Kunnallisvaalit

Taas on se aika, jolloin sadat ihmiset pyrkivät ehdokkaiksi kunnanvaltuustoihin. On monta uutta yrittäjää ja lauma vanhoja jääriä. He kaikki lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Nähtäväksi jää, mitkä lupaukset toteutuvat. Ammoin sanoi eräs paikastaan luopuva, joka ei enää lähtenyt ehdokkaaksi: "En halua olla mukana enää, sillä politiikan lehmänkaupat sotii ajatusmaailmaani vastaa.". Tällä hän tarkoitti sitä, että vanhat ketkut runnovat läpi päätökset, jotka ovat suosiollisia heille.

Nyt luvataan taas kerran suurin sanoin peruspalveluiden turvaamista kaikille. Arvelen kuitenkin, että puhelimitse ei sen paremmin saa yhteyttä terveyskeskukseen kuin sosiaali- ja koulutoimeenkaan. Kunnallisten palveluiden vastaanotto- ja asiointiajat ovat lyhentyneet lyhentymistään. Ne muistuttavat jo pankkien käteisasiointiaikaa. Juuri tuossa aamun aviisia lueskellessa tämä näkyi hienosti, sillä erään kunnan kouluissa joudutaan tinkimään opetustunneista. Syynä on korkeat palkkakustannukset ja tilavuokrat, mutta mielenkiintoiseksi asian teki se, että hallinnosta ei voi enää tinkiä. Taidetaan tarvita ne suojatyöpaikat säilyttää työhön kykenemättömille. Käy niin kuin muinoin, että oli neljä työnjohtajaa, joilla kullakin sata alaista ja reilun kymmenen vuoden päästä oli edelleen neljä työnjohtajaa ja kullakin neljä alaista.

Olisi korkea aika saada viimein päättäjät, jotka tekisivät totaalisen kuntaremontin. Se tulee kirpaisemaan moneen suojatyöpaikkalaiseen, mutta oikeasti työtä tekeviä tulee lisätä. Ei ole naurun asia se, että kaksi tarhatätiä tai opettajaa paimentaa neljääkymmentä lasta tai yksi hoitaja huolehtii kahdestakymmenestä potilaasta. Oletko katsonut kuntasi yhteystietoja? Montako johtajaa, päällikköä tai asiantuntijaa löydät? Itse sain pikaisella laskennalla 59. Kuntani ei ole mikään miljoonan asukkaan kylä. Väkeä on vain sen verran, että lottovoittajan paikkakunta julkaistaan.

Voin jo etukäteen sanoa varmasti toteutuvat asiat, sillä ne ovat tapahtuneet jokaisten kunnallisvaalien jälkeen ja kuten tiedämme, niin historia toistaa itseään, joten en edes usko, että muutosta tulee. Varmat asiat ovat kunnallisveron korotus, palvelumaksujen korotus ja edustajien kokouspalkkioiden korotus.

Parin viikon päästä nähdään, ketkä pääsevät lehmänkauppoja tekemään.

Taksiliikenteen vapautus

Aihe tulee säännöllisesti esille. Tämän aamun aviisissa se löytyi yleisönosastolta ja verrattain mielenkiintoisella tavalla. Nimimerkillä kirjoittanut kansalainen sanoi näin: "Nuorille saataisiin töitä vapauttamalla taksiliiketoiminta vapaaksi ammatiksi harjoittaa. On sääli, kun taksitoiminta on Suomessa pienen piirin yksinoikeudella hallitsema ala.".

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tuon kirjoittajan mielikuva taksinkuljettajan työstä. Hän ei taida tietää, että kuljettajakoulutus on jokaisen suoritettavissa. Virallisesti vaatimuksena on vain henkilöauton ajokortti ja puhdas rikosrekisteri. Aikanaan taksinkuljettajan tutkinto oli myös työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun huomattiin, että moni kävi kyllä kurssin, mutta muutaman vuoron jälkeen lopettivat. Syyt ovat samoja kun tänä päivänäkin eli taksityö ei ole minun juttuni, epämukavat työajat, aina viikonloput töissä, hermot meni känniläisiin, jne.

Minä olen käynyt tuon kuljettajakoulutuksen ja ajan työkseni mittaria. Olen nähnyt monta uutta tulijaa, jotka ovat hetken ja katoavat sitten. Monelle on tullut yllätyksenä se, ettei kyytejä ole koko ajan vaan saatat nököttää tolpalla parikin tuntia. Yllätyksen on heille myös tuottanut työpäivän pituus. Onkohan kirjoittajan ajatuksena, että vapauttamalla taksiliikenne, olisivat nuoret yrittäjät töissä vain viikonloppujen ja juhlapyhien ruuhka-aikana? Taksia tarvitaan myös hiljaisina aikoina.

Jos taksiliikenne olisi vapaata, niin muuttaisiko se myös työn luonteen? Virallisten vaatimusten lisäksi kuljettajalla pitää näet olla lehmän hermot. On aina niitä ihmisiä, jotka mäkättävät joka asiasta tai purkavat pahan tuulensa. On minun vikani, että lentomatkan loputtua ovat matkatavarat hukassa. En taaskaan ollut kartalla, kun asiakas antoi postiosoitteen, mutta käynti onkin sitten jo ihan muualta. Olen syypää kansalaisen hajonneeseen autoon, jääkaappiin tai muuhun mahdolliseen esineeseen. En myöskään osaa ajaa autoa ja yleisesti minulla on väärän merkkinen tai värinen auto. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lisäksi kuljettajalla tulee olla hyvä yleistieto. Pitää tietää omenapaistoksen paistoaika, mihin katosivat tietokoneelta kaikki valokuvat, kuinka pitkät tikkaat asiakkaan tulee ostaa, jotta mökin katolle yltää, luonnollisesti mökkiä näkemättä, mikä päivämäärä ja pituus sekä paino pitäisi kirjoittaa vielä syntymättömän kummilapsen lusikkaan, paljonko on asiakkaan tulostimessa vielä mustetta jäljellä, että olisiko jo aika uusi ostaa. Tätäkin voisi jatkaa pitkään. Luonnollisesti vapautuksen jälkeen kukaan ei jätä kyytiään maksamatta eikä oksenna autoon ja hukkakeikat jää pois. Sinun tulee olla sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Tämä ei ole vitsiä vaan todellisuutta.

Tässä työssä tarvitaan myös paljon kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Liikuntarajoitteisen kaikki liikkeet ovat usein hyvin hitaita. Lapsiasiakkaat kysyvät kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten lapselle on luonteenomaista. Promilleissa ihmisen puheet ovat mitä ovat ja kuulet esityksiä, ehdotuksia, sekalaisia höpinöitä, jne.

Hyvän kuvan tästä työstä saa kuuntelemalla Jarno Sarjasen biisin Taksikuski. http://www.youtube.com/watch?v=1lhKboGIUWo

Mitä taksiliikenteen vapautus on tuonut tullessaan? Tässä muutamia esimerkkejä omasta kokemuksesta ja etu- ja takapenkiltä kuultuna.

Kuten jo viime marraskuussa asiasta kirjoitin, niin muutokset eivät ole olleet pelkästään positiivisia. Tyypillisimmin ongelmaksi muodostuu hinta, josta kukaan ei lopultakaan ole selvillä.

Vapautus Ruotsissa toi myös ikävän ilmiön eli kielitaidottomat kuljettajat. Itse törmäsin Tukholmassa kuljettajaan, joka ei osannut sen paremmin ruotsia kuin englantiakaan. Hänelle sanat järnvägsstation ja railway station olivat täysin tuntemattomia. Asiakas kertoi matkamaasta, jossa pyysi kuljettajaa viemään kohteeseen. Kuljettaja pudisti päätään ja osoitti matkustajan puoleiseen oveen, josta löytyi sanakirja kohdemaa vs. oma kieli. Asiakkaan olisi täten tullut etsiä sanakirjasta kohteen sana, jotta kuljettaja olisi katsonut kohteen nimen ymmärtämällään kielellä.

Suomessa taksilaki edellyttää kuljettajalta, että jos asiakas antaa kuljettajan päättää reitti, niin kuljettajan on valittava asiakkaalle edullisin reitti. Erästä asiakasta eräässä maassa huiputettiin kunnolla, kun alueesta oli täysin tietämätön. Myöhemmin hän hotellissa kartasta katsottuaan oli kohteiden väli muutama kortteli ja matkaan kului aikaa liki puolitoista tuntia. Liekö kuljettajan paikallistuntemus ollut samaa luokkaa kuin sen pariisilaisen kuljettajan, jota jouduin opastamaan Eiffel-tornilta muutaman korttelin päässä sijaitsemaan majapaikkaan.

Britanniassa törmäsin kuljettajaan, joka oli varustanut taksin väliseinään tekstin. Älä häiritse kuljettajan työtä puhumalla. Siinä sitten pidettiin mykkäkoulu koko matkan ja kuljettajan ilme oli totinen totta tosiaan. Suorastaan pelottava 17-vuotiaan silmin katsottuna.

Haluaisiko tuo nimimerkki lähettää ns. vapaalla taksilla koulumatkalle? Moni on minulle sanonut, että on ihanaa kun on suomalainen taksi, pääsee kotiin turvallisesti. Ilmeisesti heidän kokemuksensa taksista maailmalta eivät ole olleet kovin kivoja.

Aina tulee tämä vapautus esille, mutta miksi koskaan, kukaan ei esitä terveydenhuoltoa vapautettavaksi. Tämähän olisi myös hyvä työllistämiskeino, saadaan kaikki valelääkärit ja -hoitajat töihin. Miksi tarvitaan lentolupakirja? Lähdet sinivalkoisin siivin matkalle ja lentoemäntä onnittelee edellä kulkevaa matkustajaa; "Onneksi olkoon, olette koneen seitsemäs matkustaja ja tänään koneen pilotti.".

Nimimerkillä myös tuntuisi olevan verrattain harhaoppinen käsitys yksityisyrittäjyydestä ja kuljetusalasta. Kuljetusala (sekä henkilö- että tavaraliikenne) on hyvin suhdanne herkkä eli kun tulee taantuma, lamasta nyt puhumattakaan se näkyy kukkarossa heti. Vuoden 2008 lama vei konkurssiin suuren määrän kuljetusalan yrittäjiä. Ajoin mittaria jo tuolloin ja alueellanikin oli muutama, jotka joutuivat lopettamaan. Yksityisyrittäjän rooli ei ole mikään helppo ja rahakas homma. Vaikka tekisit kaikki työt itse, niin maksat verot, vakuutukset, kulkupelin, YEL:n, erilaiset yrityksen käyttökulut ja saatat saada palkkaa kun nuo on suoritettu. Tässä maassa on jo pelkkä yrittäminen tehty hankalaksi ja hintavaksi. Sinun on ensin perustettava toiminimi, avoinyhtiö, kommandiittiyhtiö tai osakeyhtiö. Sitten ilmoitat sen patentti- ja rekisterihallitukselle ja suoritat maksun kirjaamisesta. Joka armas kuukausi teet verohallinnolle kausiveroilmoituksen ja vuosittain veroilmoituksen ja vuosi-ilmoituksen. Sitten huolehdit oma-aloitteisen verojen maksun. Jos et kohdekuukautta seuraavan kuukauden 10. päivään mennessä saa toimitettua verottajalle kuukausiveroilmoitusta, on sanktio aina viisi euroa, sama koskee jos veroilmoitus tai vuosi-ilmoitus viivästyy. Kirjanpitokin pitäisi tehdä ja sitten saattaa tulla vielä verotarkastus, jossa on esitettävä tuo kirjanpito ja sen perusteena olevat tositteet. Vielä raaempaa on se, että joudut palkkaamaan työntekijän. Erilaiset kulut työntekijästä yrittäjälle ovat suuret. Työeläkemaksua työntekijä maksaa nyt 5,15 % tuloistaan. Yrittäjän osuus on 23,5 %, josta vähennetään tuo työntekijän osuus. Päälle tulevat myös työttömyysvakuutusmaksu, lomapalkka, lomaraha, jne. Työntekijälle pitää myös hankkia vakuutukset ja järjestää työterveyshuolto.

Minä olen taksikuski ja nautin sen pienistä hankaluuksista huolimatta työstäni. Puolisoni on kysynyt säännöllisin väliajoin, että haluanko palata takaisin kunnalle. Vastaan aina, että älä unta nää. Tässä työssä on jokainen päivä erilainen. Tapaan suuren määrän erilaisia ihmisiä. No joskus on niitä, joilla on mörrimöykkypäivä, mutta usein puhutaan asiaa, asian vierestä ja täyttä puuta heinää. Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa. Se voi olla tuohon muutaman korttelin päähän tai sitten kauas. Entiseen ammattiini verrattuna on ihanaa olla työssä, jossa on oikeasti tauko, sillä entisessä elämässä taitaa olla ennätys voileivän syömisessä eli kolme varttia, yksi haukkapala ja töihin, jonka yritit epätoivoisesti pureskella, jotta sain sen nielaistua ennen asiakkaan kohtaamista.

Tervetuloa luvanvaraiseen, suomalaiseen taksiin.

Palveleva pankki

Mediassa usein esiintyvä sana on pankki ja etenkin nämä Euroopan eteläisen osan pankkituet. Aina silloin tällöin näkyvät myös kotoiset pankkimme ja niiden toimet. Tässä pari päivää sitten törmäsin pankkipalveluun tai pikemminkin sen puutteeseen.

Olipa kerran palvelevia pankkeja. Sinulla oli pankkikirja, jonka kanssa menit pankkiin. Merkitsit sitten tulleen tilisi tai talletit tai nostit rahaa tai maksoit laskusi. Pankeissa oli useita kassoja ja kaikki olivat miehitetty. Maksuviive oli yleensä kolme päivää, koska oikea raha piti kuljettaa pankista toiseen. Raha kun silloin oli oikeasti vielä olemassa. Jos tili ei näkynyt tilillä, niin tilinauha kelpasi tositteeksi tulevasta rahasta, joten saatoit nostaa rahaa tai maksaa laskusi. Jos taas halusit soittaa pankkiin, otit esille puhelinluettelon ja väänsit ko. konttorin numeron, joka sinulle vastasi. Aika muuttui ja pankkitoiminta sen mukana.

Näin vuorotyöläisen näkökulmasta katsottuna selkeä helpottava uudistus oli maksusiirtokuori, jossa laskuun kirjoitit tilinumerosi ja eräpäivän sekä allekirjoitit sen ja ei kun kuoreen ja pankin lokeroon tai postiin. Nyt ei yövuoron jälkeen tarvinnut herätä ennen aikojaan, vaan sain tehdä siirtokuoren itselleen sopivana aikana.

Kehitys meni eteenpäin ja uusia toimia rahoittaakseen alkoivat pankit periä maksusiirtokuorien laskuista markkoja X. Tämä siksi, että pankkikirjat alkoivat olla jo historiaa ja pankkikortit yleistyä eli tulivat maksuautomaatit, joita löytyi jopa kauppojen eteisistä. Pankkikortti koneeseen ja tunnusluku ja ei kun maksamaan. Tämä toimintamalli löytyy myös nykyisistä toimintamalleista eli naputtelit saajan nimen, tilinumeron, summan, viitteen (olivat osa jo silloin pitkiä) ja eräpäivän. Se, että maksuautomaatit olivat kaupoissa, helpotti monen toimintaa, sillä ne olivat pidempään auki. Tulivat myös käteisautomaatit, joten pankeista irtisanottiin runsaasti työntekijöitä.

Alkoi nettiaikakausi ja aiemmat palvelut menivät yhä enemmän maksullisiksi. 1990-luvun alun pankkikriisi toi yhä enenevässä määrin erilaisia "palvelumaksuja". Nettipankki on helppo, sillä se toimii ympäri vuorokauden. On ihan sama maksatko laskusi aamukuudelta vai iltakuudelta. Ja yhä vähemmän pankeissa oli henkilökuntaa. Kassoja oli monta, mutta vain yksi tai kaksi ihmistä palvelemassa. Pankin yhteystiedoissa oli yhä useammin asiakaspalvelun numero, joka yhdistyi jonnekin keskusyhteyteen ja lopulta tilanne oli se, että kun halusit soittaa omalle yhteyshenkilöllesi pankissa, jouduit varaamaan tällaisen keskuksen kautta ajan hänelle. Palvelumaksujen määrä ja hintahaitari on yhtä suuri ja epäselvä kuin Venäjän maa. On saldokyselymaksu, tiliotepyyntömaksu, maksu käteisnostosta luottotililtä, maksu ylimenevistä veloitustapahtumista, jne. Tätä voisi jatkaa seuraavat tuhat sivua. On bonus-, kanta- ym. asiakkuutta, mutta tilin talletuskorko on laskenut kuin lehmän häntä.

Tuli pankki- ja maksukorttia joka lähtöön. Visa Elektron korttien kanssa on ollut ja on yhä ongelmia. Valitettavasti tämä on monelle ainoa, minkä saavat. Tietoteknisellä aikakaudella tulivat myös huolto- ja päivityskatkot sekä muutos kesäajasta talviaikaan ja päinvastoin. Kumma kyllä, että ne tavallisemmin sijoittuvat sunnuntai aamuun, alkaen klo 3. Tähän perusteluna on se, että se haittaa mahdollisimman pientä käyttäjäkuntaa. Tämä lienee tarkoittavan pankkeja itseään, ei asiakkaita. Sunnuntai aamuisin kun väki lähtee juhlimasta ja kaikki korttiliikenne on pimeänä eikä seinästä edes saa käteistä rahaa. Varsinaista asiakaspalvelua.

Useimmat pankkisalit ovat muuttaneet muotoaan. Ennen ollut avara sali on kutistunut pieneksi yhden tai kahden palvelutiskin kopiksi. Käteisasioita hoitavana odotat suuren joukon kanssa pienessä tilassa pitkään ja pahimmassa tapauksessa takaraja menee umpeen ja asiasi jää hoitamatta. Olen tämänkin version kuullut. Kumma kyllä on pankkien välinen maksuviive yhä tuo muinainen kolme päivää vaikka nettiaikakautena toimintojen pitäisi olla reaaliajassa. Kuulemani mukaan tämä johtuu siitä, että pankit haluavat itselleen talletuskoron tuolta ajalta. Taitaa olla johtajien optioihin.

Sampo Pankki pisti vielä paremmaksi eli sinun tietokoneella tulee olla Internet Explorer tai nettipankkiin ei ole asiaa. Tämä on heiltä jo toinen kerta. Ensimmäinen tapahtui kun se yhdistyi Danske Pankin kanssa. Sampo Pankilla oli ennen sitä parhaiten toimiva nettipankki. Tanskalaisten olisi pitäytyä siinä minkä osaavat eli voileipien teossa ja oluen panossa.

Tuossa pari päivää sitten piti Sampo Pankissa asioimani käteisellä rahalla, mutta he olivat tehneet Nordeat, joten oikeaa, näkyvää rahaa käsitellään ainoastaan klo 10-13. Menin sitten kylämme kolmanteen pankkiin ja nuori kassaneiti ilmoitti heti, että käteisraha-asiat hoituvat heillä. Sanoipa tämä OP:n neiti vielä, että hän on täällä palvelemassa. Työssäni tarvitsen käteiskassan ja siihen tarvitsee ajoittain saada pienempiä seteleitä ja eriarvoisia kolikoita. Ajattelen ihmisiä, jotka ovat lupautuneet lapsensa tai omansa harrastuksen, kerhon, piirin tai koulun myyjäisten kassaksi ja työpäivän päätteeksi menee pankkiin hakemaan pientä rahaa vaihtokassaksi. Pankkineiti tylysti ilmoittaa, ettei käteiskassoja ole enää klo 13 jälkeen, mutta automaatista saa käteistä rahaa. Mitä tällainen ihminen voi tehdä? Sen hän varmaan arvaa, että jokainen ostaja tilaisuudessa on käynyt automaatilla (eihän pienissä tilaisuuksissa ole korttipäätteitä) ja maksaa 20 € tai 50 € setelillä.

Tuli itselle epäuskottava olo, onko tänä päivänä raha vain muodossa FF vai 1111 1111? Taitaa näin olla, sillä media ei ole vuosiin kertonut yhdestäkään pankkiryöstöstä.

Perheväkivalta

Nyt on ollut paljon puhetta ja kirjoituksia Helsingissä tapahtuneessa lapsen murhassa, jonka tekijänä on isä ja hänen naisystävänsä. Nämä uutisoidut tapahtumat ovat jäävuoden huippu. Ikäväkseni on todettava, että perheväkivalta on luvattoman yleistä.

Kun puhutaan perheväkivallasta, niin ilmenemismuotoja on useita. Ruumiillinen väkivalta jättää näkyvät merkit, mutta henkinen ei. Nyt on ollut otsikoissa myös äitinsä hylkäämän vastasyntyneen lapsen, joka oli isänsä hoteissa neljä kuukautta ja päätyi lasareettiin hyvin huonossa kunnossa. Hänet sijoitettiin sijaisperheeseen ja nyt hänet ollaan karkottamassa Ruotsista Ranskaan biologiselle äidilleen.  Lapsi ei osaa sanaakaan ranskaa, mutta ranskan passi on biologisen äidin pohjalta.

Minulle herää suuri kysymys, että miksi adoptio- tai sijaisvanhemmuuteen haluavat henkilöt laitetaan syvälliseen testaukseen, jossa syynätään koko elämä, jotta he tavoitteeseen pääsisivät ja saisivat luoda lapselle turvalliset elinolosuhteet. Jos olet kykenevä äitiyteen tai isyyteen ei sinulta kukaan kysele oikeutustasi. Olit sitten alkoholisti, narkkari, tms. on sinulla oikeus saada lapsi siihen maailmaan, jota edustat. Lasareetissa olemme nähneet tämän, syntynyt lapsi huutaa vieroitusoireissaan. Äiti on käyttänyt mitä sattuu ja lapsi kärsii.

Tapahtumien pohjalta on herännyt keskustelu lastensuojelusta. Lasta ei kuunnella ja oikeuskäytännössä lapsen todistaja lausunto jätetään huomioimatta alaikäisyyden vuoksi. Yllä mainitussa tapauksessa on myös kirjoitettu, että lapsi on oirehtinut siitä, että hänet palautetaan vanhemmilleen. Olisiko aika herätä todellisuuteen?

Minulla oli vanhemmat, vaikka vuorotyötä tekivätkin. Aina saatoimme turvautua heidän apuunsa. Heiltä sain neuvoja, ohjeita ja opastusta. Katson nyt asiaa vanhempana, mutta he lopettivat jopa koulukiusaamiseni. Isä ja Äiti ovat lapselle tukipylväät, mutta jos heistä ei ole siihen,  tulisi mielestäni lapselle tarjota koti, jossa turvallisuus olisi taattu.

Palataan lastensuojeluun ja sen tukitoimiin. Olen katsellut Kakola ohjelmaa ja minulle heräsi kauhea kokemus tämän ohjelman pohjalta. Yksi poika sanoi, että hänellä on ollut kaikki auttajat, mutta ei yhtään ihmistä. Hän kertoi, että hänen sellikaverinsa oli hyvä. Oliko tämä sellikaveri ensimmäinen oikea ihminen hänelle?  Jos näin on, niin lastensuojelu on tässä maassa hungillolla.

Kirjoitin jo aiemmin tästä aiheesta, ei enää toivottu. Herää kysymys, miksi ei saa vuokrata kohtua, jotta saisit tuottaa jälkikasvun, jota oikeasti rakastat ja siitä huolehdit? Miksi lapsettomuushoidot loppuvat kun täytät neljäkymmentä?

Isänä annat mikroskooppilla nähtävän alun ja äitinä noin nuppineulan pään kokoisen alun. Muutamassa viikossa aluista muotoutuu ihminen ja olette hänen elämästään vastuussa koko loppu elämänne.  Olisiko lakiin säädettävä pykälä, jotta vanhemmuus olisi mitätöitävä epäpätevien vanhempien varalta.

Nyt on mediassa esitetty kynttilän sytyttämistä yhden lapsen muistolle. Minä sytytän kynttilän jo tänään kaikille lapsille, jotka ovat jääneet kärsimään pahoinpitelyjen ja henkisten kärsimyksien vuoksi.

Tämä kynttilä on heille kaikille.

Illat pimenevät

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin olemme jättäneet hyvästit yöttömälle yölle lopullisesti tältä vuodelta. Nyt olisi kansalaisten taasen herättävä moiseen tosiasiaan ja ryhtyä etsimään säihkettä pimeään.

En mussuta tästä asiasta turhaan, sillä monen onnettomuuden syynä on näkymättömyys.

Katuvaloalueellakin on jalankulkija melko huomaamaton ilman heijastinta. Nyt ovat puut vielä lehdessä ja monin paikoin katuvalot jäävät lehdistön taakse. Heijastimen käyttöä pimeällä vaatii jo tieliikennelaki. Moni käyttää tummaa vaatetusta ja märästä asvaltista on häntä vaikea erottaa ilman heijastinta.

Usein on myös polkupyöräilijä heijastimeton ja valoton. Kulkunopeus on huomattavasti suurempi kuin jalankulkijan, joten tällainen musta nuoli on mahdotonta havaita, kunnes on jo liian myöhäistä. Olisikohan nyt korkea aika katsoa, että pyörässäsi ovat heijastimet ehjät ja ylipäätään olemassa sekä se valo.

Taas on menossa tehoratsia renkaista. Kuten jo viimevuonna kirjoitin, niin herrat hyvät poliisit, tehkää valoratsia. Ottakaa vaikka tiepalvelumiehet ja -naiset avuksenne, jotta ajoneuvojen valojen polttimot saadaan vaihdettua. Pari yötä sitten tuli taas vastaan henkilöauto, joka häikäisi pahemman kerran. Kun vilautin pitkillä, niin sammutti tuon pitkän valon ja se olikin sitten ainoa, joka nokalla enää paloi. Sumuvalot ovat tarkoitetut käytettäväksi vain huonoissa ajo-olosuhteissa, joten sammuttakaa ne, kun niitä ei tarvita. Tosin olen huomannut, että ne sumuvalot ovat ajoneuvon ainoat vielä toimivat valot.

Vielä kerran eli muistakaa se, että vaikka olisitkin oikeassa, niin Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Ruumishuoneella ei voi enää todeta: "ähäkutti olin oikeassa". No eipä siellä tarvitse myöskään hävetä omaa ajattelemattomuuttaan. Pahimmassa tapauksessa olet halvaantunut ja ainoa liikkuva osa on silmät, jotka tuijottavat kattoa tai seinää, riippuen siitä, mihin asentoon ruumiisi on käännetty. Tätäkö toivot näkymättömyydelläsi?

Hei kansalaiset! Pistetään kisa pystyyn. Kirjoita kommentti tästä kirjoituksesta ja kerro miten itse toteutit, että olet näkyvä. Tässä yksi vinkki eli esimerkkinä kerron yhden, pojan takissa oli suosikkibändin logo tehty heijastinlevyä apuna käyttäen. Mitä sinä keksit valaistaksesi itsesi?

Jään odottelemaan.

Iisakin kirkkona tietyömaa

Vanha suomalainen toteamus on, että rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa ja sillä kuvattiin pitkään jatkunutta toimintaa, ikuisuusprojektia. Itse Iisakin kirkkoa rakennettiin neljäkymmentä vuotta. Samanlaisia tuntuvat olevan tietyömaat nykyisin. Siltatyömaat ovat leväällään parikin vuotta ja tieprojektit tuntuvat jatkuvan ikuisuuden. Helsinki-Vantaa lentokenttätiestö on kaiketi jo kolmatta vai neljättä vuotta menossa.

Koska työkseni liikun tienpäällä, niin olen huomannut yhden ilmiön eli työmaakyltit ja nopeutta rajoittavat kyltit pystytetään ja menee usein viikkoja ennen kuin siellä näkyy ensimmäistäkään työmiestä tai -konetta. Sitten yhtenä päivänä käydään vähän kuokkimassa tai rouhimassa asvalttia ja taas menee viikkoja, ettei siellä yhtään ukkoa näy. Tämä tuli todistetuksi maanantaina töihin palattuani loman jälkeen. Eräällä työmaalla oli kuopat ja ohjaavat valot olleet jo pari kuukautta ja lomani jälkeen siellä ei mikään ollut muuttunut. Samat ohjausvalot ovat edelleen samassa paikassa ja kuopat kaiteineen prikulleen samassa kohdassa.

Mikä siinä työnteossa oikein maksaa? Kuukausia jatkuva työmaa, jossa ei ketään näy. Onko tämä tapa kiusata tiellä liikkujia? Sitten lehdissä valittavat nämä työmiehet, ettei nopeusrajoituksia työmaa-alueella noudateta. Jos yksi ukko käy kerran kuukaudessa siellä taivastelemassa, niin onko ne merkit enää katu-uskottavia? Usein tietyömaan alueella tie on paremmassa kunnossa kuin tämä normaaliverkosto kuoppineen ja kupruineen. Sanoipa kerran haastattelussa yksi työntekijä, että liikennemerkkejä ei voi poistaa asvaltoinnin jälkeen, koska ajoratamaalaukset puuttuvat. Herran jestas sentään, nehän on monelta tieosuudelta kuluneet jo vuosia sitten pois eikä se liikennettä haittaa millään muotoa.

Alan uskoa, että nämä ikuisuusprojektit ovat osaltaan syynä, että liikennemerkkien kunnioitus on kadonnut. Mitä merkitystä on liikennemerkillä, joka nököttää tienpielessä kuukausia, varoittaen työmaasta, jota ei edes ole aloitettukaan tai sitten työ on tehty jo aikaa sitten, mutta liikennemerkit ovat sinne unohtuneet.

Nyt olisi parannuksen paikka

Kannabiksen vapautus

Mielenkiintoista oli taas viikonlopun aviisia lueskella. Kannabistuotteiden vapautus tulee aina säännöllisin väliajoin esille. Monissa esityksissä on tuotu esille alkoholin ja tupakan vaarallisuus, joka on joidenkin tutkimusten mukaan haitallisempia kuin kannabistuotteiden käyttö. Itse olen jyrkästi kannabistuotteiden vapauttamista vastaan ja syy on hyvin yksinkertainen.

Kannabistuotteet sisältävät hartseja, jotka sitoutuvat aivojen valkuaisaineisiin vaurioittaen niitä. Ne myös laukaisevat psykoosin (vakavan mielenterveydellisen häiriön, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta) ja tämä esiintyy etenkin nuorilla henkilöillä, joilla aivokuoren kehitysaste, etenkin otsalohkon alueella on vielä vajavainen. Skitsofrenian saattaa myös laukaista kannabistuotteet. Muistihäiriöt ja apaattisuus myös kuuluvat käyttöön.

Erilaisten päihteiden käyttöön liittyvät  myös häiriötekijät. Jokainen on varmaan tavannut pultsarin, joka likaisena ja epäsiistinä kinuaa rahaa "bussilippuun" tai "ruokaan", makaa sammuneena puistojen, asemien penkillä luonnollisten eritteiden valuessa alle, huutelee kontrollin puutteessa kulkijoille, jne.

Voi, jospa vielä tapaisi oikean alkoholistin tai narkkarin. Heidät oli helppo tunnistaa ja sovittaa käyttäytymisensä sen mukaan. Puhtaalle alkoholistille (olivat jo tottuneet portsarin ja poliisin komentoon) oli helppo sanoa, että tässä on sääntö ja sitä noudatetaan. Narkkarin kanssa keskustellessa, riippuen käytetystä aineesta, pystyi suvereenisti keskustelemaan ja kun säännön esitti, niin se ymmärrettiin. No, unohdetaan toki nämä matkalaiset ja jälkimatkalaiset, joiden matkan kuvioita ei pysty seuraamaan edes isä jumala.

Tänä päivänä ovat käyttäjät sekakäyttäjiä. Itse kutsun heitä käveleviksi Finnish chemicalsiksi. Heidän käytös on täysin arvaamatonta. Onhan esimerkiksi tunnettu tosi asia, että kannabiksen käytön yhteydessä ei sovi käyttää alkoholia, joka tehostaa alkoholin vaikutusta. Vahvat kipulääkkeet liikkuvat kaduilla ja täten on ollut ja varmaan tulee olemaan, fentanyylikuolemia. Morfiinin sukulainen, laastarina käytetty (laastaroitujen lääkkeiden vaikutus kestää kolme vuorokautta) uutetaan laastarista suonen sisäisesti annosteltavaksi ja patologin pöydälle. Sehän on jo kauan tiedetty, että vahvat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet yhdistettynä pieneen määrään alkoholiin ovat kuolemaan johtavia. Hyväksytäänkö hiljaisesti tämä, että käyttäjät yliannostuksen vuoksi pikkuhiljaa poistuvat kartalta? Suotavaa?

Minusta aiheen mielenkiintoiseksi tekee vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, joka toteaa: "Kannabiksen käyttö ja omaan käyttöön tarkoitettu kotikasvatus olisi perusteltua laillistaa, jotta miedot ja kovat huumeet saataisiin eritettyä. Tärkeintä on haittojen ennalta ehkäisy ja vähentäminen. Laillistamisella vältyttäisiin kannabiksen käyttäjien rikolliseksi leimaaminen ja siitä usein seuraavat sosiaaliset sanktiot ja ongelmat oikeusturvassa."." Näyttäisi siltä, että Li Anderssonin mielestä olisi pienempi paha kärytä ratista kannabistuotteiden takia, kuin alkoholin takia. Kuuleppas nyt Li, ketju on likimain katkeamaton, ensin marisätkä, sitten spiidit, jne.  Onko oma lehmä ojassa?

Lisäksi mielenkiintoisuutta lisää RKP-nuorten puheenjohtajan Niklas Mannfolk:n lausuma: "Tupakka ja kahvi ovat sallittuja, mutta nuuska ja kannabis kiellettyjä. Jos halutaan kieltää päihteet, minkä takia kiellot koskevat vain tiettyjä aineita.". Olisiko Niklasellakin oma lehmä ojassa. Ei ilmeisesti polta tupakkaa ja ei tykkää kahvista, mutta nuuskaa mielellään?

Rangaistukset ovat melko lieviä huumaavien aineiden käytöstä, myynnistä ja hallussapidosta. Vähän sakkoja ja mahdollisesti ehdollinen ja sillä selvä. Huumausaineiden käyttäjät siis ovat perusteltuja hoitoon ja sitä pitäisi helpottaa. Hei haloo taas kerran.

Me kolme hoitajasukupolvea näimme, mitä tuo toiminta toi tullessaan, kiitos hoitolainsäädännön muutoksen vuoksi. Ison osan potilaspaikoista valtaavat nämä kansalaiset, jotka eivät osaa hallita päihteiden käyttöä. Ei ole yllättävää, että sairaalapaikoista yli puolet ovat heidän käytössään. Heitä tehoruokitaan, annetaan vitamiineja ja kuntoutusta. Kaksi viikkoa osastolla ja sosiaalitoimiston maksusitoumuksilla taksilla kotiin Alkon ja apteekin kautta. Ei mene montaa viikkoa, kun nämä kaverit ovat taas osastolla, jalat eivät kanna, vointi on heikko, ruoka ei pysy sisällä ja pilleriä taas tarvitaan vaivaan ja vapinaan. Moni vakavastikin sairas jää vaille hoitoa tämän takia. Herää myös pieni epäilys, että moniko on ryhtynyt käyttämään päihteitä vaan sen takia, että hoito ja lääkitys on viivästynyt vahvasti päihteitä käyttävien takia ja ovat huomanneet, että se on ainoa keino päästä hoitoon?