Aiheittain

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kauhistuksen kanahäkki

Eilen astui virkaansa Yhdysvaltojen presidentti Trump ja sen seurauksena erilaiset medialähteet ovat täynnä itkupotkuraivareita. Twitterissä päättäjämme (ei populistit) ovat purkaneet tuntojaan, siitä kuinka väärä tyyppi tuli valituksi presidentiksi ja havainnoivat sen kuinka nyt tulee Somorraa ja Gomorraa ynnä araknofobinen tarantella sekä pandeeminen heinänuha.

Vedettään täten yhteenveto herneiden imppaamisesta:
1. Esko Aho; "Amerikkalaiset ovat jakautuneet jyrkästi kahtia ja se voi näkyä ikävästi Trumpin kaudella." Voi Eskoseni se maa on jakautunut jo kauan ja voisit viimein käydä optikolla, jotta näkisit kuinka Suomen kansa on jo kahden kerroksen väkeä. Koulutus, työ, ansio, eläke, ym. jakaa kansakuntamme kahtia tehokkaammin kuin giljotiini.

2. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne; "Trumpin virkaanastujaispuheen perusteella Yhdysvallat käpertyy. Nyt tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä." Kuules Antti, maailma on mennyt jo liian kauan takki auki kaikkeen, mutta kotoisia asioita ei meillä saada hoitoon. Olisi meidän syytä vetää palttoo nyt leukaa myöten kiinni ja voisitte alkuunsa selvittää missä on meillä 4000 pakolaisstatuksen omaavaa, jotka ovat kadonneet viranomaisten tutkasta ja siinä olisi riittävästi eurooppalaista yhteistyötä.

3. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö: "Trumpin uhoa ja vastakkainasettelua kumpuava puhe sai vain Obaman näyttämään suuremmalta. Meidän oltava ääni toivon ja ihmisyyden puolesta." Uhota siitä, että haluaa tehdä maalleen parasta ja sekö on väärin? Vastakkainasettelu lienee se kohta, jossa Trump halusi antaa valllan kansalle eikä eliitille. Meillähän koko homma on pieni piiri pyörii ja päätökset tehdään omalle ja kaverin kukkarolle sopivaksi. Toivoas meillä oli joskus 1988 viimeksi ja sen jälkeen se on loistanut poissaolollaan ja ihmisyys tarkoittanee lähinnä matuja vaikka omaa terveydenhuoltoja ja vanhustenhuoltoa ei ole saanut inhimillistettyä.

4. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson; "Trumpin ilmastopolitiikka johtaa myöhemmin vielä äkillisempään ja vaikeampaan rakennemuutokseen duunareille ja teollisuuspaikkakunnille." En usko, että radikaalia muutosta tulee, katsoisin, että "rikastuttajamaiden" toiminta olisi ensin saatava kuriin, sillä monessa maassa poltetaan jätteet avoimilla kaatopaikoilla ja niistä pengotaan arvokkaammat esille ja myyntiin. Itse haluaisin vaikeuttaa Bulgarian ja Romanian "vieratyöläisten" olosuhteita.

5. RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Hendriksson; "Idag vänder världen blad då Trump tillträder som president.Ingen vet vad som väntar. Sällan har man känt en sådan oro." Ja sitten täysin vapaa käänös (kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli ja sitä olen vasta vanhemalla iällä, joten tuo kirjallinen on hieman heikolla [toimituksen huomautus, saa paremmin kääntää]) eli Maailman lehdistö kertoi Trumpin astuneen presidentin virkaan. Emme tiedä, mitä on odotettavissa. Harvoin tällainen mies tuo muuta kuin epävarmuutta. Anna-Majalla taitanee olla kristallipallo tai sitten joku pelko, jonka Trump laukaisi. Tiedämme hyvin psykologiasta tutun tunteiden siirron.

6. Pääministeri Juha Sipilä arvioi ainoastaan blogissaan, että puheet ovat puheita ja teot tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Valitettavasti tiedämme tämän hyvin Sipilän omista toimista pääministerinä. Usko oli alkuun suurta ja nyt vain noin neljäkymmentä prosenttia väestöstä luottaa omaan pääministeriimme, että se siitä.

7. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini; " Trumpin puhe oli taattua tavaraa:" Toivon, että amerikkalaiset eivät pety yhtä paljon Trumpiin kuin me olemme pettyneet Soiniin. Äänestäjille on helppo luvat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta usein totuus on kuin vanhan kansan sanonta: "Laina on otettaessa kuin veli, mutta maksun koittaessa velipuoli".

Trumpia on pidetty populistisena ja sen määritelmän pohjana on latinan sana populus (kansa) eli tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Itselle populisti on perus kansanedeustaja, joka sanoo tuhat sanaa, mutta ei tarkoita sillä mitään.

Merle Haggard (6.4.1937-6.4.2016), amerikkalainen kantrimuusikko teki vuonna 2005 laulun, jonka nimi oli America first. Se otti kantaa siitä, että Yhdysvallat toimii ihan muualla kuin kotimaassaan. "Our highways an' bridges are fallin' apart", kerrotaan ja se pätee myös meillä. Siksi: https://www.youtube.com/watch?v=UodJB1tRNVE

Ja jos sitten joku haluaa lukea kirjoitukseni Valiokuntia, jolloin olin vielä toivoa täynnä ja uskoin, että epäkohdat olisivat ollut korjattavissa. Kirjoitus sisältää myös tuon biisin suomennuksen. http://kryptax.blogspot.fi/2011/04/valiokuntia.html

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Hieman liian myöhään

Lueskelin eilen tuota sisäministeri Risikon lausumaa, jossa todetaan, että laittomasti maassa olevat ovat turvallisuusuhka. Luin sen taas uudelleen ja yritin tulkita vielä rivien välit ja viilata pilkutkin, mutta kyllä ministeri viimein myönsi totuuden, mutta valitettavasti herääminen tapahtui parisen kymmentä vuotta myöhässä.

Onhan noita pakolaisia tullut aiemminkin eli ns. venepakolaiset ja Persian "vallankumouksen" jälkimainingissa tullet, pääosin kristityt. Nämä 1970-luvun pakolaiset ymmärsivät hyvin, että tänne sopeutuminen helpottaa elämään ja he oppivat kielen ja tavat nopeasti. Aasialainen keittiö tuli pikkuhiljaa tutuksi suomalaisille, mutta nämä pakolaiset eivät julkisesti käyttäneet kotimaansa kieltä tai tapoja. Se on sitten eri asia, mitä kukin kotonaan puuhastelee.

Somalien invaasio tapahtui 1990 luvun alussa, jolloin maamme paini laman, pankkikriisin ja tulehtuneen it-kuplan puhkeamisen syvissä syövereissä. Somaleita saapui viidessä vuodessa liki kaksitoista tuhatta (nykyisin tuo määrä tulee täyteen jo vuodessa; toimituksen huomautus) ja heistä 90 % oli luku- ja kirjoitustaidottomia.

Sisäministeri Risikko kortoo (suora lainaus): "Kun keskustelen poliisien kanssa, siellä tulee se elämän toinen puoli, mitä laittomasti maassa olo tarkoittaa esimerkiksi rikollisuuden kannalta. Laittomasti maassa oleminen on turvallisuusuhka.” Sisäministerien olisi ollut syytä keskustella kenttäpoliisin kanssas jo kauan sitten, sillä somaleista suurin osa asutettiin Helsinkiin ja sen tulin itse hyvin huomanneeksi vuosituhannen vaihteessa rautatieaseman Elite ravintolassa, jossa istuimme pöytään odottamaan ystäviämme. Saimme perseet juuri ja juuri penkkiin, kun paikalle pyrähti hyvin huolestuneen näköinen tarjoilija, joka kehoitti meitä valitsemaan toisen pöydän. Pyysimme perustelua ja hän lähes kuiskaten sanoi: "Tuo on somalien kantapöytä ja jos siinä istuu joku muu ja varsinkin nainen niin ne poistavat pöydästä kovin ottein."

Somalien kotouttamien ei onnistunut alkuunkaan, vaan alkoi jengiytyminen. Omassa porukassa on turvallista, sillä ei ole pelkoa väärin ymmärretyksi tulemisesta, kun käytössä on oma kieli. Hauskaksi tekee heidän kohdalla paluu takaisin ja minulle maistui nauru hyvin, kun merirosvo puhuu hyvää suomea. Kankkulan kaivoon meni nekin sopeuttamisrahat.

Arabikevättä käytettiin kuvauksena alueiden kansojen noustessa barrikaadeille vaatimaan demokratiaa. Kun tarkastelemme tuota kevättä, niin kukkia eikä hedelmiä se kevät tuottanut. Lähinnä tulee mieleen Ilmestyskirja, Pandoran lippaan aukaisu ja Edda-taruston maailman loppu. Toisin sanoen vain loputon sota, läjäpäin ruumiita ja laumoittain pakolaisia, jotka pyrkivät rikkaiden arabimaiden sijaan Eurooppaan.

Meille tuo invaasio tuli toissa syksynä ja yllättäen suurin osa on "poikalapsia". Kovia kokeneet raukat olivat saaneet pitää kännykkänsä ja rahansa, mutta paperit olivat mystisesti kadonneet salakuljettajien järjestämillä matkoilla. Myös albaanit ja afganistanilaiset huomasivat, että pohjolassa otetaan avosylin vastaan. Hieman myöhemmin koko Europpa havahtui, että liika on liikaa ja ryhtyivät toppuuttelemaan tulijatulvaa.

Tämän invaasion lieveilmiöitä alkoi tapahtua sekalainen kokoelma yksittäistapauksia, joista Pariisin ja Nizzan tapahtumat aiheuttivat suurimmat uhriluvut. Belgian poliitikot ja poliisi heräsivät liian myöhään, kun huomasivat, että pääkaupunki Brysselissä on Molenbeekin asuma-alueella keskittymä, jossa yksittäisten tapausten tekijöitä sikisi melkoisesti.

Nyt on sitten hakemusten hylky ja palauttaminen edessä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta saanut voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos valituslupa heltiää. Hylsyjä tulee tuhannen kuukausi tahdilla ja arvaten, että suurin osa valittaa. He jäävät notkumaan tänne ja perustuslaki takaa heille edelleen avoimen taikaseinän. Tosin sisäministeri Risikko lausuu yllättävän hyvän toteamuksen: "”Hätämajoitus ei voi olla pitkäaikaista, ja se on vain akuuttiin vaiheessa. Ei tämä voi lähteä siitä, että valtio maksaa kunnille maailman sivu, ei tietenkään.”

No, voitte arvata, että ns. "ruohonjuuritason auttajat"  älähtivät pahan kerran ja Helsingin sosiaalikriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin puuskahti viime viikolla, että Risikon ja muidenkin ministereiden olisi syytä katsoa peiliin, mikä on heidän inhimillisyytensä taso. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Olli-Oilien olisi syytä puhdistaan pahennuksen pärskeiden tahrima peilinsä ja katsoa peiliin vasta sitten.

Arvattavaksi jää, kuinka moni hylsyn saanut katoaa maan alle? Kevyt kenttäarvaukseni on useampi tuhat ja täten olemme hyvällä matkalla samalla tiellä kuin Malmö, Tukholma ja Göteborg.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa V

Elämme vuotta 1920 ja on kesä kauneimmillaan. Hilma on aloittanut rippikoulun, sillä kesällä oli lämmintä ja rippikoululaiset eivät joutuneet palelemaan kylmissä saleissa. Rippikoulussa opeteltiin raamatun ja katekismuksen tuntemusta. Monille se oli vaikeaa, sillä tuohon aikaan vain pojat kävivät kansakoulua, mutta tavallisesti tytöt vain kiertokoulua.

Hilmalla oli myös ongelma lukemisen kanssa, sillä ääneenluku ei onnistunut ja siitä rippikoulupappi riemastui ja sanoi: "Ulkoluku on hyvä, mutta sisäluku on heikko ja heikkona pysyy."

Eräänä päivänä rippikoulusta palatessa oli Hilma kuumeinen ja pahoinvoiva. Hilma saatettiin vuoteeseen ja hänelle yritettiin antaa vettä juotavaksi, jonka hän oksensi saman tien. Maria ja Aina huolestuivat, sillä heillä oli ollut lievä tauti aiemmin. Maria pelkäsi pahinta ja kutsui kummit lapsosen luokse. He virsiä veisaten ja raamatun tarinoita lukien, yrittivät saada Hilmaa takaisin.

Heikki isä haki ruumislaudat esille, sillä hän ei uskonut tyttärensä selviävän. Monessa perheessä olivat kuolleet kaikki tuohon kauheaan Espanjan tautiin. Maria keksi ujuttaa hampaiden välistä kylmää puolukkamehua ja se ei tullut ylös. Sitä hän sitkeästi jatkoi kolmen viikon ajan.

Hyvän hoidon ansiosta Hilma heräsi kolmen viikon kuluttua. Hän pystyi syömään kylmää puuroa ja mehukeittoa. Varovasti hänet nostettiin istumaan vuoteen reunalle, jossa hän pystyi istumaan tovin. Heikki isä mietti ruumislautojen varastointia, sillä hän ei uskonut ihmeeseen.

Hilma toipui, mutta sai kuulla myös surullisen uutisen, sillä hänen rippikoulukaveri oli menehtynyt tuohon kuumetautiin. Arkkua kantoivat tytöt, jotka olivat samaa rippikoululuokkaa. Kuusi tyttöä, valkoisissa vaatteissa, kantoivat valkoisen arkun maan uumeniin ja jättivät jäähyväiset ystävälleen.

Bernerin boksi

Liikenneministeri Anne Berner on survonut läpi kehittämäänsä liikennekaaren ja asia käy yhä mielenkiintoisemmaksi. Taksi on vapautettu, joten pikku hiljaa meillä on Takseja ja takseja. Bussilla pääsee halvalla, sillä sekin on kilpailutettu hienosti. Raideliikenne tökkii ja pahan kerran, mutta sehän on luonut tämän legendaarisen lausunnon eli VR pysyy aikataulussaan kerran vuodessa, kun vaihdetaan kesäajasta talviaikaan, joten heillä on tunti aikaa selvitä viivästyksistä. Finnair tuottaa tappiota ja sitäkin Berner yritti selittää kytköstensä avulla ja aikataulussa sekään ei pysy.

Sitten autoilun verotus, joka meillä lienee Euroopan kovinta. 1990 luvun alussa tuli väliaikainen autovero, jonka tunnusmerkkinä komeili ostettu tarra etuikkunassa. Kun herrat keksivät jotain verotettavaa, niin väliaikainen ei päde. Tästä tuli sitten käytäntö, joka tuskin pois jää. Molempien peruste oli tiestön kunnossapito, mutta minne lienee nekin verot menneet, sillä tiestö on kuin muinaisessa Neuvostoliitossa. Rahtarit toteavatkin, että ei enää tartte Neuvostoliittoon lähteä, riittää kun pysyy kotimaassa, jos haluaa ajaa huonokuntoisilla teillä.

Yksilön autoilua halutaan vähäpäästöiseksi ja nyt on suunnaton buumi sähköautoihin. Itseäni ihmetyttää suunnattomasti se, että sähkölämmitteinen talo on pahasta (kuten myöskin öljy-, puu- ja muu vastaava lämmitysmuoto; toimituksen huomautus), mutta sähköauto pelastaa maailman.

Berneri sitten keksi, että looralla seurataan ajoneuvon liikettä ja liikkeen mukaan tulee maksu. Ehkä olen hieman skeptinen, mutta jotenkin tuli vahvasti mieleen George Orwellin Vuonna 1984. Minä siis ajan ostoskeskukselle ja menne tulle kulutan tietä vajaan kolmen kilometrin verran. Ottaako valvonta huomioon myös sen, että ajan kotipihallani nelisenkymmentä metriä. Erottaako paikannus yksityistien tai pihatien, joka saattaa olla pidempi kuin minulla.

Määräytyköö maksu tien mukaan? Oma kotikatuni kuuluu Ö-luokkaan, joka aurataan, kun satutaan muistamaan ja routakuopat ovat aina samassa kohdassa. Se on hiekkatie, joka saatetaan karhuta, kun kitisemme suuremmista kuopista. Mielestäni tästä ei voi veloittaa samaa kuin asfalttitiestä tai öljysoratiestä ja kumpikaan ei voi olla samassa kategoriassa.

Kuiskauksien vuoksi, voinen kirjoitta, että liikennekaaren mukanaan tuoma tiestön valvonta sataa ministerien kavereiden omistamien yhtiöiden laariin. Jos tuo toteutuu, niin minun pitää hankkia joku loora ja maksaa siitä euroja X ja sen päälle tulevat sitten maksu tienkäytöstä ja summia ei ole kerrottu, joten sekin arvattavaksi jäänee.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa IV

Kansalaissotaa käytiin 1918 alkuvuodesta. Tämä kertomus jää pakosta lyhyeksi, sillä tuntemani ihmiset eivät siihen osallistuneet, sillä he asuivat pienellä paikkakunnalla ja kansalaissodan punainen puoli oli pääsääntöisesti suurten kaupunkien tehdastyöläisiä. Siksi kansalaisota ei juuri maaseudulla näkynyt vaikka sitä myös torpparikapinaksi nimitettiin. Torppareita taisteluun osallistui kuitenkin hyvin vähän.

Sota jätti kansaan syvät arvet ja siitä ei puhuttu. Joskus joku saattoi osoittaa toista ja kuiskata hiljaa; "Tuo on lahtari". Itse törmäsin ensimmäisen kerran kansalaissotaan, kun sisarusteni luokkatoverin isä ryhtyi remontoimaan vanhaa pihasaunaa, sillä alalaudat olivat lahot. Hän päätti purkaa seinät kokonaan, jotta kunto selviäisi täysin. Kun lauteet oli purettu, alkoi seinän purkutyö, joka tyssäsi nopeasti. Seinän puruihin oli kätketty runsaasti ammuksia. Paikalle soitettiin ensin poliisi ja sitten tulivatkin jo puolustusvoimien edustajat, jotka varoen siirsivät räjähteet pois. Muistan tuon perheen isän mananneen, että ei ikinä olisi tuota saunaa lämmittänyt, jos tuon olisi tiennyt. Olihan ammuksia aivan kiukaan vieressä.

Samalla kadulla, missä itsekin asun, asuu entisen lasareettimme keittäjä. Eräänä kauniina kesäpäivänä hän kulki äitinsä kanssa kotikadullamme. Hänen äitinsä katsoi minua kauhistuneena ja osoitti sormella ja sanoi jotakin, jota en kuullut. Keittäjä kertoi minulle jälkeen päin äitinsä sanat ja hieman minua kauhistutti, mutta selitti erään löydön.

Keittäjän äidin ensimmäiset sanat olivat; "Hän on ostanut murhaajan talon." Täten sain tietää, että taloni edesmennyt isäntä Kalle oli ollut punaisten puolella, joka oli mennyt tuon keittäjän äidin kotiin, joka oli silloin pieni lapsi. Kalle oli mennyt muutaman kaverinsa kanssa tuohon taloon ja vaatinut saada talon aseet. Talon isäntä oli istunut hellan edessä ja lisäten siihen puita sekä kertoen, että talossa ei ole aseita ja muutoinkin toppuutellut nuorta miestä. Keittäjän isoäiti oli kaapannut lapset syliinsä ja paennut ikkunasta navetan lantalaan. Matkalla he kuulivat laukauksen. Talon isäntää oli ammuttu niskaan ja menehtynyt siihen paikkaan. Nuoret poistuivat paikalta, kun aseita ei löytynyt. Aseella osoittaja oli Kalle.

Olin itse tavannut myös Kallen, kun hän kävi siskoaan lasareetissamme katsomassa ja voin vakuuttaa, että käsitys Kallen herttaisesta olemuksesta karisi ja pahan kerran. Kalle oli osallistunut myös ainakin talvisotaan ja se selittää löytöni. Puuliiterissäni oli alun perin maalattia ja ulkopuolella betoniporras, jonka vieressä kasvoi iso pensas piparjuurta, mutta myös mahtavaksi paisunut nokkonen. Ryhdyin kitkemään tuota nokkospuskaa ja kappas vaan, sieltä putkahti terve patruuna. Kun sitä tarkemmin tutkin, niin kannasta löytyi stanssaus; 7,65 MM ja S. -40. Hieman mietin, mitä siellä portaan alla oikein on, jos enemmän ryhtyisi kaivamaan.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa III

Jotta ehdin käydä sata vuotta Suomea läpi, niin on hieman loikittava vuodesta toiseen ja myös paikasta toiseen.

Oli maanantai ilta, kymmenes helmikuuta armon vuonna 1919. Bertel istui työhuoneessaan, vastaanoton päätyttyä. Bertel oli valittu vuoden 1917 joulukuussa kunnanlääkäriksi melko suureen kuntaan. Työn hän pystyi vastaanottamaan vasta huhtikuun lopulla viime vuonna, kun kansalaissota oli loppunut.

Hän oli jo viime kuun puolella ryhtynyt laatimaan kunnanlääkärin vuosikertomusta ja viime viikonlopun aikana kirjoittanut sen puhtaaksi. Nyt hän tarkasteli tekstiä, etsin kirjoitus virhettä tai kaikkein pahinta, asia virhettä.

"Kunnanlääkärin toimialueen muodosti 212,5 neliö kilometrin suuruinen kunta. Suuri järvi eteläpuolella ja siitä lähtevä vuolas virta koskineen. Näinden välittömään läheisyyten oli syntynyt asutuskeskukset. Virran varrella oli useampi tehdas. Laaja pohjoisosa pitäjää muodostaa osin karun kankaisen, osin hyisen hallaisen, asumattoman korpimaan. Lähellä toisen kunnan rajaa löytyy asutuskeskus. Pohjaveden saanti juomavedeksi ei tuota suurempia hankaluuksia vaan näkee kaivoja kaikkialla asumuksien yhteydessä ja hyviä luonnonlähteitäkin löytyy ja onkin siksi säästynyt suuremmilta lavantautikuloilta." On hyvä esitellä kuntaa ensin, sillä aiemmin ei täällä kunnanlääkäriä ole ollut, joten seuraajalle jää kattavat tiedot, tuumi Bertel.

"Teitä kunnassa on paikallisliikennettä varten verrattain vähän. Pääliikennetie kulkevat pääasutusta myöten pitkin kummankin puolisia järvi- ja jokirantamaita. Suuriakin asutusryhmiä ihan lähellä keskuksia on usein huonojen teitten takana, puhumattakaan pienimmistä metsäkulmista, joihin usein on miltei pääsemättömissä. Itse maantiet ovat syksyin keväin kauhistuttavassa kunnossa, yhtenä korttelin paksuisena savivellinä. Yleisliikenne sen sijaan on hyvää ja kunnan läpi kulkee rautatie, jolla on peräti viisi pysäkkiä kunnan alueella." Bertel hymähti ja muisti, kuin viime syksynä oli hevoskärryt juuttuneet mutaan notkelmassa ja hän oli joutunut kävelemään pitkin piennarta sairastunutta katsomaan.

Bertel mutisi itsekseen ja tarkasti vielä papiston kirjauksen, kyllä: "Kunnassa on lähes 14,000 asukasta (Papiston uudenvuoden ilmoituksen mukaan oli asukasluku vuodenvaihteessa 11,843; syntyneitä oli yhteensä 233 ja kuolleita 475, joista miehiä 347 128 naista vastaan, ero johtuu sotatilanteesta)  muodostaa yli  1,600 ruokakuntaa, joista teollisuus on noin 460:llä pääelinkeinona ja 360:llä maanviljelys, talonsavujen ollessa siinä 150 ja torpansavujen noin 100, muitten savujen lähennellessä 850:tä. Paikkakunnan pysyvä maataviljelevä väestö. Suuri tehdas- ja etukaupunkiväestö on hyvin kirjavaa, kaikilta maanääriltä kotoisin sekä paljon muuttelevaista." Oliko savujen määrä oikea, kysyi Bertel puoli ääneen, kyllä luvut vastasivat kunnan luetteloimia savuja.

"Kunnassa on sivistyksen nostattajana 11 kansakoulua, useimmat niistä 2 useamman opettajan kouluja. Opettajia on 25 ja oppilaita oli vuonna 1917 kansakouluissa yhteensä keskimäärin 1,088. Sitä paitsi on jo muutamia kiinteitä pientenlastenkoulujakin omine vakituisine koulurakennuksineen. Tehtaalla on lukusali ja kirjasto työväkeään varten sekä lastentarha heidän lapsilleen. Lisäksi on kunnassa, paitsi pari yleistä jo aikaisempaa lastenkotia, tänä vuonna ollut toiminnassa 2 sotaorpolaa omakuntalaisia varten. Syksystä on kunnassa tämän lisäksi työskennellyt kansanopistokin." Hyvin ovat kunnan isät työnsä hoitaneet, sillä oppi on ihmisen taimelle tärkeää, iloitsi kunnanlääkäri, sillä olihan län koulut itsekin käynyt ja nyt lääketieteen lisenssiaatti.

Bertel manasi lukiessaan kirjoittamaansa, sillä miten on mahdollista, ettei kulkutautien torjumiseen suhtauduttu vakavasti, vaikka ne tappoivat, ei vain lapsia ja vanhuksia, vaan raavasta työikäistä. "Kunnallislautakunta toimii samalla terveyshoitolautakuntana ja on kunta kylläkin virallisesti ollut jaettuna 12 eri terveyshoitokatsantopiiriin, joihin lautakunta on valinnut 23 katsantomiestä, mutta nämä usein eivät itsekään ole tienneet kuka katsastajana piirissä toimii. Näin ollen ei varmaankaan ole tullut kysymykseenkään minkäänlaisia tontti- tai asuntotarkastuksia ja rakennusjärjestelmän valvomisia saatikka sitten kulkutautien tehokasta vastustamista." Sivistynyt mies meinasi kirota.

"Sillä asuntokurjuus kaikissa näissä tehdaskeskuksissa on osaksi hyvin silmiinpistävä paikoitellen hyvin taajoine asuntoryteikköineen ilman minkäänlaista järjestelyä ja sitten useinkin saman hataran katon alla vuokralaisena 4 lapsirikasta perhettä kussakin nurkkakamarissa yhteisen keskeisen keittiö-eteisen ympärillä." Onneksi tuo suurin tehdas oli alkanut myöntää halpakorkoista lainaa, joilla työntekijät pystyivat rakentamaan asemakaavoitetulle alueelle talonsa ja virkamiehet tarkastivat kaivon ja huussin sijainnin, sillä lavantautia esiintyi niillä kurjilla aluella, joissa kaivo oli alempana kuin huussi, mietti Bertel ja kiitti mielessään suuren tehtaan patruunaa kaukonäköisyydestään, joka ymmärsi, että terve työntekijä on tuottava työntekijä.

"Poikkeuksellinen aika elintarvepulineen on varmasti vaikuttanut yleiseen terveydentilanteeseen hyvinkin haitallisesti näin suuriin tehdasteollisuusyhteikuntiin, joissa suurin osa väestöstä on jäänyt pienen ja ajallisesti usein hyvinkin epätasaisesti jaettujen korttiannosten varaan. Nälkäödemit ja skorbutiset funaffectiot ovatkin olleet hyvin tavalliset lääkärinprakriikassani. Niukan ja epätasaisen annostelun seurauksena onkin ollut, että kaikki kuin suinkin ovat siihen kyenneet ovat syrjästä päin koittaneet henkipitimikseen hankka, mitä suuhunsaatavaa vaan mistäkin on läytynyt. Näitä kärkkyviä ruuankejääjiä on usein laumoittain tavannut, missä päin vaan on sairasmatkoilla sattunut liikkumaan." Ja sitten ihmetellään, miksi kulkutaudit leviävät näin rajusti, Bertel harmitteli ja tuoreessa muistissa olivat nuo kolme isorokkotapausta, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä, sillä kätilö-rokottajat ovat hyvin mallikkaasti rokonpanoa edistäneet.

Bertel jatkoi lukemistaan ja nyökytteli hyväksyvästi. Koska aika oli ollut poikkeuksellinen ja veli noussut veljeään vastaan, hän päätti vuosikertomuksen: "Suurin osa kunnasta säilyi sodan jaloissa verrattain kokemattomana lukuunottamatta ryöstöjä ja pakkoluovutuksia, joita tapahtui vähän kaikkialla. Ainoastaan viereisen kaupungin lähimmät ympäristöt kärsivät kaupungin pommituksesta ja valtauksesta ja aineellinen vahinko näissä tiheissä tehdasseuduissa olikin sitä tuntuvampi. Sotavaurio koko kunnassa lasketaan Smk. 2.113.990:96."

Tyytyväisenä vuosiraporttiinsa, otti Bertel kynän käteensä ja kostutti kärjen mustepullossa ja pyyhkäisi ylimääräisen musteen sen reunaan. Kirjoitti päiväyksen ja allekirjoitti vuosikertomuksen. Painoi imupaperilla musteen kuivaksi ja sujautti sen suureen kirjekuoreen. Nyt se oli valmis luovutettavaksi kunnan isännille ja havaitsivat varmaan, että hyvin olen työni tehnyt. Bertel haukotteli, sammutti öljylampun ja kaivautui peitteiden alle, sillä huomenna olisi uusi pratiikkapäivä.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Ulkomaalaisten tekemät rikollisuudet

Hieman aiheesta jo kirjoitinkin "uuden vuoden kirjoituksessani", mutta jatkan sitä hieman, sillä hieman hämmästyin, kun toissa päivän aamun aviisi käsitteli seksuaalirikosten osiota. Toki erilaisia rikoksia tekevät myös tavalliset pottunokat, mutta suhteutettuna määrään on heitä vähemmän.

Varkauksissa ja murroissa ovat yleisesti edustettuna entisen itäblokin ihmemaat. Erityisen usein mainitaan Romania ja Bulgaria sekä Viro. Romanian ja Bulgarian romaanit ovat olleet erityisen ahkeria viime vuosina, niin yritysten, kotien, mökkien sekä kuorma-autojen tyhjentäjinä. Omakotien murroissa ulkomaalaisten osuus lienee 90 % kieppeillä ja tyypillisesti ne ovat näitä hit and run versioita eli yksi tai kaksi keikkaa ja maasta ulos.

Nettirikollisuus tulee pääsääntöisesti ulkomailta. Toki suomalaisetkin sen osaavat ja tuo huijariyritys Direktahan meni konkurssiin, Luojan kiitos. Kirjoitukseni; Hätäpäivystäjän ei tarvitse osata englantia, on varsinainen magneetti ns. nigerialaiskirjeille, joissa tarjotaan lainaa. Luottokortti- ja pankkitunnushuijauksia on pilvin pimein ja kun niitä on ollut jo koko 2000-luvun ja poliisi niistä toistuvasti varoitellut, niin ynä mennään halpaan.

Huumausaineiden tuotitoiminta on pitkälti ulkomaalaisten hallussa. Tätä harrastavat virolaiset, marokolaiset, algerialaiset sekä venäläiset. Rikoksista kiinni jääneillä on poikkeuksetta sekalainen kokoelma selityksiä, mutta itse nauroin makeasti kun Abdifitah Abdi selitti ostaneensa hennaa perheensä naisten pyynnöstä. Olisi kasviopin kertaaminen paikallaan.

Talousrikoksia harrastavat myös ja usein siihen liittyy myös ihmiskauppaa eli lukemattomissa ravitsemusliikkeissä on paljastunut, että kirjanpito ruiskaistaan lonkalta kokoon ja luvattoman usein työntekijä tekee pitkää päivää ja ilman korvausta. Onhan näitäkin tapauksia ollut, jossa työntekijältä on viety passi ja puhelin.

Sitten aamun aviisin juttuun eli seksuaalirikokset. Täten suora lainaus: "Vuonna 2015 ilmoitetuista seksuaalirikoksissa, joissa epäilty oli tiedossa, 1843 rikoksessa epäilty oli suomalainen (epäselväksi kyllä jäi, että onko supisuomalainen vain etninen tausta muualta, mutta suomen kansalainen; toimituksen huomautus) ja 419:ssä ulkomaalainen. Väestöjen kokoon suhteutettuna seksuaalirikoksista epäiltynä oli noin 0,03 % suomaisista ja lähes 0,2 % ulkomaalaista."

Tilastollisesti on siten todistettu, että suomalaisen kohtaaminen johtaa harvemmin seksuaalirikokseen kuin kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa. Luonnollisesti tästä suvaitsevan vihervasemmiston edustajat vetävät herneitä nenään niin, ettei maajussille jää keväällä mitään kylvettävää.

Tutkijat välttelevät tehokkaasti aiheen käsittelyä. Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm arvelee syyksi sen, että muualta tullut ei välttämättä ymmärrä, että suomalaisen naisen sanoma Ei tarkoittaa oikeasti EI. Ei siinä ymmärtämisestä ole kyse, vaan yksin kertaisesti siitä, että ulkomaalainen ei hyväksy EI sanaa, sillä kun kotimaassaan nainen on ollut alistettu orjuuden tasolle jo muutaman vuosituhannen ajan, niin tuskin sitä kovin äkkiä muutetaan.

Ja sitten ympäri pyöreät selitykset, jotka loihi erikoistutkija Matti Lehti, jonka mukaan ikä, tulotaso, tms. ei selitä tilastoja. Hoh hoijaa. Loput siitä voit lukasta tästä: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/272679-il-raiskaustilastot-karuja-ulkomaalaistaustaiset-yliedustettuina-tekijoina-ja

Kemiallista kastraatiota on seksuaalirikollisille tarjolla, mutta sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Eiköhän Abdigadir Osman Husseinin kohdalla olisi pitänyt jo olla pakollinen. Kolmen tunnin vartioimaton loma ja kävi käsiksi neljä vuotiaaseen lapseen.

Odotan suurella mielenkiinnolla vuoden 2017 tilastoja.