Aiheittain

torstai 22. joulukuuta 2011

JoulutervehdysTeille kaikille


Joulutervehdykseni Teille kaikille. Itse valmistaudun joulun ajovuoroihin. Toki kinkku on jo paistettu ja joulukoristeet laitettu. Teitä lukijoita on ollut Kryptan olemassaoloaikana useasta maasta, joten....

Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta     
Merry Christmas and Good New Year          God Jul   och Gott Nytt År
Fröhliche Weihnachten und Ein gutes neues Jahr              
с Рождеством Христовым и   С Новым годом
Häid Jõule ja head uut aastat         Sawadee Pee Mai                    
Joyenux Noël et bonne année
Glædelig Jul og godt nytår              Siõǥǥ Rosttvid da Leklvaz Ođđ ee´jj

Nollaig chridheil huibh
Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar
Buone Feste Natalizie
Nollaig chridheil agus Bliadhna mhath ùr
Nadolig Llawen

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hoitovirhe vai ei


Olipa taas karua luettavaa päivän lehti. Rutiini leikkaus ja halvaantuminen. Neuvottiin kaikenlaisia ja voin vakuuttaa ettei siitä ole mitään apua. Olen sinun (nimi muutettu) puolestasi surullinen. Potilasvahinkolautakunnassa on "valelääkäreitä", jotka tulkitsevat anatomiaa ihan oman ajatuskäsityksensä mukaan. Näkemättä potilasta ei oikeasti voi sanoa vamman astetta. Paperilla tehtynä olen törmännyt tähänkin: "Polvi ei ole kantava nivel": ilmoitti vakuutusyhtiön ylilääkäri.

Lehden mukaan pitäisi keskustella operaation tehneen lääkärin kanssa. Kuinka keskustelet, jos lekuri on vaan joku vuokra tapaus. Pitäisi tehdä kirjallinen kysely hoitoyksikölle. Nykyisin se on kopio lääketieteen oppikirjasta, jossa kuvataan standardi tapaus, jossa kaikki vaadittava on tehty. Potilasvahinkolautakunta on samanlainen instanssi kuin vakuutusyhtiöiden instanssi. Muinainen sanonta, että vakuutusyhtiö korvaa kaiken, paitsi vahingon sattuessa. Potilasasiamies on sairaalan palkkalistoilla, joten puolueettomuus herättää hieman epäilyjä. Pienemmissä yksiköissä se on usein joku esimiestason edustaja.

Tässä esimerkiksi puolisoni tapaturma. Hän liukastui kevättalven liukkailla ja rojahti oikean olkavartensa päälle. Vein puolisoni arvauskeskukseen, jossa oli päivystävänä lääkärinä, joku kielitaidoton olento ja pätevä, joka oli kotimaassaan tehnyt vuosia töitä. Ns. pätevä lääkäri sitten muka pani olkapään paikoilleen. Ei kuvannut ja vika jatkui. Kaksi päivää katselin kiukkuista puolisoani, joka valitti kipua. Havaitsin, että olkavarsi on lyhyt (mittasin sen ja tulos oli 4,5 cm)  ja soitin arvauskeskukseen, jossa sattui olemaan ammattitaioista väkeä eli vanhaa kaartia. Lähetteen saatuani ajoin sitten tuhatta ja sataa yliopistolliseen, jossa todettiin, että olkanivel on jossain lapaluun alareunan tienoilla. Pistivät sen lopulta nukutuksessa paikoilleen ja ihmettelivät suuresti, ettei meidän arvauskeskuksessa oltu otettu kuvaa tuolloin ja siten varmistuttu, että nivel on paikoillaan. Potilasvahinkolautakunnan mukaan ei mitään virhettä ollut tapahtunut, vaan hoito oli asianmukaista. Keskustelussa hoitoyksikön ja potilasasiamiehen kanssa oli yksi tyhjän kanssa, sillä vastaajana on yksi ja sama henkilö eli arvauskeskuksen ylihoitaja ja ensiavun ylempi esimies.

Sitten omakohtainen kokemukseni, josta jo kerroin tuossa tekstissäni valelääkäreistä. Olin leikkauksessa ja sain verenmyrkytyksen ja pahan. Onneksi ei marsua. Ei hoitovirhettä, sillä verenmyrkytys ilman haavatulehdusta on normaali. Tein kyselyn kirjallisena hoitaville yksiköille. Osastot vastasivat ympäripyöreät lausuntonsa, mutta ensiapu ei koskaan tapahtuneesta. Ainoa vastaus oli ensiavun osastonhoitajalta, joka pahoitteli, ettei vessassa ollut pyyhkeitä eikä pesulappuja, valitellen remontin aiheuttamaa haittaa. Koskaan tuo kielitaidoton lääkäri ja moduuliani hoitanut mieshoitaja eivät vastanneet, mm. siihen, miksi suonensisäinen antibiootti keskeytettiin. Potilasvahinkolautakunta oli jälleen sitä mieltä, ettei virhettä ole tapahtunut.

Eivät vastanneet, nyt puolisollani on olkapää, joka ei aina toimi ja minulla pumppu, joka pelaa omaa tahtiaan, sillä jäi tuon verenmyrkytyksen jälkeen pari rytmihäiriötä ja lievä muistihäiriö.

Kumpikaan emme saaneet korvausta hoitovirheestä tai potilasvahingosta, joka oli ilmeinen. Puolisollani on edelleen vioittunut olkapää ja minulla sydän. Jouduimme itse maksamaan koko hoitokierroksen eli arvauskeskuksen päivystysmaksun, yliopistollisen erikoislääkäri- ja sairaalamaksut. Mitä teemme tuollaisella insatsilla, joka ei aja asiaamme puolueettomasti. Itse katsoisin, että virhe on tapahtunut molempien kohdalla ja kohtuullinen korvaus olisi ollut edes myöntää tapahtunut.

Onko hoitohenkilökunnan vaikea vastata enää virheistään? Ovatko jo eriytyneet ammatissaan liian erikoiseksi, jotta voisivat kokonaisvaltaisesti katsoa tilannetta? Olen itse epäillyt syyksi sitä, että tavallisilla vastaanotoilla riehuvat sekakäyttäjät, kamanistit ja psyykesairaat, jotka vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan, vaativat henkilökunnan olemaan varpaillaan. Uhkaavat, lyövät, jne., että reseptinsä saavat. Lisäksi ovat nämä kaikkitietävät omaiset, jotka vaativat sitä sun tätä. Eräs esimerkki tähän. Omaiset vaativat erilaisia tutkimuksia ja hoitoja, että vanhus pääsisi viettämään toivomansa 100-vuotisjuhlat ja vanhus itse kysyi: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, että Jumala on minut tänne hyljännyt": Onko hoitohenkilökunnan  helpompi ja turvallisempi paeta kirjatiedon taakse kuin sanoa suoraan ei tai kyllä?

Aina kun vedotaan kirjaoppiin, niin unohtuu yksilöllisyys. Nyt kysyn teiltä viisaat, miksi:
- Yksi ottaa päänsärkyynsä usein puolikkaan 400 mg:sta Buranasta ja on tillin tallin joka kerran ja toinen saa ensimmäistä kertaa elämässään päivystyksessä 800 mg:sen Buranan ja on virkeä kuin peippo.
- Yksi kiiruhtaa vastaanotolle heti kolhun saatuaan, kertoen kovasta kivusta ja toinen menee vastaanotolle viikon kolhun jälkeen, omaisten painostuksesta (kun olet nilkuttanut viikon jo) ja lääkäri toteaa, kuten eräässä tapauksessa: "Olet sitten viikon kävellyt murtuneella pohjeluulla".
- Yhdelle nousee kuume 37,0 - 37,2 ºC ja kansalainen makaa sängyssä ja voi pahoin. Toisella nousee kuume 39,0 - 40,0 ºC ja hän tekee täyden työpäivän.
- Yksi, nukutuksen jälkeen, on aivan pihalla ja voi pahoin. Toinen tahtoo heräämisestä tunnin kuluttua ruokaa.

Onko terveyden- ja sairaanhoidossa pallo todella hukassa?

torstai 15. joulukuuta 2011

Suomessa voi kuolla nälkään


Tarkoitukseni oli keventää vihdosta viimein, mutta ei onnistunut, sillä media tarjosi hyvin ikävän uutisen. Satuin lukemaan pitkästä aikaa Hangötidingenin ja kertomus oli järkyttävä, sillä kotihoidossa oli vaikeasti muistisairas vanhus, jolla oli kodinhoitosopimus. Käyntipäiväkirjan mukaan vanhuksen luona ei oltu käyty edes joka päivä ja ravitsemus- ja lääkehuolto hunningolla. Vanhus kuoli viikon kuluttua aliravitsemukseen ja -lämpöisyyteen. Täten päivitän tämän vanhan kirjoitukseni ja uusi olisio jatkuu taas lopussa, mutta lukekaa tuo kuuden vuoden takainen ensin.

Näin otsikoi lehdet. Kyseiseen otsikkoon liittyy Ruotsissa tullut tapaus, jossa vanhainkodissa kuolleen iäkkään ihmisen kuolinsyyksi paljastui aliravitsemus. Aliravitsemushan on tila, jossa ihminen ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Pitkään jatkuvana se tunnetusti aiheuttaa kuoleman.

Kuten tiedämme lehdistön kirjoittelevan termejä miten sattuu, niin käytän samaa kirjoitusasua, vaikka se virheellinen onkin eli yleislääketieteen emeritaprofessori Kivelä ei hautonut vastausta kanan tavoin kysymykseen: "Voiko tämä tapahtua Suomessa?".

"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidossa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa". Sanoo tämä professori. Mielenkiintoista, että tuo kotihoito oli viimeisenä ja hän uskalsi sen julkituoda. Ei ole ensimmäinen eikä edes viimeinen nälkiintynyt, jota kotihoidosta tulleena aloitin varovaisesti ruokkia (nyt olen toki nuo työt jättänyt). Vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että annokset oli aloitettava kolmesta pienestä lusikallisesta, muutoin tuli ylös kaikki. Hitaasti ja hiljaa saatiin tilanne taas korjattua ja ihminen söi itse ja halusi ruokaa.

Miksi syyllistetään hoitopaikkoja? Myönnän nähneeni hoitajia, jotka ottavat ruokatarjottimen potilaan edestä pois ja sanovat, että no jos ei maistu, niin ei sitten. Nämä hoitajat ovat Terhikki-rekisterissä ja päteviä muka (ei kertausharjoituksia). Meidän osastolla oli aikoinaan hoitoapulainen ja paras ruoka- ja perushuollon ammattilainen vaikka hänellä ei hoitoalan koulutusta ollutkaan. Hoitoapulainen oli muinoin perushoidollisen työn avustaja ja moni heistä opiskeli sitten hoitoalan ammattitutkinnon. Hän opetti minuakin, silloin aivan vihreää hoitaja. Ei nähnyt nälkää edes tämä dementoivasta sairaudesta kärsivä vuodepotilas, jolle hitaasti ja hartaudella lusikalliset tarjottiin, vaikka hän oli näitä harvinaisia muistihäiriöisiä, joiden sairaus oli edennyt jo niin pitkälle ettei häneen saanut edes katsekontaktia.

Sitten ovat nuo ravitsemusterapeutit, jotka viisaasti määräävät suosituksiaan. Parashan taitaa olla tuo Puska. Mitähän se sanoisi kun syöpään kuolevalle potilaalle annoin 1½ litraa rasvaista piimää, kun häntä yöllä janotti. Janon sammuttua potilas kiitti. Useat sairaudet tekevät sen, että suussa ei maistu mikään. Itse en pysty veden kanssa ottamaan lääkkeitäni. Täytyy olla mehua tai muuta. Lasareeteissa mietin, että miksi on aina se vesilasillinen. No yksi totesi, että vesi on paras juoma ja terveellinen. Entä jo suu ei maista nukutuslääkkeiden jälkeen mitään? Tunteja seissyt vesilasillinen maistuu pahemmalle kuin taskulammin kossu.

Ja sitten tämä väliotsikko: "Kevyempiä nostella". Näille ihmisille olisi tuo painon pudotus pitänyt aloittaa jo ennen sairastumista. Jos joudutaan varaston tavaravaaka hakemaan, että saadaan paino (perusvaaka mittaa 150 kg:n asti) ja vaaka näyttää 210 kg on jo liian myöhäistä. Nosta siinä nyt sitten kansalaista päivittäin, useita kertoja ja alle sadan kilon ei edes neuvotella. Muistan tämän kansalaisen, jolle jouduttiin hankkimaan erikoisleveä sänky. Kun hänet saatiin vaa'alle niin osaston puntari ei riittänyt ja varaston tavaravaaka heilahti lukemaan 187 kg. Muilla aloilla on jatkuvan nostamisen rajana 25 kg. Hoitajat toteavat usein, että työteko alkaa vasta sadasta kilosta.

Kun ihminen kieltäytyy syömästä, niin pitääkö häntä pakkosyöttää. Hanhenmaksan saamiseksi hanhia pakkoruokittiin eli kupuun tungettiin väkipakolla sapuskaa. Nykyisin tämä on eläinrääkkäystä. Onko eläin paremmassa asemassa kuin ihminen? Possujen vikoja videoivat nuo piipertäjät. Napatyrä possulla on katastrofi, mutta harvalta ihmiseltä sitä korjataan.

Tässä kertomus elävästä elämästä. Eräs potilas piti makeasta ja omaiset toivat hänelle makeisia ja muita makeita herkkuja. Hän oli muistisairas. Omaiset kysyivät häneltä, että mitä hyvää hän on saanut tänään. Potilas sanoi: "Minä en saa koskaan mitään hyvää". Suklaarasia oli liki tyhjä ja pöytälaatikossa puoliksi syöty suklaalevy. Omaiset syyttivät hoitajia, että he varastivat potilaan herkut. Osastolla oli tapaamishuone, jossa läheiset voivat keskustella rauhassa potilaan kanssa ja myös keskustella omahoitajan kanssa. Omahoitaja sattui olemaan töissä ja meni tapaamaan läheisiä, jotka syyttivät hoitajia. Potilas nautti suurella innolla kermamunkkia ja omahoitaja kysyi: "Mitä hyvää syöt". Potilaan vastaus oli: "Minä en koskaan saa mitään hyvää". Silloin vasta selvisi läheisille, ettei makuaisti enää toiminut, vaan hän söi vanhasta tottumuksesta. Kukaan ei ollut varastanut hänen herkkujaan.

Jos sinulle ei ruoka maistu. Tahdotko, että tuuppaan sen väkisin suuhusi? Tässä vanhan hoitajan toteamus: "Lääkäri vaatii potilaan nauttivan tämän verran, omaiset huutavat, ettei potilas saa ruokaa, potilas sanoo, ettei halua, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen". Missä kulkee kultainen keskitie?

Kotihoito on tänäpäivänä pop ja ikävä kyllä on se, että entismaailman kotisairaanhoitoa ei enää ole. Kotona hoidetaan yhä huonompi kuntoisia vanhuksia ja valitettavan monella on jo pitkälle edennyt muistisairaus. Itse muistan takavuosilta pariskunnan, jossa se vähemmän muistisairas yritti hoitaa sen enemmän muistisairaan ja lopulta tämä enemmän muistisairas saatiin sairaalaan. Tämäkin tapahtui omaisten vaateesta. Tämä potilas oli jo todella huonossa kunnossa; aliravitsemuksesta kärsivä, kuulo olematon paksun vaikkukerroksen vuoksi, pakarat kuin sarvikuonon nahkaa, sillä istumiset olivat pitkiä ja vaipat vaihtamatta. Tässä kohtaa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin vanhainkoti, mutta silloin niitä vielä oli.

Toisin on tänään. Yhä useampi vanhus joutuu asumaan kotonaan vaikka kunto ei siihen riitä. Ei ole pitkä aika siitä, kun vanhuksen kotona tapahtui vesivahinko ja arvatkaa paljonko se tuli maksamaan vanhukselle, sillä muistihäiriön vuoksi, hänet katsottiin syylliseksi. Montako tulipaloa on syttynyt vain sen vuoksi, että muistihäiriöinen tai toimintakyvytön vanhus asuu yhä kotona. Ja kotisairaanhoito loistaa poissaolollaan.

Tietysti on myös muistettava, että muistihäiriösairaudet tuovat käyttäytymisen ja luonteen muutoksia. Tämä aiheuttaa myös sen, ettei kotisairaanhoito pysty käymään ja tämä on turvallisuus kysymys (haluatko, että sinua tervehditään haulikolla). Tosin minun on todettava, että kotisairaanhoito on jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Kotipalvelu on ajettu alas jo 1990-luvun lamassa ja siitä se ei enää noussut koskaan.

Hoitolaitoksissa minua raivostuttaa se, että hoitaja pistää päälle läsnäolonapin, jolloin kaikkien soittokellojen äänet kantautuu huoneeseen. Olisiko sinusta mukava aterioida, kun tiedät soittokellojen kilinöistä, että hoitajaa tarvitaan muualla? Itse en tuota toimintoa käyttänyt ja sain "uudelta" päälliköltä jatkuvasti nuhteet, mutta minulle oli tärkeämpi, että vanhus sai ruokarauhan.

Kotihoidon epäonnistumisista saa usein lukea ja se herättää kysymyksen eli mikä mättää? Henkilökuntaa liian vähän hoidettavien määrään? Tämä pitänee paikkaansa, mutta sitten tullaan tähän yliarvostettuun tietoteknikkaan, joka tökkii vähän väliä. Hoitohenkilöstö ei saa tarvittavia tietoja ja tämän vuoksi asiakas "unohtuu", kun järjestelmä ei ole toiminut. Tiedon siirto myös tökkii, sillä ohjelmat eivät neuvottele toistensa kanssa ja sitten on vielä tuo tietosuoja, joka on loputon suo. Epäilen suurimmaksi syyksi byrokratian loputtomia rappusia, jossa puutteellista tietoa kulkee virkahemmolta toiselle ja kukaan ei virkansa puolesta pysty ottamaan kantaa, sillä se kuuluu toiselle hallinnon alalle.

Sitten itse ruokaan eli onko se peruslaitosmössöä vai Ruokaa. Kun ihminen ei pysty syömaan kuin jauhettua ruokaa, niin miksi se pitää sekoittaa oksennuksen näköiseksi mössöksi? Sen pystyy tarjoilemaan, vaikka pikkulusikalla, siististi, jos on halua ja kertoa vielä lusikallisen sisältö (kalaa ja muusia tai kaalisalaatti kastikkeella). Moni laitosruoka ei maistu miltään ja yllättäen siinä on paljon enemmän suolaa, kuin kotiruuissa. Monelle toimitetaan kotiin näitä laitosmössöjä, mutta siellä ei käy ketään huolehtimassa, että edes mössö tulee syödyksi. Ikäväkseni olen nähnyt myös näitä mössöjä, jotka ovat olleet todella aneemisia. Tämä oli pahin, minkä näin eli yksi kumiperuna, kaksi limaista lihapullaa, ruokalusikallinen kokkareista kastiketta ja salaatinlehdet, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Söisitkö?


keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Rakentamisen vaikeutta


Viimeinkin tämä oli lehdessä eli Kuluttajariitalautakunta on saanut valituksia uusissa asunnoissa olevista vioista, sillä uusissa asunnoissa on kosteusvaurioita ja työn jälki mitä sattuu. Toki rakennusteollisuus pitää vaurioita ja puutteita liioiteltuna. Sanoisin, ettei yllätä yhtään.

Olen työssäni ajanut usean rakennuskohteen ohi. Ei ole mitenkään tavallista, että nykyisin eristelevyt seinässä, muovit tuuleen lentäneenä, ovat taivasalla yli puolivuotta. Ennen muinoin pistettiin katto ja ulkoseinät ensin ja sitten fyllit, jotta kuivana pysyisivät. Nyt fyllit ovat tuulessa ja sateessa pitkään ja sen päälle rakennetaan ulkovuori. Takuulla ovat fyllit jo imeneet kosteutta enemmän kuin pesusieni.

Liitokset vuotavat, koska niitä ei ole edes tehty tai sitten on joku ruuvi jäänyt löysälle. Vesi valuu norona taloon. Erään kaupungin kirjastossahan tuo tapahtui konkreettisesti. Uusi rakennus ja katon sulamisvedet valuivat kirjojen päälle.

Muistammehan presidentin kesäasunnon eli Kultarannan. Sen korjauksiin tarvittiin paljon rahaa, sillä sinne (vanhaan rakennukseen) oli ammoin lykätty muovia ja rakennuksen henki oli salpautunut. Näitä vanhojen rakennusten vikoihin Kuluttajariitalautakunta on törmännyt tasaiseen tahtiin. Tästä voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Meni ikkunalasi rikki ja vein sen lasiliikkeeseen korjattavaksi. Työntekijä kysyi, että kitataanko lasi. Kittasivat ulkopuolen, mutta lasin ja puun väliin pistettiin kitin sijaan silikoni. Poka oli lahonnut osittain jo viiden vuoden kuluttua.

Muistan myös entisen työmaani. Paikka rakennettiin 2000 ja päällikköni oli hyvällä tuulella ja pyysi minua (teknikkoa) tekemään vikalistan ja oli alkuaan vain 26 sivua pitkä. Korjausten jälkeen se oli yhä 16 sivua pitkä. Tässä muutama esimerkki korjausten jälkeen. Ovi ei mennyt kiinni, joten sen vastakappale rouhittiin teräväksi ja rumaksi. Alkuperäinen sovitus oli mennyt pieleen pari senttiä. Sähkö/kaasukanavan pistorasiat halki x3 edelleen vaikka vaihto määrättiin, sillä ne olivat lääkinnällisen laitteiden käyttöön, olivat siis edelleen vaihtamatta. Useista vioista ilmoitti rakentaja vain, että ne ovat kosmeettisia vikoja, joita ei tarvitse korjata. Katsoimme siis vinoja seiniä, pistorasioita, tiilisaunoja, jne.

Olen kuullut monelta rakentamisen ammattilaiselta, että aikataulut ovat vedetyt niin kireälle, että on pakko hutiloida ja tulee halvemmaksi tehdä korjaukset takuutyönä. Lisäksi ovat paikalla alihankkijat, joista yksi tekee yhtä ja toinen toista ja loppupeleissä kukaan ei tiedä mitä kukin osasto tekee.

Ja sitten tämä kaupunkien suosima täydennysrakentaminen. On yksi vihreä alue ja sinne pykätään uusi talo. Luonnollisesti osoitteeksensa se saa muiden osoitteen mukaan ja fyysisesti sillä ei ole mitään tekemistä sen varsinaisen kadun kanssa. Etsippä sitten osoite, joka on jossain ihan muualla. tai ilmoitetaan katu muunlainen B rappu. Se on talo B ja A:ta ei ole voitu edes tehdä kun tila on liian pieni.

Jos itse nyt haluaisin ostaa asunnon, niin ostaisin vanhan, jota ei ole remontoitu. Ymmärtänette miksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää Suomi

Tänään vietämme itsenäisyytemme 94-vuotisjuhlaa. Ruotsin alla olemme olleet liki tuhannen vuotta ja venäläisten hallussa parisen sataa vuotta. Kovat ovat koitokset olleet, jotta itsenäisyyden olemme saaneet. Sotia se vaati, mutta olihan samaan aikaan riehumassa maailmansotakin kaikkine melskeineen. Nykyisin maailmalla on ollut myös taisteluja itsenäisyyden vuoksi.

En voi todeta muuta, kuin laulun sanoin: Oi kallis synnyinmaa....

Minun isoisäni olivat veteraaneja ja molemmat selvisivät kotiin, mutta Helmi-tädin mies ei koskaan. Hän oli viemässä ruokaa eturintamalle, kun pommi tuli. Jälkikäteen todettiin hänen olleen paikalla, sillä soppakannun numerolaatta löytyi paikalta, joka todettiin hänen kuormaan laitetun. Miehestä, hevosesta tai kärryistä ei jäänyt jälkeäkään. Pappi tuli kotiin ilmoittaman, että miehenne on kadonnut, mahdollisesti kaatunut. Ei koskaan tullut arkkua, jossa rakkaimpansa haudata. Ei muistokiveä, vain se kivi joka sankarivainajille pystytetään, jonka alla ei ole ketään.

Raskaalla hinnalla olemme itsenäisyytemme saavuttaneet. Nyt kerätään vanhoja markkoja veteraaneille, jotta he itse tai leskensä voivat asua kotonaan. Tähänkö on menty. Nämä MIEHET JA NAISET, jotka ovat Suomea tukeneet ja rakentaneet ja meille uusille sukupolville luoneet maan kauniin. Tehneet sen, että meillä olisi itsenäinen valtio ja oma tahto. Nyt he joutuvat anteeksi pyytämään, että he antoivat meille itsenäinen maan, jonka hyvinvointipalveluja käyttävät kielitaidottomat ulkomaalaiset.

Minä olen rasisti, mutta viitaten kintaalla. Tässä itsenäisyyspäivämme soittolista:
- Maamme laulu
- Finlandia hymni
- Lippulaulu
- Porilaisten marssi

Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Kallios ei horju, vaaras poies torjuu. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Kallios ei horju, vaaras poies torjuu. Ollos huoleton, poikas valveil' on!

Ja sitten vielä tämä
Siniristilippumme, sulle
käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
on värisi puhtahat,
sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään vihki
sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs' käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme, sulle
valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin

Jokainen mies ja nainen, jotka ovat maatamme rakentaneet, ovat mitalin ansainneet.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kynttilän poltto saastuttaa sisällä tupakoinnin lailla


Yllä oleva otsikko oli aamun lehdessä ja voitte arvata, että otin taas hieman kierroksia. Artikkelin mukaan kynttilän polttaminen sisätiloissa rasittaa ihmistä samaan tapaan kuin avotakassa puiden polttaminen tai kuin joku tupakoisi sisällä ja tätä tanskalaisen tutkimuksen sisältöä kommentoi puoltavasti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija, dosentti Raimo O. Salonen.

Tanskalaisessa Politiken-lehti teetti tutkimuksen (tutkimuksen tekijänä oli Tanskan tekninen yliopisto), jossa todettiin muutaman minuutin kuluttua kynttilän polton nostavan huoneen ilmaan runsain määrin nokea (vahingoittaa keuhkoja ja verenkiertoa) ja orgaanisia yhdisteitä. Vertasivat sitä Tanskan vilkasliikenteisemmän kadun (H.C. Andersens Boulevard) ilmaan. (No, olisiko toimittajille, niin Suomessa kuin Tanskassa; katsoin Politiken lehden artikkelin ja luvut olivat samat.) tullut pieni virheen poikanen, sillä hiukkaspitoisuus kynttilällä on 300 000 hiukkasta ja kadulla 40 000 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Tästä päätellen voidaan todeta, viherpiipertäjien lauseista huolimatta, liikenteen päästöt paljon turvallisemmiksi kuin kynttilän päästöt.

Suora lainaus lehdestä: "Salosen mukaan kynttilän polttamisen haitallisuus on tiedetty jo pitkään. 5–10 vuoden ajan olen listannut, miten voi välttää pienhiukkasille altistumista ja kynttilän poltto sisällä on ollut listalla. Olen suositellut allergisille ja astmaatikoille, että he pitäisivät kynttilöitä ulkona lyhdyssä ikkunan takana. Ulkona kynttilöitä voi polttaa surutta."

Onkohan Salonen suositellut myös kynttilälyhdyn etäisyyttä ikkunaan. Jos ei niin tulipalon vaara on ilmeinen. Muistakaamme vanha viisaus: Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hyperhaitallisia kynttilöitä voi surutta pihalla poltella, mutta auta armias, mikä mekkala syntyy, kun puhutaan pihalla tupakoinnista. Sietää miettiä.

Iltojen pimetessä on mukava sytyttää kynttilä sähkövalon sijaan. Liekin pehmeä ja huojuva valo on rauhoittava. Samanlaista ei ole yhdessäkään sähköisessä (saastuttamattomassa?) versiossa, vaan valo on kylmä ja kova. Juu ja sitten nämä toistuvat infrastruktuurin horjahdukset eli sähkökatkot. Mitä tulisi, jos ei olisi kynttilää, joka on toimintavarma aina. Yleensä nimittäin siinä taskulampussa ei ole toimivaa paristoa silloin kun sitä tarvitaan. Muistakaamme Murphyn laki.

Olemmeko vieraantuneet maailmasta niin kauas, että kaikki vanhanaikainen on terveydelle vaarallista. Miten ihmeessä isovanhempamme ja sitä vanhemmat sukupolvet selvisivät hengissä päreen, kynttilän ja öljylampun valossa ja lämmön tuottajina uunit, takat, hellat ja jopa savupirtti? Ulkoilivatko enemmän ja siten keuhkot puhdistuivat kaikista pienhiukkasista ja muista pahoista vai kuolivatko kaikki ennenaikaisesti tupakoitsijan perustautiin eli keuhkoahtaumaan? Nyt varmaan pitäisi savusauna kieltää terveydelle vaarallisena, sillä sen ilmassa, katossa ja seinissä on runsaasti nokea, kuten savupirteissä aikaisemmin. Muista karsinogeeneista ja bekkerelleistä puhumattakaan.

Halstattu kala on jo karsinogeeneista ja grillimakkaran pinnan mustuminen samoin. Nyt joulun koittaessa on pöydässä mm. savukalaa. Paljonko siinä on pienhiukkasia? Meidän joulukinkku kuuluu myös vaarallisiin aineisiin, sillä se paistetaan puilla lämpiävässä leivinuunissa ja saa hieman savua pintaansa. Palviliha julistettakoon myös haitalliseksi ja terveydelle vaaralliseksi.

Hei haloo! Eikö nyt mennä jo liian pitkälle? Äitini sanoin (kommentoi vanhan torjunta-aineen poistoa markkinoilta vaarallisena): "Miksi vanhat tutut aineet poistetaan ja tilalle tuotetaan uusia. Vanhoista me tiedämme jo mitä ne aiheuttavat ja miten niiltä suojaudutaan. Uusien aineiden kanssa menee vähintään kaksikymmentä vuotta, kun havaitaan niiden tuomat haitat ja kukaan ei ymmärtänyt suojautua niitä vastaan, koska ne olivat "turvallisia".".

Aiomme toimia kuin ennekin. Kärvennämme kinkkumme leivinuunissa, teemme tönkkösuolattua silakkaa ja vanhan ajan suolakurkkuja, poltamme puita uunissa ja sytytämme valkean kynttilöihin. Älkää tulko kylään, jos pienhiukkaset ja bekkerellit ahdistaa tai ottakaa edes kaasunaamari happipullolla mukaan.

Kuitenkin Teille, jotka haluatte sytyttää kynttilän, sanon laulun sanoin: " Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää jokaisen mä tahdon itse sytyttää yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään." Rauhaisaa joulun odotusta Teille kaikille.

Juu ja jos jotain sattuu kiinnostamaan ja osaat Tanskan kieltä paremmin kuin minä, niin artikkeli on tässä: http://politiken.dk/tjek/sundhedogmotion/livsstil/ECE1468369/danskerne-soder-luften-til-med-lys/