Aiheittain

maanantai 30. tammikuuta 2012

Liikenteen turhat uhrit

Lyhyen ajan sisällä on uutisoitu kahdesta liikenneturmasta, jossa menehtyi nuoria. Nuori poika jäi pimeällä rahtivaunun alle kulkiessaan valtatien reunaa, kotinsa lähistöllä ja menehtyi välittömästi. Kolme nuorta menehtyi heittelemään lähteneessä vanhassa autossa ja vastapuolena uusi auto, jossa loukkaantui kaksi. Uhrit olivat mielestäni turhia, miksi? Siksi että...

Pimeä valtatie, tummat vaatteet ja ei tainnut heijastinta olla (arvaus), joka on halpa henkivakuutus. Mitä nuorempia katselee, sen harvemmin heijastin vilahtaa. Pimeällä valtatiellä heijastinliiviä olisi hyvä käyttää, mutta tuskin nuorta saa sellaista päälleen pukemaan. Miten saataisiin herätettyä muoti-ilmiö, joka saisi säihkettä pimeään? Mitä kauempaa olet näkyvä, sen paremmassa turvassa olet.

Tuossa tapauksessa on myös käynyt ilmi, että poika olisi lähtenyt ylittämään tietä (poika ei enää itse ole kertomassa). Onko keskittyminen ollut jossain muualla kuin kulkemisessa? Rokkikoneen luurit korvilla ja hyvä biisi, jota rallatella ja ajatukset tapahtuneessa, kokemuksessa, tms. Nyt on ollut paljon juttuja, joissa on kerrottu suojatieonnettomuuksista ja vastuu vieritetty holtittomien autoilijoiden niskaan, joita toki on luvattoman paljon. Usein kuitenkin syy on jalankulkijassa, joka Troijan puuhevosen tavoin astelee suojatielle vaikka valo-opastin punaista näyttää. Jalankulkijoilla on myös tapana oikaista eli mennä tien yli juuri siitä kohtaa kuin itselle on sopivinta. Satuin näkemään itse, kuinka edellä kirjoitettu toteutui eli yksi mies juoksi tien ylitse vastapäisen ravintolan eteen ja toinen toteutti hetken kuluttua saman, mutta katsomatta ympärilleen, ajattelematta yhtään mitään juoksi suoraan hälytysajossa olevan poliisiauton eteen. Suojatie olisi ollut muutaman metrin päässä. En tiedä kuinka kaverin kävi, mutta katuun se konepellin ylitse lensi ja eväänsä liikuttamatta paikalleen jäi. Miten saataisiin jalankulkijat havahtumaan ja havainnoimaan ympäristöään? Muistakaa se, että vaikka olisitkin oikeassa, niin Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Ruumishuoneella ei voi enää todeta: "ähäkutti olin oikeassa". No eipä siellä tarvitse myöskään hävetä omaa ajattelemattomuuttaan.

Tuon auto-onnettomuuden elementteinä oli vanha takavetoinen auto ja viikon vanha ajokortti. Katastrofaalinen yhdistelmä. Olenkin usein kritisoinut puheissani autokouluja, joissa ajoneuvot ovat uusia ja etuvetoisia ja näillä nuoret suorittavat nuo autokoulun ajotunnit. Vähäinen ajokokemus on uudella autolla, jossa on ajoturvallisuutta parantavia laitteita, kuten luistonestoa ja lukkiutumattomia jarruja. Etuvetoinen auto käyttäytyy ihan eri tavalla kuin takavetoinen auto. Kun nuori ostaa auton, niin varoja uuteen ei ole, vaan hankitaan halpa, joka on vanha. Tonnilla saa vanhan, tehokkaan ja usein takavetoisen ja ilman nykyaikaisia etuuksia. Tunnettua on, että Suomen autokanta on vanhinta Länsi-Euroopassa.

En enää muista, minkä merkkinen oli se autokoulun auto, jolla ammoin itse ajotuntini suoritin, mutta opettajan mukaan se oli kuukausi aikaisemmin hankittu. Siihen maailman aikaan ei naisia arvostettu ratin takana ja autokoulun opettajaltani kuulin, että tyttöjen on hankittava etuveroinen auto. Noudatin tätä ja ensimmäinen autoni oli vanha Datsun 100 A. Vuosia ajelin etuvetoisella, vanhoilla autoilla ja kun puolisoni esitti, että toteuttaisin unelmani jenkkilaivasta, oli koeajo katastrofaalinen, josta puolisoni vieläkin minulle kuittaa. Olin tottunut, että jarrua ja kaasua poljetaan kunnolla, että tapahtuu. Kun sitten tuon ylitehostetun laivan kaasua painoin, auto ampui eteenpäin ja hädissäni painoin jarrua entiseen tapaan, se pysähtyi kuin seinään. Onneksi ei ollut takana tulijoita. Nopeasti kuitenkin opin tuota laivaa ajamaan, sillä ajokokemusta oli jo vuosien ajalta (korjaan parin vuosikymmenen ajalta) ja talvellakaan tuo takavetoinen ei ollut ongelma, sillä nuoruudessani sain kaverin takavetoisella autolla ajaa järven jäälle auratulla radalla ja kokeilla kuinka lujaa kurviin voi ajaa, jotta auto hanskassa pysyy. Kyllähän se vieläkin hävettää kun noita jäärata-ajojen ensimmäisiä kertoja muistelee, penkan lumi pöllysi usein ja piruetteja tuli tehtyä useita ja pojat nauroivat.

Miksi autokouluilla ei ole takavetoisia autoja? Olen kuullut perusteluksi, että opettajan turvallisuuden vuoksi. Onko se opettajalle turvallista, että inssiajon jälkeen hän kohtaa oppilaansa tiellä vanhan, tehokkaan, takavetoisen auton ratista, josta oppilaalla ei ole kokemusta. Olisiko autokoulujen syytä rakentaa ratoja, joissa oppilas pääsee kokeilemaan erilaisissa oloissa? Olisi etuvetoista, takavetoista, manuaalia tai automaattia, renkaina kitkat tai nastat ja silestonet eli hiihtoliiton hyväksymät ja poliisin sakottamat, vanha auto, jossa ei ole herkkuja ja olosuhteiksi jäinen, märkä tai sorainen pinta ja paljon tiukkoja kaarteita. Suljettu ajorata näille ajoneuvoille, joita huollettaisiin vain sen verran kuin tarvetta on ja autoverot, sun muut pois. Taitaa tämä kaatua rahaan, kuten monelta autokoululta mopoauton hankintakin tai jospa olisi pääsymaksu, jossa nuoret (etenkin pojat) pääsisivät huristelemaan. Olisihan se turvallisempaa, kuin nuo tiellä tehdyt tempaukset. Muistan tämänkin onnettomuuden takavuosilta, jossa oli nuori mies, takavetoinen, tehokas auto, kaarre, ylinopeus ja petäjän kylkeen ensimmäinen isku oli tullut kymmenen metrin korkeuteen ja nuori mies, ensikertaa vanhan tehokkaan takavetoisen ratissa, suora tie ja huomattava ylinopeus, ohjausvirhe ja märkä tie, pyörähdys ja koivun kylkeen. Kumpikaan ei ole enää kertomassa.

Olisiko nämä kaksi onnettomuutta ja monet muut vältetty, jos olisi ollut heijastinta, ajatusta, muuta kokemusta, tms.? Miksi meillä on niin kova verotus autoille? Muistan tämänkin onnettomuuden, jossa nuoria kuoli vain vanhan ajoneuvon takia, sillä se katkesi keskeltä puolittaisessa nokkakolarissa.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Orjatko kadonneet?

Päivän lehtiä lukiessani, heräsi tuo kysymys. Nythän puhutaan ihmiskaupasta. Otsikoissa ovat pitkään olleet erityisesti Aasian maat, joista näitä orjiksi luokiteltavia ihmisiä on kulkeutunut keskuuteemme. On ollut marjanpoimijaa, muuraria, ravintolatyöntekijää, jne. Heitä ja heidän kielitaidottomuuttaan, jopa luku- ja kirjoitustaidottomuuttaan, käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Miten he ovat päässeet maahamme ja miten he ovat voineet orjantointaan hoitaa vuosia kenenkään puuttumatta?  Ottaako vastaanottaja heiltä passit ja muut asiakirjat pois, kuten muutamissa ulkomaisissa dokumenteissa on esitetty.

Pari määritelmää alkuun eli ihmiskauppa on YK:n mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Orja taas on toisen omaisuutta, jota pidetään hengissä vain taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Karanneen orjan sai ammoin surmata.

Eri instanssit ovat meillä halunneet lisätä työperäistä maahanmuuttoa ja tähän on tultu. Eikö näitä instansseja kiinnosta lainkaan, kuinka maahanmuuttajatyöläiset voivat? Mielestäni nyt esiin tulleet, ilmeisesti vuosia jatkuneet, ovat häpeätahra Suomelle. Jos kerran heitä tänne halutaan, niin ensin pitäisi saada jotain oppia tästä maasta ja sen laeista. Kait täällä joku Aasian-kielentaitoinen löytyy (suurin osahan heitä on näistä maista)? Tulihan noita Vietnamin venepakolaisia jo 1970-luvun lopussa.  Käykö meillä, kuten tuossa Italian laivaturmassa samankaltainen tilanne, yksi poppoo puhuu yhtä kieltä, toinen toista ja kolmas jotain muuta ja kukaan ei ymmärrä toista. Varsinainen Baabelin torni, etten sanoisi.

Eikö työperäiselle maahanmuuttajalle pitäisi opettaa maan kieli ensin (tai edes alkeet ja samalla varmistaa, ettei allekirjoitus ole vain x) ja sitten vasta duuniin? Vai riittääkö etniseen ravintolaan, että osaa kumartaa nätisti, tarjoilla sujuvasti ja lausua "Nǐ hǎo"(kiinankielellä hyvää päivää ja en todellakaan osaa sitä heidän aakkosillaan kirjoittaa)?

Vai onko media tuonut asian nyt tapetille, kun hallitus on taasen maksuja korottaneet? Onko median helpompi puhua maasta muunlaisesta tulleen epäasiallisesta kohtelusta kuin kotoisten kärsijöittemme karusta kohtalosta? Kotoisia kärsijöitä ovat duunarit, joilla verotaakka on nostettu usein kipurajoille, pankille maksat asuntolainaa ja korot hirmuiset (onhan asuntojen hinnat olleet pilvissä jo vuosikausia). Ei ole huuhaata vanha sanonta: "Viekää sitten tuhkatkin pesästä". Pienyrittäjien laita on vielä heikommin. Heistähän on tuo vanha toteamus: "2/5 osaa on haudassa, 2/5 mielisairaalassa ja 1/5 palannut duunariksi". Monelta heistä on vouti kodin vienyt, kun taakka on käynyt ylitsepääsemättömäksi. Kuka auttaisi heitä tai puhuisi heidän puolesta? Arvoisa media, käypääkä haastattelukierroksella hautuumaalla.

Onko meidän laki tehnyt liian kalliiksi ja hankalaksi työntekijän palkkaamisen, jotta ihmiskauppaa voidaan harjoittaa maassamme? 

perjantai 20. tammikuuta 2012

Italian laivaturma

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa tuo onnettomuus. Iso laiva ajaa karikolle ja pyrkii tutkimaan korallia ja planktonia. Näitä tapaturmia on tuolla etelän vesillä tapahtunut nyt lehtitietojen mukaan useita, milloin on ajettu johonkin tai laivalla on ollut väkeä kuin vanhalla hautuumaalla, useammassa kerroksessa. Ikävä kyllä, ne vaativat myös uhrinsa.

Tunnetuimpia laivoja ovat varmaan olleet Titanic, joka upposi jäävuoreen törmättyään 1912 ja Lusitania, joka torpedoitiin Irlannin rannikolla 1915. Kummankin tapahtumat ovat päätyneet kirjoihin ja elokuviin. Titanicin jälkeen pelastusveneitä lisättiin, mutta siitä huolimatta Lusitanian onnettomuudessa menehtyi toista tuhatta matkustajaa.  Kotoisempi oli Estonian uppoaminen myrskyssä 1994. Tämän jälkeen Suomessa tehtiin paljon töitä, jotta tiedotus eri viranomaisten välillä saataisiin nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Esimerkkinä kerron kuulemani tiedon eli rannikon yksi terveyskeskus, joka oli lähellä, sai onnettomuudesta tiedon radion uutisista ja ensimmäinen pelastettu tuli viiden minuutin sisään (tämän kuulemani todellisuutta en vahvista tai allekirjoita, saattaa kuulua urbaanilegendoihin).

Miksi hämmästyttää ja kummastuttaa tuo Italian laivaturma? Siksi, että kapteenin on kerrottu tehneen paljon erilaisia asioita, paitsi ohjanneen laivaa ja sitäkin median mukaan hän on tehnyt. Ensitietojen mukaan ajoi kokin kotisaaren ohi ja vilkutti saarelle, sitten poistui laivasta ennen kuin pelastustyöt olivat ohitse, oli ruokapöydässä ja komentosillalla onnettomuuden tapahtuessa, tilasi ruokaa onnettomuuden jälkeen ja sitten laivalla oli vielä salaperäinen (käytän nyt ehkä epäsopivaa termiä, mutta…) nainen, joka olisi vienyt kapteenin huomion jonnekin muualle kuin merikortteihin.

Nyt meillä on löytynyt valehoitajia ja –lääkäreitä, niin herää epäilys valekapteenista. Myönnän rehellisesti, että veneistä tiedän sen mitä sisävesi- ja merisoutuveneitä soutaneena kokemusta on, moottoriveneistä kokemusta on vain tuo yksi ainutkertainen kokemus edesmenneen appiukon tarjoamalla reissulla ja purjeveneistä/laivoista ei ole hajuakaan. Merenkulusta vain sen verran mitä olen Ruotsin ja Tallinnan laivoilla ollut sekä yksi muinaisuuden isompi laivamatka. Merkit vesillä ovat minulle hepreaa ja vesistökorteista ymmärrän yhtä paljon kuin sika satelliitista (tosin, en tiedä sitä, kuinka paljon sika tietää). Kuitenkin laivalla kapteeni on päällikkö, sen tiedän.

Kapteeni on siis päällikkö, joka vastaa kaikesta laivan tapahtumista. Käännetäänkö oikealle vai vasemmalle, jne. Autoakin ajaa kuljettaja eikä repsikka. Jos tuo kapteeni on tehnyt tuon yllä esitetyn kaikki, on hän yli-ihminen tai sitten valekapteeni.

Pelastustöissä ihmetyttää tiedotettu henkilökunta. Laiva on italialainen, suurin osa miehistöstä on kuitenkin eri maista ja italiankieltä eivät hallitse lainkaan ja englanninkielikin on perin vajavaista. Tullaanko meilläkin yhä enenevässä määrin törmäämään tähän tilanteeseen, jossa halvalla palkataan työväkeä ja kielitaito jää vajavaiseksi.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Hätäkeskuspäivystäjän ei tarvitse osata englantia

Olipa jälleen päivän lehti karua luettavaa, sillä aiheeni otsikko on suora lainaus lehdestä. Suomessa asuvan, venäläisen perheen ulkovarasto tuhoutui tulipalossa ja asuinrakennuskin oli vaarassa. Perheen isä soitti 112:n ja ilmoitti palosta. Kielimuurin vuoksi palolaitoksen paikalle tulo kesti kauan. Siteeraus lehdestä: ” Luulin, että hätäkeskuksesta vastannut nainen ymmärsi, mitä hänelle kerroin, mies kertaa öistä hätäpuheluaan, jonka hän oli käynyt kohtuullisella englannin kielellä”. Vasta sivullisen soitto hätäkeskukseen toi palolaitoksen paikalle ja varasto oli tuolloin jo täyden palon vaiheessa.

Hätäkeskuslaitoksen lakimies Anna Alarautalahti kertoo, ettei hätäkeskuspäivystäjän tarvitse osata englannin kieltä. Herää kysymys, että miltä pohjalta pääsee hätäkeskuspäivystäjäksi?

Suomessa on oppivelvollisuus, jonka täyttymistä hoitaa nykyisin peruskoulu, joka on 9-vuotinen. Seitsemän viimeistä vuotta sen opetusohjelmaan kuuluu englannin kieli, joten jokainen suomalainen osaa sitä edes auttavasti. Täten on tehtävä suora johtopäätös, etteivät hätäkeskuspäivystäjät ole suorittaneet suomalaista peruskoulua.

Hätäkeskuspäivystäjän työ on vaativa, ainakin kun lukee hätäkeskuslaitoksen sivuilta. Tässä kopio: Hätäkeskuksessa työskentelevä hätäkeskuspäivystäjä vastaa hätänumeroon 112 tuleviin avunpyyntöihin, jotka voivat koskea meneillään olevaa rikosta tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaa tapahtumaa, äkillisesti sairastuneita tai vammautuneita ihmisiä, liikenneonnettomuuksia, tulipaloja tai vaikkapa sosiaalisia hätätilanteita.
Hätäkeskuspäivystäjän tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut ja missä, mikä on tehtävän riskiluokka sekä hälyttää soveltuvin apu paikalle. Lisäksi hätäkeskuspäivystäjän on arvioitava potilaan terveydellinen riski tapahtuma- ja tilatietojen avulla, tunnistettava sosiaaliset hätätilanteet sekä pelastus- ja poliisiviranomaisten antaman avun tarve.

Hätäpuhelua ei yhdistetä eteenpäin muille viranomaisille, vaan numeron 112 kautta hädässä oleva saa poliisin, pelastuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisen avun. Tämä Suomen 112-toimintamalli on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen.

Työn vaativuuteen kuuluu kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen. Päivystäjä antaa soittajalle tarvittaessa ensiapu-, alkusammutus- tai muita toimintaohjeita sekä tukee hälytettyjä yksiköitä tehtävässä.

Huvittava on tuon ylläkerrotun tapauksen jälkeen tuo hätäkeskuslaitoksen sivun teksti: ” Tämä Suomen 112-toimintamalli on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen.”. Tuntuu viimeaikaisia juttuja lukeneena, että ainoa ainutlaatuisuus on osaamattomuus.

Hätäkeskuspäivystäjän osaamattomuus on uutisissa luvattoman usein. Aloitetaan kielistä, joita Suomessa on virallisina kolme. Vahvasti suomenkielisillä alueilla et saa apua ruotsinkielellä ja päinvastoin, muista kielistä nyt puhumattakaan. Auta armias, jos työssäni lähden viemään asiakasta kadulle muunlaiselle, joka sijaitsee toimialueellani enkä huomannut kysyä, että täällä vai viereisessä kunnassa. Hätäkeskuspäivystäjät eivät ole useinkaan kartalla, vaan ambulanssi on usein lähetetty ihan toisaalle. Tämänkin päivän lehdessä oli juttua siitä, kuinka välinpitämättömästi hätäkeskuspäivystäjä kysyi taustatietoja ja jälleen apua tarvitseva menehtyi. Kuinka usein ihminen menehtyy tai jää vaille nopeaa apua ja vammautuu pysyvästi? Taitaa pitää paikkaansa tuo fiktiivinen tarina, jonka kirjoitin Sairas, sairaampi, sairaanhoito-tekstin päätösosassa. (Jos sen haluat lukea, niin menehän Arkistoon/toukokuulle/Sairas -sairaampi-sairaanhoito-päätösosa)

Hätäkeskuspäivystäjän opintojen laajuus on 90 opintopistettä (mitä ovat opintopisteet?, onko tämä joku uusiosana, joka korvaa viikot tai tunnit?). Opinnot kestävät 1,5 vuotta. Päästäksesi hoitajaksi on sinun opiskeltava 3 vuotta ja lääkäriksi 7 vuotta. Puolessatoista vuodessa olet kuitenkin pätevä arvioimaan sairauden laadun, antamaan neuvoja ja kuinka kiireellistä hoitoa tarvitaan. Lisäksi sinulle opetetaan tuossa ajassa kaikki murtovarkaudesta luvattomaan käyttöönottoon, risteilijän uppoamisesta mopoauton ulosajoon, pikkuisesta maastopalosta tehtaan räjähdyksellisiin paloihin.

Tätä pohtiessani ja taustoja tutkiessani meni luottamukseni suomalaiseen hätäkeskukseen. Nyt kun ollaan hätäkeskuksia keskittämässä ja tulevaisuudessa puheluuni vastataan yli sadan kilometrin päässä, niin mitä ne tietävät alueestani. Yksi asia ainakin on varma eli terveyttäni en uhraa hätäkeskuspäivystäjän töppäilyyn vaan soitan taksin.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Mieletön mopoauto

Lehtien otsikoissa on usein mopoauto ja kolari. Yllättävän usein siinä on matkustajapaikkoja nuorten mielestä myös takakontissa. Nyt oli lehdessä tapaus, suora lainaus lehdestä: ” Kelkka kiinnitettiin lyhyehköllä köydellä mopoautoon kiinni ja mies hyppäsi sen kyytiin. Mopoauton kuljettaja, 16-vuotias poika teki erilaisia käännöksiä, jolloin kelkka joutui sivuluisuun ja kelkan päällä ollut poikaa lensi kyydistä ja osui valaisinpylvääseen”. Mopoauton kuljettaja oli luonnollisesti kortiton.

Liikenteessä moni nuori kokeilee rajojaan ja valitettavan usein kohtalokkain seurauksin. Nyt tämä keksintöjen katastrofi on tuplannut nämä ja useimmiten ne ovat vielä älyttömämpiä kuin juuri oikean ajokortin saaneiden tempaukset. Vai mitä mieltä olette tästä, jonka itse näin. Talvi, pakkasta jotakuinkin 20 °C ja mopoauton katolla istuu ilkialaston poika. Taisi olla ainoa keino saada vehje pystyyn, ennen tyttöystävän luokse menoa vai oliko kyse jostain muusta extreme urheilusta.

Mopoautoihin olen usein nähnyt lastattava väkeä peräkontin täydeltä. Valitettavasti mopoautoissa on vain takana se pieni, kuran peittämä kilpi, joten yhdestäkään en ole voinut viranomaisille tiedottaa, jotta turhat uhrit saatettaisiin välttää. Miksi rekisteritunnusta ei ole edessä tai miksi ei mopoautoille kehitetä omaa rekisteritunnusta eteen ja taakse, jotka olisivat poikkeavat pienistä kaupunkiautoista, esimerkiksi Smart. Tähän autoon sopivaan väkimäärään törmään myös työssäni. Usein kuulee sanottavan, että ota nyt meidät viisi/kuusi, kun matka on niin lyhyt. Taitaa olla vanhemmat opettaneet lapsilleen tuon jo poistuneen tiedon, että pienelle matkalle voi ottaa yhden ylimääräisen matkustajan. Se on poistunut lopullisesti kolmisen vuotta sitten ja ajoneuvoon saa ottaa matkustajia vain sen verran, kuin rekisteriotteessa ilmoitetaan.

On jo minun, vanhempieni, isovanhempieni aikana todettu, ettei ajoneuvoa kortilla ajeta, joten tuo kortittomuus ei ole uusi asia. Yhä sitä moni yrittää.

Mopoja ja nyttemmin mopoautoja on viritelty. Ikäväkseni olen lukenut lehtien palstoilta, että isät ovat hyväksyneet ja auttaneet puuhassa. Eikö kouluissa opeteta enää fysiikkaa tai kemiaa. Metallien kestävyyttä aikanaan käytiin läpi jo minun kouluaikanani, kansakoulussa. Kerronpa muinaisuudesta tarinan pojasta, joka halusi viritellä moponsa ja ”osasi metalliasiat”. Oli kuullut, että etuhaarukka ja sen pultti ei kestä. Hän vaihtoi pultiksi moottoripyörästä kotoisin olevan ja hitsasi vielä tukipalat etuhaarukkaan. Pyörällä pääsi liki 100 km/h. Lujuuslaskennassa meni jotain pieleen, sillä 80 km/h vauhdissa petti etuhaarukkaan hitsatun tukipalan yläpuolelta molemmat tangot. Naama oli sitten sen mukainen, monsteri. Joo ja miksi Titanic upposi? Siinä piti olla paras mahdollinen materiaali, mutta se oli kuljetuksen ja varastoinnin aikana syöpynyt.

Miksi lapsille on käsiin annettu liian vaarallinen lelu? Erään tutkimuksen mukaan jopa 85% mopoautoista on joutunut onnettomuuteen, josta vakuutusyhtiö on maksanut korvauksia.

Nyt on ollut myös otsikoissa mopokortin kalleus. Usein liikennettä kun katselen, niin herää väistämätön kysymys: Saako ajokortin liian helposti?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Myrskyä

Saimme tuossa viimevuoden lopulla Tapanin ja Hannun myrskyt koettavaksi. Kuten ennenkin, niin nytkin kaatui puita tuulen voimasta. Seurauksena oli laajoja ja pitkäkestoisia sähkökatkoja, tukkeutuneet puhelinlinjat ja nettisivustot, vedentulon loppuminen, jne. Mikä mättää pohjoisessa maassamme pohjoisessa, kun jokainen myrsky aiheuttaa suunnattoman katastrofin ja valtaisan polemiikin ja apua ei kuulu?

Sähköjohtoja on paljon ns. ilmajohtoina, jolloin tuulen kaatama puu rikkoo johdot. Johtoja on kyllä ryhdytty siirtämään maanalle, mutta eivät ne sielläkään turvassa ole. Miten monta kertaa on uutisoitu kaivurin kuokkineen johdot ylös?  Taas oli puhetta, etteivät metsänomistajat anna raivata puustoa johtojen vieriltä, joten vikoja syntyy herkemmin. Miksei isojen linjojen vieruspalstalla kasvateta joulukuusia? Ne katkaistaan niin lyhyenä, etteivät ne langoille lentele. Maanalle kaivamisessakin on ongelma, sillä kuokkiminen tehdään jonkun omistamalle maalle ja kuten tiedämme jo teiden korjauksista, ei kukaan tekijä niitä monttuja silottele. Kun tulee ongelma kaapelikanavassa, niin kuokkijat tulevat, mutta kuopat jäävät omistajan siloteltaviksi. En itse haluaisi olla jatkuva silottelija.

Kaatuneiden puiden ja sähköjohtojen korjaamisiin esitettiin jo armeijan hälyttämistä apuun, jotta nopeammin saataisiin viat korjattua. Sähköyhtiöt kertovat kyllä, että heidän miehensä tekevät pitkää päivää ja parhaansa. Onko siellä sama tilanne kun muinoin kunnalla? 80-luvun alussa oli neljä työnjohtajaa, joilla kullakin sata alaista ja 90-luvun lopulla olivat yhä nuo neljä työnjohtajaa, mutta kullakin neljä alaista. Metsurin työt on nykyisin korvannut kai tuo Jussi Peura ja kaverinsa Ponsse.
Eipä noita tuulenkaatoja koneet pysty hoitamaan vaan tarvitaan metsureita. Jokainen osaa töpselin laittaa pistorasiaan, mutta kytkentöihin tarvitaan ammattilainen. Miksei armeijaa voida hyödyntää? Heillä on helikoptereita, jotta vika-alueet voidaan nopeasti kartoittaa ja tasan varmasti parempia suunnistamaan kuin sähkölaitoksen insinöörit. Heillä on myös eri alojen ammattilaisia, joista varmasti löytyy mm. sähkömiehiä. Moni toki opiskellee, mutta opiskelijalle olisi tuommoinen työ hyvä harjoitus ja jos sellainen vielä hyödyttäsi nuorta esimerkiksi työtodistuksen muodossa. En toki katastrofitöihin laittaisi nuorukaista, jonka ainoat aktiviteetit ovat näppäimistön näpyttely ja Wii-peli. Tietoa ja taitoa tarvitaan enemmän.

Puhelimet tukkeutuvat on jokaisen myrskyn vakioilmiö. Mielestäni tehtiin suuri virhe aikoinaan, kun perustettiin hälytyskeskus ja yksi ainoa numero. Jouduin tässä itsekin soittamaan 112:n vain sen takia, että ilkivallantekijät olivat kaataneet liikennemerkkejä tietyömaalla (kiinni betoniporsaissa) ja niistä aiheutuisi suurta vahinkoa, jos niihin törmäisi. Ei todellakaan mikään henkeä heti nyt uhkaava tilanne. Hälytyskeskuksissa on rajattu henkilökuntamäärä ja kun puheluita tulee runsaasti, niin linjat tukkeutuvat. Tämä siksi, että aikansa odotettuaan soittaja naputtelee numeron uusiksi ja linjalla on tällöin yhä enemmän vastaamattomia soittoja. Sääennusteet kertovat jo myrskyn tulosta. Miksi siis sähköyhtiöiden ja hätäkeskusten henkilöitä ei hälytetä töihin ja oteta puhelinlinjoista kaikki kapasiteetti irti? Miksi ei ole numeroita niin kuin ennen vanhaan? Jos oli poliisille asiaa, soitettiin poliisille, jne.. Meillä on nykyisin kriisinhallinta ja viranomaislinjat, mutta ne eivät toimi. Katsovat, että ongelma on sähköyhtiöiden ja kansa kärsii ja maksaa. Jos ei ole henkilökuntaa vastaamaan puhelimeen, niin varmasti intin pojat sen hallitsee.

Yrityksen nettisivut takkuaa ja sen syynä on aina kapasiteetin puute. Monesti myös yhtiöiden nettisivut ovat niin vaikeaselkoisia ja sisällöltään raskaita, joten ei ole ihme, että kapasiteetti loppuu, kun pitää olla sivulla yrityksen pyörivät logot. Laatisivat hätäsivun, jossa kerrotaan, että sähköt ovat poikki, korjaamme parhaillaan vikaa. Ihan samoin kuin televisiossa oli aikoinaan kuva: ”Hetkinen”.

Miten tänä päivänä sallitaan rakentaa asuntoja, ilman vaihtoehtoista lämmitystä? Miksi 60- ja 70-luvuilla, kun kunnallistekniikka tuli, niin määrättiin omat kaivot tukittavaksi?

Nyky-yhteiskunta perustuu sähköön ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten maamme selviäisi talvipakkasilla kolmen kuukauden sähkökatkosta? Älä luule, että kirjoitukseni loppuisi täksi ajaksi, sillä kirjoittaisin mieleeni tulleet asiat vanhalla manuaalisella kirjoituskoneella ja sähköjen palattua tulisi tekstitulva. =)