Mitä tänään syödään

Nyt käy kuumana keskustelu siitä, mitä einestuote sisältää. Tähän on syynä se, että lasagnesta (vastoin tuoteselostetta) löytyi hevosenlihaa naudanlihan sijaan. Tästä mekkala nousi Britanniassa, missä hevosenlihan syöminen on tabu. Liekö syynä, ettei ystävää popsita. Hevosurheiluhan on Britanniassa suurta huvia. Eivätkä he tai amerikkalaiset syö poroa, sillä Petteri Punakuono ei enää pääse lahjoja tuomaan.

Ruokiin liittyy paljon tabuja ja osan niistä värittää uskonnolliset syyt. Sikaa eivät syö ainakaan muslimit, mutta osalle kristinuskoisistakin se syntistä ruokaa. Ajoihan Jeesus paholaiset yhdeksään sikaan, jotka hulluudessaan juoksivat veteen ja hukkuivat. Muistan pikkutyttönä isoäitini sanat. Hänen ystävänsä arvostelivat kiivain sanoin mummua siitä, että hän laittoi ruuaksi sikaa, joka on paholaisen omaa. Mummu tähän topakasti vastasi: "Kun minä laitan palan possua pataan ja kuumaan uuniin tai sen kuumalle paistinpannulle, ei sellaista pirua olekaan, joka sen astian reunalla istuu.".

Osa ruokaan liittyvistä uskomuksista perustuu vanhaan aikaan ja etenkin herkästi pilaantuvia ruokia kohtaan on tullut rajoituksia, sääntöjä, jne. Onhan meilläkin tunnettuna tuo vanha sanonta, että "Kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista.". Kalan ja kanan käsittelyyn on annettu ohjeita, jotta mm. salmonellaa ei levitetä jokaiseen syötävään ruokaan. Monesti vanhat sanonnat pitävät paikkansa, mutta osa on jo vanhaa perua eikä niillä ole vastinetta nykypäivänä.

Moni pitää riistaa epäpuhtaana ruokana, sillä onhan nuo hirvikärpäset sun muut loiset. Monet erikoiset, paikalliset ruuat jäävät monelta syömättä, joko ulkonäön vuoksi tai raaka-aineen vuoksi. Verilätyt ja mustamakkara ovat joillekin hirvittävä kammotus. Vastavuoroisesti skottien perinneherkku Haggis-makkara on vientikiellossa muistaakseni useampaan maahan. En ehkä olisi valmis kokeilemaan koiraa, kissaa, mustekalaa, skorpionia tai matoja. Ennakkoluuloni minullakin.

Nykyisin syödään yhä enemmän ja enemmän valmisruokia, joiden sisällöstä on meidän luottaminen siihen mitä valmistaja ilmoittaa. Mutta kuten tunnettua, aina löytyy ketkuja, jotka myyvät mitä sitten se sattuu olemaan. Lihan ulkonäkö lienee melko samanlainen kaikilla lihallisilla. Lisäaineita on nykyisin jo peruselintarvikkeissa runsaasti. Muistan hyvin tuon ajan, jolloin isovanhemmat vielä viljelivät peltojaan ja viljasta tehtiin myllyssä kaurahiutaleita, ohraryynejä ja jauhoja. Niitä tehtiin vain sen verran mitä neljän kuukauden tarpeiksi vaadittiin, sillä puolen vuoden kuluttua niiden maku, koostumus ja ulkonäkö oli muuttunut. Nykyisin jauhopussi kestää vuosia. Itse epäilen pahanpäiväisesti ruoka-aineisiin lisättyjä aiheita.

Itse en osta kanaruokia valmiina, sillä en ole varma, ettei tuote sisällä hunajaa, jolle olen erittäin allerginen. Jo pieni määrä hunajaa saa minut haukkomaan happea. En yksinkertaisesti uskalla ostaa, sillä aika-ajoin tulee takaisinvetoja tuotteesta, jossa saattaa olla jäämiä pähkinästä, soijasta, tms.

Olisiko einesten sijaan syytä nostaa kunniaan aito ja alkuperäinen kotiruoka? Peruspöperön kokkaamiseen ei juuri 30-45 minuuttia kauemmin mene ja tiedät tasan varmasti mitä syöt. Saat maustaa ruuan omien mieltymystesi mukaan.

Unelmoin onnesta, että vielä saisin jostain hirvipaistin ja pääsisin tekemään tuon upean juhlapaistin. Toki sen valmistamiseen menee 16 tuntia, mutta makuelämys on sen arvoinen. Olen jo muutaman kerran miettinyt sivun perustamista, jossa olisi ruokareseptejä joka lähtöön, arkeen ja juhlaan, nopeasti ja vaivattomasti, kun aikaa kokkaamiseen on, jne. Pistetään mietintämyssyn alle, vaikka reseptisivuja onkin valtavasti.

Olisiko haasteen paikka? Perinteinen kotiruoka kunniaan.

Antibiootit juurihoidossa voivat ehkäistä sydäninfarktin

Tämä otsikko oli aamun aviisissa muutama päivä sitten. Siteeraan median tekstiä välittömästi eli: "Tutkijaryhmä löysi hammasperäistä bakteeria infarktipotilaiden veritulppaumista.". Nyt näyttää käyneen toteen vanhojen hammaslääkärien ennustus eli juurihoito lisääntyy.

Miksi näin kävi? Nuo vanhat hammaslääkärit sanoivat nuo sanasensa kun 1990-luvun alun lama puri vahvoin hampain julkiseen terveydenhuoltoon. Säästöjen vuoksi kunnallista hammashoitoa saivat enää lapset, veteraanit, erityisryhmät ja odottavat äidit. Enää ei tullut kotiin kutsua vuosittaiseen hammastarkastukseen, kuten oli aikaisemmin tullut. Nuo vanhat hammaslääkärit tiesivät, että suurin lääkäripelko on hammaslääkäripelko. Poraamisen ääni ei kuulosta mukavalta ja poran mukana tuleva vesi kerääntyy kielen päälle ja seurauksena on joko hillitön yskänpuuska veden mennessä ns. väärään kurkkuun tai oksennus.

Monen ikäpolveni edustaja tuntee laulun Tiedän paikan ihanan, mutta niin puolisollani kuin minullakin on tuo kipale vääntynyt uusin sanoin eli Tiedän paikan kamalan ja meillä se vielä vääntyi muotoon: "Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri Xxxxxxsen. Siellä lapsia rääkätään, ikenetkin pois revitään.". No tuon hammaslääkärin jälkeen sain aivan ihanan hammaslääkärin, mutta pelkoa se ei vähentänyt. Hän herkästi kyllä puudutti, mutta sen neulan liike sattui paljon. Sanoinpa useasti hänelle: "Miksi noin kiva ihminen on valinnut noin sadistisen ammatin itselleen.".

Kun ei tule kutsua enää kotiin, niin monen kohdalla hammaslääkäriin mennään siinä kohtaa kun hammasta särkee. Nykyisin ei särystä kärsivä pääse edes vastaanotolle. Kun nuo vuosittaiset tarkastukset loppuivat, näkyivät tulokset eli yhä useimmin tarvittiin juurihoito, sillä karies oli tehnyt jo tuhonsa. Kun nuo vuosittaiset tarkastukset olivat, niin vauriot havaittiin ajoissa ja korjaus oli helpompi tehdä. Nyt siis tarvitaan antibiootit.

Olen jo aikaisemmissani kirjoituksissa puuttunut ennalta ehkäisevään työhön terveydenhuollossa. Nyt maksetaan laskua siitä, että ennaltaehkäisevä työ loppui. Mietitäänpä hieman eli suussa on juurihoidettu hammas ja se täyttää työnsä kakkokirveenä. Juurihoidetun hampaan hermo on poistettu ja juureen laitetaan guttaperkkaa täyteaineeksi. Verisuonisto jää ja kun juurihoidettu hammas saa riesakseen hammaspeikon on hammas menetetty hammas. Tämä siksi, että juurihoidetussa hampaassa ei ole tuntoa, joka kivulla ilmaisisi ongelmasta, vaan kun tilanne huomataan on karies tehnyt tuhojaan jo niin paljon, että hammas on poistettava. Verenkiero jää ja hammasperäinen bakteeri jatkaa voittokulkuaan.

Miten saataisiin takaisin nuo vuotuiset hammastarkastukset? Säästyttäisiinkö monelta pahalta?

Kansalaisen oma terveyskortti

Eilen aamun aviisia lukiessani olin hyppiä riemusta, sillä kerrottiin otsikolla: "Tee se itse-terveyskortti, ammattilaisten viipyy". Nyt on siis viimein mahdollista koota itse terveys/sairaushistoriansa ja pitää se ajantasaisena.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut asiasta, niin terveys/sairaustiedot eivät välity ja kuten itsekin siirryin työterveyshuollosta terveyskeskuksen aluevastaanoton piiriin, välittyi aiemmista tiedoista vain se, minkä minä kerroin lääkärille. Kuten lehden artikkelissakin oli tuo teksti: "Tätä nykyä esimerkiksi terveyskeskuslääkäriltä yksityiselle siirtyvä joutuu yleensä aloittamaan alusta terveyshistoriansa selvittämisen.". Siinähän se vastaanottoaika menikin susille, kun joutui kertomaan kahdenkymmenen vuoden historian ja kun vastaanottoajat ovat lyhyet, niin kertomukseen syntyy varmasti aukkoja ja virheitä.

Kävin kuitenkin kokeilemassa tuota ohjelmaa, mutta tietojen tallennus muodostui epäilyttäväksi, sillä sivu tallentui vain sekalaisena merkkijonona. Tämä saattaa olla monelle yllättävä ilmiö. Kuitenkin uudelleen kirjautumisen yhteydessä tiedot palautuivat, kuten ne oli kirjattu. En kuitenkaan onnistunut taltioimaan palveluntarjoajan järjestelmään. Näin ollen minulla ei ole käytössä mahdollisuutta, että uuden lääkärin vastaanotolla avaisin omat tietoni. Vai kävikö niin, että markkinoille tuotettiin taas raakile, jonka käytännön hyöty jää minimiin.

Oma terveys sivu taas tulee olemaan maksullinen, sillä sen tuottajana on Terveystalo ja vain kanta-asiakkaat saavat sen maksutta, kokeiluaika tosin on maksuton. Terveystiedot taas toisaalle sai, mutta tulostaa niitä ei voinut.

Alun riemu siis vaihtui syväksi pettymykseksi. Lääkekortti oli selkeä, mutta sitä ei voinut taltioida kuin omalle koneelle. Täten SOS-passini palvelee paremmin, jos joku sen älyää katsoa, siinä tilanteessa, että minä en pysty kertomaan mitään. Usein tilanne on se, että puoliso tietää puolisonsa syövän jotain lääkettä, mutta ei tiedä, mitä ja millaisella annoksella. Terveystietojen syöttö onnistui hyvin ja ohjelma jopa esitti diagnoosit suomeksi ja jos vastaava löytyi, niin sait sille vielä diagnoosinumeron. Ikävä kyllä, omista diagnooseista ei ole kuin latinankieliset versiot, joten ohjelma ei niitä tuntenut, mutta kirjasi ne ilman diagnoosinumeroa. Näistä itselläni ei yhdestä tullut edes suomenkielistä vaihtoehtoa, vaan se oli pakko laittaa latinan kielisin sanoin. Osan kirjasin puhtaasti latinankielisin diagnoosinimin, sillä vaihtoehdot eivät sopineen tautiini.

Tässä kohtaa herää myös pieni epäilys, sillä minun nuoruudessa, hoitajaopiskelijana varoitettiin latinankielisen diagnoosin näyttämisestä asiakkaalle/potilaalle, sillä suomennus voi olla ihan muuta, kuin käytännössä sillä tarkoitetaan. Oli nimittäin näitä, jotka kirjoittivat sanat paperille ja sitten kirjastoon tietoa hakemaan. Usein kielissä sama sana saa uuden muodon lauseyhteyteen liittyen. Otetaan nyt tämä nuorison käyttämä termi semisti. Semis on puolikas, mutta lauseyhteydestä riippuen puolittainen, osittainen, jne.

Näyttäisi siltä, että taasen ovat nörtit suunnitelleet hienon ohjelman, mutta kuten tunnettua, niitä suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole mitään hajua todellisuudesta. Näistä asioista olen kirjoittanut jo aiemmin. Odotan suurella mielenkiinnolla koska saadaan ohjelmat laadittua käyttäjän näkökulmasta vai onko se liian kallista.

Voi paavi parkaa

Nyt on mediassa käyty paljon keskustelua paavi Benedictus XVI eroilmoituksesta. On esitetty epäilyjä suuntaan jos toiseen eroilmoituksen vuoksi.

Suomessa on käyty aktiivista keskustelua eläkeiän nostamiseksi. Se minkä media on ilmoittanut eron syyksi, on vanhuus ja voimattomuus. Nyt nostan hattua arvon paaville.

Katolinen instituutio on vanha ja edellisen kerran sitä ravisteli Martin Luther. Hänen sanojaanhan oli mm.: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."." Paavin virka päättyy vasta kuolemaan.

Mediasta olen lukenut, että monelle nuorelle katolilaiselle asia on yhden tekevä. Osalle paavin päätös on merkinnyt petturuutta. Minä kuitenkin (vaikka en katolinen olekaan) arvostan paavi Benedictus XVI:n valintaa. Olen sen ikäinen, että muistan presidentti Kekkosen viimeiset ajat. Oli todella nöyryyttävää nähdä vanhan, kuihtuneen ja voimattoman miehen pitävän puheita. Olisivat saaneet pitää presidentin vaalit paljon aikaisemmin. Paavi ei ehkä halunnut nähdä samanlaista päivää ja siksi kunnioitan hänen päätöstään. Toki hän on ollut edelläkävijänä esimerkkinä monelle.

En ota asiaan enempää kantaa, sillä asiaa mietin itsekin vielä. Osin sen vuoksi, että tunnen hieman katolisen kirkon arvoja ja asenteita. Itseäni loukkasi kuitenkin tuo pilapiirros, jossa (paavihan twittasi) paaville kardinaalit osoittivat sivua eroakirkosta.fi. ja sitten painat tuota lähetä nappulaa.

Asian käsittelyn suhteen olen kylläkin melkoisen pettynyt median esityksiin. Eikö oikeasti vanha ihminen saa vetäytyä?

Verkostomarkkinointi yritystoimintaa vai piilorikollisuutta

Tuossa taannoin oli mediassa kertomus kansalaisesta, joka oli ryhtynyt verkostomarkkinoijaksi ja luvatut yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista olivat muuttuneet Lernan lohikäärmeeksi. Kansalainen oli kokenut aiheuttaneensa haittaa ystävilleen houkutellessaan heidät mukaan ja henkisen taakan vuoksi surmasi itsensä.

Yritin määritellä verkostomarkkinoinnin, mutta satuin löytämään Kuluttajaviraston sivuilta loistavan määritelmän, joten siteerasin sen tähän: "Verkostomarkkinointi on myyntitapa, jossa tuotteiden markkinoinnin hoitaa itsenäisistä jälleenmyyjistä koostuva verkosto. Verkostomarkkinointiyrityksellä ei ole kiinteää myyntipaikkaa, vaan kauppaa käydään tuttavien kotona, työpaikoilla, hyväntekeväisyystilaisuuksissa jne. Verkostomyyjä on yleensä itsekin markkinoimansa tuotteen käyttäjä, joka suosittelee ja välittää sitä pienelle asiakaspiirille ja kouluttaa jälleenmyynnistä kiinnostuneet asiakkaansa tekemään samoin. Nämä kouluttavat edelleen omia asiakkaitaan jälleenmyyjiksi ja luovat siten omaa verkostoaan." Eräänlainen pyramidiverkko siis.

Olen itsekin tutustunut tähän toimintaan. Olen ollut esittelykutsuilla ja nuo yli kaksikymmentä vuotta sitten hankitut Tupperware astiat ovat vieläkin käytössä ja hyvässä kunnossa. Lähempänä asiaa seurasin kun veljeni ryhtyi tuohon toimintaan ja ostin minäkin sitä saippuaa. Veljeni oli pyramidin pohjalla ja toiminnan hiipuessa hänelle jäi kymmenen tuhannen mummon markan velka tuosta toiminnasta. Nykytoimintaa olen seurannut kansalaisten keskusteluista ja tuttavien yhteydenostoista, myydäkseen jotain tuotetta.

Verkostomarkkinoinnissa ystävä, tuttava, tms. kutsuu sinut kylään ja tarjolla on jokin tuote/tuoteryhmä. Tavallisesti paikalla on vielä ko. tuotteen supermyyjä, joka turbovauhdilla ja elävästi esiintymällä puhuu sinut pökerryksiin tuotteen erinomaisuudesta ja suurista tuloista sekä valtavista bonuksista, joita tulet ansaitsemaan uutena myyjänä, kun hankit uusia asiakkaita ja vielä suuremmista tulosta ja bonuksista, kun hankit uusia myyjiä. Yleensä nämä supermyyjät ovat siellä pyramidin huipulla ja kummasti katoavat, kun tuotteen suosio hiipuu. Yllättäen nämä samat heput ilmestyvät kuvaan heti, kun uusi verkostomarkkinointituote tulee kuvioihin. Muistan yhden keskustelun muinaisuudesta eli uuden myyjäehdokkaan piti laittaa paperille kymmenen sukulaista, ystävää, tuttavaa, työtoveria, tms. joille hän voisi tuotetta myydä. Entäpä, jos nämä kymmenen ovat jo toiminnassa tavalla tai toisella mukana tai eivät halua siihen ryhtyä? Jäät lehdelle soittelemaan ja joudut keksimään uudet kymmenen. Onko tämä tapa rikkoa suhteet em. ihmisiin?

Päästäksesi myyjäksi on sinun lunastettava "aloituspaketti", joiden hintahaitari on huima. Yleensä alle viidensadan euron ei edes neuvotella. Kuten tuossa ensimmäisessä kappaleessa tuli kerrottua tuosta kansalaisesta, joka oli ottanut lainaa maksaakseen tuon "aloituspaketin". Minua myös houkuteltiin erään tuotteen myyjäksi, mutta ilmoitin, että rahalle on taloudessani muutakin käyttöä. Kappas vaan, supermyyjä esitti luoton ottamista ja esitys sisälsi myös sen, että jos henkilöllä ei ole luottotiedot kunnossa, laina voidaan ottaa luottotiedollisen myyjän tai hänen läheisensä nimiin. Voitte arvata, että hieman kierroksia otin moisesta, sillä katsoin tuollaisen rikolliseksi toiminnaksi.

Useimmiten verkostomarkkinointituotteen pääyritys on jossain muussa maassa kuin Suomessa ja tavarantoimitus tapahtuu myös alkuperämaasta. Suomessa edellytetään, että  käyttöohje on maan virallisin kielin. Katselin tuossa taannoin, erään tällaisen tuotteen mukana tullutta käyttöohjetta ja jos manuaalissa oli jotain suomen kielellä, niin se oli niin pienellä, että olisin varmaan tarvinnut mikroskoopin sen etsimiseen. Tavallisesti tällaiselle yritykselle löytyy myös suomalainen Y-tunnus, jonka takaa löytyy joku muu yritys ja yllättäen yhteydenottoon on sähköpostiosoite info@tuote.fi.

Sieltä sun täältä kuultuna, osoitteeseen lähetettyyn viestiin tulee automaattivastaus ja luvattoman usein muulla kielellä kuin Suomi tai Ruotsi. Viikkojen kuluttua saattaa joku oikea ihminen vastata kysymyksiisi, mutta (kuten kuultuna) huonolla Suomen tai Ruotsin kielellä, riippuen kysyjän käyttämästä kielestä. Erästä tuotetta kauppaava tuttavani kertoi, että voit yrityksen sivuilta käydä katsomassa ja rauhassa tutkia tuotteitta. Taasen paljastui välinpitämättömyys asiakkaista. Tuli ihan Sampo Pankkimainen olo (anteiksi siis Danske Bank sjæl). Tietokoneen käyttöjärjestelmänä olisi pitänyt olla Microsoft ja nettiselaimena Internet Exploder. Sivut avautuivat erittäin epäselvästi Firefox-selaimella ja Unix tuumasi sivun virukseksi eikä avannut sitä lainkaan. Tuttavan koneella sitten katsoin sivut ja ne avautuivat loistavasti, sillä sivun laatijan edellytykset tulivat täytettyä.

Nykyisin on toimintaan tullut uusia ja julmia ilmiötä eli asiakassopimukset ovat pitkiä ja jos sellaisen haluaa purkaa, niin vastaukseksi tulee: "Olet sopimuksen allekirjoittamalla hyväksynyt ehdot ja sopimus on voimassa ehtojen mukaisesti.". Näissä käytetään myös etäkauppasopimuksen ehtoja eli purkuun on aikaa 14 vuorokautta. Ennen vanhaan, jos joku jätti lunastamatta tuotteen, se jäi myyjälle, joka seuraavassa esittelytilaisuudessa saattoi antaa ostajalle jo heti osan tuotteista. Nyky-yhteiskunnan viimeiset paholaiset ovat valjastettu verkostomarkkinoinnin palvelukseen eli jos et lunasta tuotetta tulee postilaatikkoon kirje perintäyhtiöltä. Kohteliaassa kirjeessä kerrotaan tuo klassinen teksti: "Emme halua sinun joutuvan vaikeuksiin. Jos et maksa velkaasi, voimme jatkaa perintää oikeusteitse.". Myyntiesittelyt ovat lyhyitä ja tuotteeseen tutustuminen jää heikoksi. Olet tuotteen sopivuudesta sen tiedon varassa, mitä myyjältä saat ja tuossa tilaisuudessa pääset sitä kokeilemaan. Kun olet sitten ensimmäisen asiakastuotteesi lunastanut (puhun nyt tuotteista, joita syödään, juodaan, puetaan päälle, jne.) ja havaitset, että tuotteessa on joku ainesosa, joka ei sinulle sovi, et voi tämän perusteella purkaa sopimusta ja perusteluna on se, että esittelytilaisuudessa sinulle on annettu mahdollisuus tutustua tuotteeseen. Otetaan nyt esimerkiksi alusvaatteet. Myyntiesittelyssä ne eivät kosketa paljasta ihoasi vaan vasta käytössä saattaa paljastua, että tuotteen materiaali tai sen osa eivät sovi ihollesi. Täten kylläkin täyttyvät lain kohdat, jossa ostajalle annetaan harhaanjohtavaa tietoa ja täten olisi oikeus purkaa sopimus/osto, mutta muiden säädösten vuoksi se ei ole mahdollista.

Kun ryhtyy myyjäksi, olet myös yrittäjä, joten sinun on saatava Y-tunnus, liityttävä ennakkoverovelvolliseksi, pidettävä kirjanpitoa, hankittava yrittäjäeläkevakuutus, jne. Sitten näihin liittyy vielä se, että jos olet työtön, niin menetät työttömyysturvasi. Taasen suora lainaus Kuluttajaviraston sivuilta: " Työttömyysturvan maksaminen katkeaa, jos yritystoiminnan vuoksi olet estynyt ottamaan vastaan kokopäiväistä palkkatyötä. Työvoimaviranomaisten tulkinta siitä, koska yritys-toiminta on näin laajaa, vaihtelee jonkin verran. Jos olet jo aikaisemmin toiminut yrittäjänä työn ohessa, Sinun katsotaan helpommin kykenevän ottamaan vastaan palkkatyötä yrityksestäsi huolimatta.".

Median ja poliisin teksteistä löytyvät ns. rikolliset liivijengit, mutta kukaan ei puutu näiden supermyyjien toimintaan, jotka katoavat ja ilmestyvät tuotteiden mukana. Ihmisen unelma on rikastua ja nyt kun lopputilin on saanut moni, eikä uutta työtä löydy kirveelläkään, on helppo lähteä mukaan verkostomarkkinointiin. Tuloja ja bonuksia on tarjolla roppakaupalla. Tilanne on sama kuin muinainen lottovoittoa toivovan kansalaisen toteamus: "Ensin maksan velat pois ja sitten kierrän vähän maailmaa.". Nyt on oikeudessa tuo Wincapita huijauspyramidi. Herää kysymys, että miksi verkostomarkkinoinnin pyramidi on laillinen tuotteen nimissä, mutta ei silloin kun kyseessä on selkeä raha?

Selkeyden vuoksi pistän tähän vielä tuon Kuluttajaviraston sivuilta löytyvän kehityksen numerot:

Esimerkkejä verkoston laajenemisesta:

Toiminnan aloittaja1 1

1. tason myyjiä 3 5

nämä hankkivat

2. tason myyjiä 9 25

3. tason myyjiä 27 125

4. tason myyjiä 81 625

5. tason myyjiä 243 3.125

6. tason myyjiä 729 15.625

7. tason myyjiä 2.187 78.125

8. tason myyjiä 6.561 390.625

9. tason myyjiä 19.683 1.953.125

10. tason myyjiä 59.049 9.765.625

Kun tuon Wincapitan juttu tuli esille, sanoi eräs: "Ei ideanikkaria pidä rangaista vaan asettaa syylliseksi ne jotka uskovat toimintaan.". Se mikä esitetään mediassa on monelle epäilyksen paikka. Muistammehan tuon satutarinan, jonka ympärille muodostui suuri tukijaryhmä ja sekin osoittautui huijaukseksi. Ihmiset ovat tottuneet luottamaan ystäväänsä ja tätä tuo verkostomarkkinointi käyttää hyväkseen. Katseltuani ja kuultuani tarinoita, alan uskoa, että kyseessä on tuon Wincapitan kaltainen huijaus.

Älyauto

Lueskelin tuossa muutama päivä sitten aamun aviisia ja voitte arvata, että hymy oli herkässä. Artikkelissa ei ollut kuin muutama lause isojen havainne kuvien ympärillä, mutta jo otsikko sai minut hyvin huvittuneeksi: "Tulevaisuuden auto varoittaa kuljettajaa liukkaasta ajokelistä jo hyvissä ajoin ennen vaaranpaikkaa."

Huvittuneeksi minut teki se, että ajan työkseni nykyaikaista autoa ja muutama päivä ennen artikkelia tulin ajaneeksi pienen onnettomuuden. Tosin toisena osapuolena oli matala kivipilari ja vahinkoja kärsi ainoastaan auto. Tämän päivän tekniikka ei auttanut ja huvittuneisuuttani lisäsi artikkelin teksti: "Uusi teknologia tekee ajamisen turvallisemmaksi myös ikävällä suomalaisella talvikelillä." ja juuri ikävässä talvikelissä tuo tekninen nykyaika minut petti.

Kun ajattelen tuota artikkelin otsikkoa ja nykyistä työautoani sekä sen antamia lukuisia viserryksiä milloin mistäkin, niin tulee pakosta ajatelleeksi vanhaa tarinaa pojasta piloillaan huusi: "Susi tulee" ja teki sen toistuvasti, joten kukaan ei häneen lopulta enää uskonut. Kun poika sitten tosipaikan tullen huusi, oli jo muille liian myöhäistä. Työautoni vinkaisee kesäpyörien vanteilla noin 30 kilometrin välein ja ilmoittaa, ettei löydä pyöriä. Hilpeäähän tämä kerran oli kun ajelin aivan uudella alueella ja tunnetusti karttaohjelmat laahaavat. Täten ajelin tiettömällä alueella ja ilman renkaita. Nykyautoissa on näitä piipittäviä, visertäviä, ym. merkkiääniä tajuton määrä. Kuka enää viitsii välittää jokaisesta vinkaisusta. Saman ilmiön olen huomannut myös ihmisten reagoinnissa varoitusvaloihin. Suojateiden läheisyyteen on tullut sinistä ja keltaista välkettä, jotka varoittavat autoilijaa lähestyvästä jalankulkijasta, mutta välkkeen aiheuttaa myös suojatietä lähestyvä rusakko. Oliko sen kuolemaan johtaneen auto-onnettomuuden syy juuri tämä eli henkilöauto lähti ohittamaan rahtivaunua ja törmäsi tien huoltoautoon kohtalokkain seurauksin, jolla keltaiset varoitusvalot olivat käytössä. Samoin ei enää havaita hälytysajossa olevaa ambulanssia tai paloautoa. Sinistä kun vilkkuu siellä sun täällä.

Epäilen suuresti tuonkin teknologian toimimista talvisissa olosuhteissa. Onhan tunnettua nuo VR:n ongelmat talviaikaan. Jos mennään tuohon kolhaisuuni, niin työautossani on ns. peruutustutkat edessä ja takana. Pölyävä lumi tekee niistä käyttökelvottomat, joissakin ajamissani autoissa ne myös reagoivat puskurin taakse kertyvään jäähän. Luonnollisesti ulvonta on loputun ja näyttö, jossa viivat lähenevät auton kuvaa, on solmussa eikä kerro enää mitään. Täten on järjestelmä kytkettävä pois. Olisiko kolhu ollut väistettävissä, jos järjestelmä olisi ollut toisin rakennettu ja nimen omaan pohjoisen olosuhteisiin, ei Teneriffan olohin.

Jokainen pyryssä ajanut tuntee nykyajan ihmeet. Tuulilasit ovat suuret ja pyryllä alkaa kertyä ikkunan alareunaan ja sivuille jäämatot sekä jäätymättömät tuulilasin pyyhkijät keräävät jäätä itseensä ja näkyvyys sumenee sumenemistaan. Yksi oli kysynyt, että miksi näihin ei saada lämmitettäviä laseja. Maahantuojan vastaus oli, että pohjoiset markkinat ovat niin pienet, että sellaisten lasien toimittaminen on liian kallista. Herää kysymys, miksi sitten takalasien ja sivupeilien lämmitys on vakio varuste?

Artikkelin lause: "Auton akseleihin sijoitetut anturit mittaavat renkaiden pyörimisnopeutta ja kitkaa eri ajotilanteissa.". Just joo, omassa työautossa syttyi varoitusvaloja joka lähtöön. Jäätä oli kertynyt antureihin ja lakkasivat automaattinen käsijarru, luistonesto ja ajon vakautusjärjestelmä vastaamatta. Ja kaikki vain jään takia. Mitähän viestejä ja viserryksiä sitä vielä saakaan kuulla?

Jos jatketaan tällä älylinjalla, niin eikö tulisi jalankulkijoiden jalkineisiin asentaa anturit, jotka estävät tien ylityksen suojatien ulkopuolella (luonnollisesti tunnistaa suojatien läheisyyden) ja valo-ohjauksen ollessa punainen. Pyöräilijöille automaattinen valon kytkentä ja tien ylitystä valvova anturi, joka kehottaa: "Himmaa ny ees vähä.". Juu ja vaatteisiin hämäräkytkimellä aktivoituvat heijastimet. Autoihin luonnollisesti tunnistimet nopeusrajoituksiin, jotka kytkevät nopeuden rajoittimen ja liikennemerkkitunnistuksen, etteivät nyt sentään kiellettyä ajosuuntaa vasten ajaisi.

Tiedon siirto artikkelin mukaan tapahtuu matkapuhelinverkkoa tai langatonta lähiverkkoa käyttäen. No, sen on varma se, ettei tämäkään järjestelmä ole aukoton. Kun on ollut näitä äänestä tekstarilla, niin matkapuhelinverkko on tukossa. Sama koskee langatonta verkkoa. Muistan hyvin tuon viimekesäisen mammuttikonsertin, jossa älypuhelimien avulla lähetettiin valokuvia ja videokuvaa verkon yli. Arvatkaas miten meille kävi? Data pimeni, maksua varmentavilla korteilla ei voitu suorittaa, sillä varmentavaa yhteyttä ei ollut ja voitte arvata, että asiakkaat olivat iloisia.

Kuten vanha kansa sanoo, niin: "Äly hoi, älä jätä". Opetetaanko nyt tiellä liikkujat liian helppoon elämään? Kyllä se auto vinkaisee, jos jotain on vialla. Kuten etu- ja takapenkiltä kuultuna on moni sanonut: "Puolet autoilijoista pitäisi laittaa uudelleen autokouluun.". Vai onko kyseessä monen tiellä liikkujan kohdalla vain puhdas, rehellinen itsekkyys?

Eläkeiän nosto

Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.