Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa

Pitkään olen katsellut median kirjoittelua meidän hallitusherroista ja jotenkin touhu yhdistyi tuohon vanhaan lauluun.

Ensin sorvattiin säästöjä budjettiin ja kun sovitut asiat eivät miellyttäneet niin Vahva Vasen nosti kytkintä hallituksesta. Hallituksessa päätettiin, ettei paikkoja täytetä, vaan pari heppua hoitaa ne siinä sivussa. Tosin homman hoitamiseen tarvitsi palkata useampi avustaja parille hepulle, joten ainakaan sillä rintamalla ei säästöjä saatu aikaiseksi. Toivottavasti avustajat ovat viisaampia kuin liikenne- ja kulttuuriministeri.

Seuraavaksi tuli eurovaali ja kas kummaa, kun sinne hinkui myös moni säästöjä sorvannut. Pääministeri Käteinenkin hamuaa komissaarin salkkua, ryssittyään ensin Suomen talouden. Huvittavaa on se, että hän on mediassa sanonut: " Suomen tilanne on nyt hyvä ja hallituksen tilanne hyvin kirkas.". Kunpa se olisi hyvä ja kirkas myös kansalaisille. No, pääministeri sitten päätti myös nostaa kytkintä. Kansallisen Sekoomuksen vuosikokouksessa päätetään uudesta pääministeristä, kun kerran valtapuolue on, niin omista joukoista löytynee kapteeni valtiolaivan ruoriin.

Kesä on puoluekokouksien aikaa. Lienee vesisateessa miellyttävämpi taivaltaa kuin paukkuvassa pakkasessa tai nilkkoja myöten loskassa laahustaessa. Kansallisen Sekoomuksen kokousta uhkasivat hieman hillitä Vahvan Vasemman militarisiipi. Tosin siitä uhkauksesta ei sen enempää ole kuulunut.

Urheilullinen Teletumppi valittiin ja onnellisena kertoi hän, että olo on kuin rokkitähdellä. No rokkikonserttiin valinnan jälkeen lähdettiin koko perheen voimin. Ei enää kiinnostanut EU-hommat, vaikka volyymivoittajana sinne uudelleen tulikin valituksi.

Asiaan!

Edellinen pääministeri Katainen, on onnistunut sekoittamaan ministeriensä kanssa koko Suomen talouden ja antoihan tuo EU:kin jo huomautuksen, että valtiolainan määrä on jo EU sopimuksen rajoilla. Veroja, verojen perään ja jonnekin ovat kaikki palvelut kadonneet eikä niihin rahaa enää ole. Etelä-Euroopan kriisimaille kyllä löytyi rahoitusta, mutta kotoiset kohteet ovat jääneet sitä vaille. Suuria ideoita tuli lukuisia ja niiden maksajina duunarit. Omaa ammattialaani tulivat koskemaan direktiivikoulutukset ja niistä minä maksan. Ammattialaltani ollaan poistamassa veroetuus, joten tulevaisuudessa herratkin pääsevät vintage-taksin kyytiin. Yrittäjän rooli erinäisine maksuineen rupeaa muistuttamaan jo venäläistä rulettia.

Nyt sitten valittiin uudeksi pääministeriksi Alexander Stubb ja olen sanalla sanoen kauhuissani. Varmasti hyvä ulkopolitiikassa, mutta sisäpolitiikan tuntemus on heikko ja heikkona pysyy eikä edes paljoa taida kiinnostaa. Ainoa varma asia on se, että tavallisen duunarin ja yrittäjän asema heikkenee. Lisäksi hän tulee nopeasti myymään meidät Eurooppaan, sillä hän on tuon hirviön vankkumaton kannattaja. Sitä hän ei tajua, ettei EU:sta voi tulla oikeaa liittovaltiota, koska yhteistä kieltä ei ole sekä etelän ja pohjoisen kulttuurierot ovat huimat.

Ei myöskään ilahduta pääministeri, joka avoimesti kannattaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Olen pitkään seurannut maahanmuuttajia ja valitettavasti sen mukana on tullut ilmiöitä, jotka eivät meidän kulttuurissa ole hyväksyttyjä. EU-jäsenyyden myötä olemme lisäksi saaneet ristiksemme Romanian, Irlannin, jne. romaanit ja rikostilastot kertovat omaa kieltään, ikävä kyllä. Lisäksi hän on myös vähemmistöryhmien oikeuksien asianajaja ja kuului europarlamentissa ryhmän varapuheenjohtajana. Ilmeisesti hän tulee sallimaan lasten silpomiset monikulttuurisuuden nimissä.

Kokoomuksen iskulauseena on nyt :" Kokoomus on aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi. Haluamme säilyttää hyvinvoinnin ja toivon paremmasta myös vaikeina aikoina.". Ainoa ongelma on vain se, että suomalaisella ei ole enää mahdollisuuksia, ei hyvinvointia ja toivo paremmasta on karannut jo kauas. Jatkuvat säästötalkoot, lisääntyvät verot, kauas karkaavat palvelut ja työpaikat, yt-neuvottelujen jälkeen ei useillakaan ole enää toivoa.

Nyt on ollut mediassa kirjoituksia asunnoista, jotka ovat arvottomia. Ne eivät ole enää mitään maaseudun puolittain romahtamispisteessä olevia rakennuksia vaan kaupungeissa olevia. Monesti arvonalennukseen on ollut syynä työpaikkojen katoaminen alueelta tai maahanmuuttajien gettoasuminen. Itse en ostaisi tai vuokraisi asuntoa alueelta, jossa ei kuule maamme virallisia kieliä.

Jotenkin tuntuu siltä, että uusi pääministerimme sopisi paremmin "kielinaisen" rinnalle pitämään show:ta, josta kukaan ei käsitä yhtään mitään, mutta yritys on kova.

Pirullinen piipitys

Ilahduin suunnattomasti lukiessani aamun aviisia. Aiheena olivat lukemattomat kodin ja työpaikan laitteet, jotka piipittää tavalla tai toisella. Äänillä on tarkoitus kiinnittää käyttäjän huomio laitteen ongelmatilanteisiin. Osa piippauksista on täysin hyödyttömiä. Nykyisin piippaa joka puolella ja yleensä useammin kuin kerran ja luvattoman usein ääni on hyvin voimakas.

Yksi esimerkki turhasta piippauksesta löytyi artikkelista eli mikroaaltouuni sanoo ping kun ateria on valmis. Pakastimestani ottamani Sveitsin pihvi ei merkkiäänen jälkeen välttämättä ole valmis syötäväksi, jos ohjelmavalitsin on jäänyt pakasteen sulatusohjelmalle. Tämä merkkiääni on hyödyllinen vain näkövammaiselle.

Hyödyllinen on palovaroittimen piipitys, mutta kun se piru piipittää myös muulle. Muutama päivä sitten keitin mehumaijalla kevään ensiantimia ja terävä, loputon ulvonta oli seurauksena olohuoneessa. Ei siis auttanut muu kuin irrottaa paristo. Saunatuvalta sen joutui poistamaan, sillä jo padanveden kuumentaminen sai sen ulvomaa. Tuotekehitys on jäänyt hieman puutteelliseksi oletan, vaikka tuo pakollinen onkin.

Toistuvat piipitykset ovat normaaleja nykyisissä autoissa ja niitä on joka lähtöön. Peruutustutkan merkkiääni on hyvä, mutta kun pöllyävä lumi tai rapa kun sen tukkii, niin viserrys on loputon ja se on pois kytkettävä, sillä eihän sitä kuuntele Erkkikään. Oman työautoni (ranskalainen, olen syytön sen valintaan) olen nimennyt Edith Piaf:ksi, koska sen viserrys on loputon. Kesärenkailla, jossa on kevytmetallivanteet, saan kuulla kolme rumaa piippausta ja auton messukenttä ilmoittaa ettei minulla ole renkaita (magneettinen monitorointi). Erilaiset merkkiäänet on myös siihen, että onko etu- vai takaovi auki tai konepelti ja takaluukku auki. Vielä hirveämpi on meteli, jos ajoneuvoa siirtää puoli autonmittaa ovi auki. Tunnustan myös rehellisesti, etten aina käytä vilkkua (ts. silloin kun en muita liikkujia näe kuin rusakon), sillä se vilkun ääni muistuttaa lähinnä äänensä juonutta könninkelloa. Huollossa osa äänistä saatiin hieman hiljaisemmaksi, mutta vain vähän. Työautostani onneksi on turvavyön hälytin kytketty pois, joka työautolleni sallitaan (liikennevalistuksen jakaminen aamuyön tunteina ei ole optio). Ajoin joskus työautona Volvoa ja sen turvavyön hälytin ulvoi loputtomasti ja nousevalla äänellä. Luojan kiitos se kytkettiin pois.

En tiedä näistä nykyisistä älypuhelimista, mutta perinteinen tietokone on siitä ihanteellinen, että saat valita äänenlajin ja minkälaiseen asiaan haluat merkkiäänen. Jotkut tykkäävät, että kuuluu ping kun olet saanut sähköpostia. Hieman saattaa ruveta rasittamaan, kun ping tulee joka lähtöön. Olet painanut väärää nappulaa, tallennetaanko varmasti, osta nyt hyvä ihminen uusi mustepatruuna, jne. Onneksi perinteissä tietokoneessa voit valita vaihtoehdon, että ääniä ei ole lainkaan. Meidän huushollissa on aina ollut yksi ensimmäisiä toimenpiteitä asennuksen jälkeen eli rasti ruutuun "Tapa äänet".

Professori Kaisa Väänänen-Vainio-Mattila sanoi kuitenkin hienosti: "Jos ääniä on kovin paljon, ne menettävät tehokkuutensa ja alkavat jopa ärsyttämään.". Itse inhoan kaikkia piipittäviä, visertäviä laitteita ja tämä on luonnollista, sillä entisessä ammatissa, vanhalla puolella soittokellojen ääni kytkettiin iltaisin pois klo 19 - 07 väliseksi ajaksi, mutta uudella puolella ei sitä voinut tehdä. Järjestelmä oli automaattinen ja yöksi katkesivat vain huone- ja käytävä äänet. Kanslioiden ja taukotilan laitteiden äänet jäivät ja samalle tasolle kuin päiväaikana ja ääni oli kova ja korkea. Yöaikana kilisivät myös ensiavun ovi- ja soittokellot. Päiväaikana oli muuta hälyä niin paljon, että soittokellojen ääni vaimeni hälyyn. Huomasin olevani yövuoron jälkeen levoton, keskittymiskyvytön ja rauhaton, kuten moni kollegakin. Väsytti, mutta saattoi mennä pari kolme tuntia siihen, että rauhoittui sen verran, että unenpäästä pääsi kiinni. Lopulta tein taskuvihkollani tilastollisen laskennan tukkimiehen kirjanpitoa tehden. Yhdeksän tunnin aikana tuli tilulililii 167 kertaa eli Elon lyhyen matematiikan mukaan noin joka kolmas minuutti.

Yhden asian professori kuitenkin unohti lääketieteen laitoksen professorilta kysyä eli kuulon väsymisestä eli ensiaskel kuulon vaurioitumiseen. Jatkuva korkea ääni aiheuttaa siis sen, että kuulo väsyy ääneen ja tällaiset rekisteriäänet työpäivän jälkeen ovat hukassa. Oletko huomannut, että puolisosi, työtoverisi, tms. on sinulle sanonut ärtyisästi työvuoron edetessä tai jälkeen, että älä huuda. Hämmästyneenä jäät tuijottamaan, että en minä mitään huuda. Korkeat, kovat äänet ovat näet kadonneet rekisteristä ja innoissasi, jos jotain selität, niin äänen korkeus nousee ja huudat, koska kuulosi ei enää käsittele korkeaa rekisteriä. Myöhemmin kuulon väsyminen johtaa kuulokynnyksen kapenemiseen ja lopulliseen kuulovaurioon, vaikka desibelimäärä ei edellytä kuulosuojainten käyttöä.

Professori lienee kokenut ja tutkinut ääniä. Artikkelissa mainittiin, että äänien säätöön pitäisi olla mahdollisuus. Työautossani on rokkikone hyvin hiljaisella ja kuulen silti biisit hyvin. Osa asiakkaista kysyy, miksi minulla ei ole radio päällä ja toinen osa sanoo jo alkutahdeista, mikä biisi on kyseessä. Kuulokynnys on myös yksilöllinen. Ajoneuvoissa sinä et voi vaikuttaa ääniin ja huoltokin vain vähän äänen voimakkuuteen. "Tapa äänet" toimintoa ei monessakaan laiteessa ole ja jos ymmärrät hieman ajoneuvotekniikasta ja kytket jonkun toiminnon pois, niin messukenttä tasan varmasti ilmoittaa, että ei siihen yhteyttä saa ja seurauksena uusi viserrys.

Kun merkkiääniä on joka lähtöön, niin jos ne eivät totaalisesti ärsytä, niin niihin lakataan kiinnittämästä huomiota. Nykyisin kuorma-autoissa ja busseissa on peruutuksen merkkiääni, mutta luvattoman moni silti kävelee, pyöräilee ja ajaa peruuttavan, piipittävän ajoneuvon taitse. Saman kohtalon ovat kokeneet merkkivalot eli suojateiden yhteydessä vilkkuu keltaista ja sinistä. Moni ei enää varo työkonetta (tosin toisilla majakka palaa koko työvuoron, ei silloin kun työkoneella olisi tarkoitus varoittaa poikkeavasta ja vaaraa aiheuttavasta toiminnosta) sekä hälytysajoneuvoista.

Herää kysymys siitä, että voidaanko 99 % äänistä poistaa? Valinnan vapaus, kyllä minä tiedän, että suuntavilkku on päällä, mutta äänestä huolimatta monella se jää vilkkumaan ja usein siihen suuntaan, johon ei olla edes menossa. Lyhyt merkkiääni olisi mielestäni optio eli piippaa vain kerran. Juu olen kuullut sen ja toimin, mutta kun viserrys on loputon, jaksanko enää välittää tai jopa kytken pois moisen.

Hälytysääni on usein ensiarvoisen tärkeä, mutta jos viserrystä ja piipitystä on liikaa, niin moniko enää välittää.

Äideistä pahin

Lapsuutta en nähdä mä saa. Hieman mä sain, eloa vain äidiltä mun...........

Mediassa on käsitelty laajasti erään naisen elämää ja viittä kuollutta pienokaista. Yksi on säästynyt. Lisäksi mediassa on ollut puhetta ja pulinaa pienien lapsien rääkkäyksestä. Sekin on jälleen uusioperheestä. Miten voimme pieniä auttaa?

Monesti on ollut kirjoituksia siitä, että pieni lapsi voi huonosti. Lastensuojelu ei tavallisesti ota asiakseen tarkastaa tilannetta, vaan odotetaan, että jotain tapahtuu. Kuten kirjoitin syyskuussa 2012 otsikolla Perheväkivalta, niin kävi ikävästi eli tyttölapsi tuli surmatuksi isän ja hänen elämänkumppaninsa toimesta. Mediassa keskusteltiin kovasti tyttölapsesta, joka samanlaisessa tilanteessa elävänä sai ravinnokseen vain puuroa ja olikin sitten jo pahoin aliravittu.

Lapsensurma on lieventävä asianhaara, jossa äiti voi saada lievän tuomion. Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi, näin sanoo rikoslaki. Kyllä, mutta viisi. Oikeusoppinut kertoi tapauksen johdosta, että on vallalla lynkkausmieliala. Itse ymmärrän kyllä yhden, mutta viisi on jo suunnitelmallista. Lynkkausta tai ei, mutta tuo nainen pitäisi tuomita viidestä murhasta, sillä kohtukuolema tai syntyneenä kuollut on samalle naiselle melkoinen mahdottomuus toistuvasti.

Salaa raskaana, onko se mahdollista? Itse asiassa on, sillä osalta naisista puutuu tyypilliset raskauden oireet. Toiset taas tietävät heti, että hedelmöitys on tapahtunut. Monesta naisesta ei edes näy raskaus päälle päin. Sanoihan äidilleni vanha kätilö: "Aioitteko pienokaista hankkia". Minä synnyin kolme viikkoa tuon lauseen jälkeen. Yllättäen media kertoi myös tuosta nunnan synnyttämästä, kun vatsakivut olivat kovia. On naisia, jotka eivät tiedä raskaudestaan ennen kuin synnytys lähtee käyntiin ja niitä naisia, jotka tietävät heti.

Viisi pienokaista jäi ilman lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Pakastimeen piilotettuna ja muutossa joutuvat pienet ihmistaimet säkkiin. Neuvolatoiminta on äideille vapaaehtoista. Olisiko siitä tehtävä pakollinen naiselle, joka on vielä lisääntymiskykyinen?

Vanhemmiksi pääsee kuka tahansa lisääntymiskykyinen. Kukaan ei poista sitä oikeutta. Saat perustaa perheen juuri siihen maailmaan jota edustat. Sijais- tai adoptioparien elämä syynätään vessanpönttöä myöten.

Jarrut viinarallille

Valtiovarainministeriö ei ole ilahtunut alkoholin tuonnista ulkomailta, vaan ryhtyi sitä jarruttamaan. Nyt on asetettu rajat: "Tuojan pitää toukokuun alusta lähtien pystyä todistamaan Tullille, että yli 10 litran lasti väkeviä tai yli 110 litran olutlasti tulee omaan käyttöön.". Aiemmin on tulli joutunut keksimään todisteita, ettei lasti voi olla pelkästään omaan käyttöön.

Hallitusneuvos Merja Sandell verohallinnosta kertoo, että mallia on haettu Iso-Britanniasta ja siellä alkoholin tuonti Ranskasta on vähentynyt huimasti. Ei yllätä tuo tieto, sillä alkoholin verotuksessa Iso-Britannia jään vain hieman Suomen alapuolelle.

Aiemmin vero oli alkoholijuoman hinnasta x %. 1980-luvun lopussa Suomen alkoholiverotus muuttui merkittävästi. Verotuksen tarkoituksena oli sekä kulutuksen haittojen torjunta (veneiden alla asustajathan saapuivat toreille, kun irtolaislaki oli kumottu) ja tehokas veronkeruumenetelmä. 2004 käännettiin koko homma päälaelleen eli suosittujen, miedoimpien alkoholijuomien absoluuttinen hinta nousi huimasti ja väkevämpiä alennettiin ja perusteluna matkustajatuonnin lisääntymisen ehkäisy. Moni toi Virosta lähes absoluuttista juotavaa. Tästä oli seurauksena se, että ryhdyttiin tuomaan miedot alkoholit matkalta ja tavallisesta lavakaupalla.

Viinarallin esiintuojaksi valjastettiin myös TV-ohjelma Satuhäät, jossa monessa jaksossa juhlajuomat haettiin Virosta. En pidä tätä yllätyksenä, sillä Suomen alkoholinhinnoin saa juhlapaikan, puvut ja mahdollisesti paljon muutakin.

Alkoholia on tehty jo ihmisen asuessa luolissa ja erilaiset päihteet ovat kiinteästi kuuluneet juhliin. Kautta aikojen on ollut näitä ihmisiä, joilla mopo karkaa käsistä pahanpäiväisesti ja päihteistä on tullut jokapäiväinen leipä. On juotu, popsittu sieniä ja keitetty "teetä". Näistä on lukuisia kuvauksia kirjallisuudesta, niin kerronnallinen kuin historiallinen kirjoitus.

Suora lainaus: "Sandell ei halua ottaa kantaa asiaan. Lakia valmistelevan neuvottelevan virkamiehen Tanja Nurmen mukaan asia on mahdoton kirjoittaa lakiin.". Eipä yllätä, sillä on verrattain epäselvää millaista näyttöä omasta käytöstä tullille tulee esittää ja luonnollisesti tulli saa itse päättää ja jälleen kerran saamme järjettömän päätöksen.

Miksi tuoda ulkomailta, kun myymälöitä Suomessa riittää? Ainoa syy on hinta. Moni haluaa juhlistaa juhlansa, mutta kun YT-neuvottelujen jälkeen ei duunia ole ja rahat vähissä, niin mitä teet. Lautoille ja laivoille liput ovat vielä toistaiseksi halpoja ja taxfree ostoksista saat vielä ilmaislipun, toistaiseksi. Oman auton vienti laivaille tai lautalle on vielä edullista. Saas nähdä koska veroherrat keksivät verottaa tämänkin. Tosin heidänkin ruokapöydässään maksavat paljon, paljon enemmän etelän hedelmät, oliivit, jne.

Joskos hallituksen herrat ja rouvat miettisivät verotulojen kertymää ja alentaisivat veroja ja täten ostaisimme Suomesta alkoholituotteet, mutta ei............

Kyllä tuomme ulkomailta, sillä loistava ranskalainen pöytäviini ei ole edes Alkon listoilla. Viime keväänä olisin tuota laivalta saanut erikoistarjouksen 10.90 € litran pullo. Ainoa vaan on se, että maasta muunlaisesta saan tuota viiniä kuusi litran pulloa hintaan 7,90 € eli koko laatikon. Olutlaatikko III olutta maksaa kaupassa (24 tölkkiä) tarjouksessa noin 24 €, sama IV on Alkossa jo liki viisikymppiä. Virossa kolmoslaatikko on hieman reilun kympin, mutta maasta toisesta saat neloslaatikon kahdeksalla eurolla ja valikoima on laaja. Suosikki viskimme on Alkon listoilla, mutta liki satasen pullo, ulkomailta tuotuna noin kolmannes.

En yhtään epäile, että osa myös polttelee kotona ja pois alkoholinkulutuksesta ovat viininvalmistajat. Jos heillä taitoa ja huolellisuutta riittää niin väkevää viiniä saa halvalla tehtyä, etenkin oman maan antimista.

Nyt herää myös pieni epäilys, että tulevalla lailla poljetaan hieman EU:n varpaille. No onneksi ovat oikeusasteet, joissa tämäkin voitaneen ratkaista.

Juhlia on kesäaikana paljon. Juhlissa on lapsia ja autoilijoita, mutta myös heitä, jotka eivät nauti alkoholia lainkaan. Teetkö juomilla heistä silmätikkuja ja pilan kohteita? Monesti on ollut ikävä katsoa lasten tarjottavia. Typerä muovimuki ja vielä likaisen värinen, juomana pahimmillaan vedellä laimennettu limonadi.  Myös lapsi on juhlassa juhlavieras ja täten arvostettava. Kuten myös kuljettaja ja alkoholia nauttimaton. Monista juomista saa myös alkoholittoman version ja ne voidaan erotella lasein tai laseihin asetettujen koristeiden avulla. Itse muistelen lämmöllä nuoruuteni ravintolaa, jossa meille kuskeille oli parikymmentä alkoholitonta drinkkiä ja erittäin näyttävän näköisiä.

Oikea vai väärä firma laskuttaa

Tämän vuoden aikana on uutisissa usein ollut kirjoituksia erinäisistä huijauksista, jotka ovat koskeneet niin yksityistä ihmistä kuin yrityksiäkin. Nyt ovat huijarit ottaneet käyttöönsä kaikki laillisetkin kanavat. Hieman alkaa epäilyttämään avata postiakaan, sillä huijaukset ovat oikean näköisiä.

Ensialkuun huijarit soittivat ja kauppasivat jotain. Vaikka olit sanonut, että et tilaa, ei kiinnosta, tms., niin sait laskun kotiin palvelusta, tuotteesta, tms., jota et ole tilannut. Tämänkaltainen toiminta jäi pian pois, sillä useat ryhtyivät äänittämään puheluita ja sen perustella oli helppo tehdä rikosilmoitus huijauksesta.

Siirryttiin tekemään oikea lasku. Äimän käkenä jäit sitä katsomaan. Et ole yrityksestä kuullutkaan ja sinua laskutetaan jostain palvelusta, tuotteesta, tms. Yritäpä ottaa yhteyttä laskuttajaan. Sähköpostiosoite on vain info@firma.com ja kuten tunnettua, et siltä vastausta saa koskaan. Soitto asiakaspalveluun maksaa maltaita minuutilta ja usein siellä on vain nauhoitettu tiedote. Tiedote muistuttaa tavallisen yrityksen/viraston nauhoitetta: "Palvelussamme on ruuhkaa, odottakaa sulkematta puhelinta, vastaamme mahdollisimman pian.". Saat samanaikaisesti sydän- ja aivoinfarktin kun näet puhelinoperaattorisi lähettämän laskun.

Nyt on valtionjohtoinen posti ja perintätoimistot valjastettu huijaukseen. Posti tuo kotiisi kirjeen perintätoimistolta, jossa kerrotaan, että et ole jotain laskua maksanut. Sanamuoto on samanlainen kuin perintätoimistoilla eli uhkaus luottotietojen menetykseen, jos laskua ei makseta. Yllättäen myös Patentti- ja rekisterihallitus on valjastettu huijareiden välikädeksi, sillä laskusta löytyy voimassa oleva Y-tunnus.

Hetken aikaa sait viestin Itellalta tai tullilta. Nyt viesti tulee perintäpalvelulta, jota ei edes oikeasti ole olemassakaan. Tyypillistä näille viesteille on se, että sivulle on kirjauduttava verkkopankkitunnuksin ja osin ne ovat päätyneet huijareiden käsiin. Yksityinen kansalainen tai yritys on menettänyt rahojaan.

Poliisi ei enää pysty mitään tekemään, sillä eihän heitä juuri enää ole kuin hoitamaan kurkunleikkauskeikat. Patentti- ja rekisterihallitus ei tee muuta kuin ottaa yrityksen perustamisilmoituksen vastaan ja kirjaa sen järjestelmäänsä. Kun ketku kiinni ehkä saadaan ja Y-tunnus lakkautetaan, niin ei mene kauaa, kun ketku uuden Y-tunnuksen saa. Pankit avaavat yritykselle tilit, joten lasku näyttää oikealta, kaikin puolin.

Eräänä päivänä naamakirjassa oli erään yrittäjäystävän kirjoitus koskien kappaletta kolme. Kolme päivää sen jälkeen sain samanlaisen laskun. Ystävä kertoi, että soita poliisille ja minä soitin. Poliisi kertoi, että pistäkää sana kiertämään, jotta mahdollisimman moni soittaisi ja siten saataisiin riittävästi näyttöä huijauksesta. Laskun saatuani olin ensin äimän käkenä, sillä viitteenä olin minä ja aiheena sopimuksen purku. Firmasta ei ole kukaan ollut yhteydessä minuun. Hupaisaa tästä tekee se, että ei taida tietää Intrum Justitia, että sen aputoiminimi IJ Maksuvalvonta löytyy laskusta. Vai tietääkö?

Arkistojen salat

Ennen vanhaan oli oikeita arkistoja, joissa oli paljon mappeja ja niissä hirmuisesti paperia, joissa tietoa aiheesta jos toisesta. Kuten rikosoikeuden uutisoinneista olemme saaneet lukea, on asiakirjat saatettu julistaa salaiseksi. Vaati paljon aikaa, vaivaa ja viekkautta poistaa itselle epäedullinen asiakirja.

Toisin on tänään. Internetin ihmeelliseen maailmaan päätyy melkein kaikki ja siellä pysyy. Enää ei ole salaista vaan kaikki on julkista. Hakupalvelut ovat helppoja käyttää, mutta niitä ei kukaan päivitä. Tein juuri haun kotikuntani maistraatista ja yhä löytyy sen osoite X-tori 1. Tosin tuo maistraatti poistui täältä jo yli viisi vuotta sitten. Itse olen alkanut turvautua perinteiseen painettuun puhelinluetteloon, jossa tiedot ovat ajan tasalla. Hakupalveluissa yritykselle saattaa löytyä useita puhelinnumeroita ja kun niihin soittaa, niin sieltä vastaa joku vallan toinen tai operaattori ilmoittaa kohteliaasti, että numerovalintasi on virheellinen.

Internetissä on lukuisia sovelluksia, joihin kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa. Otetaan nyt tuo youtube, johon on ladattu musiikin lisäksi ihmisten tapahtumia. Otetaan nyt esimerkiksi tuo koulussa tapahtunut järjestyksen pito, jossa oppilaan ja opettajan välille syntyi pieni käsirysy. Joku sen nettiin tuuppasi ja siellä pysyy. Haluaako tuo oppilas nähdä tuon tilanteen vielä kolmikymppisenä? Hakukoneissa nämäkin säilyvät ikuisesti.

Hieman ilahtuneena luin tuon espanjalaismiehen oikeustaistelusta hakukonejättiä vastaan. Miehen omaisuutta oli takavarikoitu ja huutokaupattu velkojen vuoksi ja tapauksesta oli kirjoittanut paikallinen aviisi. Jos nimensä kirjoitti hakukoneelle, niin tuo lehden artikkeli tuli myös esille. Hän halusi sen poistettavaksi, Espanjan tietoturvaviranomainen päätti kuitenkin, ettei lehden tarvinnut poistaa miehen tietoja, koska ne oli laillisesti julkaistu. Tosin hakukonejätti velvoitettiin poistamaan linkki. Asia sai ratkaisun EU:n tuomioistuimessa, jossa todettiin: "hakukoneen ylläpitäjä on tietyin edellytyksin velvollinen poistamaan linkit sivuihin, jotka löytyvät hakutuloksista, kun kyseiset tiedot eivät ole asianmukaisia tai ne eivät enää ole olennaisia."

Päätös on poikinut laajaa keskustelua puolesta ja vastaan. Ymmärrän hyvin tuon espanjalaismiehen toiveen. Kaksikymmentä viisi vuotta sitten tapahtunut asia ja yhä julkinen. Elämä ja elämäntilanne on hänen kohdallaan varmasti muuttunut aivan toiseksi. Nuorena tulee tehtyä töppäyksiä, jotka haluaisi unohtaa, mutta hakukoneista ne putkahtavat esiin, jos ne on uutisoitu tai tubetettu. Tuollainen vanha, epäolennainen tieto voi maksaa työpaikanhaun. Kyllä, työnantajat katsovat myös hakukoneita ja jos löytyy epäedullista, ei tule valituksi.

Uutisiin tulee usein isoilla otsikoilla pieniäkin tapahtumia ja internetin aikana heti. Ei ole tavallista, että uutisessa on teksti: "Juuri nyt". Pyydetään myös lukijakuvaa, jos olit tapahtumapaikalla. Media osaa poistaa lukijakuvasta arimmat, mutta kun kuvaaja heittää sen naamakirjaansa tai muuhun sovellukseen, niin kaikki on nähtävissä. Saattaapa kuvaaja kertoa tapahtumasta laajemminkin ja ei ole yllättävää, että tällainen hakukoneesta löytyy.

Ikävä kyllä oli lukea Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies Niilo Jääskisen kommentti, että EU:n kansalaisella ei ole oikeutta tulla unohdetuksi. Miksi ei? Jos katsot yllä olevia kappaleita, niin ymmärtänet varmaan, miksi tuosta kommentista olin surullinen. Miksi kaiken pitää olla julkista? Maksuhäiriömerkintä vuosien takaa voi estää monta asiaa ja merkintä ei enää ole ajankohtainen. Konkurssimerkintä ei vanhene koskaan. Entä rikos? Isoin otsikoin on sinua syytetty, mutta myöhemmin todettu, että et ole ollut siellä päinkään, mutta uutista siitä ei näy. Löydyt kylläkin yhä rikoksesta syytettynä. Tähän julkisuuteen et voi itse vaikuttaa paljoakaan vaan ne löytyvät viranomaispäätöksistä ynnä uutisista ja maksamalla saat henkilön luottotiedot ja rikosmerkinnät esille.

Nyt kuitenkin käsiteltiin vain yksilön löytyminen hakukoneesta. Tuomioistuimen päätös oli melkoisen ympäripyöreä eli milloin tieto ei ole ajankohtainen. Tämä asia on melkoisesti veteen piirretty viiva. Milloin tieto on edesmennyttä? Tämän voi yksilö päättää, mutta yritys tai yhdistys ei, joten nämä väärät tiedot tulevat yhä löytymään.

Lisäksi pyyntö täytyy tehdä itse. Tämä on ymmärrettävää, sillä tunnemme nuo hakemistopalvelut, jotka markkinoivat palveluitaan soittamalla ja varmistavat siten, että tiedot ovat ajan tasalla. Seuraavaksi postiluukusta kolahtaa iso lasku palvelusta, jota et tiennyt edes tilanneeksi. Tosin tämä koskee yrityksiä ja yhteisöjä. Kuitenkin näistä on uutisoitu laajasti, joten varmasti suurin osa ihmisistä ryhtyisi epäilemään soittajan aikeita.

Tätä asiaa kun mietin, niin tajusin, että hakukoneesta en pääse pois edes kuoltuani. Viranomaisrekistereistä kyllä, mutta hakukoneista en. Tästä päästään hyvin kaksipiippuiseen asiaan ja siitä ei ole vielä ennakkopäätöstä. Ennen vanhaan luurangot pysyivät pääsääntöisesti kaapissa ja kun sukupolvet vaihtuivat, niin sinne ne jäivät. Ihmisen arvot ja asenteet eivät ole samat kuin edellisen polven. Voiko perikunta poistattaa tiedot, jotka hakukoneesta löytyvät ja tuntuvat heille epäedullisilta? Jos ajattelen puhtaasti itseäni, niin lähiperikuntaa minulla ei ole. Jos huomenna olisin edesmennyt, niin voisiko joku läheisistäni ottaa nokkiinsa kirjoituksistani ja vaatia ne poistettavaksi. Onhan tämäkin sähköpostin takana vaikka en nimelläni esiinnykään. Intohimoiselle sukututkijalle tai aikalaiskirjoituksia tekevälle tämä saattaisi olla aarreaitta.

Direktiivi työt vei

Eilisaamun aviisin yleisönosastossa oli kirjoitus otsikolla: "Kuorma-auton ajokortti ei tuo kesätöitä.". Nuori oli yrittänyt hakea kesätöitä ja hakemuksia oli lähetetty lukemattomia, ilman tulosta. Viimekesänä nuori oli saanut ajaa kuormia, mutta nyt se ei enää onnistunut. Direktiivit pitää suorittaa ja autokoulut eivät niitä tarjonneet. Ainoa tarjoaja oli JAKK-kurssikeskus alueellaan ja hinta 2400 euroa (suora lainaus mediasta). Jo C-kortin suorittaminen on arvokasta ja sitten pitäisi suorittaa euroja X, jotta sillä voisi muutaman pennin ansaita.

Olen useissa kirjoituksissani kritisoinut nykyistä tahtia koulutusuudistuksissa, joiden vuoksi syntynyt ryhmiä, jotka lainsäädännön nojalla eivät voi tointansa hoitaa, sillä pätevyystodistus puuttuu ja sen hinta on usein hyvin korkea. Lisäksi on syntynyt ryhmiä, joiden olisi suoritettava vuosien lisäopiskelu, jotta voisi täydentävän koulutuksen hankkia. Direktiivikoulutuksen voi vielä vähentää verotuksessa ammatillisena täydennyskoulutuksena, joka on lakiin perustuva, mutta epäilen, ettei vähennysoikeus ole enää jatkossa mahdollinen. Ainoa tasa-arvo meillä taitaa olla sukupuolisuhteissa.

Näitä direktiivejä ei EU ole säätänyt, vaan ne ovat kansallisia. Omaa ammattikuntaani tuo myös koskee eli joka viides vuosi käyn kuuntelemassa itsestään selvyyksiä (XXX euroa) ja saan todistuksen, jonka vien viranomaiselle parin passikuvan kera (XX euroa) ja saadakseni luvan jatkaa työtäni (XX euroa). Yksi kerta ei edes riitä, vaan saman kierroksen joudun tekemään joka viides vuosi ja tuskin hinta alenee.

Raskaan kaluston kouluttajina taitaa olla henkilöitä, jotka kuuntelevat Matti Eskon rekkavuodatuksia ja opetus sen mukaista. Kouluihin on hankittu uusia "automaattivaihteisia" ajoneuvoja ja tavallista on se, että uusi kuljettaja ei osaa manuaalia käyttää. Tässä kohtaa en puhu autokoulujen C-kortista vaan em. mainitun kurssikeskuksen opeista. Kuljetusliikkeiltä päättyi opetuksen antaminen ja täten jäi historiaan hiljaisen tiedon siirto. Kuten tunnettua on, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.

Kurssikeskusten opettajat eivät myöskään tunne alan lainsäädäntöä, joten opiskelija ei siitä tietoa saa. Tässä kohtaa täytyy muista Juice Leskisen laulun sanat: "Ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Ne jotka ei ryhtyy opettamaan.". Jos ei osaa, niin on helppoa kertoa asiat kurssi- tai koulutusmateriaalin pohjalta. Itseäni järkytti tieto, että oppilaalle ei ollut kerrottu CMR asiakirjan todellisuutta. Kun on ottanut kuljetuksen hoidettavakseen, niin hän on vastuussa kuljetuksesta niin kauan kuin vastaanottaja allekirjoituksella vahvistaa lähetyksen vastaanotetuksi.

Maamme lainsäätäjät ovat laatineet lakeja, jotka saattavat tavallisen kansalaisen eriarvoiseen tilanteeseen. Monessa ammatissa vaaditaan yhä enemmän todistuksia, jotta työn saat suorittaa. Toisin on kuitenkin virkamiesten kohdalla eli koulutuksesta viis, kunhan puolueen jäsenkirja on oikea, niin homma aukeaa. Otetaan nyt esimerkkinä taannoinen liikenneministerimme, joka oli koulutukseltaan laborantti ja liikenteen selvitysmies rakennusinsinööri.

Mistä saataisiin hallitusneuvos, joka lopettaisi tämän epätasa-arvon? Kuten aiemmin kirjoitin, niin aikuislukioon en pääse (kansa- ja kansalaiskoulu), sillä opintoja ei enää rinnasteta vaikka oppikirjat olivat samat. Saman ovat kokeneet myös opistolaiset. Jos direktiivien itsestään selvyyksiä et käy kuuntelemassa ja siitä todistusta saa, niin työt loppuu tai et niitä alkuunkaan saa.

Mistä pirusta minä saan kuljettajan, joka on saanut oppia? Kalloon on taottu rahdin lämpötila, ajo- ja lepoaikalainsäädäntö (ihan syvältä), tullisäännöt tai peräti ketjujen päälle asennus.

Kummitteleeko vieläkin tämä Konginkangas? Ajo-olosuhteet huonot. Vain yksi artikkeli kertoi, ettei linja-auton kuljettaja voinut ajaa reittiä ilman lepoa.

Ammattiliikenne, niin henkilö-, kuin raskaassa liikenteessä on tehty todella hankalaksi ja sitten vielä nuo direktiivikoulutukset. Näitä ei ne vähät liikenteenvalvojamme (LP lakkautettu ja poliiseilla ei ole enää aikaa kuin kurkunleikkauskeikkoihin) eivät edes valvo, sillä määräykset ovat erilaiset. Voitaisiinko vaatia myös ulkomaalaisilta kuljettajilta pätevyys todistus vai menisikö sekin rasismin piikkiin. Tunnetuin on nuo itäplogin maiden ADR-luvat, jotka ovat vain paperia ja rahalla ostetut.