Tonttu Tohvelo heräsi kaamosaamuun, mutta täysin pimeää ei ollut, sillä taivaalla roihusivat valtaisat revontulet. Pikkuisen oli pakkasta aamusta. Aamupuuron syötyään ja kahvin juotuaan sekä luettuaan Tonttulan Sanomat oli Tonttu Tohvelo valmis uuteen päivään. Hän oli vielä tiskaamassa aamiaisastioita, kun ovelle koputettiin.
Tonttu Tohvelo riensi avaamaan oven ja siellä Tonttu Nokinokka, joka oli tullut Tonttujen Omalta paloasemalta, jota tuttavallisesti TOP:ksi kutsuttiin. Tonttu Nokinokka oli tullut nuohomaan ja valmistautui työhön, kun Tonttu Tohvelon puhelin soi. Siellä oli Janne Jauhopeukalo ja kysyi: "Onko sutari sinne tullut, sillä näin TOP:n johto sanoi." Tonttu Tohvelo vastasi myöntävästi ja Janne jatkoi: "Pyydä hänet tänne, sillä en saa suurta uunia vetämään ja leivät pitää saada paistetuksi."
Tonttu Tohvelo antoi luurin Tonttu Nokinokalle, joka sai kuulla ongelmasta ja lupasi tulla heti. Hän sopi Tonttu Tohvelon kanssa uuden ajan ja riensi leipomoon. Suurta uunia oli yritetty sytytää, mutta se sammutettiin, kun se alkoi heti savuttamaan. Janne Jauhopeukalo kertoi, että aiemmin syksyllä ei mitään ongelmaa ollut. Tonttu Nokinokka ryhtyi selvittämään ongelmaa ja nuohosi ensin piiput, sitten poskikanavat ja ryhtyi tyhjentämään lapiolla luukusta tuhkaa pois.
Tonttu Nokinokka huuhdahti: "Tässä on syypää ongelmaan" ja esitteli linnun pesää. "Tämä on piipun tukkinut ja eikös viime kesänä ollut piipun reunalla pesä." Janne Jauhopeukalo muisteli, että taisi olla. "Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun syksyn jälkeen tätä käytetään, sillä juhlia varten tarvitaan suuret määrät leipää." Tonttu Nokinokka epäili, että syksyn tuulet ovat pesän saaneet putomaan piippuun ja sen tukkimaan.
Näin saatiin ongelma pois päiväjärjestyksestä ja suureen uunin valkeat. Veto oli hyvä eikä suuri uuni enää savuttanut, vaan tuli räiskyi pesässä hienosti.
Mitä tapahtuu huomenna. Se selviää kun aukeaa toinen luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
perjantai 1. joulukuuta 2017
torstai 30. marraskuuta 2017
Joulukalenteri 2017 Prologi
Taasen on yksi vuosi kulunut ja on aika palata Tonttulaan. Tonttukaverukset Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu ovat monelle jo tutut, kuten moni muukin Tonttulan väestä. Huomenna aukeaa jälleen ensimmäinen luukku ja palamme tonttujen touhuihin.
Paljon on tapahtunut viime joulun jälkeen. Mäyrän kaivama tunneli juureskellariin sai aikaan vedenpaisumuksen. Kellari korjattiin, mutta sitä ennen, johdatettiin vesisuonen vesi putkeen ja kylän vesitorniin. Kenellekä ei kelpaisi raikas ja putipuhdas lähdevesi.
Kevään aikana sai juna huolellisen huollon ja siivouksen. Norjasta oli löytynyt junan ravintolavaunun alkuperäinen astiasto. Ne olivat 1800-luvulta ja Bavarian posliinitehtaan tuotantoa. Niissä oli kaunis ruusukuvio ja kultaukset ehjät. Sitä ihmeteltiin, että ne olivat säilyneet ehjänä, vaikka niiden laatikko oli lahonnut ympäriltä. Ne pestiin huolellisesti ja kiillotettiin mukana tuleet hopea-atrimet. Nämä oli löydetty samasta vajasta, kuin ravintola- ja makuuvaunut. Peräseinä oli osin romahtanut ja peittänyt tuon astiakomeuden alleen. Kesän aikana juna teki useita matkoja tonttukylien välillä.
Viljelyssato jäi heikommaksi, kylmän kesän vuoksi, mutta onneksi varastoviljaa oli runsaasti jäljellä ja Tonttu Jauhopeukalo vakuutti, että viljat riittävät hyvin talven ylitse. Kylmä kesä vaikutti myös kaikkiin satotuotteisiin, mutta Tonttulan Vihanneksen johtaja Tonttu Juureva oli ollut kaukaa viisas ja halusi pystyttää kasvihuoneet. Tämä toteutettiin yhteisvoimin ja juureskellarissa riitti kasveja ja yrttikellariin saatiin myös hyvin täytettä ja tästä oli erityisen tyytyväinen Tonttulan terveydenhoitaja Tonttu Sammalrikko, sillä hän myös valmisti lääkkeitä luonnon yrteistä.
Kesällä vietettiin kunnon loma ja tehtiin vierailuja toisiin tonttukyliin. Erityisen usein vieraili Lakkasuon kylässä Tonttu Kotitonttu, mutta retkistään ei juuri puhellut. Hieman oli arvailuja heilasta, mutta Tonttu Kotitonttu oli asiasta vaitonainen. Juuso Jäkälästä ja Kalle Kaarnasta oli tullut isoveljet, sillä perheisiin oli syntynyt pienet pojat ja ystäväksyt olivat ylpeitä ison veljen tehtävästä. Nimiä pikkuisilla ei vielä ollut.
Juhlavuoden kunniaksi on tulossa suuret juhlat. Tonttulan 3500 vuotisjuhlat ja Suomikin pääseen jo 100 vuoteen. Tämän vuoksi oli laatikko, pipari, torttu ja pasteija, ym. ruokatalkoot jo marraskuun aikana. Syksyn aikana oli valmisteltu juhlapäivää, sillä ne olisivat kaksi päivää kestäviä. Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli monta neuvonpitoa pitänyt syksyn aikana, jotta kaikki sujuisi mallikkaasti. Tonttu Ikirouta oli joutunut kunnanjohtajaa useasti toppuuttelemaan, sillä hän oli nähnyt jo useamman ison juhlavuoden ja niiden järjestelyt. Myös monella tonttusuvulla oli pitkät perinteet juhlista.
Huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja katsotaan mitä tapahtuu silloin.
Paljon on tapahtunut viime joulun jälkeen. Mäyrän kaivama tunneli juureskellariin sai aikaan vedenpaisumuksen. Kellari korjattiin, mutta sitä ennen, johdatettiin vesisuonen vesi putkeen ja kylän vesitorniin. Kenellekä ei kelpaisi raikas ja putipuhdas lähdevesi.
Kevään aikana sai juna huolellisen huollon ja siivouksen. Norjasta oli löytynyt junan ravintolavaunun alkuperäinen astiasto. Ne olivat 1800-luvulta ja Bavarian posliinitehtaan tuotantoa. Niissä oli kaunis ruusukuvio ja kultaukset ehjät. Sitä ihmeteltiin, että ne olivat säilyneet ehjänä, vaikka niiden laatikko oli lahonnut ympäriltä. Ne pestiin huolellisesti ja kiillotettiin mukana tuleet hopea-atrimet. Nämä oli löydetty samasta vajasta, kuin ravintola- ja makuuvaunut. Peräseinä oli osin romahtanut ja peittänyt tuon astiakomeuden alleen. Kesän aikana juna teki useita matkoja tonttukylien välillä.
Viljelyssato jäi heikommaksi, kylmän kesän vuoksi, mutta onneksi varastoviljaa oli runsaasti jäljellä ja Tonttu Jauhopeukalo vakuutti, että viljat riittävät hyvin talven ylitse. Kylmä kesä vaikutti myös kaikkiin satotuotteisiin, mutta Tonttulan Vihanneksen johtaja Tonttu Juureva oli ollut kaukaa viisas ja halusi pystyttää kasvihuoneet. Tämä toteutettiin yhteisvoimin ja juureskellarissa riitti kasveja ja yrttikellariin saatiin myös hyvin täytettä ja tästä oli erityisen tyytyväinen Tonttulan terveydenhoitaja Tonttu Sammalrikko, sillä hän myös valmisti lääkkeitä luonnon yrteistä.
Kesällä vietettiin kunnon loma ja tehtiin vierailuja toisiin tonttukyliin. Erityisen usein vieraili Lakkasuon kylässä Tonttu Kotitonttu, mutta retkistään ei juuri puhellut. Hieman oli arvailuja heilasta, mutta Tonttu Kotitonttu oli asiasta vaitonainen. Juuso Jäkälästä ja Kalle Kaarnasta oli tullut isoveljet, sillä perheisiin oli syntynyt pienet pojat ja ystäväksyt olivat ylpeitä ison veljen tehtävästä. Nimiä pikkuisilla ei vielä ollut.
Juhlavuoden kunniaksi on tulossa suuret juhlat. Tonttulan 3500 vuotisjuhlat ja Suomikin pääseen jo 100 vuoteen. Tämän vuoksi oli laatikko, pipari, torttu ja pasteija, ym. ruokatalkoot jo marraskuun aikana. Syksyn aikana oli valmisteltu juhlapäivää, sillä ne olisivat kaksi päivää kestäviä. Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli monta neuvonpitoa pitänyt syksyn aikana, jotta kaikki sujuisi mallikkaasti. Tonttu Ikirouta oli joutunut kunnanjohtajaa useasti toppuuttelemaan, sillä hän oli nähnyt jo useamman ison juhlavuoden ja niiden järjestelyt. Myös monella tonttusuvulla oli pitkät perinteet juhlista.
Huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja katsotaan mitä tapahtuu silloin.
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Suomi 100 vuotta osa XX
Jätän nyt taakse liehuvat lahkeet ja epämääräiset värisävyt ja vaihdan ne olkatoppauksiin ja sifonkiin sekä permanettiin eli päästään 80-luvulle, tutummin kasari.
Suomi eli nousujohteista vuosikymmentä ja vienti veti. Nuorisotyöttömyyttä ei oikeastaan ollut lainkaan, sillä moni pääsi heti valmistuttuaan töihin ja ne, jotka olivat epävarmoja tulevasta työstään menivät kansalaiskoulusta tai myöhemmin peruskoulusta suoraan työelämään. Heille, kuten Irenelle, oli luonteva aloittaa lähettinä, jotka hoisivat yrityksen viestityksen. Tässä paperitehtaassa heitä oli viisi ja niiden esimies.
Työ oli monimuotoista, sillä se ei ollut pelkkää postinjakoa. Siihen kuului myös kopioiden otto ja varmaan ei kenellekkään tule yllätyksenä, että suurin osa kopioista oli huumoria. Yksi tunnetuimmista lienee lapsi potalla ja sen liittenä teksi: "Mikään tehtävä ei ole loppuun suoritettu ennen kuin paperityöt on tehty". Kiireellisiä vietäviä olivat reikäkortit ja datakelat. He opastivat vierailijat oikeaan paikkaan ja kattoivat kahvipöydän. Poikkeuksena oli tehtaan johtaja, jonka kahvitilaisuudet kattoi hänen sihteerinsä.
Yrityslähetin eläkeikä oli 18 vuotta ja työsuhde päättyi sen kuukauden lopussa, jolloin ikä tuli täyteen. Irenen seuraava pesti oli sairaalan arkistossa, mutta pestin päätyttyä hän pääsi konekirjoittajaksi, sillä kansalaiskoulussa oli oppiaineena konekirjoitus ja Irene oli saanut virallisesta kokeesta 9, joten hän oli pätevä. Saneluiden purku oli alkuun hidasta, sillä sanasto oli outoa, mutta nopeasti hän oppi sen ja Olympia merkkisen kirjoituskoneen näppäimistö klonksui nopeaan tahtiin.
Keväällä 1983 vallitsi suuri suru, sillä Irenen suuresti rakastama isoisä Simo mehentyi pitkäaikaiseen sairauteen ja hänet laskettiin äitinsä viereen. Liikuntaharrastus ja työ vei ajatukset pois menetyksestä ja suru vaihtui hiljalleen muistoiksi. Syksyllä Irene haki hoitajakouluun ja pääsi, joten heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi koulutyö.
Irene oli hieman ujo, mutta koulusta käytiin teatterissa ja kurssitovereiden suostuttelun jälkeen lähti heidän kanssa yökerhoon. Musiikissa siirryttiin discoon Aphavillen For ever young, Queenin mestarillisiin teoksiin, jne. Suomessa oli diskokulttuuri vielä lapsen kengissä, joten tämäkin disco oli ruokaravintolan yläkerrassa ja tanssilattia postimerkin kokoinen. Valomerkki tuli tuolloin puoli kaksi, mutta sitä ennen soi viimeiset hitaat. Joku löysi parin itselleen ja myöhemmin Irenekin löysi seurustelukumppanin, mutta välimatka koitui suhteen kohtaloksi.
Suomirokki eli kulta-aikaansa myös. Oli Eput, Juice, Popeda (aloittaneet jo edellisellä vuosikymmenellä) ja tuli Dingo, Yö, Sig, jne. Sigin Hyvää syntymäpäivää taidetaan vieläkin hoilata monilla synttäreillä. Televisioon tuli Hälyytys 911, Taisteluplaneetta Galactica, Tankki täyteen, The Muppet show, Ihmemies MacGyver, Kahden keikka, jne. Uutuutena tuli televisioon myös teksti-TV, joten uutiset saattoi lukea mihinkä vuorokauden aikaan tahansa.
Valmistuttuaan hoitajaksi Irene teki osin entisiä töitään sairaalassa, mutta myös sijaisuuksia osastoilla. Voi sitä onnen päivää, sillä hänen hakemuksensa oli hyväksytty hoitajan vakinaiseen virkaan. Vakituinen virka myös mahdollisti oman kodin hankkimisen. Irene ei ollut mikään arkajalka, joten hän hankki omaksi asunnokseen vanhan omakotitalon. Kuukausi remonttia ja asunto oli muuttovalmis. Poistuneet olivat keittiön vaaleanpunaiset seinät ja epämääräisen ruskeat karmit. Työpalkoillaan hän oli pikku hiljaa ostanut lakanoita, astioita ja muuta kodissa tarvittavaa, joten muutto oli helppo. Villiintynyt puutarha tuotti töitä, mutta jo ensimmäisenä keväänä hän istutti perunaa, sipulia, sun muuta vanhalle pellolle.
Työ sairaalassa oli miellyttävää ja työtoverit mukavia. Osastonhoitajan hän havaitsi tiukaksi, mutta reiluksi. Pikkuhiljaa Irenestä tuli osaston tekniikka, sillä tekniset laitteet olivat kiinnostaneet aina. Oma koti tuntui kivalta ja usein toistuvien sähkökatkojen aikana pysyi tilat lämpöisinä, sillä Irene käytti puulämmitystä. Olihan talossa peräti seitsemän tulisijaa. Sairaalassa kun työ oli vuorotyötä, niin oman saunan sai lämmittää milloin se parhaiten sopi.
Vuosikymmen lähestyi loppuaan ja siihen loppui moni asia.
Suomi eli nousujohteista vuosikymmentä ja vienti veti. Nuorisotyöttömyyttä ei oikeastaan ollut lainkaan, sillä moni pääsi heti valmistuttuaan töihin ja ne, jotka olivat epävarmoja tulevasta työstään menivät kansalaiskoulusta tai myöhemmin peruskoulusta suoraan työelämään. Heille, kuten Irenelle, oli luonteva aloittaa lähettinä, jotka hoisivat yrityksen viestityksen. Tässä paperitehtaassa heitä oli viisi ja niiden esimies.
Työ oli monimuotoista, sillä se ei ollut pelkkää postinjakoa. Siihen kuului myös kopioiden otto ja varmaan ei kenellekkään tule yllätyksenä, että suurin osa kopioista oli huumoria. Yksi tunnetuimmista lienee lapsi potalla ja sen liittenä teksi: "Mikään tehtävä ei ole loppuun suoritettu ennen kuin paperityöt on tehty". Kiireellisiä vietäviä olivat reikäkortit ja datakelat. He opastivat vierailijat oikeaan paikkaan ja kattoivat kahvipöydän. Poikkeuksena oli tehtaan johtaja, jonka kahvitilaisuudet kattoi hänen sihteerinsä.
Yrityslähetin eläkeikä oli 18 vuotta ja työsuhde päättyi sen kuukauden lopussa, jolloin ikä tuli täyteen. Irenen seuraava pesti oli sairaalan arkistossa, mutta pestin päätyttyä hän pääsi konekirjoittajaksi, sillä kansalaiskoulussa oli oppiaineena konekirjoitus ja Irene oli saanut virallisesta kokeesta 9, joten hän oli pätevä. Saneluiden purku oli alkuun hidasta, sillä sanasto oli outoa, mutta nopeasti hän oppi sen ja Olympia merkkisen kirjoituskoneen näppäimistö klonksui nopeaan tahtiin.
Keväällä 1983 vallitsi suuri suru, sillä Irenen suuresti rakastama isoisä Simo mehentyi pitkäaikaiseen sairauteen ja hänet laskettiin äitinsä viereen. Liikuntaharrastus ja työ vei ajatukset pois menetyksestä ja suru vaihtui hiljalleen muistoiksi. Syksyllä Irene haki hoitajakouluun ja pääsi, joten heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi koulutyö.
Irene oli hieman ujo, mutta koulusta käytiin teatterissa ja kurssitovereiden suostuttelun jälkeen lähti heidän kanssa yökerhoon. Musiikissa siirryttiin discoon Aphavillen For ever young, Queenin mestarillisiin teoksiin, jne. Suomessa oli diskokulttuuri vielä lapsen kengissä, joten tämäkin disco oli ruokaravintolan yläkerrassa ja tanssilattia postimerkin kokoinen. Valomerkki tuli tuolloin puoli kaksi, mutta sitä ennen soi viimeiset hitaat. Joku löysi parin itselleen ja myöhemmin Irenekin löysi seurustelukumppanin, mutta välimatka koitui suhteen kohtaloksi.
Suomirokki eli kulta-aikaansa myös. Oli Eput, Juice, Popeda (aloittaneet jo edellisellä vuosikymmenellä) ja tuli Dingo, Yö, Sig, jne. Sigin Hyvää syntymäpäivää taidetaan vieläkin hoilata monilla synttäreillä. Televisioon tuli Hälyytys 911, Taisteluplaneetta Galactica, Tankki täyteen, The Muppet show, Ihmemies MacGyver, Kahden keikka, jne. Uutuutena tuli televisioon myös teksti-TV, joten uutiset saattoi lukea mihinkä vuorokauden aikaan tahansa.
Valmistuttuaan hoitajaksi Irene teki osin entisiä töitään sairaalassa, mutta myös sijaisuuksia osastoilla. Voi sitä onnen päivää, sillä hänen hakemuksensa oli hyväksytty hoitajan vakinaiseen virkaan. Vakituinen virka myös mahdollisti oman kodin hankkimisen. Irene ei ollut mikään arkajalka, joten hän hankki omaksi asunnokseen vanhan omakotitalon. Kuukausi remonttia ja asunto oli muuttovalmis. Poistuneet olivat keittiön vaaleanpunaiset seinät ja epämääräisen ruskeat karmit. Työpalkoillaan hän oli pikku hiljaa ostanut lakanoita, astioita ja muuta kodissa tarvittavaa, joten muutto oli helppo. Villiintynyt puutarha tuotti töitä, mutta jo ensimmäisenä keväänä hän istutti perunaa, sipulia, sun muuta vanhalle pellolle.
Työ sairaalassa oli miellyttävää ja työtoverit mukavia. Osastonhoitajan hän havaitsi tiukaksi, mutta reiluksi. Pikkuhiljaa Irenestä tuli osaston tekniikka, sillä tekniset laitteet olivat kiinnostaneet aina. Oma koti tuntui kivalta ja usein toistuvien sähkökatkojen aikana pysyi tilat lämpöisinä, sillä Irene käytti puulämmitystä. Olihan talossa peräti seitsemän tulisijaa. Sairaalassa kun työ oli vuorotyötä, niin oman saunan sai lämmittää milloin se parhaiten sopi.
Vuosikymmen lähestyi loppuaan ja siihen loppui moni asia.
tiistai 28. marraskuuta 2017
Vaaralliset ruuat
Oli eilen mennä kahvit väärään kurkkuun, kun lueskelin aamun aviisia, joka kertoi, että rasva-, suola-, ja sokeripommit saattavat saada haittaveron. Tässä pohditaan veroa epäterveelliselle ruuille ja alennusta terveille (esimerkiksi hedelmät ovat verottomia), täten yritetään ohjata kansaa terveelliseen suuntaan.
Artikkelissa esitti elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm sen, mitä itse ole jossain kirjoituksissa käyttänyt eli köyhä ostaa halpaa ja epäterveellistä. Lainaus: "Samalla ikään kuin annetaan verohelpotuksia varakkaille, jotka käyvät kuntosalilla ja syövät avokadoa." Kun asumiskulujen jälkeen jää vähän rahaa, niin sitä ei tarvitse miettiä, että osaako 0,99 € makkarapaketin vai 14,90 €/kg lohen.
Hupaiseksi artikkelin teki vaihtoehto, jossa verotus ei onnistuisi, niin on mahdollista, että epäterveellisiin ruokiin tulee varottavia tarroja. Lainataan vielä Sebastiania: "Varoitukset ovat kuitenkin ikävämpi tapa ohjata kulutustottumuksia, koska ne ovat enemmän syyllistäviä. Silti nekin kuuluvat toiminepidepalettiin, jos veroasiassa ei edetä."
Tuleeko tästä samanlainen ralli, kun tuli savukeaskien kohdalla. Tulevaisuuden kaupassa sitten eskarilaisemme kysyy myyjältä nallekarin numeroa, kun tämä vaarallinen suuhun pantava on pistetty piiloon houkuttelemasta. Minkälainen on tulevaisuuden mäkkärin tai hesen jakelemat tarjouskupongit. Kuvia ei vai pannaako suuri varoitusteksti: "Nostaa kolestrolia ja lisää sepelvaltimotaudin vaaraa" kuvien päälle.
Katsotaan mitä tuleman pitää.
Artikkelissa esitti elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm sen, mitä itse ole jossain kirjoituksissa käyttänyt eli köyhä ostaa halpaa ja epäterveellistä. Lainaus: "Samalla ikään kuin annetaan verohelpotuksia varakkaille, jotka käyvät kuntosalilla ja syövät avokadoa." Kun asumiskulujen jälkeen jää vähän rahaa, niin sitä ei tarvitse miettiä, että osaako 0,99 € makkarapaketin vai 14,90 €/kg lohen.
Hupaiseksi artikkelin teki vaihtoehto, jossa verotus ei onnistuisi, niin on mahdollista, että epäterveellisiin ruokiin tulee varottavia tarroja. Lainataan vielä Sebastiania: "Varoitukset ovat kuitenkin ikävämpi tapa ohjata kulutustottumuksia, koska ne ovat enemmän syyllistäviä. Silti nekin kuuluvat toiminepidepalettiin, jos veroasiassa ei edetä."
Tuleeko tästä samanlainen ralli, kun tuli savukeaskien kohdalla. Tulevaisuuden kaupassa sitten eskarilaisemme kysyy myyjältä nallekarin numeroa, kun tämä vaarallinen suuhun pantava on pistetty piiloon houkuttelemasta. Minkälainen on tulevaisuuden mäkkärin tai hesen jakelemat tarjouskupongit. Kuvia ei vai pannaako suuri varoitusteksti: "Nostaa kolestrolia ja lisää sepelvaltimotaudin vaaraa" kuvien päälle.
Katsotaan mitä tuleman pitää.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Oikeuden karmea päätös III
Viikon aikana on tullut useita asioita eteen, mutta olin kuntoutusjaksolla ja kannettavani, jota ei todellakaan voi syyttää nopeudesta, levisi täydellisesti eli ei enää käynnistynyt. Neljä vuorokautta ilman aiheutti niin vakavan tilan psyykkisesti, että luin huolellisesti jokaisen artikkelin seiska lehdestä. Nyt tilanne on normalisoitunut eli olen kotona. Tämä välihuomautuksena, mutta asiaan.
En ole ollenkaan tyytyväinen oikeusistuinten päätöksiin ja todellakin pöyristyin tuosta Turun hovioikeuden päätöksestä, että 10 vuotiaan lapseen yhtynyt turvapaikanhakijaa ei tuomittu törkeästä raiskauksesta vaan ainoastaan törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ollut kuulemma näyttöä siitä, että 10 vuotias lapsi ei ollut riittävän selvästi sanonut ei. Tuossa iässä pyritään miellyttämään aikuisia ja on opittu se, että aikuisen sanaa on totta ja sitä on toteltava.
Hovissa ei myöskään mennyt läpi, että lapsi olisi ollut avuttomassa tilanteessa. Sen mukaan avuttomuutta on vain vamma, sairaus tai päihtyminen. Täten törkeän raiskauksen kohde on ainoastaan aikuinen, mutta ei lapsi, joka ei edes ymmärrä mitä oikeasti on tapahtumassa ja saattaa lukkiutua täysin. Kun otetaan vielä huomioon, että tekijä oli turvapaikanhakija, niin miten oli Suomen kielen taito. Kerrotaan, että tutustuminen oli netissä ja viestit seksuaalisävytteisiä. A) Onko turvapaikanhakija ollut täällä lorvimassa niin kauan, että pystyi kommunikoimaan Suomen kielellä vai B) oliko tekijällä jokin avustaja, joka kirjoitti viestit Suomen kielellä, C) tapaamisessa käytetty kieli eli ymmärsikö lapsi edes sitä, mitä vaadittiin, D) oliko yhtyminen edes suojattu (tämä kohta on todella tähdellinen) ja jos ei, niin silloin teko voi muuttua tappavaksi (onhan näillä hakijoilla tauteja joka lähtöön).
Itse ihmettelen, että lapsien kohdalla puhutaan aina hyväksikäytöstä. Jos joku hyväksikäyttää, niin eikö se ole samalla raiskaus? Näyttää siltä, että lainsäädännössämme on pippelin kokoinen reikä, jos näin ei ole. Nyt oikeuden päätöksiä, tästä tapauksesta lukiessa, on minulle tullut mieleen, että vain aikuinen raiskataan ja silloinkin sitä pyritään vähättelemään.
Päättäjämme ovat jälleen kerran ottamassa mallia Ruotsista, jossa yli 90 % raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä ja näistä tilastoista puuttuu perheen sisäinen raiskaaminen. Onhan meilläkin jo käyty yksi oikeudenkäynti, jossa maahanmuuttaja käytti hyväkseen (=raiskasi) omaa tytärtään, joka vasta aikuisena pystyi sen kertomaan. Maahanmuuttajille kun ei nainen ole mitään ja niitä saa käyttää omien tarpeiden mukaan.
Toinen pöyristyttävä tapaus oli tämä Kokkolan hoitaja, joka sai vain ehdollista, kun oli vaihtanut saattohoidossa olleen lapsen morfiinit veteen ja allergialääkkeisiin ja vetänyt itse nämä lapselle tarkoitetut lääkkeet. Hei haloo, ehdollista siitä, että hoitaja tarkoituksella rääkkäsi kuolevaa lasta ja tahallaan aiheutti kipua ja kärsimystä lapselle, joka ei pystynyt puolustautumaan. Tässä tapauksessa ehdollista puolusteltiin ensikertalaisuudella ja hoitoon hakeutumisella. Ei mene läpi minulle. Insuliini murhaaja Katariina sai elinkautisen, sillä oli antanut potilaan lääkitykseen kuulumattomia lääkkeitä. Eikö vesi ja allergialääkkeet ole ihan sama juttu?
En ole ollenkaan tyytyväinen oikeusistuinten päätöksiin ja todellakin pöyristyin tuosta Turun hovioikeuden päätöksestä, että 10 vuotiaan lapseen yhtynyt turvapaikanhakijaa ei tuomittu törkeästä raiskauksesta vaan ainoastaan törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ollut kuulemma näyttöä siitä, että 10 vuotias lapsi ei ollut riittävän selvästi sanonut ei. Tuossa iässä pyritään miellyttämään aikuisia ja on opittu se, että aikuisen sanaa on totta ja sitä on toteltava.
Hovissa ei myöskään mennyt läpi, että lapsi olisi ollut avuttomassa tilanteessa. Sen mukaan avuttomuutta on vain vamma, sairaus tai päihtyminen. Täten törkeän raiskauksen kohde on ainoastaan aikuinen, mutta ei lapsi, joka ei edes ymmärrä mitä oikeasti on tapahtumassa ja saattaa lukkiutua täysin. Kun otetaan vielä huomioon, että tekijä oli turvapaikanhakija, niin miten oli Suomen kielen taito. Kerrotaan, että tutustuminen oli netissä ja viestit seksuaalisävytteisiä. A) Onko turvapaikanhakija ollut täällä lorvimassa niin kauan, että pystyi kommunikoimaan Suomen kielellä vai B) oliko tekijällä jokin avustaja, joka kirjoitti viestit Suomen kielellä, C) tapaamisessa käytetty kieli eli ymmärsikö lapsi edes sitä, mitä vaadittiin, D) oliko yhtyminen edes suojattu (tämä kohta on todella tähdellinen) ja jos ei, niin silloin teko voi muuttua tappavaksi (onhan näillä hakijoilla tauteja joka lähtöön).
Itse ihmettelen, että lapsien kohdalla puhutaan aina hyväksikäytöstä. Jos joku hyväksikäyttää, niin eikö se ole samalla raiskaus? Näyttää siltä, että lainsäädännössämme on pippelin kokoinen reikä, jos näin ei ole. Nyt oikeuden päätöksiä, tästä tapauksesta lukiessa, on minulle tullut mieleen, että vain aikuinen raiskataan ja silloinkin sitä pyritään vähättelemään.
Päättäjämme ovat jälleen kerran ottamassa mallia Ruotsista, jossa yli 90 % raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä ja näistä tilastoista puuttuu perheen sisäinen raiskaaminen. Onhan meilläkin jo käyty yksi oikeudenkäynti, jossa maahanmuuttaja käytti hyväkseen (=raiskasi) omaa tytärtään, joka vasta aikuisena pystyi sen kertomaan. Maahanmuuttajille kun ei nainen ole mitään ja niitä saa käyttää omien tarpeiden mukaan.
Toinen pöyristyttävä tapaus oli tämä Kokkolan hoitaja, joka sai vain ehdollista, kun oli vaihtanut saattohoidossa olleen lapsen morfiinit veteen ja allergialääkkeisiin ja vetänyt itse nämä lapselle tarkoitetut lääkkeet. Hei haloo, ehdollista siitä, että hoitaja tarkoituksella rääkkäsi kuolevaa lasta ja tahallaan aiheutti kipua ja kärsimystä lapselle, joka ei pystynyt puolustautumaan. Tässä tapauksessa ehdollista puolusteltiin ensikertalaisuudella ja hoitoon hakeutumisella. Ei mene läpi minulle. Insuliini murhaaja Katariina sai elinkautisen, sillä oli antanut potilaan lääkitykseen kuulumattomia lääkkeitä. Eikö vesi ja allergialääkkeet ole ihan sama juttu?
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Saneluvirhe vai muuta
Törmäsin uutiseen Mikkelin keskussairaalasta, jossa potilaat ovat hyvin huolestuneita kirjausten virheistä. On todellisia virheitä ja sitten niitä, jotka on kirjoitettu tosiasioiden väärältä puolen. Jutun artikkelissa tuli myös esille, että on kirjattu täysin vääriä tietoja, jotta lääkäri ja hoitohenkilökunta saa kätensä pestyä. Valitettavan yleisiä nykyisin ja nyt ei puhuta niistä tahattomista lausumisista, jotka herättävät hilpeyttä. Tästä esimerkkinä lause: "Potilas on huumausaineiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä kotilääkitystä."
Mikkeli ei ole ainoa, vaan sitä esiintyy kaikkialla, erityisesti keskus- ja yliopistosairaaloissa. Epäilen, että nykyisin syynä on osin se, että lääkärit joutuvat itse näpyttelemään tekstit ja kun taitotaso on yhdeksän etsii ja yksi kirjoittaa, niin virheitä tulee. Virheiden oikaisu onkin sitten toinen juttu, usein jopa mahdoton.
Sairauskertomuksen teksti virheet voivat olla kohtalokkaita. Etenkin kun puhutaan lääkkeistä. Pari parasta moka, minkä itse olen nähnyt on Parkissonin tautiin määrätty lääke oli kirjattu 1 x 40, joten ei pitäisi enää vapista ja pitkävaikutteinen tulehduskipulääke (otetaan yksi tabletti kerran päivässä), muuttui lääkärin kirjoittaessa 1 x 11, itse pitää olla valpas tai ainakin omaisen. Lääkemääräyksen yhteydessä pitäisi ehdottomasti olla myrkytys- ja hätäkeskuksen numerot. Valitettavasti virheitä ei saada korjattua ja loppulausunnon antoi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski, joka totesi, että potilastietojen avaaminen Kanta.fi ryöpsäytti tilastot.
Ennen Kanta.fi:tä asiakas/potilas sai nähtäväksi lääkärien ja hoitajien kirjoitteluja harvoin. Sellainen oli aikaisemmin saatu postitse kotiin eli hoidon päättävä epikriisi, joka on lähinnä lyhyt kooste toimenpiteestä ja jatkohoidosta. Kanta.fi palveluun tekstit tulevat pitkälläkin viiveellä (jopa yli kuukauden kuluttua) ja joistakin osoista ei lainkaan. Kotikunnassani tulevat muut, mutta ei hammashoidon tiedot. Hammashuollosta siihen kirjautuu vain käytipäivä, mutta tekstiä ei tule koskaan.
Aikaisemmin ei potilas saanut nähtäväksi itseään koskevia tietoja ja lääkäri saattoi jo vastaanotolla puhua puuta heinää, jos ei potilasta tuntenut entuudestaan. Päivystystilanteissa ollaan usein vain sairauskertomusten varassa. Jarmolle voisin vihjata muutamasta, mutta vaitiolovelvollisuus estää. Virheellinen tieto päivystystilanteessa voi olla kohtalokas, etenkin lääkkeiden osalta. Yksi ongelma tässä on myös yhdistelmälehden puuttuminen, joka paperi versiossa oli. Tähän tulivat toimenpiteet, diagnosit ja lääkeaineallergiat. Viimeinen on tähdellinen tieto päivystystilanteessa.
Sitten Jarmo tuo esille sen, että terveystietoja ei voida muokata potilaan/tutkittavan mukaan, jotka hän katsoo saneluksi, että terveys/sairaustiedot olisivat asiakasta miellyttäviä. Väärä lääkitys on aina riski ja se on korjattava. Tavallisesti hoidotta jättäminen on tyypillistä niille, joille lyödään luulosairaan/hullun leima otsaan. Näissä tapauksissa osassa tauti etenee jo niin pitkälle, että hoito on mahdottomuus.
Lääkäreiden saneluita olen itse (puhtaaksi kirjoittanut useamman vuoden) huomannut, että surkeimpia sanelijoita ovat röntgenlääkärit. Kuvattavassa kohteessa on normaali status, ei pehmytosa kalkkia, ei nestettä. Jos jotain löytyy niin se on lievää. Jos löytyy vähän enemmän, niin sitä on hieman. Näiden lausuntojen huonoin lukijakunta on erikoislääkärit, joka itse ei vaivaudu kuvaa edes vilkaisemaan ja kopioi röntgenlääkärin lausunnon. Röntgenlääkärit eivät muuten tutki muuta, kuin mitä on pyydetty. Itselleni kävin näin kun liukastuin rappusissa ja lähetettiin kylkiluiden kuvaukseen, jossa normaali status, ei murtumaa. Valitettavasti vastaanotolla oli nuori sijaislääkäri, joka ei katsonut kuvia, vaan luotti lausuntoon. Parikymmentä vuotta myöhemmin näin kuvan fysioterapeutilla (valinnut kuvan siksi, että siinä näkyi parhaiten solisluun liitos) ja tällöin näin kylkiluiden alla aikuisen kämmenen kokoisen verenpurkauman. Isäni (toimi myös ruumiinavaushoitajana) arveli, että isku ei ollut osunut luuhun, vaan luiden väliin ja siitä seurannus verenpurkauma kylkiluiden alle, joka painoi keuhkoja ja siksi kipu hengittäessä. Olisipa tohtori katsonut, sillä se olisi voitu imeä tyhjäksi ja sairausloma olisi ollut huomattavasti lyhyempi ja kipu hillitympi.
Jarmo väittä, että lääkärit eivät tee diagnooseja väärin peustein. Valitettavasti tämä on totta, etenkin kun terveydenhuollon asiakas on tenyt valituksen. Tällöin esitetään esim. ohjeet, joita asiakas on noudattanut pilkulleen ja sittenkin se on niin väärin. Tähän pieni välihuomautus, jossa potilas teki vastineen ja tuo kuivan kesän orava sai diagnoosiksi obeesi eli ylinpainoinen ja vieläpä oli ahdistunut. Tiedoksi, että näitä ns. kostosaneluita on. Tiedän, että jopa toimenpiteissä on tarkoituksella tehty virheitä, kun potilas ei ole taipunut lääkärin esittämään versioon. Näitä on mm. huolimaton työskentely leikkaussalissa (erilaiset bakteeritulehdukset, ilman haavatulehdusta) ja toimenpiteen jälkeen tuleva ennaltaehkäisevä antibiootti jätetään antamatta. Myös tutkimusten vähättely on normaalikäytäntö keskus- ja yliopistosairaaloissa.
Itseäni ilahdutti Satu Taavitsaisen (tosin demarit eivät yleensä kiitosta ansaitse) kysymys ministerille, että potilaskertomusten pittä olla oikeellisia ja korjattavia. Mielestäni on väärin, että ajokorttitodistus annetaan vaikka ajoedellytyksiä ei ole eli tämäkin on lääkärien käsien pesua. Mielestäni sairauskertomusjärjestelmä olisi pitänyt uusia jo ajat sitten ja odotan kauhulla tulevaa sotea. On myös erikoista, että tarvitaan ulkopuolinen IT-firma tekemään tarvittavat korjaukset. Oikeusasteissa on ollut aiemmin hoitajien, polisiien, ym. käsittelyjä asiakirjojen luvatta katselusta. Voinko luottaa, että 18 vuotias nörtti ei vedä copy pastea muutamasta mehukkaammasta kohdasta ja linkitä niitä johonkin mediaan?
Mikkeli ei ole ainoa, vaan sitä esiintyy kaikkialla, erityisesti keskus- ja yliopistosairaaloissa. Epäilen, että nykyisin syynä on osin se, että lääkärit joutuvat itse näpyttelemään tekstit ja kun taitotaso on yhdeksän etsii ja yksi kirjoittaa, niin virheitä tulee. Virheiden oikaisu onkin sitten toinen juttu, usein jopa mahdoton.
Sairauskertomuksen teksti virheet voivat olla kohtalokkaita. Etenkin kun puhutaan lääkkeistä. Pari parasta moka, minkä itse olen nähnyt on Parkissonin tautiin määrätty lääke oli kirjattu 1 x 40, joten ei pitäisi enää vapista ja pitkävaikutteinen tulehduskipulääke (otetaan yksi tabletti kerran päivässä), muuttui lääkärin kirjoittaessa 1 x 11, itse pitää olla valpas tai ainakin omaisen. Lääkemääräyksen yhteydessä pitäisi ehdottomasti olla myrkytys- ja hätäkeskuksen numerot. Valitettavasti virheitä ei saada korjattua ja loppulausunnon antoi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski, joka totesi, että potilastietojen avaaminen Kanta.fi ryöpsäytti tilastot.
Ennen Kanta.fi:tä asiakas/potilas sai nähtäväksi lääkärien ja hoitajien kirjoitteluja harvoin. Sellainen oli aikaisemmin saatu postitse kotiin eli hoidon päättävä epikriisi, joka on lähinnä lyhyt kooste toimenpiteestä ja jatkohoidosta. Kanta.fi palveluun tekstit tulevat pitkälläkin viiveellä (jopa yli kuukauden kuluttua) ja joistakin osoista ei lainkaan. Kotikunnassani tulevat muut, mutta ei hammashoidon tiedot. Hammashuollosta siihen kirjautuu vain käytipäivä, mutta tekstiä ei tule koskaan.
Aikaisemmin ei potilas saanut nähtäväksi itseään koskevia tietoja ja lääkäri saattoi jo vastaanotolla puhua puuta heinää, jos ei potilasta tuntenut entuudestaan. Päivystystilanteissa ollaan usein vain sairauskertomusten varassa. Jarmolle voisin vihjata muutamasta, mutta vaitiolovelvollisuus estää. Virheellinen tieto päivystystilanteessa voi olla kohtalokas, etenkin lääkkeiden osalta. Yksi ongelma tässä on myös yhdistelmälehden puuttuminen, joka paperi versiossa oli. Tähän tulivat toimenpiteet, diagnosit ja lääkeaineallergiat. Viimeinen on tähdellinen tieto päivystystilanteessa.
Sitten Jarmo tuo esille sen, että terveystietoja ei voida muokata potilaan/tutkittavan mukaan, jotka hän katsoo saneluksi, että terveys/sairaustiedot olisivat asiakasta miellyttäviä. Väärä lääkitys on aina riski ja se on korjattava. Tavallisesti hoidotta jättäminen on tyypillistä niille, joille lyödään luulosairaan/hullun leima otsaan. Näissä tapauksissa osassa tauti etenee jo niin pitkälle, että hoito on mahdottomuus.
Lääkäreiden saneluita olen itse (puhtaaksi kirjoittanut useamman vuoden) huomannut, että surkeimpia sanelijoita ovat röntgenlääkärit. Kuvattavassa kohteessa on normaali status, ei pehmytosa kalkkia, ei nestettä. Jos jotain löytyy niin se on lievää. Jos löytyy vähän enemmän, niin sitä on hieman. Näiden lausuntojen huonoin lukijakunta on erikoislääkärit, joka itse ei vaivaudu kuvaa edes vilkaisemaan ja kopioi röntgenlääkärin lausunnon. Röntgenlääkärit eivät muuten tutki muuta, kuin mitä on pyydetty. Itselleni kävin näin kun liukastuin rappusissa ja lähetettiin kylkiluiden kuvaukseen, jossa normaali status, ei murtumaa. Valitettavasti vastaanotolla oli nuori sijaislääkäri, joka ei katsonut kuvia, vaan luotti lausuntoon. Parikymmentä vuotta myöhemmin näin kuvan fysioterapeutilla (valinnut kuvan siksi, että siinä näkyi parhaiten solisluun liitos) ja tällöin näin kylkiluiden alla aikuisen kämmenen kokoisen verenpurkauman. Isäni (toimi myös ruumiinavaushoitajana) arveli, että isku ei ollut osunut luuhun, vaan luiden väliin ja siitä seurannus verenpurkauma kylkiluiden alle, joka painoi keuhkoja ja siksi kipu hengittäessä. Olisipa tohtori katsonut, sillä se olisi voitu imeä tyhjäksi ja sairausloma olisi ollut huomattavasti lyhyempi ja kipu hillitympi.
Jarmo väittä, että lääkärit eivät tee diagnooseja väärin peustein. Valitettavasti tämä on totta, etenkin kun terveydenhuollon asiakas on tenyt valituksen. Tällöin esitetään esim. ohjeet, joita asiakas on noudattanut pilkulleen ja sittenkin se on niin väärin. Tähän pieni välihuomautus, jossa potilas teki vastineen ja tuo kuivan kesän orava sai diagnoosiksi obeesi eli ylinpainoinen ja vieläpä oli ahdistunut. Tiedoksi, että näitä ns. kostosaneluita on. Tiedän, että jopa toimenpiteissä on tarkoituksella tehty virheitä, kun potilas ei ole taipunut lääkärin esittämään versioon. Näitä on mm. huolimaton työskentely leikkaussalissa (erilaiset bakteeritulehdukset, ilman haavatulehdusta) ja toimenpiteen jälkeen tuleva ennaltaehkäisevä antibiootti jätetään antamatta. Myös tutkimusten vähättely on normaalikäytäntö keskus- ja yliopistosairaaloissa.
Itseäni ilahdutti Satu Taavitsaisen (tosin demarit eivät yleensä kiitosta ansaitse) kysymys ministerille, että potilaskertomusten pittä olla oikeellisia ja korjattavia. Mielestäni on väärin, että ajokorttitodistus annetaan vaikka ajoedellytyksiä ei ole eli tämäkin on lääkärien käsien pesua. Mielestäni sairauskertomusjärjestelmä olisi pitänyt uusia jo ajat sitten ja odotan kauhulla tulevaa sotea. On myös erikoista, että tarvitaan ulkopuolinen IT-firma tekemään tarvittavat korjaukset. Oikeusasteissa on ollut aiemmin hoitajien, polisiien, ym. käsittelyjä asiakirjojen luvatta katselusta. Voinko luottaa, että 18 vuotias nörtti ei vedä copy pastea muutamasta mehukkaammasta kohdasta ja linkitä niitä johonkin mediaan?
tiistai 7. marraskuuta 2017
Miten sen sanoisi
Viime lauantaina luin aamun aviisia ja löysin hengenheimolaiseni ja hän unkarilaisen Ásotthalomin kunnan pormestari László Toroczkai. Hänen elämänsä kaunein päivä oli, kun Unkarin hallitus ilmoitti rakentavansa raja-aidan Serbian rajalle, sillä massoittain siirtolaisia on kautta kulkenut lukemattomia siirtolaisia Vähä-Aasiasta. Toivosin samanlaista suorasukaisuutta myös meidän poliitikoilta.
Pormestarilta kysyttiin, artikkelin mukaan, että onko hän muslimeita vastaa ja siihen hän toteaa: "En. Kunnioitan islamia Saudi-Arabiassa, mutta en Euroopassa" ja jatkaa: "On olemassa kulttuureita ja maita, jossa burka on välttämätön, mutta ei Euroopassa." Lisäksi hän on vastaan miehen ja naisen avioliittoa kannattavan "propagan" välittämistä. Hän on siis enemmistön asialla, ei vähemmistön ja toteaakin, että ainahan niitä on ollut, mutta tarvitseeko sitä mainostaa.
Olen samoilla linjoilla tuon pormestarin kanssa ja erityisesti burka kysymyksessä. Länsimaisessa kultturissa ovat naamansa peittäneet vain ne, jotka tekevät jotain laitonta ja yrittävät pysyä tuntemattomina. Ennen ne olivat maatierosvoja, mutta tänä päivänä anarkisteja, jotka tietävät sen, ettei ihmistä voida tunnistaa, niin ei syytettäkään voi nostaa. Tähän ilmiöön törmäsi Jussi Halla-aho Turun vierailun yhteydessä.
Unkari ei ole ongelmaton maa ja siellä on moni asia rempallaan, mutta viinejä osaavat valmistaa. Tosin tulijat eivät jää näihin entisiin Itä-Blokin maihin, sillä siellä ei tarjota lännen malliin notkuvia pitopöytiä ja diskorahoja. Kun muualla on ehdot paremmat, niin sinne suunnistetaan.
No, kyllähän suorasukaisuutta esitti Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra loihiessaan lausuman maaseudusta. Hän on kuitenkin tavallinen suomalainen edustaja, joka sitten alkaa selitellä ja selitykset menevät jo mustan huumorin puolelle ja tekee hänen sanomistaan peräti arveluttavia.
Sitten täytty toimituksen antaa kiitosta Ana Maria Gutiérraz Soraiselle (vaikka onkin maahanmuuttaja), joka totesi ytimekkäästi, että nyt on syntynyt vastakkain asettu kaupunkilaiset vastaan maalaiset, johon ovat sortuneet jo osa päättäjistäkin. Tosin tämä asetelma on jo vanhaa perua eli juontaa jo pula- ja sota-ajoille. Tämä näkyy hyvin vanhusväestössä ja etenkin muistisairaiden kohdalla, jotka laukovat suoraan ajatuksensa. Sotien aikana maalaisilla oli kaikkea kaupunkilaisten mielestä ja maalaisten mielestä heidän piti elättää laiskat kaupunkilaiset, joten se siitä.
Helsinkiläiseksi tuo Fatim itseään markkinoi, mutta pohjoisesta on kotoisin, korkeintaan puolet geeneistä. Eipä taida kannatusta olla synnyinkunnassaan tämän jälkeen. Tosin me, jotka asumme kehärinkuloiden ulkopuolella, tiedämme, että rinkulakuplan asukeille alkavat pitkospuut, hirvet, karhut ja sudet sekä tundrat heti kolmosrinkulan ulkopuolella.
Fatim (vegaaniruokia kannattava) sitten loihi lausuman, että maaseutu tarvitsee kaupunkeja ja päinvastoin. Väärin, sillä maalaisena en tarvitse kaupunkeja, mutta kaupunkilaiset tarvitsevat kyllä maalaisia (pönde, bönde tai bonde), sillä kuka muu muka toimittaa nyhtökauran ja härkäpavut sekä muut vegaaniherkut helsinkiläsiin päiväkoteihin, kouluhin ja työpaikkoihin? Arpokaa itsenne kartalle.
Pormestarilta kysyttiin, artikkelin mukaan, että onko hän muslimeita vastaa ja siihen hän toteaa: "En. Kunnioitan islamia Saudi-Arabiassa, mutta en Euroopassa" ja jatkaa: "On olemassa kulttuureita ja maita, jossa burka on välttämätön, mutta ei Euroopassa." Lisäksi hän on vastaan miehen ja naisen avioliittoa kannattavan "propagan" välittämistä. Hän on siis enemmistön asialla, ei vähemmistön ja toteaakin, että ainahan niitä on ollut, mutta tarvitseeko sitä mainostaa.
Olen samoilla linjoilla tuon pormestarin kanssa ja erityisesti burka kysymyksessä. Länsimaisessa kultturissa ovat naamansa peittäneet vain ne, jotka tekevät jotain laitonta ja yrittävät pysyä tuntemattomina. Ennen ne olivat maatierosvoja, mutta tänä päivänä anarkisteja, jotka tietävät sen, ettei ihmistä voida tunnistaa, niin ei syytettäkään voi nostaa. Tähän ilmiöön törmäsi Jussi Halla-aho Turun vierailun yhteydessä.
Unkari ei ole ongelmaton maa ja siellä on moni asia rempallaan, mutta viinejä osaavat valmistaa. Tosin tulijat eivät jää näihin entisiin Itä-Blokin maihin, sillä siellä ei tarjota lännen malliin notkuvia pitopöytiä ja diskorahoja. Kun muualla on ehdot paremmat, niin sinne suunnistetaan.
No, kyllähän suorasukaisuutta esitti Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra loihiessaan lausuman maaseudusta. Hän on kuitenkin tavallinen suomalainen edustaja, joka sitten alkaa selitellä ja selitykset menevät jo mustan huumorin puolelle ja tekee hänen sanomistaan peräti arveluttavia.
Sitten täytty toimituksen antaa kiitosta Ana Maria Gutiérraz Soraiselle (vaikka onkin maahanmuuttaja), joka totesi ytimekkäästi, että nyt on syntynyt vastakkain asettu kaupunkilaiset vastaan maalaiset, johon ovat sortuneet jo osa päättäjistäkin. Tosin tämä asetelma on jo vanhaa perua eli juontaa jo pula- ja sota-ajoille. Tämä näkyy hyvin vanhusväestössä ja etenkin muistisairaiden kohdalla, jotka laukovat suoraan ajatuksensa. Sotien aikana maalaisilla oli kaikkea kaupunkilaisten mielestä ja maalaisten mielestä heidän piti elättää laiskat kaupunkilaiset, joten se siitä.
Helsinkiläiseksi tuo Fatim itseään markkinoi, mutta pohjoisesta on kotoisin, korkeintaan puolet geeneistä. Eipä taida kannatusta olla synnyinkunnassaan tämän jälkeen. Tosin me, jotka asumme kehärinkuloiden ulkopuolella, tiedämme, että rinkulakuplan asukeille alkavat pitkospuut, hirvet, karhut ja sudet sekä tundrat heti kolmosrinkulan ulkopuolella.
Fatim (vegaaniruokia kannattava) sitten loihi lausuman, että maaseutu tarvitsee kaupunkeja ja päinvastoin. Väärin, sillä maalaisena en tarvitse kaupunkeja, mutta kaupunkilaiset tarvitsevat kyllä maalaisia (pönde, bönde tai bonde), sillä kuka muu muka toimittaa nyhtökauran ja härkäpavut sekä muut vegaaniherkut helsinkiläsiin päiväkoteihin, kouluhin ja työpaikkoihin? Arpokaa itsenne kartalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)