Tämä on kertomukseni viimeinen päivä, sillä pääsimme kotiin ja lakkaan piinaamasta teitä matkakertomuksellani..
Aloittakaamme aamusta, joka tuotti suunnattoman pettymyksen ja häpeän. Heräsimme hieman yli yhdeksän. Taivas oli pilvessä eikä lämpötilakaan ollut kuin + 13º C. Mainosteksti kuuluu; ”Mennään syömään Vuoskaan tai tulee ruoskaa”. Ruoskaa tuli, sillä tämän paljon mainostetun ateriapaikan sämpylä ja leipä tarjonta oli todellinen pettymys. Jokainen sämpylä ja leipä, koosta riippumatta, sisälsi ainoastaan maksamakkaraa. Kokonainen kaapillinen oli vain maksamakkaralla täytettyjä leipiä.
Söimme hieman ja palasimme autollemme. Useat rahtivaunut olivat jo poistuneet ja asfaltti kertoi karua kieltään. Koska ei ollut bajamajaa tai muuta wc:n tapaista oli poistuneiden, kuten meidän paikallaan olevan, renkaan vierellä kosteat läikät. Koska Suomi ei kykene peruspalveluita järjestämään, niin luonto suoritti puhdistuksen ukkosrintaman mukanaan tuomalla kaatosateella. Kyllä pitää paikkansa tuo vanha toteamus eli Sovjet Finland.
Saimme lastaustiedot yhdentoista jälkeen ja se oli vasta seuraavalle päivälle. Puolisoni otti yhteyttä päällikköönsä, joka antoi kotiutumisluvan. Puolisoni soitti pikkupäällikölle, joka lähtisi jatkamaan. Tämä siksi, että viikkolepo on suoritettava. Kiitos EU:n herroille tästäkin. Matkalla kotiin pysähdyimme ateriatauolle.
Kotona olimme hieman yli kolme iltapäivällä. Kuten rooliini kuuluu (Ei Tottelevaisten Naisten Klubi), ryhdyin hytin tyhjentämiseen ja siistimiseen, sillä olen siinä puolisoani huomattavasti parempi ja taitavampi. Pääsimme täten vapaapäivän viettoon, toisin sanoen puolisoni. Minähän olin ollut vain vapaamatkustaja. Matka oli minulle antoisa kokemus, sillä en ole Ruotsin tai Tanskan maaseutua ikinä nähnyt. Matka oli minulle myös irtiotto kotiseinien sisältä, olinhan sikalentsun takia maannut useita viikkoja ja seinät alkoivat jo ahdistaa. Omalääkärinikin kun matkaan vielä siunauksensa antoi. Tuvalla pääsimme myös kuunteleman rokettirollia kunnon kajareilla.
Kiitos jos olet matkakertomustani jaksanut seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti