Aamun aviisissa oli iso kirjoitus rivi poliiseille tehdystä kyselystä, jonka pohjalta todettiin, että turvallisuusuhka on todellinen, maahanmuuttajien lisäännyttyä maassamme runsaasti. (80 % Sisä-Suomen poliisilaitoksen poliiseista pitää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa melko huonosti tai erittäin huonosti onnistuneena. Työtä he tekevät nyt riskirajoilla.
Poliisin mielestä turvapaikanhakijatilanne aiheuttaa Suomen turvallisuudelle melko suurta tai erittäin suurta uhkaa. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mielestä tilanne on vielä hallinnassa, mutta poliisien selkänahasta ei voi enää ottaa yhtään enempää irti.
Turvapaikanhakijat työllistävät vähenevää poliisikuntaamme paljon. Tulijoiden henkilöllisyys pitää selvittää, mutta usein ei papereita ole lainkaan tai sitten ne ovat väärennetyt tavalla tai toisella. Vastaanottokeskuksissa syntyy kärhämiä turvapaikanhakijoiden välillä, sillä kulttuuri- ja tapaerot ovat suuret ja sitten vielä uskonnot tappelevat keskenään ja tunnetuimmat näistä ovat sunnit ja shiiat, jotka tappelevat keskenään ja yhdistävät voimansa kun uskontona on joku muu. Turhautuneisuus on ilmoitettu yhdeksi syyksi ja toisena se, että pohjola ei ole paratiisi eli kylmää, pimeää, susia ja karhuja sekä välimatkat pitkät ynnä sapuska syömäkelvotonta. Vituttaa varmaan vähemmästäkin.
Poliisiammattikorkeakoulun tuoreessa turvallisuusraportissa käsiteltiin pitkälti samoja huolia kun nyt kyselyssä esiintyneet huolet. Lifestyle lehti Imagessa raporttia kritisoivat lähteiden puutteista väitöskirjatutkija Karin Creutz, professori Markus Jäntti ja apulaisprofessori Lena Näre. Nämähän ovat sosiaalitutkimustyppejä, joten voimme jättää heidän arvionsa omaan arvoonsan.
Kuuntelemme rivi poliisia, joka tuntee käytännön. Teoria ja käytäntö on tunnetusti kaksi eri asiaa. Kenttäpoliisi kohtaa työssään tapahtumia ja niiden pohjalta he tuntevat olonsa turvalliseksi tai turvattomaksi. Kenttäpoliisi saa osakseen uhkauksia, räkimistä, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Tämä ei tähän oikeasti kuulu, mutta muista erään potilaan, joka toistuvasti sanoi hoitajille (kaikki naisia), että minkälainen mies sinutkin on nainut, ei taida hääppöinen olla, kun et osaa mitään. Kyllä moinen lausunto rupeaa itsetuntoa syömään ja moni herkkä hoitaja itki pukukopilla työpäivän päätteeksi. En usko, että poliisi on yhtään vähemmän ihminen kuin hoitajakaan.
Turvallisuusuhkaa nostaa kenttäpoliisien mukaan myös se, että osalla maahanmuuttajilla/pakolaisilla on sotilas/poliisi taustaa, jolloin tulijoilla on kokemusta väkivallan käytöstä. Kun puhutaan tulijoiden maista, niin väkivalta on normaaliksi luokiteltavaa. Tulijamaista on myös silloin tällöin uutisia, jossa hääjuhlassa on ilotulitettu raskaamalla pyssykalustolla ja vainajia onkin sitten repullinen.
Päihteet ovat kuvassa mukana vastaanottokeskusten rähinöissä ja rivi poliisi tietää, että meissä suomalaisissakin on niitä, joilla pari tuoppia käynnistää rähinänapin. Sama tilanne lienee kaikkialla maailmassa ja se on osana luomaan uhan, sillä poliisin kunnioitus tulijamaissa on jotain nollan ja absoluuttisen nollapisteen välissä.
Yllättäen uskalsi aamun aviisi kirjoittaa: " Poliisit kertovat näkevänsä jo nyt työssään aiemman kotouttamisen epäonnistumisia. Näiden pelätään lisääntyvän. Uhkakuvana ovat Ruotsin esimerkin mukaiset lähiöt, joihin poliisikaan uskalla mennä.". Näitä löytyy myös muualta ja 2001 on somaleilla ollut kantapöydät rautatieaseman ravintolassa ja varohan siihen istumasta. Näiden lisäksi poliisin riesana ovat nämä ulkoromanit, joiden kaupustelu ja muu liiketoiminta sitoo heitä paljon.
Siinä sivussa päästiin jälleen kerran osastoon rasismi, jota hienosti tulkitsi Birgitta Elers (vanhempi konstaapeli): "Rasistiset teot osoittavat sivistymättömyytemme ja kylvävät erilaisten jengien kasvualustaa, mkä pahimmillaan johtaa sisällissotaan.". Joo Birgitta, nyt meillä on jo liittoutumia, sillä sisäsuomalaiset ja rantaruotsalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että pakoloisia on liiankin kanssa. Saamelaiset, suomalaiset ja rantaruotsalaiset ovat sitä mieltä, että meillä on pakoloisia liikaa. Duunarit, alasta huolimatta ovat sitä mieltä, että pakoloisia on liikaa. Ainoat hyväksyjät lienevät sosioekonomisen ja vihreän sosiaalidemokratian tunnustajat. Jättiväthän molemmat maahanmuuttajataustaiset YLE:n lähetykseen saapumatta, kun keskusteluohjelman mukaan tuli toinen "ääripää".
Minua hämmästyttää tämä ääripääkeskustelu. Meillä on suvakit ja rasistit, jotka ovat mediassa näkyvästi esillä ja heidän välillään ei ole mitään yhteistä (korkeitaan Suvivirsi, joka taistelun alku alkaa kohta). Miksi emme voi tunnustaa, että meillä on maahanmuuttajia, jotka osaavat sopeutua ja sitten niitä, jotka eivät osaa. Lukumäärän kasvaessa sopeutumattomien määrä lisääntyy, sillä tulijat eivät kaikki ole sydänkirurgeja. Maahanmuuttajien kulttuureissa on tyypillistä, että lukutaito on kiertokoulu väärinpäin, etenkin naisilla, sillä sitä pidetään rahan tuhlauksena. Kun ei osaa omaa kieltä lukea ja kirjoittaa, niin uusi kieli onkin sitten jo melkoinen suorite. Tiedän myös maahanmuuttajanaisia, joilta puoliso on kieltänyt suomenkielen opiskelun ja siten sitonut vaimonsa kotiin, niinkuin kotimaassaan.
Lakia ja järjestystä on pyritty opettamaan tulijoille, mutta kun omat tavat ovat jo juurtuneet ja jengiytyminen alkanut jo vastaanottokeskuksissa, niin tulos on yhtä tyhjän kanssa.
Tietysti kirjoittelu mediassa on saanut hilpeitä piirteitä ja minusta hauskimmalta tuntui maahanmuuttajan kirjoitus, käsitteli Suomen asutusta jääkaudelta alkaen. Kansat vaelsivat ja yhdistyivät. Hän kirjoitti jopa, että yritä elää ilman maahanmuuton tuomia ruokamuunnoksia. Lienee tarkoittaneen pizzaa, kebabia ja hodaria. Osalle tuo lienee vaikeaa, mutta itse työssäni ole havainnut monen nuoren menevän mieluummin huoltamoiden tarjoamalle aamupalalle kuin mäkkäreihin. Itselle oli suuri hämmästys, että nuoret eivät ota muroja vaan puuroa. Taitanee ruokakulttuuri muuttua meidän perinteiseksi.
Poliisivoimia pienennetään koko ajan ja meillä on tänä päivänä vähemmän poliiseja henkilöä kohden kuin muualla Euroopassa. Pakolaisten ja maahanmuuttajien käsittely sitoo vähiä resursseja ja perusrikostutkinnalle ei enää jää aikaa. Toki kurkunleikkauskeikat hoidetaan yhä.
Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta palautan asian mieleenne. Pohjois-Suomessa oli kylälle tullut viimein poliisipartio, jonka perässä kulkenut ajoneuvo vilautteli pitkiä valoja. Poliisi pysähtyi ja kysyi, että mikä ongelma. Vanhus kertoi ajaneensa kaksi vuorokautta, kun ei uskalla mennä kotiin, kun lapsi juo vaan ja on väkivaltainen. Poliisille soitto ei kannattanut, sillä partio on yli kahdensadan kilometrin päässä ja sillä on aina kiireellisempiä tehtäviä. Kai meillä on oikeus vaatia toimivaa virkavaltaa?
Huoli on aivan aiheellinen. Kyllä täällä Etelä-Suomessakin Turun kupeessa on poliisin partioilla suuret alueet paimennettavana ilta- ja yöaikaan , saati viikonloppuna.
VastaaPoistaMurtojen tutkimista ei enää harrasteta, ainoastaan jos itsellä sattuu olemaan riistakameran kuvaa tarjota, niin se kelpaa sähköpostilla lähetettynä. Muutoin poliisi kuittaa murtoilmoituksen saapuneeksi ja vakuutusyhtiötä varten ainoastaan sen kirjaa arkistoihinsa.
1990-luvulla vielä sai poliisin paikalle: ottivat sormenjäljet ja kuvia murtojäljistä, saipa kuulla ihan asiantuntevan päättelyketjun siitä, mitä turvatoimia pitää tehdä seuraavalta keikalta välttyäkseen tai siitä, kukapa saattoi olla kyseessä jälkien perusteella.
Nytpä saat odotella vainajan kanssa puolikkaan päivää, ennenkuin löytyy partio, joka ehtii kuittaamaan paikalle. Kotona kuolleita kun ei ambulanssiin oteta, eikä ruumisauto saa ottaa ennen poliisin käyntiä vainajaa kyytiinsä. Kyllä siinä tulee niille, jotka työnsä puolesta partiota odottavat (siivooja/huoltomies/isännöitsijä/kodinhoitaja) aika pitkäksi, kun löytäjä ei saa paikalta poistua ennen haastattelua. Eikä tosiaankaan olla missään salomailla, vaikka sudet pihoilla laukkaakin.
Arja-täti
Tervehdys Arja-täti
VastaaPoistaAamen! Eipä tuohon ole juuri lisättävää. Kyllä näyttää meidänkin ympäristössä vallalla olla sama juttu. Ns. kurkunleikkauskeikat taitavat olla ainoat, joihin ehtivät.
Vainaja jutussa täytyisi saada muutos. Kotona kuollut menee yleensä avaukseen, ellei ole ollut säännöllisessä lääkärin hoidossa perussairauksien vuoksi.