Tämä päivä alkoi varsinaisella kaaoksella. Toisin sanoen
meillä oli kusiset paikat. Emme olleet amatööreinä ymmärtäneet, että
septitankki on vain 17 litraa. Olimme sitä illan (korjaan yön aikana)
käyttäneet ja se tulvi. Emme olleet huomannut katsoa sen tilaa aiemmin, vaikka
siinä merkkivalokin oli. Ilmeisesti äitemuori ei ollut sitä tyhjentänyt.
No, aloitimme kuitenkin päivän napsauttamalla
kahvinkeittimen päälle ja lähdimme rahtareiden puolelle suihkuun ja huussiin.
Tosin turakkien vuoksi emme päässeet enää rahtarikortilla tiloihin vaan
jouduimme antamaan puolisoni puhelinnumeron tallennettavaksi järjestelmään,
mutta kuten tunnettua, niin pieleen menee. Koska numero ei heti tallennu, niin
henkilökunnan piti meidät sisään päästämän, mutta aikaa kului ja kupla otsalla
suureni, niin puolisoni kävi uudelleen henkilökunnan puheilla. Pääsimme sitten
sisälle ja huussiin ja suihkuun.
Palasimme asuautolle ja nautimme aamupalaa. Sitä
nauttiessamme keskustelimme syvällisiä septitankin kohtalosta. Lähdin
selvittämään septitankin tyhjennystä ja kun tietämättömänä en ymmärtänyt, niin
en ensin osannut ottaa septitankin tyhjennyksen konttorin avainta vaan saimme
vain harmaan veden tyhjennyksen suoritettua. Päätin soittaa äitemuorille, mutta
hätäpäissäni osuin väärään numeroon eli kollegalle ja hänelle puhuin kuin
isälleni, joka silloin tällöin vastaa äitemuorin puhelimeen. Arvaatte varmaan,
että nolotti. Puolisollani alkoi palaa käämi. Hain sitten septitankin
tyhjennyshuoneen avaimen ja aloitimme tyhjentämään tankkia. Ensimmäinen
ulosveto aiheutti tulvan eli nestettä valui alas vaikka pytyn aukko oli kiinni.
Seuraavaksi pohdittiin, että millä ylitäyttö saadaan poistettua. Pitkällisten
pohdintojen jälkeen koin oivalluksen valon. Minulla on pienet kädet, joten
leikatulla, kertakäyttöisellä kahvikupilla ryhdyin ammentamaan ylitäyttöä
muualle. Lopulta sekin onnistui ja sain siivottua yliläikkyneet emmeet. Vielä
ylimääräinen kauppareissu ja olimme valmiit lähtemään.
Kaikki luonnollisesti ei mene kuin pitäisi, sillä huomasin
haisevani kuselle ja verkkarit polven alta tuntuivat nihkeälle. Olin siis
onnistunut loiskauttamaan septitankin sisältöä päälleni. Sanoin puolisolleni,
että paussi ennen määränpäätä, sillä en halunnut saapua likaisissa vaatteissa
sinne. Koska emme osanneet asuauton järjestelmää vielä käyttää, niin suoritin
pikaisen peseytymisen hyvin kylmällä vedellä ja vaihdon puhdasta vaatetta
ylleni. Totesimme, että vaatekerta haisi niin paljon, että varaamamme
pyykkikassi päätettiin siirtää tavaravarastoon.
Määränpäähän saavuimme alkuillasta. Tosin matkalla eksyimme,
sillä olimme viimeksi siellä käynyt puolisoni isän eläessä eli 2005. Pystytimme
leirimme ja tapasimme myös ihanat ihmiset eli puolisoni sisaren appivanhemmat.
Ilta kului leppoisan seurustelun merkeissä ja iltasella lämmitettiin
rantasauna. Nautimme puolisoni sisaren miehen savustamia ahvenia. Saunana ja
pulisemisen jälkeen kello oli jo puoliyössä, joten me siirryimme asuautoon ja
nautimme hieman juotavaa ja teimme iltapala, sillä puolisoni sisar ei ole
todellakaan ruuanlaittotaidolla siunattu.
Toki iltaa hieman häiritsi yllätys vieraat, jotka
ökyveneellään mökin laituriin rantauivat ja halusivat kalansa savustaman.
Luulimme, että he ovat tunnettuja, mutta puolisoni sisar saapui meidän
asuautolle. Hän huuteli jo pitkästä matkasta: "Kop, Kop". Olimme näet
livistäneet asuautollle ja jättäneet heidät seurustelemaan ystävien kanssa,
jotka sitten paljastuivat yllätysvieraiksi, joita kumpikaan ei tuntenut
kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti