Matkakertomus Caravan retkeltä 5. päivä

Koska ilta oli mennyt taas pulisemiseen, niin ylösnousu suoritettiin myöhään. Aamiaisen aikana pohdimme hienoa paikkaamme ja puolisoni oli huolissaan, että pitääkö portille mennä kertomaan, että mahdollisesti jäämme vielä yhdeksi yöksi. Totesin tähän, että olin jo ilmoittanut saapuessamme, että viettäisimme mahdollisesti kaksi yötä täällä. Puolisoni huokasi helpotuksesta.

Ei päivää ilman jotain katastrofia eli ensimmäinen ongelma oli röökien loppuminen, joka hoidettiin läheisessä ravintolassa, sillä alueella ei ollut myymälää. Takanamme olleiden caravaanareiden kanssa puhuttiin vielä paljon. He lähtivät alkuiltapäivästä, sillä toisen heistä piti taas sorvin ääreen lähtemän.

Iltapäivän aikana aloitin ruuan laiton ja nyt paljastui uusi asia caravaanauksen ihmeistä eli auto pitäisi pysäköidä kokolailla suoraan, sillä perunakattila kiehuessaan tuppasi liikkumaan liekkien päältä pois. No seuraavalla kerralla tämäkin on hallussa. Koska auto oli vinossa, niin keittotason lavuaarista ei vesi kunnolla poistunut, joten päätin tiskit tiskata vasta kotona. Hyvä huomio tuokin.

Söimme tuhdin aterian ja jäimme yhä epäselvyyteen siitä, onko savulohi vai loimulohi parempaa. Asia varmaan tarvitsee vielä lisätutkimusta kenttäolosuhteissa perunoiden ja tuoresoossin kera.

Jäimme hieman hämmästelemään vanhojen caravaanareiden ystävällisyydestä, sillä sivullamme olleet tulivat oikein kädestä pitäen hyvästelemään ja toivoivat, että tulisimme ensikesänä uudelleen.

Totesimme, että onkohan SF Caravan yhdistyksellä oma osasto tunareille. Puolisoni tykästyi leirielämään asuautolla niin paljon, että ilmoitti: "Ei tämä homma pöllönpää ole ja nyt minusta tulee varakaani.". Ehkä käytännön elämää leirillä helpotti se, että olen sitä opiskellut jo puolitoistavuotiaasta asti.

Valmistelimme paikat aamukuntoon ja päätimme kerrankin mennä ajoissa maate.