Aiheittain

torstai 30. maaliskuuta 2017

Sotesirkus III

Eri mediat ovat laajasti käsitelleet soten vaikutusta puolin ja toisin. Mekkala nousi tietysti siitä, että tutkimustoimet, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut jäisivat kilpailun ulkopuolelle ja ne hoidettaisiin kunnallisella puolella. Valinnanvapaus puhuttaa myös kovasti ja myös se, ketkä sitä eniten käyttävät. Itse en uskonut, että hallitus ja edustajistomme tekevät tätäkään huolella ja mahdollisesti peruvat vielä koko shown. Edellisen lauseen toteennäytti pääministeri Juha Sipilä, joka eilisissä uutisissa kertoi, että sote viedään vauhdilla läpi ja ensiviikolla on kaikki valmiina. Vanha ja viisas kansa sanoo: "Hosumalla ei tule kuin kusipäitä mukuloita." Tämän ovat edustajamme toteen näyttäneet jo monta kertaa.

Soten pitäisi tuoda säästöjä terveydenhuoltoon, mutta näin ei tule tapahtumaan. Yksi syy tähän on kunnallisen puolen suuri byrokraattisuus ja lukemattomat johtajien pestit. Toinen on aluesairaaloiden ja terveyskeskusksien leikkaustominnan alasajot. Otan esimerkiksi matkan, joka leikkaukseen mennessä ja palatessa on usein taksi. Ennen leikattiin kotikuntani terveyskeskuksessa ja matkan hinnaksi tulee hieman yli yksitoista euroa/suunta. Nyt vastaavanlainen pieni perusoperaatio tehdään eräässä aluesairaalassa, joka ei ole edes lähin. Yhdensuuntaisen matkan hinta on noin 86 €. Kumpi tulee halvemmaksi yhteiskunnalle? Myös terveyskeskuksen kulut ovat alemmat kuin aluesairaalan, keskus- ja yliopistollisista sairaaloista nyt puhumattakaan ja tässä tarkoitan todellista vuorokausihintaa.

Valinnavapaus on tuottanut monelle harmia ja vaivaa, mutta itse näen sen helpottavan sitä tilannetta, että olet saanut arpajaisissa huonon lääkärin. Nyt ei tarvitse ylilääkäriltä anoa parempaa vaan voi vaihtaa vapaasti. Perusterve työikäinen on median mukaan innokkain vaihtaja. Kitsaammin asiaan suhtautuvat vanhukset ja perussairautta sairastava, mikä on ymmärrettävää, sillä vanha tuttu tohtori tietää sairaushistorian ja lääkityksen. Itselläni on niin hyvä omalääkäri, että asiat hoituvat osin sähköpostin välityksellä. Moni varmaan ymmärtää, että en ole hinkumassa vaihtoa. Ei ne yksityisetkään enää niin erinomaisia ole kuin kuvitellaan. Koin itse sen (tehty tutkimus) ja kuullut sen useammalta muulta. Puskaradio on yhä voimissaan ja huomasin sen siirtyneen markettien ja kauppojen hyllyjen väliin. Moni kommentti yksityisestä lääkäriasemasta ei ollut kovin mairittelevaa kuultavaa.

Ihmettelen tuota kuvantamisen kilpailun estoa. Kunnallisella kuvantamisien jono on vain aavistuksen lyhyempi kuin kunnalliselle hammaslääkärille. Tähän ovat syynä päivystyksen seurauksena syntyneet kuvantamistarpeet, jotka ajavat kiireellisyydessään ohi ajanvarauksen. Yksityisillä tätä ei ole, joten miksi tätä ei voida kilpailuttaa.

Seuraavan ongelman muodostavat erilaiset tietotekniset ongelmat eli tieto ei siirry. Yhtenäinen ohjelmisto merkitsisi ohjelmistotalon monopolin ja jos sen on tasoa Tieto, niin sitä ei kukaan halua suin surminkaan. Itselläni on kokemusta tuosta puulaakista ja kehumiseen ei ole aihetta. Vanhempi lukijakunta muistaa hyvin tuon Tieto Enatorin konsulttivitsin ja valitettavasti taso ei ole muuttunut. Kanta.fi palvelu on hyvä, mutta sinne tulevat tiedot valtavalla viiveellä. Sitten on tiedon siirrossa vielä yksi ongelma eli saneluvirheet. Kun virheellinen tieto on kerran kirjattu, niin sen korjaaminen on mahdotonta. Kun virheelinen tieto siirretään uuteen hoitopaikkaan, niin se jatkaa elämää. Lääkäreiden saneluista on koottu hupaisia tarinoita, kuten erään lääkärin sanelu: "Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä kotilääkitystä." Tällainen on harmitonta, mutta jos virhe on lääkkeessä, kuten erään henkilön kohdalla. Peruslääke oli määrätty tauolle antibiootihoidon vuoksi, mutta sitä ei ollut kirjattu mihinkään vain sanottu potilaalle itselle. Hän luotti henkilökuntaan, joka lääkkeet toi. Onneksi henkilö huomasi myöhemmin lääkelasissa tutun pillerin ja kertoi siitä. Suurta haittaa ei yhdestä ollut, mutta jatko olisi ollut haitallinen.

Hallitus ja eduskunta ei ole tehnyt yhtään asiaa huolellisesti ja ei liene tullut yllätyksenä, että hallitukseemme luottaa enää kaksikymmentä prosenttia väestöstä eli yli neljä miljoonaa tyytymätöntä kansalaista.

Kun tätä sotesirkusta on seurannut, niin alan epäillä, että olisi syytä palata kunnanlääkäriaikaan.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Miten voitto esitetään

Olen nyt huvittuneena seurannut Hollannin parlamenttivaalien uutisointia ja sitä seurannutta suurta hehkutusta oikeuden voitosta. Huhhuijaa sanon minä.

Media on hehkuttanut suuresti Mark Rutten johtamaan keskusta-oikeistolaisen VVD puolueen vaalivoitoa. Tosiasiassa VVD hävisi vaalit, tosin ei niin raskaasti kuin vihervasemmistolainen Groen Links, mutta paikkoja saivat kahdeksan vähemmän. Todellinen voittaja oli demokraattinen D66, joka lisäsi paikka lukua seitsemällä. Jos tässä käyttää laskuoppia edes alkeellisesti, niin VVD on suurin puolue parlamentissä, mutta sillä on kolme tasavahvaa "vastustajaa". Se luonnollisesti on selvää, että Mark Ruttella tulee olemaan kusiaisia pöksyssä, kun hallistus pitäisi saada aikaiseksi.

Median hehkutus siitä, että ei tapahtunut Trumpeja eikä Brexittiä ei oikein ole paikkaansa pitävää, sillä Geert Wildersin johtama PVV nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja nosti paikka lukuaan viidellä. Tästä syntyi mediassa kuitenkin riemu ja luki sitten mitä mediaa tahansa, niin yksikään ei ole löytänyt (lue = yksikään ei halunnut julkaista) yhtään, joka olisi Wildersin puoluetta äänestänyt.

Huvittavaa on lisäksi se, että kaikki median haastattelemat (siis ne jotka on julkaistu) ovat helpottuneita ja huojetuneita äänestystuloksesta. Tämän lisäksi kolumnit ovat julistaneet demokratian voittoa ja vähälle ovat jääneet todelliset asiat. Monissa maissa on maahanmuuttajien rikostilastot synkkää kerrottavaa ja niissä se on nousujohteinen.

Juuri tänään tuli Ranskanta uutinen, jossa radikalisoitunut muslimi ampui poliisia. Hollannissahan nousi mekkala, kun Turkin väki ei päässyt vaaliluennoimaan omilleen Turkin presidentin diktatuurin aloittamisesta. Turkki veti luonnollisesti palkoja nokkaan urakalla ja yllättäen sieltä viuhahti rasisti- ja natsikortit.

Kun tuotakin lueskeli, niin mieleeni tuli, että miten ihminen voi olla kahden maan kansalainen. Järkeen käypää olisi se, että olet sen maan kansalainen, johon olet syntynyt ja jos sitten "muutat" toisaalle, niin aiemman valtion kansalaisuus mitätöityy, jos uusi valtio kansalaisuuden myöntää. Kummalle, muuten, kaksoiskansalainen on lojaali? Ykkös vai kakkos maalle?

No odotan nyt suurella mielenkiinnolla Hollannin hallitusneuvotteluja ja veikkaan, että prosessi on pitkä ja takkuinen.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Oikeuden karmea päätös

Olin hyvin hämmästynyt, sillä tämä teksti löytyi yllättäen luonnoksista, jota en itse ole millään muotoa käsitellyt enää julkaisun jälkeen. Hakujen mukaan ei tekstiä löytynyt blogiarkistostakaan. No, onneksi otan näistä kopiot itselleni.

Palautan tämän tänne, sillä eilen huomasin uutisen, jonka ansiosta otsikko saa jatko-osan, joten olisi outoa, että alkuperäistä ei olisi ollut löydettävissä.



Luin tyrmistyneenä Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöstä, jossa turvapaikanhakija tutustui somessa 10-vuotiaaseen tyttöön, jonka kanssa oli toistuvasti sukupuoliyhteydessä. Tuomio tuli ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta oikeus kumosi raiskauksen, sillä se katsoi, ettei sukupuoliyhteys ollut tapahtunut vastoin lapsen tahtoa. Hei haloo!

Aloitetaan 10-vuotiaista, joiden kehitys on vielä pahasti kesken, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Esimurrosikä tytöillä on keskimäärin 9-12 vuotiaana, elämän kulkiessa enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Päätöksissä pohja on tunnepitoinen ja minäkuva on vielä hakusessa ja hyväksymisen tunne on tärkeä. Olenko riittävän hyvä, osaava, jne. Monet hyväksikäyttötapaukset pohjautuvat juuri tähän hyväksytyksi tulemiseen ja sen vuoksi lapsi on helposti houkuteltavissa.

Käräjäoikeus on täten päättänyt, että 10-vuotias lapsi on kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan. Kun kerran käräjäoikeus on tuota mieltä, niin herää kysymys lapsen rikosoikeudellisen ikärajan laskemisesta. On hyvin tavallista, että lapsella on jo pitkäkin rikoskierre, ennen kuin hän on rikosoikeudellisessa vastuussa. Kun lapsi lataa suustaan: "Et sää voi tehdä mulle mitään, kun mää oon alle 15." Tämä todistaa sen, että lapsi on hyvin tietoinen tekonsa oikeudenmukaisuudesta ja tietää pääsevänsä kuin koira veräjästä.

Somessa äimistellään lapsukaisen pahoinpitelyä Hensingin Kampissa. 13-vuotias pahoinpiteli ikäisensä ja toinen kuvasi sen ja latasi YouTubeen. Kukaan ei tehnyt uhrin eteen mitään, vaan kannusti pahoinpitelijää. Uhrin äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja mitä tekee poliisi, ohjaa tapauksen moniammatillisen ryhmän käsiteltäväksi ja tulos on yleensä päänsilitys ja kehoitus olla enää tekemättä moista.

Suora lainaus: "Aika tyypillinen tilanne viikonlopulta, missä nuoria on koolla." Jos tämä on poliisille arkipäivää, niin eikö silloin olisi juridisen vastuun ikäraja hilattava alas. Vaikka 13-vuotias voi näyttää aikaihmiseltä, niin polla on vielä lapsen tasolla ja usein teot sen mukaisia, mutta jos teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, niin lapsen ja nuoren on vastattava teoistaan myös juridisella tasolla eikä vain korvausvelvollisena.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa VIII

Suomen itsenäisyyden alku aikana sai elantonsa suurin osa ihmisistä maataloudesta. Työ oli raskasta, sillä traktorit ja leikkuupuimurit sekä lypsykoneet antoivat vielä odotella itseään. Tässä osassa olemme vuodessa 1936.

Peltotyöt olivat miesten hommia ja Simon kotitilalla oli koneita peltotyöhön eli hevosvetoisia. Keväällä, kun hanki vielä kantoi, esiin otettiin sontakärryt. Navetan tuotos ajettiin pellolle ravinteeksi ja tämä homma oli melkoinen punttisali eli kärryyn paska ja kuivikkeet mätettiin talikolla. Homma oli sotkuista ja sauna sen päätteeksi oli parasta mitä kuvitella saattaa.

Ennen kevään koittamista huollettiin työkoneet, mutta Simon ja Juhon silmissä kiilteli jo loppukesästä tuleva uusi kone. Viimein kevät saapui ja huomattiin syysviljan talvehtineen hyvin, eikä jääpoltetta ollut kuin hyvin pienellä alueella notkossa. Oli siis aika ryhtyä kevään kylvötöihin.

Simo valjasti Jerin ja laittoi äkeen paikoilleen, suunnaten pelolle. Tukevasti seisoen äkeen päällä, ryhtyi Simo äestämään peltoa kylvöä varten. Kylvö tapahtui pääosin käsin Juhon toimesta, sillä hän uskoi vanhan olevan parempi, kuin pussillinen uusia. Simo hoisi työn kylvökoneella, jota veti uskollinen Jeri.

Kesä kului ja vilja kasvoi hienosti. Heinän korjuu sujui hyvin ja ne oli saatu seipäilleen. Silloin tuli ilmoitus asemalle tulleesta uudesta koneesta. Sitä lähdettiin noutamaan ja veljekset katsoivat uutta laitetaan ylpeydellä. Siinä seisoi aseman tavarapihalla uusi puimuri Teijon Paavo. Seulat ja hihnat oli pakattu omiin laatikoihinsa. Puimuri seisoi jalaksilla, mutta veljekset nostivat jalasta, jotta saivat sen pyörilleen. Näin se kevyesti kulki kotitilalle.

Puimuri sijoitettiin suuren ulkorakennukseen ja laskettiin jälleen jalaksilleen. Se sijoitettiin siten, että syöttöaukko oli suurille parioville. Simo ja Juho tutustuivat laitteeseen ja sen ohjeisiin. Simo oli kotitilan teknikko, joten hän päätti, että laitteen käyttäjä on hän ja Juho oli samaa mieltä. Syöttöpöydän takana oli suuri rautarulla, jossa oli senttiset tapit, jotka kuljettivat lyhteet ja murskasi oljet. Syöttöpöydästä katsottuna jäi vasemmalle viljan ulostuloaukko, jossa oli paikat kahdelle säkille. Kun ensimmäinen oli täysi, niin vipua kääntämällä alkoi vilja valua toiseen säkkiin. Juho, yhdessä vaimonsa Katrin kanssa tarkastivat tilan säkit ja ne pinottiin valmiiksi puintia varten. Säkit myös eroteltiin kokonsa mukaan eli 20 hehdon ja 30 hehdon mukaan.

Syöttöpöydästä katsottuna, sen oikealla sivulla oli kolme, reunolla varustettua lapion kaltaista uloketta, jota myöten tuli ulos viljasta seulotut rikkaruohot. Suurikokoiset, kuten ohdakkeen kukinnot tulivat yhdestä, seuraavasta herneen kokoiset ja viimeisestä rikkaruohon siemenet. Laitteen seulat varmistivat siten viljan puhtauden. Seuloja oli useille viljalajeille.

Puimurin perästä tuprusi ulos pahnat, jotka olivat oivaa materiaalia navetan kuivikkeeksi. Puimurin käyttövoimana toimi maamoottori. Polttoaineena oli valopetrooli ja siinä oli suuri vesitankki jäähdytystä varten. Sen käynnistystä varten piti petroolilampulla kuumentaa kuula punahehkuiseksi, jonka jälkeen se pyöräytettiin käyntiin. Suuri rulla sivulla pyöritti hihnoja, jotka taas pyörittivät ja liikuttivat puimurin osia.

Kolmessa päivässä oli tilan viljat puitu, joten Juho kertoi laitteen eriomaisuudesta muille. Simo sai täten tehtävän ja tilalle varallisuutta hieman lisää eli Simo kuljetti puimurin tilalle, joka sitä tilasi, pui ja siirtyi seuraavaan paikkaan. Seuraavana vuonna oli veljesten kotitilalla mahdollisuus hankkia oma maamoottori eli porilainen.


Väärä enter

Tuossa kun tein edellisen tekstin ja siivosin luonnoksia, niin tuli vahingossa vanha luonnos päivitettyä eli vuoden 2011 tehdyn Rekkaretken kolmas päivä. Retki oli kyllä ikimuistoinen, mutta yksi osa ei retken riemullisuudesta kerro juurikaan.

Jos tahdot palata menneeseen, niin juttu kokonaisuudessaan löytyy toukokuu 2011.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Pelottava puhelin

Kuuntelin juuri uutisia, jossa kerrottiin tytöstä, jonka puhelinliittymään alkoi tulla viestejä tuntemattomilta ja ikävä kyllä myös perintätoimistolta. Tyttö kertoi hämmentyneenä viestistä, jossa oli ilmoitus velasta sekä enolle osoitettu viesti. Kun puhelinnumero jää pois käytöstä, niin operaattorit pitävät niitä puoli vuotta lepotilassa ja sitten uudelleen jakoon.

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta palataan asiaan jälleen kerran. Kun puhelinnumero jää syystä tai toisesta pois käytöstä, niin se jää elämään ja tästä saamme kiittää internetin hakukoneita, joita ei kukaan siivoa. Hakupalvelut hakevat uusien yritysten tiedot, joko YTJ:stä tai Kauppalehden sivuilta. Myös yksityiset numerot jäävät nettiin elämään.

Itse jäin kaipaamaan painettua puhelinluetteloa jo ajat sitten, sillä sen tieto oli ajantasaista. Takavuosina hain autosähköliikkeen osoitetta, jossa olin käynyt useasti ja vaivattomasti tuo hakupalvelusta löytyi ja menimme sinne. Avasimme oven ja vastapäiseltä tontilta tulee kaveri huutamaan, että mitä te täällä teette. Kerroimme tulevamme autosähköliikkeeseen ja tyyppi sanoi, että se ei ole toiminut enää vuosiin. Liikkeen nimikyltti oli paikoillaan, joten emme osanneet epäillä, ettei autosähkön mestari enää töitä tehnyt. Tarkastin juuri, että samaisen autosähköliikkeen tiedot löytyvät yhä hakukoneesta, mutta yritystietojärjestelmä ei sitä löytänyt. Onneksi yrityksellä oli lankapuhelinnumero ja soitin siihen juuri ja se ei enää ole käytössä.

Takavuosina myös etsin lasiliikettä kylältämme ja hakukone sen yhä löysi ja soitin sen lankapuhelinnumeroon. Rouva kertoi, että toiminta on päättynyt jo kymminisen vuotta sitten. Näistä hakukoneista löytyy yhä kotikyläni verotoimisto, maistraatti, useampi autokorjaamo, jne.

Nykyisin lankapuhelin on jo harvinaisuus, mutta mobiililaite sim-kortilla löytyy lähes jokaisesta taskusta. Nykyisin yritysten numerot ovat kännykkänumeroita, jotka jäävät elämään yhtiön toiminnan loputtua tai ajauduttua konkurssiin. Yksilön numerot jäävät talteen moniin palveluihin. Yhtenä esimerkkinä otan terveysaseman/sairaalan muistutuspalvelun ja takaisinsoittopalvelun. Näitä on paljon muitakin eli tätä esimerkki on suojattu. Soiton jälki jää elämään eri muodoissa jonnekin, kun yhteyksiä on otettu.

Varsinaisesti puhelinoperaattoreiden vika moinen ei ole, elleivät itse pidä yllä siivoamattomia hakukoneita. Aikuinen osaa erottaa viestit tai puhelut, mutta huoleni on lasten puolella. Kännykkä on jo tarhaikäisillä, joten mitä tuon ikäinen ymmärtää perintätoimiston tai voudin viestistä. Ei yhtään mitään. Mielestäni puoli vuotta olisi hyvä lepoaika ja vain niissä tapauksissa, että yksityinen puhelinliittymä on irtisanottu kuoleman vuoksi. Tässä ajassa ehtii tiedottamaan, ettei kirstusta kukaan vastaa. Kun liittymä on suljettu maksamattomien laskujen vuoksi ja ne ovat joko perintätoimistolla tai voudilla, niin sulkuaika pitäisi olla pidempi.

Perintätoimiston tai voudin pitäisi selvittää myös liittymän nykyinen omistaja. Soitto olisi hyvä, jolloin tulisi varmuus, että liittymä ei ole enää entisen omistajan hallussa. Tämä vähentäisi turhia ja ikäviä viestejä. Yksityisten viestit ja puhelut ovat sitten oma juttunsa. Tässä toivon, että vanhemmat puuttuvat asiattomiin soittoihin ja erityisesti kehottavat lapsia sulkemaan puhelimen yöajaksi, sillä kännisoittoja tehtailevat löytävät aina vanhan ystävän numeron. Opettakaa myös lapsia näyttämään epäilyttävä viesti ja vastaamaan itse siihen. Kuten tuossa uutisissa, sai lapsi kyselyn enolleen ja voiko tämä ostaa auton.

Itse en enää numeroa anna kenellekkään, sillä jouduin itse vaihtamaan numeroa ikävien soittojen vuoksi. Nyt eivät soita kuin sukulaiset, joille numeron olen antanut ja ilmoittanut, ettei sitä jakaa saa.

Hakukoneiden yksi ikävä puoli on myös se, että on saman nimisiä ihmisiä. Itse olen saanut onnittelut vastasyntyneestä tyttölapsesta, selvittänyt verottajalle siitä kuinka olen voinut toimia kahdessa eri sairaalassa täyden työajan kolmen kuukauden aikana (matkaakin tulee melkoisesti), eläkeyhdistykseltä toivotuksen jäseneksi, nyt eläkkeelle jäädessäni, jne.

Nähtäväksi jää kuka operaattoreitsta lähtee siivoamistalkoisiin.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Minulle, perheelle ja kaverille kanssa

Valtiolaivamme ruorissa on nyt poliittinen aatelisto, joka kansasta viis veisaa, paitsi elättäjinään. Erilaiset uutiset ovat tämän hyvin tuoneet esille, tosin nykymedia vaatii hyvää lukutaitoa, sillä se tuntuu esittävän kaiken hieman pastellisävyisten lasien läpi.

Tuntuu melko erikoiselle se, että tänä päivänä ministeri saa sössiä asiansa kuinka pahasti tahansa, niin puolueelta tulee täysi tuki, ministereitä myöten. Viimeinen irtisanoutunut ministeri taisi olla Anneli Jäätteenmäki, jolle puskista tuli täysin yllättäen pari faksia.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on lähes huvittava olento, jota ei uskoisi palkituksi liikenaiseksi, sillä Finavian johdannaissotku oli jo sen sortin esitys, ettei siitä puuttunut enään kuin naurava yleisö (ellei siitä olisi tullut 37 milliä tappiota). Suomen kansalaisuus kelpasi vasta, kun ministerin jakkara vapautui ja koko liikennekaari on ollut pelkkä farssi, joka muistuttaa lähinnä letkajenkkaa eli yksi eteen ja kaksi taakse ja samalla potkitaan sivuille. Siitä kaaresta ei ole toteutunut kuin taksin alas ajo ja polttoaineen hinnannousu.

Pääministeri Juha Sipilä onkin todellinen myyntimies, sillä hän on ehtinyt sopia useita taloudellisia etuuksia lapsien ja sukulaisten firmoille. Terrafamen uutta yhteistyökuppania hehekutettiin urakalla, mutta taustalta paljastui hyvin ikäviä ympäristö- ja talousrikoksia. Viimeisin Juhan veto meni kaverille eli Hjallis Harkimosta hän leipoi Veikkauksen hallitukseen. Hilpeän tästä teki se, että Veikkaus on jääkiekkoseura Jokerin pääsponsori ja Hjallis taas omistaa pääosan seuran osakkeista. Sitten vielä kehdataan sanoa, että Suomi on vähinten korruptoitunut maa.

Ulkoministeri Timo Soinin ansiot tuntuvat jäävän vain muutamaan rukousaamiaiseen. Nyt kuitenkin hän ilmoitti, ettei ryhdy puheenjohtajakisaan. Ensin luulin sitä aprillipilaksi, mutta tarkistettuani kalenterin, niin siihen on vielä lähes kuukausi aikaan. Sitten syntyi ahaa oivallus eli mitä lupauksia perussuomalaiset ovat pitäneet. Istuin hetken hiljaa ja huomasin, että saldo on nolla. Täten heräsi ajatus, että Timo on huomannut puolueen tehneen jo tehtävänsä ja kaikessa hiljaisuudessa hankkinut itselleen kiva ja rahakkaan eläkepestin.

Expääministeri Alexander Stubb on kunnostautunut uudella aluevaltauksella eli lintsaus. Läsnäolo kokouksissa rajottautuu näyttäytymiseen ja sitten kiireen vilkkaa rahakkaalle puhujamatkalle. Lienee ymmärrettävää, kun ruhtinaasta tulee vain parooni, niin palkkakuoppa on jollain täytettävä.

Sitten on kuntavaalit aloitettu, sillä mediaan asteli myös Jutta Urpiainen, jota huolestuttaa kiristynyt ilmapiiri. On rasismia (etenkin nyt kun adoptiolapsi on kolumbialainen), Trump on suuri sarvipää, ilmastokin huolettaa. Sitten lainaus Jutan ajatuksista: "Afrikassa on mieletön määrä alle 30-vuotiaita työttömiä ja toivottomia ihmisiä. Kysymys on siitä, miten hallita maahanmuuttoa niin, että todella hädänalaisia pystytään auttamaan, mutta samaan aikaan voidaan parantaa elinolosuhteita Afrikassa niin, etteivät kaikki lähde omista maistaan kohti Euroopaa." Ei enää mitenkään, sillä sinne syydetyt avut ovat menneet sikäläisen virka-aateliston taskuun. Toiseksi tuo lausahdus on huvittava, työttömiä ja toivottomia ihmisiä paljon ja miten maahanmuutto liittyy hädänalaisten auttamiseen. No Jutta voisi aloittaa tutustumisen ihan kotimaasta, sillä meilläkin on runsaasti työttömiä ja toivottomia sekä Kela sotkun jäljiltä hyvin hädänalaisia suomalaisia.

En nyt kuollaksenikaan muista, kuka muinoinen kreikkalainen lausui: "Demokratian tarkoitus on suojella valtiota yksilön mielivallalta ja yksilöä valtion mielivallalta." Tämän filosofian saa nykyistä eduskuntaa ja hallitusta katsoessa unohtaa täysin, sillä valtio käyttää täydellistä mielivaltaa yksilöä kohtaan, joka on suomalainen. Jalustalle on nyt nostettu maahanmuuttajat, jotka muuttavat maamme (päättäjien mielestä) täydelliseksi. Tosin se nyt on lähinnä näyttäynyt rikostilastoissa, mutta sellaista päättäjää ei ole kuka sen uskaltaisi tunnustaa.

Kun muistelee historiaa, niin olemme likipitäen samassa jamassa kuin Saksa 1920-luvulla. Työttömyys hipoo jo ennätyksiä, vienti alamaissa ja valtion kassa pahasti miinuksen puolella. Valtiomme on yli velkaantunut jo pitkään. Ei pojat hyvältä näytä.

Mitäs tähän enää muuta kuin livautus latinaa Fur est dominus.