Kun pulinat ja pohdinnat olivat suoritettu jo päivällä sekä
ajoissa maate menneet, niin heräsimme aurinkoiseen aamuun. Aamupalan jälkeen
aloitimme leirimme purun ja asuauton saattamisen ajokuntoon. Nyt viisastuneena
tyhjensin kahvipannun ja suodattimen, jotta tuo aiempi sotku ei toistuisi.
Oppia ikä kaikki.
Kun leiri oli purettu ja asuauto liikennöintikuntoon
saatettu, ajoimme portille lunastamaan itsemme ulos. Tiskin takana oli sama
henkilö kuin tullessamme ja kysyi: "Joko te nyt lähdette.".
Kerroin, että puolisoni oli huomenna oltava työssä, joten lähtö oli pakollinen.
Hän tosin esitti, että voisi puolisolleni lopun viikkoa kirjoittaa
sairauslomaa, mutta totesin, että pakko on vaan mennä vaikka mielellämme olisimme
tuolla peräkulmassa aikaa viettäneet. Saimme jälleen kerran todeta
caravaanareiden ystävällisyyden, sillä meidät toivotettiin lämpimästi
tervetulleeksi ensi kesänä uudelleen.
Lähdimme ajamaan kohti kotia ja matkalla totesimme, että
tuohon paikkaan kyllä palaamme. Ajattelimme esittää vanhemmilleni, että
siivousta ja huoltoa vastaan saisimme lainata asuautoa uudelleen. Kotiin
tultuamme siivosin asuauton ja keräsin tavaramme pois. Lähtiessäni olin
poistanut äitemuorin asettamat kumimatot, jotka olivat matkan aikana sateessa
lionneet. Nyt pesin ne ja palautin paikoilleen. Palautimme sitten asuauton
vanhemmilleni tankattuna ja siivottuna. Tosin olin reissun aikana kaappeja
siivonnut ja sisällölle nauraneet, sillä sieltä löytyi mysliä joka lähtöön.
Retki oli antoisa ja opimme paljon uutta. Hieman haikeudella
mietin vain reissun lyhyyttä, mutta jos ensi kesänä sitten pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti