Katse karvoihin

Taasen jaksaa median kirjoitukset hämmästyttää. Aiheen otsakkeena oli: "Karvojenpoistosta tuli pikkutyttöjen trendi". Onko oikeasti ihmisiltä kadonnut tajunta ihmisen kehityskaaresta?  Vai tuleeko käsitys pornografian esityksistä tai islamin naisten puhtauskäsitteistä? Oli oikeasti mielenkiitosta lukea tuon artikkelin yksi lause: " Erästä tyttöä oli kutsuttu pöllöksi, kun hänen kulmakarvojensa välissä oli kasvanut tummia karvoja.". Pojille siis ihokarvojen kasvu on luonnollista, mutta tytöille ei.

Tytöt ovat siis alkaneet poistaa ihokarvojaan heti kun ne alkavat ilmaantumaan, joka on merkki naiseksi kasvamisesta. Murrosikä muuttaa vartaloa ja havahduttaa lapsen ulkonäkötekijöihin sekä haluun olla edustava. Jokainen syntyvä lapsi saa itselleen perintönä geenipaletin, joka on muodostunut kolmen edellisen polven geenipaletista. Lapsen synnyttyä lähdetään yleisesti katselemaan, ketä hän muistuttaa. Isin nenä, vaarin korvat ja äidin silmät. Geenipaletin mukana tulee myös karvoitus eli toisilla se on olematonta ja toisilla runsasta ja kaikkea siltä väliltä.

Onko tämä ihokarvojenpoistovillitys yritys olla vielä lapsi? Lapsi joka ei saanut olla lapsi. Onhan näitä nähty jo kauan Amerikassa, jossa on ollut viimeisen päälle olevia lapsimalleja ja koulutus on raakaa. Eikö lapsen pitäisi olla lapsi ja eikö nuorelle kerrota enää kasvusta ja kehityksestä? Tuleeko oikeasti poikien naismalli ja sitä kautta seksuaalisuus pornoleffoista?

Ihokarvojen poisto ei ole kivutonta ja niiden takaisin kasvaessa ihon kutina on voimakasta. Artikkelissa äiti toteaakin: " Koska se sattuu, pidän häntä aina kädestä.". Lapsi pitää tätä kuitenkin vaivan arvoisena. Herääkin kysymys siitä, että kuinka paljon tällaisen toiminnan takia on hoidettu ihon ja karvatuppien tulehduksia?

Jos äiti lähtee mukaan tällaiseen, niin onkohan äidilläkään naiseus hallussa. Vai onko senkin malli haettu pornoleffoista?

Jos pojat lähtevät pilkkaamaan tyttöjä karvankasvusta, niin pitäisikö tyttöjen luoda sääliviä katseita poikiin, joilla karvankasvu geenipaletin vuoksi on olematonta, vain muutama haiven leuassa ja rinta sileä kuin vastasyntyneellä.

Ei ole miestä/poikaa tai naista/tyttöä karvoihin katsottava, vaan se mikä toiminta on muodostunut korvien väliin. Ystävällinen ja kohtelias käytös ovat tärkeämpiä kuin yksikään karva.

Energiatodistus

Lueskelin taasen päivän aviisia ja aihe oli siellä esillä. Loppupeleissä jäi täysin arvoitukseksi sen kriteerit. Luinpa vielä tuon lainkin ja yhtä ympäri pyöreä sekin oli. Kuitenkin tuon perusperiaatteena on mitata, paljonko energiaa ko. talo/taloyhtiö käyttää ja mittarina näyttäisi olevan kilowatit. Lämmityskulut kiinteistössä on pääsääntöisesti muuttumattomat, mutta yksi kuumaverinen taloyhtiössä nostaa lukemia pitäessään ikkunaa auki läpi vuoden. No, siitä, kuka on todistuksen antaja ja mikä on hänen pätevyytensä on ihan omat teoriansa. Taloyhtiöissä se on hallituksen puheenjohtaja ja hän voi olla ammatiltaan ihan mitä tahansa.

Meillä on tehty siis oikein laki ja kupongin voi antaa kuka vaan. Menee hieman yli minun oikeustajun. Itse asun omakotitalossa, mutta mietin paljon taloyhtiöissä asuvia. Onko todistus todella pätevä, jos hallituksen puheenjohtajana on vanha kansakoulun opettaja tai parturi-kampaaja (anteiksi, ammatit ovat tuulesta temmattuja). Lakia on myös tarkoitus laajentaa koskemaan yhä vanhempia asuntoja.

Suora lainaus laista: " Erillisen energiatodistuksen liitteenä tulee antaa suosituksia rakennuksen energiatehokkuuden parantamiseksi.". Muutama päivä sitten oli päivän lehdessä kirjoitus vanhasta talosta, joka oli peruskorjattu 2000-luvulla ja talosta oli tullut homepesä. Talo oli maalattu lateksilla umpeen ja sisällä lasikuitutapetit. Hengittänyt ei poloinen enää. Presidenttiemme kesäasunto Kultaranta oli myös tuhoutumassa. Vanha rakennus ja muovia muovin perään. Keittiö siellä oli muistaakseni pahimmassa kunnossa. Kaikki vain energian säästämiseksi lämmityksessä. Näin on tapahtunut monessa vanhassa rakennuksessa ja näitä hometaloja on paljon.

Montako pistettä energiatehokkuudesta saa uusi talo, jossa eristeet (nykyrakentamistyylillä) ovat vetäneet vettä, pölyä, ym. kiitettävästi useiden kuukausien ajan. Entäpä vanha lautataloni, jossa saha- ja kutterinpurut ovat kuivia. Kaukolämpö saa pisteitä, suora sähkölämmitys ei ja siitäkin kiistellään, millä sähkö on tuotettu eli saako tuulivoimasähkö enemmän pisteitä kuin turvesähkö. Entäpä kun meillä on käytössä puulämmitys, joka on uusiutuvaa energiaa vai laskeeko pisteitä pienhiukkaset. Mitataanko puulämmityksessä vuodessa käytettävien halkojen määrä vai miten uusiutuvan energian käyttö mitataan? Onko rivitalo A-luokassa, kun kaikkiin asuntoihin on hankittu takka ja talo pitää lämpönsä kuin seula? En tiedä mitä materiaalia on eristeet tänä päivänä, mutta usein suositaan orgaanisia kuituja. Vettä kun sellainen saa, se alkaa lahota ja sen seurauksena kutistua. Onko tällaisella eristeellä vuorattu talo, nykyrakentamisella enää 20 vuoden kuluttua edes Ö-luokassa?

Kun asuntoa, oli se sitten omakoti- rivitalo- tai kerrostalo, remontoidaan energian säästön nimissä, niin katsoisin, että pitäisi antaa myös selkeät määräykset käytettävien materiaalien laadusta. Onko vanhaan puutaloon syytä lykätä muovia muovin perään ja tukkia luonnollinen ilmankierto. Joo, tiedetään tämä vanha lausunto, vetää ovista ja ikkunoita. Siitä huolimatta, remontoimattomissa vanhoissa taloissa elää terveitä ihmisiä. Olisiko asetettava myös vaatimukset rakennettaville taloille, ettei villat ole ulkona vettymässä ja vesitöissä ei hutiloida?

Energiatodistusta ei tarvita mm. kirkoilta. Jihuu, huonosti korjatussa kirkossa saa väki käydä ja työntekijät voida huonosti ja kun se on vielä museoviranomaisten suojassa, niin kaikki on kunnossa.

Takavuosina on esitetty kodin remonttikirjaa. Tämä oli loistava idea, mutta toteutus huono. Kirjan oli netissä ja yritin siitä itsekin tehdä soveltuvaa, mutta ei onnistunut. Ostin talon 1988 ja kirjassa oli mm. teksti, mikä on alkuperäinen maali ulkoseinissä. Miten voisin vastata, sillä talo on rakennettu vuosikymmeniä ennen syntymääni ja on vanhempi kuin omat vanhempani. Ikkunan pokia kunnostaessani havaitsin ne lyijynvalkoisella pohjamaalatut. Kysyttiin myös arkkitehtiä lvi-suunnittelijaa. Kuka lienee Klubi-askin kylkeen raaputtanut, putkista ei ole tietoa kuin kuuman veden osalta ja sen suunnittelin itse. Kirjassa oli myös kohta maaperästä. Ok, sen tiedän, että se on savimaa. Tyhjä tontti alueelta rakennettiin ja meille naapureille tuli tulvaongelma keväisin, kun vanha puinen salaojaputki rikottiin. No, perustukset ovat roudan rikkomat olleet jo 40-luvulta. Muuten meidän vanhasta talosta, jota en pidä pahana syöppönä. Seitsemän tulisijaa, lämmintä tilaa noin 110 neliötä, vuodessa 20 kuutiota puuta (sisältäen kesän grillaukset + erinäiset saunaillat, sillä saunan kuuma vesi on puilla). Suurin sähkön haukkaaja on lämminvesivaraaja ja sähköä menee vuodessa noin 2500 kWh.

Herääkin kysymyksiä tuon lain kohdalla. Miten se saadaan yhtenäiseksi, kun taloja ja eristeitä on erilaisia ja eri aikakausilta sekä remontintekijöitä on ollut joka lähtöön?  Kuka on pätevä todistuksen antaja ja kuinka se määritellään? Tiedämme rakennusvalvonnan virkamiehet, jotka yhdelle sallivat yhtä ja toista ja toiselta kieltävät kaikki (viitaten autokatsastus). Jos kerran energiaa pitää säästää, niin kai me koko kortteli saadaan pystyttää tuulivoimala pihaamme? Kun tämä on EU:n direktiivien pohjalta, niin saneleeko jälleen lämpöinen etelä lait kylmälle pohjolalle? Jos näin on, niin saa Kreikka ym. lämpöisen maiden väki maksaa meille ylimääräisistä eristeistä ja ikkunatiivisteistä. Näyttää siltä, että tämä on uusi rahasampo valtiolle, kuten oli kiinteistöverokin ja kaikki vain EU:n direktiivien vuoksi. Sanoisin tätä huijaukseksi.

Älä aja päälle 2012

On taas se vuodenaika, jolloin ko. mainokset ilmestyvät lehtiin ja tienvarsille eli koulut alkavat. Lehtien yleisönosastokirjoituksissa aihe muistetaan myös mainita. Nythän on otsikoissa ollut toistuvasti suojatieonnettomuudet, autoilijoiden piittaamattomuus suojateistä, jne.

Kuten jo vuosi sitten totesin, on tämä kampanja täysin turha ja aikansa elänyt, sillä harva jalankulkija piittaa liikennesäännöistä puolen punaisen puupennin vertaa. Tämä näkyi aivan loistavasti muutama päivä sitten, kun suuri joukko kansalaisia vaelsi ulkoilmakonserttiin. Ne vaeltajat, jotka suojatietä käyttivät, veisasivat viis liikenteen ohjaukseen käytetyistä valoista. Meidän autoilijoiden piti antaa heille kulkemisen vapaus ja pitkiä ajoneuvoletkoja syntyi, kun jalankulkijoiden toimesta pääsi liikkeelle vain yksi tai kaksi autoa. Samoin kuin sille vaeltajalaumalle, jotka katsoivat itselleen parhaan ylityspaikan. Koska oli iso tilaisuus, oli poliiseja paikalla pilvin pimein, mutta jalankulkijoiden sääntörikkomuksien kohdalla, he autuaasti ummistivat silmänsä. Asiasta kollegojen kanssa keskusteluissa huomasi melkoista kritiikkiä, niin jalankulkijoita kuin poliisiakin kohtaan. Yksi kylläkin väläytti loistavan ajatuksen eli jos liikennevalot olisi alueelta kytketty pois ja poliisikoululaiset pistetty liikenteenohjaukseen. Olisi varmaan vältytty monelta läheltä piti tilanteelta ynnä torvien soimiselta ja sormien nostolta.

Kuudetta vuotta olen tienpäällä ja ikävä kyllä, iso osa paikallislehdessä kerrotuista suojatieonnettomuuksista ovat todellisuudessa tapahtuneet sen ulkopuolella ja tavallisemmin useita metrejä sen ulkopuolella. Täten suojatieonnettomuuden määritelmäksi on tullut, että horisontissa on nähtävissä suojatien merkki.

Olisiko syytä panna ihmisille kertausharjoitus liikennesäännöistä? Katselin tuossa yhtenä päivänä, kun äiti otti lasta kädestä kiinni ja vei lapsen suojatielle, mutta jalankulkijan valot olivat punaiset (ei vaihtumassa eli vilkulla, vaan totaalisen punaiset). Näin myös kuinka suojatien ulkopuolelle tuuppasi isä rattaat ja pikkuisensa ja likeltä liippasi, etteivät autojen alle jääneet.

Toki olen havainnut, että on myös autoilijoita (etenkin nuoria), joilla säännöt ovat todella hukassa. Joskus sitä oikein miettii, että millä he ovat ajokortin ylipäätään saaneet.

Nyt on korkea aika vanhemmat ottaa itseään niskasta kiinni. Lapsenne ovat astumassa taas koulutielle. Onko säännöt kotona kerrattu ja osaatko ja toteutatko niitä itse? Näytätkö toiminnallasi lapsellesi vain huonoja esimerkkejä? Muistakaa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tänä kesänä saatiin tilastoihin ensimmäinen kuolemaan johtanut mopoautokolari. Toivon hartaasti, että se olisi viimeinen, mutta kun katselee lapsia sen ohjaimissa, epäilen pahasti, että seuraava vaanii jo nurkan takana. Pienet eka- ja tokaluokkalaiset saapuvat teille jälleen. Mopoauto kanta jatkaa kasvuaan. Tiedämme myös, että nuori saadakseen jotain toimii kuin oppikirjan sivulta, mutta toiminta muuttuu heti sen saavuttaessaan.

Poliisi tarkkailee autoliikennettä koulujen alkaessa. Ikävä kyllä, olen huomannut monen poliisin jättävän huomioimatta lasten ja nuorten liikennekäyttäytymisen. Maijan penkillä on varmaan mukavat istuimet, tutkaa tuijotellen.

Nyt ryhtiliike kaikilta liikennekäyttäytymiseen.

Direktiivikoulutus

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa ammattikuljettajien täydennyskoulutuksista eli ns. direktiivikoulutuksista. Vuoteen 2014 on jokaisella ammattikuljettajalla oltava koulutus käytynä tai lisenssit umpeutuvat.

Itse yritin selvittää, mitä tämä koulutus pitää sisällään, mutta iskin päätäni petäjään. Erilaiset säädökset antoivat vain viitteitä sisällöstä. Trafin sivuilta löytyi hilpeää tietoa eli sisällön on oltava VNa 825/2009 §2 oppiaineluettelon mukainen. Lueskelin tuon luettelon läpi ja itselleni se ei sisältänyt mitään uutta tutkittavaa. Lisäksi Trafin sivuilla pyydetään kouluttajaa kertomaan  järjestämänsä kurssin tavoite ja käytettävät opetusmenetelmät sekä annettava kuvaava nimi koulutusohjelmalle. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi myös alani direktiivikoulutukseen loistava täydennys eli jatkokoulutus on myös oiva tilaisuus tutustua toisiin kuljettajiin ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Täten joudun lusimaan seitsemän turhaa tuntia lakiin pohjautuvaa koulutusta ja sen sisältö on kuin Winterin värikartta, josta kukin kouluttaja voi poimia haluamansa sävyt (sisällön).

Kun pohdiskelin tuota direktiivikoulutusta, niin mieleeni muistuivat nuo, ammoin kunnalla ollessani, vanhat täydennyskoulutukset. Pomo piti huolen, että jokainen käy nuo lakiin pohjautuvat täydennyskoulutukset. Istuimme siis 1-3 päivää kuuntelemassa itsestään selvyyksiä ja joka koulutukseen osallistui muutama kollega, jotka hehkuttivat koulutusta ja kertoi, kuinka paljon uusia asioita he oppivat. Todellisuudessa näiden järjen jättiläisten käytös, työtavat, ym. eivät muuttuneet mitenkään eli oppi valui kuin vesi hanhen selästä. Samaa epäilen tapahtuvan nytkin eli ne kuljettajat, joiden ammatillista toimintatapaa pohditaan usein yleisönosastokirjoituksissa, jatkavat vanhaa tapaansa. Kuten vanha kansa sanoo: "Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia".

Suomessa edellytetään ammattikuljettajilta kaiken maailman direktiivejä. Miksi näitä ei sovelleta myös siviiliautoilijoihin? Heidän terveysvaatimuksiakin laskettiin, mm. näkökykyä ei enää tarkisteta. Taisi se viime öinen siviiliautoilija olla melko sokea, kun aamukolmelta ajoi pitkät päällä moottoritiellä vasten nousevaa aurinkoa. Eikö tältä siviilikuljettajalta pitäisi lisenssi umpeuttaa?

Miksi meiltä suomalaisilta ammattiautoilijoilta vaaditaan nämä direktiivikoulutukset? Joka viides vuosi maksat satoja euroja itsestään selvyyksistä. Kuitenkin teillämme liikkuu paljon itämaiden ihmeitä, joidenka lupien kanssa on niin ja näin. Kuulinpa tämänkin eli virolainen kuljettaja oli työhaastattelussa ja kysyttiin ADR-lupaa. Kaveri sanoi: "Ei ole tänää, hjuomena on". Kaveri tuli seuraavana päivänä ja näytti ADR-lupansa. Paljonko se maksoi Tallinnassa? Sen olen kuullut, että tulityökorttini voin Pietarin matkalla uusia 50 eurolla, eikä tarvitse istua kuutta tuntia ja maksaa 100 euroa.

Totta vai tarua

Nyt on ollut paljon kirjoituksia tämän erään tarinana vuoksi. Ottamatta siihen enempää kantaa, niin kirjoitan sanaseni tarusta ja todellisuudesta. Kirjallisuudessa on paljon kirjoja, jotka pohjaavat todellisuuteen, mutta sen ympärille on ympätty tarina. Näitä kirjoja voisin mainita vaikka loputtomiin, mutta mainitakseni muutaman; Angelica sarja, Kuningas kutsuu tanssiin, Avalonin usvat, Valon kivi (sarja), Um Pah Pah, jne. Näissä on aina osa ihmisistä ollut oikeasti olemassa, kuten kirjoitetut tapahtumat eli historiankirjoitus.

Vanhan kansan sanonnan mukaan, valheella on lyhyet jäljet. Kun kirjoitetaan toteen pohjautuvaa tarua, niin siitä olisi syytä kertoa. Aina on näitä herkkäuskoisia ihmisiä, jotka uskovat kaikkeen, mikä kirjoitettu on. Tiedämmehän, että historian kirjoittavat ns. voittajat ja häviäjien tarut jäävät eloon. Legendat elävät ja muistamme tuon Ötzi:n, jonka uskottiin kuollee kylmyyteen, tauteihin, sun muihin ja myöhemmin paljastui murhatuksi, teoriassa. Todellisia tapahtumiahan emme tunne. Paha on mennä sanomaan, mitä tapahtui arviolta 5000 vuotta sitten. Minä en ainakaan ollut näkemässä sitä.

Kauhut ja katastrofit saavat ihmisten mielikuvituksen liikkeelle. Monen unelmissa on hän itse esiintynyt suurena sankarina. Sankaritarut ruokkivat ihmisen mieltä ja halu olla supersankari, vaikka vain arjen sankari. Sankaruudessa tehdään ihmetekoja, joissa pelastuu valtakunta. Tähänhän pohjautuu muun muassa sadut, joista jo aikaisemmin mainitsin nuo Grimmin sadut ja joku saa puoli valtakuntaa.

Itse historiaa tuntevana voisin kirjoittaa useita tarinoita, joissa ns. todelliset tapahtumat sijoitetaan henkilöihin, joita ei oikeasti ollut (todennäköisesti) olemassakaan. Internetin ihmeellisessä maailmassa leviää nopeasti kaikki esitetty ja sen toden peräisyyttä on vaikea todistaa. Historiassa kirjoituksetkin vaihtelee eli kuka oli todellinen tekijä. Toki kirjoituksissa tulee tahattomia virheitä ja nykyisinkin niitä on vaikea muuttaa oikeaksi, sillä hakukoneet tuntuvat säilövän kaiken iän ikuisesti, mitä sinne on lykätty.

Näitä säälittäviä tarinoita ilmaantuu säännöllisin väliajoin. Voisivatko nämä kirjoittajiksi/kirjailijoiksi itseään tituleeraavat kertoa oikean tarinan ja sen nimeksi voisi tulla vaikka: "En enää aja". Viimeaikoina olen mediaa seuranneena huomannut yhden uutisen liian usein eli luvattoman usein elämänsä epätoivon suossa kulkeva kansalainen ajaa rahtivaunun eteen ja uutisointi kertoo, että tuntemattomasta syystä suoralla tieosuudella ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi rekkaan (virhe ilmaisu medialta edelleen), henkilöauton kuljettaja kuoli välittömästi, rekan kuljettaja ei loukkaantunut. Voisitte kertoa, kuinka ei loukkaantuneelta rekankuljettajalta lähti työ ja tulot, kuinka kuljetusyhteydet menivät auton pajalla seistessä, monelta myös ammatti, sillä he eivät pystyneet enää nousemaan hyttiin. Samahan on junakuljettajilla, mutta takana iso organisaatio. Rahtivaunun kuljettajat ovat usein yksityisyrittäjiä. Miltähän sinusta tuntuisi, jos joku ventovieras tulisi työpaikallesi tekemään itsemurhan työvälineelläsi.

Jätän tämän raskaan aiheen pohdintaan.

Taiteen nimissä

Jäin miettimään taiteen arvoja luettuani eilen päivän aviisia. Ymmärrän toki, että taiteen määritelmä on kunkin ihmisen käsitteiden ja näkemysten tulkinta. Taiteilijahan on henkilö, joka pyrkii luomistyönsä erilaisin keinoin esille tuoda. Olen yrittänyt ymmärtää nykypäivän oopperaa, mutta sen kakofoninen sointi on minulle yhtä suuri järkytys kuin epävireinen soitin. Hienosta nimestä huolimatta veistetty tai valettu köntti on edelleen köntti ja usein miten erittäin ruma, kuten Tampereella nuo lemmenlukot sulattanut "taiteilija pari". Nyt kokosivun artikkelin oli saanut graffititaiteilija, joka on ylennetty läänin taiteilijaksi.

Ihmiset ovat kautta historian maalanneet ja kirjoittaneet merkkejä, arviolta noin 40 000 vuotta. Onhan meilläkin noita vanhoja merkkejä ja piirroksia, ei tosin kuin noin 7000 vuoden takaa. 70-luvun lopulla tulivat graffitit, kopiona Amerikasta. Ensin ne olivat vain sotkuisia nikkejä eli tageja. Myöhemmin tulivat suuremmat kuvat ja kuvakokonaisuudet.

Mielestäni hieno kuvakokonaisuus (muraali, seinämaalaus) elävöittää harmaata betonia, mutta on tyypillistä, että tällainen hieno kuvakokonaisuus sotketaan tageilla. Nyt olen alkanut kallistua koko toiminnan vastaiseksi, sillä nämä tagi-maalarit pilaavat kaiken. Jokainen pinta pitää sananmukaisesti sotkea. Enää ei heille riitä sähkö/telekopit, junat, sillanalukset vaan nykyisin tuhritaan yksityistä omaisuutta urakalla. On jätekatosta, talon seinää, aitaa, autoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön tässä sotkemisessa eli liikennemerkit ja -opasteet, jotka on sotkettu tunnistamattomiksi.

Monin paikoin touhulle on vaadittu nollalinjaa, mutta samalla on esitetty kysymys ilmaisuvapaudesta ja oikeudesta siihen. Kulttuuriministerimme kuuluu tähän samaan ryhmään, joka sotkunikeillään on poliisia karkuun juossut, kuten tämä Pirkanmaan läänintaiteilijakin. Kysyisin teiltä, että missä menee taiteen ja omaisuuden turmelemisen raja? Itse katsoisin taiteen olevan sellaista, jonka voi julkisesti tuottaa päivänvalossa eikä yön pimeydessä tuhertamalla. Kumpi teistä vastaa liikenneturmasta, joka aiheutuu sotketun liikennemerkin vuoksi, joka on töherretty tunnistamattomaksi?

Juhannuksen saldot

Juhannus on juhlittu ja lehtien palstoilla on joka vuosi, kuinka paljon on henkensä heittäneitä.

Hukkuneet kuuluvat juhannukseen yhtä varmasti kuin tuhannet järvet Suomeen. Yleisin hukkunut juhannuksena on kännissä veneillyt mies. Näitä tuskin koskaan saadaan nollatoleranssille.

Ryöstöt, pahoinpitelyt, ym. näyttävät pysyneen edeltävien vuosien tasolla.

Tulipalot kuuluvat myös juhannukseen. Ihme ja kumma, tänä vuonna ei kerrottu yhdenkään savusaunan palaneen. Juhannusaattona poltetaan kokkoja ja terveyskeskusten vakiona on juhannuspäivän iltana hoitoon hakeutuneet kansalaiset, jotka ovat itsensä polttaneet kokkoa sytyttäessään tai juovuspäissään siihen kaatuneena. Saunan kiuas on myös vaarallinen vekotin, joten sen aiheuttamia palovammoja hoidetaan pitkään.

Kolaritilasto on lähes vakio. Tänä vuonna kylläkin tuli poikkeus eli ensimmäinen uhrit vaatinut mopoautokolari. Mopoauto tuli Stop-merkin takaa hälytysajossa olleen ambulanssin eteen. Kahden ajattelemattoman nuoren vuoksi on vieritetty lukemattomia kyyneleitä, sytytetty kynttilöitä, viety pehmoleluja ja valokuvia, ym. krääsää tienpieleen. Toivottavasti ne ovat esimerkki nuorille kuinka liikennesäännöt ovat tarpeen. Kuten  noin vuosi sitten kirjoitin otsikolla Ammattina syyllinen, niin odotan, että tuo ambulanssikuski saa syytteen ja tuomion, kuten tuo rahtivaunun kuljettaja. Ambulanssillahan nopeus oli noin 130 km/h eli huomattava ylinopeus ja kappas vaan, kun mopoauton kuljettaja ei huomannut Stop-merkkiä.

On tavanomaista, että ei huomioida liikennemerkkejä. Onko niitä liika?  Onko kouluissa enää liikennevalistusta (kuten oli minun kouluaikanani)?  Onko hälytysmerkkivaloja liikaa? Tämä muistui mieleeni kuolonkolarista, jossa henkilöauto lähti ohittamaan toista ajoneuvoa ja törmäsi suoraan tienhoitokoneeseen, jolla olivat hälytysvalot käytössä. Nythän on näitä keltaisia tai sinisiä vilkkuvia valoja pystytetty suojateiden lähistölle ja ne tuntuvat reagoivan kaikkeen liikkeeseen, siellä sun täällä.

Lehdissä oli myöskin mopoautojen aiheuttamat ilkiteot, joissa liikenne ruuhkautettiin. Näitä nämä lapsukaiset osaavat. Mopoautolla ajetaan kuten tavallisella mopollakin eli useampi rinnan. Harvoin olen nähnyt heidän väistävän pysäkille tai levähdyspaikalle tai leventeelle, jotta ruuhka hitaan ajoneuvon takia pääsee ohitse. Tuntuu asenteen olevan, että tie on minun. Jopa traktorikuskit osaavat siirron.

Miksi annetaan nykyisin lapsille uudet välineet, joita he eivät hallitse? Joudun jatkuvasti väistelemään heidän tekosiaan. Yksisuuntaisella kadulla ajetaan vastakarvaan, kääntymissuuntia ei noudateta, väistämisvelvollisuudesta puhumattakaan, jne.

Äänestysoikeutta esitetään lapsille. Mitä muuta teini ajattelee kuin itseään. Olin itsekin sellainen ja tiesin, osasin kaiken, joskin rajat olivat selvemmät. Nyt olen jo vanha ja myönnän vajavaisuuteni. Nyt luin netistä, kuinka nuoret luokkaretkellään häpäisivät WTC-iskujen muistomerkin. Toki ammoin luokkaretkeläiset raapustivat nimiä ja muita merkkejä marmoriin. Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on kryptaltaan suljettu yleisöltä ja täten osa freskoista jää näkemättä.

Tähänkö on tultu. Millään ei enää ole väliä. Vain minä itse on tärkein. Tämän huomaa mäkkärin pihalla eli roskat kaikki on maassa. Toivon nyt nuorilta ajattelevaisuutta ja mielen malttia. Maailma ei ole yksin teidän.