Heräsimme neljältä, mutta olisin kyllä mieluusti nukkunut vielä. Autoaamiainen ja hytin kuntoon laitto ajoa varten. Aamu alkaa aurinkoisena, mutta kun olemme jo pohjoisempani, niin lämpötila oli ainoastaan + 7 ºC. Ajoimme noin tunnin ja tulimme Tukholman satamaan ja lyhyen odottelun jälkeen siirtyi rahtivaunuarmada laivan uumeniin. Jouduimme hieman huonoon paikkaan, sillä jäimme keskiriviin ja sunnuntaiaamuisin alin autokansi on rahtivaunua piukassa ja kolmessa rivissä.
Veimme laivakassit hyttiin ja suuntasimme aamupalalle. Kiertelimme hetken laivalla, joka oli nyt hiljainen kuin huopatossutehdas. Kävimme myös taxfree ostokset tekemässä. Nautimme tuopillisen olutta ja palasimme hyttiin nukkumaan, sillä yöunet ovat jääneet heikoiksi. Puolisoni heräsi aiemmin ja kävi laivalla hieronnassa. Palatessaan hän herätti minut ja lähdimme syömään seisovaan pöytään. Tunnetusti se meni mässäilyksi, joten vatsa oli laitettava vaakatasoon.
Olimme nukkuneet sikeästi hieman yli kaksi tuntia ja havahduimme hyttisiivoojan terävään koputukseen. Kävin pikaisesti suihkussa ja lähdimme kahville. Juuri herännyt ihminen on hivenen toistaitoinen. On tosi asia, että ylösnousemus ja herääminen ovat kaksi eri asiaa. Ruumis lähtee liikkeelle ripeästi, aivojen jäädessä vielä tyynylle ja sitten se poloinen on pihalla kuin puutarhatonttu, yrittäen epätoivoisesti päästä jyvälle tapahtumista. Tästä syystä puolisoni yritti maksaa kahvit saunakupongilla ja minä limut hyttiavaimella. Oli kassaneidillä hilpeä ilme meitä katsellessaan. Kummallakin olivat silmät vielä sikkurassa ja olemus juuri heränneen.
Pakkasimme tavaramme ja siirryimme autokantta kohti. Matkalla huomasimme hyttisiivoojan ja kerroimme, että hyttimme on nyt tyhjä. Me kaksi ”laihaa” ja ”todella notkeata” keplottelimme itsemme ja tavaramme autorivin keskelle. Muistakaa, että rahtivaunukannella autojen nokan ja perän väliin jää noin sentin tyhjä tila. Koska olimme keskellä, niin joudumme kiipeämään sisäreunassa olevan rahtivaunun aisan yli. Puolisoni huikkasi kuskille aiheesta ja hän totesi, että kyllä se sopii, jos otamme kengät jalasta, ettei tahriinnu. Puolisoni konttasi edessä olevan rahtivaunun perävaunun puskurin alta ja pääsi sisään repsikan ovesta. Avattuaan kuskin ikkunan, niin minä nostelin laivakassit ja ostokset puolisoa kohti, joka latoi tavarat lattialle. Itse marssin kumarassa em. perävaunu alitse ja kiipesin paikalleni. Nostelin tavarat siten, etteivät ne olisi ajon tiellä tai kaatuilisi.
Laiva saapui satamaan ja rahtivaunuarmada lipui maihin. Kävimme täyttämässä tankit ja suuntasimme matkamme kohti Vantaata. Scania on kilometri kilometrin jälkeen parantanut suoritustaan aivojen vaihdon jälkeen. Kruise päällä, rahapyörät alhaalla ohitimme useamman rahtivaunun mäkisellä alueella. Puolisoni ihmetteli jälleen, että missä ne mäet nyt on.
Oli outoa tottua suomalaiseen kyntöpeltomaiseen tiestöön Ruotsin ja Tanskan teiden jälkeen. Kun saimme auton laituriin, niin purku alkoi välittömästi. Klo 00.05 oli lasti purettu ja suuntasimme lähintä rahtivaunuparkkia kohden eli Vuosaari. Paikan nähtyäni, en uskonut, että välittömästi kaipasin takasin Tanskaan ja Ruotsiin. Paljon mainostettu paikka ja puolenyön jälkeen ei mitään ollut avoimena. Rahtiparkkiin mahtui arviolta 50 rahtivaunua. Yksi roskasäiliö löytyi reunalta, mutta paikalla ei ollut edes yhtä ainokaista bajamajaa. En yhtään ihmettele suomalaisten taukopaikkojen sotkua ja kaaosta, kun tällaiseen suureen parkkiin, jossa käyt satoja ajoneuvoja päivittäin, ei pystytä järjestämään edes alkeellisia palveluja vuorokauden ympäri.
Toisin oli Ruotsissa ja Tanskassa, jossa myymälä laitettiin iltaisin kiinni, mutta wc:t olivat auki 24 h
ja henkilökunta kävi vuoronsa viimetöiksi vaihtamassa tyhjät roskasäkit roskiksiin, joita rahtiparkeissa oli useita ja wc:hin he täyttivät käsi- ja wc-paperit. Meidän herrat vaihtoivat markan euroksi kumartaessaan EU:hun, mutta tiet ovat kuin kyntöpeltoa ja palvelut katoavaa kansanperinnettä, kuten Saimaan norpat. Tanska ja Ruotsi ovat säilyttäneet omat valuuttansa, mutta palvelut pelaavat. Helsinki-Vantaan lentokentälle johtavalla tiellä on tietyöt on leväällään jo toista vuotta. Tanskassa päällystettiin 10 km:n verran moottoritietä. Kaksi kaistaa, ajoratamaalauksineen oli valmis alle vuorokaudessa. Ihmettelen todella, minne katoavat maksamamme verorahat, vai pitäisikö kysyä, kenen taskuun.
Nautimme pari maalikaljaa ja menimme maate, sillä tiedossa ei ollut uutta lastausta. Tänään, kiitos Suomen, toteutui kohdallani todellinen rahtarin elämä: ”Asuu kopissa, syö kupista, kusee renkaaseen ja haukkuu autoja”, joka kohdallamme tarkoittaa sivilipörriäsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti