kulkeneet käsi kädessä uskonpuhdistuksen jälkeen eli 1600-luvulta alkaen. Tällöin Suomen koulujärjestelmä perustui kiertokouluun ja opettajina toimivat lukkarit tai apupapit. Lukukirjana oli katekismus ja edistyneemmille lukijoille raamattu. Gutenberg kehitti kirjapainotaitoa, mutta siitä huolimatta kirjat olivat pääsääntöisesti uskonnollisia ja jos varat antoivat myöten, voitiin jopa hankkia Agricolan rustaama ABC kiria ja yliopistoille tieteellisiä. Tavallisia kirjoja oli vähän. Tänä päivänä on ihminen oppinut lukemaan ja maallistunut, tieteet ovat kehittyneet. Uskonnon rooli koulumaailmassa on muuttunut ja uskontoja tullut rutkasti lisää. Tietysti on aina ollut niitä, jotka eivät usko tai epäilevät joka asiaa. Mielestäni koulussa voidaan edelleen opettaa uskontoja, mutta tehdään se vuorottain eli viikolla viisi esiintyy hindulaiset, viikolla kuusi panteistit, viikolla seitsemän ortodoksit, viikolla kahdeksan vapaa-ajattelijat, jne. Tehdään toisille tutuiksi oma maailma. Uskokaa tai älkää, lapsilla on oikeasti toimivat aivot ja kehittyvä ajatusmaailma.

Luonnollisesti löytyy yleisönosastosta myös kirjoitus, että miksi uskonnottomat ovat vapaalla jouluna ja pääsiäisenä, jotka on kristikunnan juhlia. Aloittakaamme A:sta eli kristinuskon tulo pohjolaan, joka tapahtui asteittain 800 - 1200 lukujen aikana. Vanhat uskonnot hävisivät pikku hiljaa, mutta vanhat tavat katosivat hitaasti, joten Mikael Agricola sai kirjattua 1500-luvulla ylös suomalaiset jumalat. Kristinuskon juhlapyhät istutettiin vanhojen juhlapyhien paikalle eli laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä ja joulu. Muinoin oli laskiainen alkavan kevään juhla, jolla rikottiin pitkän talven horros ja odotettiin uutta kasvustoa. Helluntain paikalla oli toukojuhla, jolloin poltettiin tulia pelloilla ja karja ajettiin ensikertaa ulos tulien ylitse, etteivät taudit vaivaa. Juhannus oli taas Ukon, valon, yöttömän yön juhla, jolloin tehtiin taikoja, jotta olisi naima- ja sato-onni. Pyhäinpäivä eli muinainen Kekri, joka oli satovuoden päätösjuhla (paremmin tämä tunnetaan nykyisin Disney suodatetusta Hallowen juhlasta eli kelttien Samhain juhlasta). Joulu on taas yöntaittumisen juhlan paikalla. Vanha sanonta kuuluukin, että Tapanina on päivä kukon askelta pidempi ja uunna vuonna sen pitäisi hullunkin huomata. Nämä juhlapyhät ovat kuuluneet vuoden kiertoon täällä pohjolassa, joten ateistikin niitä voi juhlia puhtaalla omalla tunnolla. Eikö vaan?

Hieman suvaitsevaisuutta ja vähemmän itsekkyyttä toivon ja uskoit tai et, niin kaunis lauluhan se on, kuvastaen hyvin pohjolan alkavaa kevättä ja kesää. Vai vaihdammeko sen tähän lauluun, jossa vain kerran luoja ja herra mainitaan, sen luonnollisesti kukin voi valita mielensä mukaan. Otetaan vain nuo kuusi ensimmäistä söpöä säkeistöä, sillä loput on jo hieman liian raakaa nykyihmiselle.

Eipäs tähystellä

Viime vuonna julkaistiin tutkimus polven nivelkierukan repeämän kirurgista hoitoa koskien ja muutama päivä sitten sitä käsiteltiin liki kokosivuisena uutisena aamun aviisissa.

Tutkimuksen tekijöinä ovat dosentti Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta ja yliopistollisesta sairaalasta sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Raine Sihvonen Tampereen Hatanpään sairaalasta. Heidän selvittelyihinsä kuuluu myös ahtaan olkapään kirurgisen hoidon hyöty.

Tutkimuksessa jaettiin hoidettavat kahteen ryhmään. Tutkittavia oli 146 ja ikähaitari 35 - 65 vuotta. Arpomalla valittiin, tehdäänkö oikea toimenpide vai näyteltiinkö. Tutkittavilla oli sekä traumaperäinen että rappeumaperäinen nivelkierukan repeämä. Kummassakin ryhmässä oli vuoden kuluttua tyytyväisiä "toimenpiteeseen" hieman yli yhdeksänkymmentä prosenttia. Tutkimuksen pohjalta voitiin siten todeta, että operatiivisesta hoidosta ei ole hyötyä.

Tutkimustyötä tarvitaan, jotta löytyisi uusia hoitomuotoja. Itse operaationa tähystysleikkaus oli jo tullessaan huima edistysaskel. Aiemmin oli avattava laajalta operoitava alue, esim. vatsan alueen toimenpiteet, jolloin myös haavatulehdukset olivat yleisiä. Tähystysoperaatiossa tehdään kaksi sentinmittaista aukkoa.

Moneen tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin on usein vain oikea liikunta ja niihin on saatavissa ohjausta. Usein liikkeet ovat tappavan tylsiä ja niitä kaikkia ei voi tehdä TV:tä katsellen. Tällaiset liikkeet jäävät helposti tekemättä, kun vaiva alkaa helpottaa ja pian taas kolottaa. Usein vuorotyö tulee esteeksi ryhmiin, jossa tappavan tylsiä liikkeitä voi tehdä vertaistensa kanssa jutellen. Joillekin tulee eteen vaivansa kanssa se tilanne, että liikunnalla ja fysioterapialla ei vaivaa voida helpottaa ja silloin tarvitaan muita hoitokeinoja. Pakkotilanteessa ollaan silloin kun vaiva aiheuttaa tuntopuutoksia, ym. vakavampia oireita.

Monelle on vaivan vuoksi mahdotonta saada työn luonnetta muutettua, jotta vaiva ei jatkuvasti haittaisi. Erityisesti se on ongelmallista nuorille aikuisille ja keski-ikäisille ja luvattoman usein kuntoutusta tarjotaan vasta, kun mittariin on kertynyt 50 vuotta. Itse olen tämän todennut eli ei tarjonnut apuaan sen paremmin Kela kuin Kevakaan.

Kun kahden edellisen kappaleen ongelmat kohtaavat, niin seurauksena on sairauslomat, jotka pidentyvät pidentymistään ja edessä on sairauseläke. Jonkin artikkelin mukaan tästä muodostuu noin puolenmiljoonan euron kulut. Tutkijoiden mukaan, suora siteeraus: Tästä leikkauksesta on tullut yleisin tuki- ja liikuntaelinkirurginen leikkaustoimenpide, ja itse asiassa kaihileikkauksen jälkeen yleisin kirurginen toimenpide lähes kaikissa länsimaissa. Suomessa kierukan osapoistoja tehdään vuosittain lähes 12 000 ja USA:ssa noin miljoona, Sihvonen kertoo.

Yhden nivelkierukkaleikkauksen hinta on Suomessa noin 2 000 euroa, ja sen jälkeen potilas saa noin kolmen viikon sairausloman, jonka hinnaksi lasketaan noin 7 500 euroa. Vuositasolla näihin leikkauksiin liittyvät kustannukset ovat Suomessa pitkälti yli 100 miljoonaa euroa.". Niinpä, raha ratkaisee.

Entä ihmisen elämänlaatu? Eräässä kirjassa oli isän kertoma vitsi: "Särkysenä menin nukkumaan ja Särkysenä heräsin.". Monen tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavan kohtalona on tuo vitsi, ainoa vaan, että siltä säryltä et saa nukuttua tai se herättää säännöllisin väliajoin. Tätä jatkuu vuosi toisensa jälkeen, menee kymmenen vuotta ja kahdenkymmenen vuoden rajapyykki jo häämöttää. Pöydällä särkylääkelajit lisääntyvät, ensin on yksi, sitten toinen ja kolmaskin purkki ja seuraava askel on psyykelääke, jotta vituttaisi vähemmän kun särkee ja liikuntarajoitteet laajenevat. Kyllä henkistä puoltakin tuo syö. Liikunnallisista harrasteista on luovuttava pikku hiljaa, työhön tulee rajoitteita, jne.

Usein työikäinen saa vielä diagnoosiksi "Ei tehdä mitään" -diagnoosin eli tyypillisesti oire eli kipu ja sillä et saa mitään muuta kuin tuon purkkiarsenaalin pöydällesi. Totta, kaikkia ei kirurgin puukko auta, mutta usein pieni operaatio voi estää pitkän sairausloman ja lyhyellä ajalla toipumisen työkuntoon.

Tutkijoiden olisi hieman myös pitänyt miettiä, miten lyhentää. FIDELITY (Finnish Degenerative Meniscal Lesion Study). Minua tuo lyhenne huvitti, sillä Fidelity sanana tarkoittaa tarkkuutta (itara), uskollisuus (kenelle), toistokyky (liian usein tehty yksinkertainen toimenpide, joka ei henkiä pelasta). Vai miten tuo meni?

Hieman nyt mietityttää noiden lekureiden ja median yhteistyö. On hyvä, että asioista kerrotaan, mutta nyt tuntuu patarumpujen pauke ja torvien töräyttely jo hieman liian kovalta. Tuli ihan rikollinen olo, että sairastuin nivelrikkoon kaksvitosena ja nyt kymmenen vuoden kipuilun ja parin vuoden tuntopuutosten jälkeen tuhlasin yhteiskunnan rahaa ja olkapäätäni avarrettiin kirurgisesti. Kyllä nyt hävettää.

Yöksi kotiin

Tuossa muutama päivä sitten oli yleisönosastokirjoituksessa Pia Vuoren kirjoitus ajo- ja lepoaikasäädöksistä. Hän kirjoituksessaan mainitsi myös tavaraliikenteen edunvalvojan eli Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL) ry:n ajavan asiaa. Hienoa, että hän tuo asian esille. Kukko ei laula käskien eikä kuski nuku tiimalasin myötä.

Nykyiset ajo- ja lepoaikasäädökset eivät tunne todellisuutta. Niiden laatijat tuskin osaavat ajaa edes polkupyörää. Nykyisin on usein selityksenä logistiikan ongelmat, kun tuotetta ei ole myymälässä ollut. Kuskin on noudatettava tiimalasia ja siksi tuotetta ei ole.

Hienoa on Pialta myös se, että kaikkialle ei pysäköidä voi. Hän muisti myös kertoa ryöstöt ja niistähän kerroin jo viimekuussa otsikolla  Rövernes vise eller Tyv vise. Ajo- ja lepoaikasäädöstä joudutaan usein venyttämään, jotta päästään turvaparkkiin (etenkin yötauolle). Erinäisin asein on kuljettajia ja autoja ryöstetty. Ryöstäjät eivät himoitse aina lastia, vaan haluavat autojen tietokoneet ja puhelimet. Monessa autossa on läppäri, jolla lähetetään ajoraportit ja rahtikirjat. Sinne tulevat sähköpostiin myös muut asiakirjat ja kuskeilla älypuhelimet. Usein autossa on myös digikamera. Sillä ei oteta maisemakuvia ja kaveri tai bilekuvia, vaan ennen taukoa (lyhyt tai pitkä) auto kuvataan. Tauon jälkeen auto tarkastetaan ja kuvataan muutokset eli rikotut sinetit, kilpien puuttumiset, rätin viillot, jne. Kuvat ovat osoituksena ryöstöstä tai sen yrityksestä. Usein se on pakollista ja vakuutusyhtiöt vaativat todisteet. Rosvoille kelpaa kaikki helposti realisoitavaa.

Konginkankaan onnettomuuden jälkeen on raskasliikenne ollut silmän alla. Kukaan ei puhunut sen bussin kuljettajasta. Ajoaika on vuorokaudessa yhdeksän tuntia ja pari kertaa viikossa saa sen tunnilla ylittää. Yhtäjaksoinen ajoaika saa olla neljä ja puolituntia, jonka jälkeen on paussi pidettävä. Kun tiimalasi kertoo kolmivarttisen tauon koittaneen, ei aina ole mahdollista päästä ajoajan puitteissa oikeaan rahtiparkkiin, vaan silloin on pysähdyttävä siihen mihin se on mahdollista. Silloin keitellään kahvit ja luetaan netistä uutiset, viestitellään kavereille, jne. Jos taas löytyy oikea taukopaikka, niin aika menee leppoisasti kollegojen kanssa jutustellen. Tämä on toki riippuvainen kuljettajan kielitaidosta.

Kun tiimalasi kertoo päivittäisen ajoajan päättyneen, on kuljettajan etsittävä paikka seuraavan viidentoista tunnin ajaksi. Vaikka Suomessa on tiuha huoltoasemaverkosto, joissa on rahtiparkit ja niissä yleisesti on kameravalvonta, ei sinne aina pääse ajoajan puitteissa. Suomi on vielä lintukoto ja levähdyspaikka pysäköinti onkin jo kielletty, niin tästä syystä ajoaikaa joudutaan hieman venyttämään myös täällä. Ruotsissa on siirrytty jo aidattuihin, vartioituihin ja maksullisiin pysäköintipaikkoihin. Manner-Euroopassa ne ovat sääntö. Maksun suuruus vaihtelee muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Sen pohjana on vietetty aika, vartioinnin ja palvelujen taso.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse yöksi kotiin vaikka Pia ja SKAL tätä ajavat. Hilpeää oli kuulla kuljettajan kertomus, jossa kotiin olisi ollut vartin ajomatka, mutta kun vuorokautinen ajoaika oli täynnä poliisi pysäyttäessä, niin levolle oli viereiselle huoltamolle jäädä. Kaikki vain vartin vuoksi.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse neljänkymmenen viiden tunnin viikkolevolle kotiin. Nämä vietetään tavallisesti turvaparkeissa tai suurten yritysten järjestämissä rahtiparkeissa (tällaisesta kerroin 2011 rekkaretkeltämme). Kuljettajien täytyy keksiä ajanvietettä, sillä kuorma-autossa on tuo ajopiirturi ja sen puitteissa et voi irrottaa peräkärryä ja lähteä katselemaan nähtävyyksiä, viettämään aikaa rannalle tai elokuviin. Tavallisemmin järjestetään kuljettajien bileet, jossa jokainen tuo jotain syötävää ja juotavaa. Kesäisin pidetään grillibileitä ja talvisin ahtaudutaan jonkun kabiiniin bilettämään. Onneksi on vielä netti eli tarjolla on musiikkia ja elokuvia.

Työ ei todellakaan ole maanantaista perjantaihin, kahdeksasta kuuteentoista ja kotona puoli viisi. Rahtarin työ on hieman elämäntapaintiaanin hommaa ja siinä eivät kaikki kestä. Yllättäen heillä on myös perhe-elämää. Nykyisin on onneksi paljon yhteydenpitoon tarvittavia välineitä, mutta kyllä kotiin pitää välillä päästä. Jokainen ammatti muovaa ihmistä, joten kun olen yhteydessä puolisoon (livenä tai muutoin), niin rekkajuttuja kuuntelen. Puolisoni joutuu kuuntelemaan taksijuttuja, mutta oikein odottaa, kun kerron taksihuumoria, joka syntyy keskusteluista ihmisten kanssa. Tämä saattaa olla rasittavaa toiselle, jos puolison ammatti on täysin erilainen. Toisen poissaoloon on myös totuttava. Pitkänmatkan jälkeen on pyykkivuori myös melkoinen, vaikka monissa taukopaikoissa voit hieman pyykkiä pestä.

Minulle oli antoisa kokemus Rekkaretki, jossa sain tutustua puolisoni työhön konkreettisesti. Suosittelen teille, jotka olette ottaneet riskin ja rakastunut rekkakuskiin. Asuin kopissa, söin kupista ja kusin renkaaseen. Itselleni oli yllätys, kuinka nopeasti neljä ja puoli tuntia meni. Ehkä kuljettajalle yksin ollessaan aika menee hitaammin.

EU:n tomppelit, ottakaa nyt järki käteen. Lainsäädännön 12. artiklaa ei voi käyttää kuin tarvittaessa. Ajo- ja lepoaikasäädöstä on pakko rikkoa, sillä turvaparkki on usein ainoa paikka, johon voit pysäköidä. Jos et sitä tee, olet vastuussa lastista, sillä sitä usein edellytetään.  Huomioikaa tämä.

Sakot saat, jos ajo- ja lepoaikasäädöstä rikot ja sakko on kuljettajakohtainen. Kolme sakkoa ja lisenssi lähti lomille. Puolisoni sai yhden sanktion ajo- ja lepoaikasäädöksistä. 1200 euroa. Kaksi tuntia ylitettyä aikaa, jotta pääsee turvaparkkiin. Pia kertoi kirjoituksessaan tuon eli rangaistus on tuntuva.

Alunperin ajo- ja lepoaikasäädöksen laatimisen syynä olivat yleiset aikarajoitukset työn tekemisestä, mutta nyt tästä on tullut raaka rasite. Tiimalasi kertoo, mitä sinun on tehtävä. Väsyttääkö? Tiimalasi kertoo sinun viettäneen viidentoista tunnin tauon ja se sisältää uniajan. Nyt olet pirteä kuin peipponen, sanoohan laki näin ja olet nukkunut. Ihmisen vuorokausirytmi on erilainen ja toiset tarvitsevat unta paljon tai hieman, joillekin päiväunet ovat tarpeen. Toisen ihmisen vireystila on korkeampi kuin toisen ja sekin riippuu kokemuksista. Vireystilaa laskevat monet asiat ja se näkyy toimissa. Nukuitko huonosti, syystä tai toisesta, jopa kolmannesta? Oliko vuorokausirytmillesi epätavallinen aika nukkua tai herätä? Koskee jokaista ammattia.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että isoja autoja pelätään ja siksi tuo laki on tehty. Yleisesti rahtivaunun aiheuttamat onnettomuudet ovat vähäisiä. Niistä uutisoidaan helposti, mutta onnettomuuden syynä on tavallisesti siviiliautoilija.

Itse en rahtivaunua aja ja kun on puolison kertomuksia kuunnellut, niin ajo- ja leposäädöksiä tule ehdottomasti muuttaa. Minä ainakin toivon, että puoliso saa ajaa turvaparkkiin