Matkakertomus Caravan retkeltä 4. päivä

Heräsimme aurinkoiseen päivään yhdeksältä aamulla, tai oikeammin minä heräsin. Puolisoni oli voinut huonosti ja vatsa oli ollut sekaisin urakalla.

Aamiaisen jälkeen ryhdyimme kasaamaan leiriämme, sillä olimme onnistuneet saamaan sivukatoksen auki ja kasattua äitemuorin pöydän ulos. Samalla myös laiton asuautoa ajokuntoon. Puhua pulisimme vielä paljon kaikkien läsnä olevien kanssa. Jo eilen oli hieman tullut puhetta lapsen tarvikkeista ja nyt puhuimme myös leluista, joita meillä kotona on paljon. Koska puolisoni sisar on kierrätyksen kannalla, niin sovimme, että postitan hänelle leluja, ikäkauden mukaan.

Puolenpäivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Show:ta, mutta lähelle päästyämme huomasimme alueen olevan tupaten täynnä. Jo liki kilometrin alueella olivat tienpientareetkin täynnä autoja. Vaikka meillä oli vapaaliput, niin teimme päätöksen jatkaa matkaa, sillä emme kumpikaan ole mitään hypersosiaalisia ihmisiä.

Lähdimme ajamaan eteenpäin ja varastoja täydentääksemme kävimme yhden pikkukylän "marketissa". Nyt paljastui puolisoni huonotuulisuuden ja kuntoisuuden syy eli oli uudelleen päästävä vessaan. Aloimme pohtimaan syytä ja puolisoni muisti ne eiliset savuahvenet. Puolisoni isä oli loistava kalastaja ja kalojen käsittelijä. Yhtäkkiä puolisoni muisti, että isompien ahventen evät olivat vielä punaiset ja itse muistin, ettei selkäevän puolelta liha irronnut hyvin ja itse jätin ne syömättä. Se selitti paljon. Ymmärrän puolisoani, sillä kipeänä ei ole kiva ajaa tai tehdä mitään muutakaan.

Ammattikuljettajia olemme molemmat, mutta olimme hieman ulkona kartalta. Puolisoni muisti, että oli hanskalokeroon laittanut kartan, joten ryhdyin sitä tutkimaan. Puolisoni kysyi, että pysähdytäänkö vielä jossain vain ajetaan kotiin. Lähdimme ajamaan pientä ja mutkaista tietä, joten katastrofi siitä seurasi eli ensin tuli kahvipannu alas ja seuraavana koko keitin. Minä hölmö en ollut autoa ajokuntoon laittaessani muistanut kahvipannua tyhjentää ja poistaa suodatinpussia. Olimme ajaneet isoja teitä, joten kahvinkeitin pysyi paikoillaan, mutta pienellä, mutkaisella tiellä ei. Se siitä tunaroinnista taas kerran.

Katsoin tuota äitemuorin katalookia ja löysin yhden caravan alueen, joten esitin puolisolleni sitä ja ilmoitin, että nyt ollaan lomalla.

Saavuimme sinne iltapäivällä ja koska meillä ei kokemusta ole, niin sekoiluksi meni. Ensin meille esitettiin paikka kahden asuntovaunun edestä ja mietimme hieman. Opastaja selitti sitten, että tuolla perällä on yksi paikka ja hänen kuvattuaan paikan päätimme ottaa sen. Ajoimme paikalle, mutta muistimme, että asuautoon tarvitsee tankata vettä, harmaa vesi tyhjentää ja septitankki kanssa.

Lähdin selvittelemään asiaa ja vakio caravaanari minua opasti. Kävin sitten asian selvittämässä puolisolleni, joten parkista auto uudelleen ulos. Ajo puhdasvesiletkun viereen oli puolisoltani todellinen taidonnäyte, sillä letku oli vajaat puolimetriä ja puolisoni ajoi auton siten, että letku ylettyy täyttöpisteeseen. Erinäisten kohteiden väliin jäin muutama milli. Taaksemme oli pysähtynyt toinen asuauto ja opastaja, sillä eivät uskaltaneet ohi mennä. Kerroimme heille, että täytämme vesitankin ja se on kohta ohi. Kysyivät paikkaamme ja sen kerroimme. Vieressä oli harmaan veden tyhjennys, mutta se oli niin korkea, että siihen olisi tarvinnut ämpärin. Tuo ystävällinen caravaanari kertoi, että portin pielessä on suora kaivo, johon sen voi laskettaa. Ajoimme siis sinne.

Paluumatkalla pysähdyimme kohtaan, jossa septitankin saisi tyhjennettyä. Otin siis tankin sekä kemikaalin ja lähdin tyhjennysoperaation, puolisoni parkkeeratessa asuautoa.

Kun tämä oli suoritettu, niin pystytimme leirin. Ilta meni miellyttävästi seurustellessa muiden alueen ihmisen kanssa. Saimme kuulla, että jokainen joutuu opettelemaan caravaanauksen kantapään kautta.