Elämän poluilta löytyneitä IX

Tulin juuri luoneeksi katseeni nukkeen, joka parin nuppineulan voimalla, roikuu seinällä ja havaitsin sen epäsiisteyden (lienee yhtä krupsahtanut kuin Suomi Neitokin). Vuosien pölyt ovat tehneet tehtävänsä, joten lienee aika ottaa nukke seinältä ja pestä sen vaatteet ja varoen imuroida palmikot.

Mieleeni muistui tuon nuken valmistaminen, sillä se on kansakoulun käsityötunnilla valmistettu. Pitkään ja hartaasti sitä tehtiin koko kevät.

Ns. piippurassista tehtiin vartalo ja paperimassapallosta tuli pää, johon sitten maalattiin kasvot. Pellavasta tehtiin hiukset, jotka liimattiin paperimassapalloon. Koska äitemuorilla oli pitkät hiukset, niin halusin nukelleni pitkät, palmikoidut hiukset.

Sitten ommeltiin käsin sukkahousut, jotka pujotettiin jalkoihin. Seuraavaksi alkoi vaikea työ eli paidan leikkuu ja ompelu, joka suoritettiin polkuompelukoneella (päättelynkin sai tehtyä tuplaompeleella, kun oppi pysäyttämään poljennon ja kääntämään sen toisin päin). Paita on vanhanaikainen ja ulottuu polviin asti ja siinä on pitsit helmassa, hihansuissa ja kauluksessa.

Vaikeaksi työksi osoittautui helman vekkaaminen. Viivottimen avulla merkittiin nuppineuloilla vekit, jotka harsittiin kasaan ja prässättiin. Seuraavaksi helmaosan ylöosaan pujotettiin rypytyslangat, joita kiristämällä alaosa saatiin kuristettua kiinni liiviosaan.

Töppöset tehtiin mustasta huovasta käsin ompelemalla. Esiliina pitää myös olla ja siinä olikin oma työnsä. Esiliina on sidottu nuken taakse, joten pienen pienet sidontaliinat piti tehdä, mutta tuolloin kätöset olivat pienemmät. Ilmeisesti halusin hieman elvistellä, sillä esiliinan reunassa oleva pitsireunus on kaksinkertainen ja kahdesta eri muotoisesta pitsistä.

Luonnollisesti piti olla rintakoru, jotka leikattiin askartelufoliosta. Hiusnauhan tein huovasta ja helmistä, mutta jälki on hieman juosten kustu. Näin valmistui kansalispukuinen nukke.

Ei pöllömpi suoritus kahdeksan ikäiseltä lapselta. Aika kuitenkin puhdistaa muinaisesine.