Aiheittain

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Elämän poluilta löytyneitä XV

On hieman ehkä kevennettävä lyhyesti tai sitten ei, sillä omakotitalossa asuminen on jatkuvaa työtä, mutta otan sen liikunnan ja lihashuollon kannalta. Sain viime syksynä uudet naapurit ja ovatkin ihan eri luokkaa kuin edeltäjä (asutti taloa viitisen vuotta), joka halusi omakotitalosta vain ne mukavuudet, mutta velvollisuudet jäivät sitten mappiin Ö.

Olen asunut nyt tässä mökissä 30 vuotta, yhden kuukauden ja 28 päivää.  Ennen oli naapurin puutarha kuin suoraan puutarhalehden sivuilta, mutta tuo edellinen omistaja päästi sen täysin riistäytymään ja nyt taistelen poks-poks kukkasen kanssa, joka levisi pihaani. Raja-aitana on 1930-luvun alussa istutettu sireeniaita ja näiden vuosien aikana se pääsi huonoon kuntoon, sillä edellinen naapurin isäntä ei sitä leikannut ja minua ei päästetty naapurin tontille sitä leikkaamaan.

Uusi nuori pariskunta on taistellut tuon viidakoksi muuttuneen puutarhan kimpussa ja teimme jo viime syksynä diilin. Kysyin heiltä, että minne vievät nuo raja-aidasta kaadetut vaahteran varkanat ja sain vastaukseksi, että vievät kaatopaikalle. Sanoin heille, että heittäkään minun puolelle kaikki vaahterat, sireeni, omenapuut ja ainoa, mitä en huoli on orapihlaja. Minulla on sähkökäyttöinen oksasilppuri, mutta sen teho ei riitä orapihlajaan ja pajuun. Nämä varkat ovat omasta puutarhasta tai raja-aidasta karsittuja tavallisesti.

Nämä varkanat ovat tarpeen keittiössä, sillä siellä on vanha Kotiliesi eli puuhella, jonka suuluukun koko on vain 13 x 12 cm. Suunnittelussa on tapahtunut pieni virhe, sillä sivussa on veivi, jolla rostia saa laskettua, mutta kun olet sen laskenut, niin hellan jäähdyttyä nostat sen käsipelillä pois, sillä rosti jämähtää (hieman liian lyhyen) betonireunuksen alle. Sormen paksuinen, pyöreä oksa on osoittautunut parhaaksi, sillä se palaa pitkään ja parilla pesällisellä saa kiehuvaksi 10 litraa vettä. Tosin moni on minulle sanonut, että heitä tuo hella pois tilaa viemästä, mutta kieltäydyin ehdottoman jyrkästi, sillä sähkön toimitus ei aina toimi ja eihän sitä vanha akka käyntiin pääse ilman kaffeeta.

Nyt naapurin pariskunnan kanssa tehtiin yhteistyötä parina päivänä hieman ja aita siistiytyi roimasti. Konesaha lauloi ja rangat saivat kyytiä. Perunapeltoni on savinen, kuten koko alue ja osin soinen, etenkin viime kesän monsuunisadekauden jälkeen. Olen sitä kompostilla ja tuolla puusilpulla pehmittänyt ja silppu myös ilmastoi savista maata. Puolisoni alkoi huoltamaan myyrä, jossa 30 vuodessa on tiivisteet vähänkö ehkä entisiä. Viime vuonna sain käännettyä pottumaan, mutta myyrää joutui ajamaan ryyppy päällä koko ajan. Tänään tuli viesti, että tarvittavat osat ovat tulleet maahan. Pääsemme maan kääntöön ja perunan istutukseen.

Olohuoneen pöytä on täynnä taimia, joista osa on jo ulkoilemassa. Valkosipulit jo kylvin, sillä omassa maassa kasvatetut ovat todella tuhdin makuisia, kuten tilli ja persilja. Avomaan kurkkua tietysti täytyy istuttaa, sillä teen suolakurkut itse ja vaikka viime vuonna tein niitä monta purkillistä, niin nyt on säästelty viimeistä purkkia, että vielä yksi kotitekoinen pottusalaatti saadaan. Hieman täytyy alkaa jo sadonkorjuuseen, sillä ruohosipuli on nyt parhaimmillaan ja sitä on kiva pakastimesta ottaa silppuna moniin ruokiin.

Voi kuin paljon on vielä tehtävää ja tähän ei tarvita kaupunkilaista viherpiiperöä, joka ei tunnista kasvin kasvia. Tähän tarvitaan vanhan kansan oppeja, multaa sormet sotkemaan ja iloa kasvun seuraamisesta.  Marjapensaat tarvitsevat uudet kehikot ja hellapuita on vielä tehtävä. Sitten alkaa sadon korjuu, joka täyttää taas talven tarpeet. Havaitsin myös, että suolasienistä saa vain yhden erän ja harkitsen vakavasti, että käytänkö sen ensi perjantaina, kun tulee hääpäivä taas täyteen vaiko jussiksi. Saa nähdä.


surkia sote ja mahoton maakunta

Viimein ehti tännekin, sillä sää on suosinut pihatöitä, joita on ollut runsaasti, mutta pyhäpäivän kunniaksi jätin risusavotan rauhaan, mutta asiaan.

Olen seurannut sote ja maakunta sekoilua, josta pelkään tulevan samanlainen hirviö kuin Ruotsissa, jossa on maakunnat ja valinnanvapaus. Harmi vaan, ettei se toimi. Olen nimittäin seurannut ohjelmaa Lääkäri potilaan puolella (Arga doktorn), jossa tuodaan esiin tapauksia, jossa hoito on jäänyt täysin hunningolla ja tohtori yrittää auttaa, sillä sairastuttuaan itse, hän koki terveydenhuollon nurjan puolen (olen myös itse hoitajana nähnyt, ettei kaikki mene omalta kohdalla kuin Strömsössä eli sen kääntöpuolen). Suosittelen lämpöisesti katsomaan, mutta ainakin itsellä on noista kolmesta jaksosta palanut päreet, proput ja käämit todella pahanpäiväisesti.

Hallitus sitten onnistui munaamaan soten verotuksen, joka koskee monikansallisia terveydenhuollon yksiköitä. Voin sanoa varmasti, että verosuunnittelulla viedään maasta jokainen sentti mikä suinkin irti saadaan. Toisin sanoen tässä saa asiakas itse valvoa, kuten tulevassa taksiuudistuksessa. Epäilen pahoin, että syntyy kusettajien sakki, joka kiertää verokarhun kaukaa ja tonkii hyvin syvältä asiakkaan taskunpohjat.

Ruotsissa maakunnat voivat itse päättää mitä hoidetaan, missä hoidetaan ja miten hoidetaan. Ohjelman perusteella on jo nyt tullut selväksi, että vastuualueen korkein viranomainenkaan ei tiedä syytä miksi hoitoon pääsy on estetty. Pahoin pelkään, että maakunta meillä, tulee olemaan samanlainen kuin Ruotsissa ja onhan meillä entuudestaankin virastoissa porukkaa, jotka eivät tiedä tuon taivaalista aiheesta, jota he johtavat ja ainoa, jonka he osaavat on kapulakieli ja repullinen pykäliä. Siinä saat itse sitten tulkita lakipykäliä ja arpoa, mitä kapulakielinen sanoma pitää sisällään.

Ohjelman kolmannessa jaksossa tohtori sanoi katkerasti: "Psykiatrille pääsy on vaikeampaa kuin pääsy paavin audiensille." Maakuntien erot ovat suuret ja usein edellytetään työkyvyttömyyttä, että tutkimuksiin pääsee. Suomessakin on, että monen kohdalla hoito tulee vasta sitten kun ei paranemisesta ole toivoa. Itse näin tämän liikunta- ja tukielinsairauksien hoidossa, jotka tehtiin liian myöhään ja paluu omatoimisuuteen on vaihtunut pysyvään laitoshoitoon ja valitettavasti tämä koskee myös työikäisiä. Paljonko on sairaanhoidossa tuhlattu rahaa hoitoihin, jolla ei ole enää tervehdyttävää vaikutusta?

Helsingin päätös antaa laittomasti maassa oleville kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut oli yksi esimerkki maakuntamallista. Uusimaa on suurin maakunta ja Helsinki keskuksena, joten miten mahtaa maakunnan toiminta olla, kun nyt jo tehdään hyvin arveluttavia päätöksiä. Mietin vakavasti, mikä on laita-alueiden kohtalo? Ohjautuvatko verorahat suuriin keskuksiin ja laita-alueet jäävät ilman palveluja? Tämä on ollut meillä järjestelmällinen toiminta jo pitkään ja kun ajattelen omaa kotikuntaani, niin on enää vain yksi pankki, jossa voi hoitaa käteisellä asioitaan. Verotoimisto meni tuonne suureen kaupunkiin, kuten poliisikin ja vouti. Maistraatti sulautui jo vuosia sitten suuren kaupungin maistraattiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mielestäni sote ja maakuntauudistus pitäisi pistää nyt jäähylle ja valmistaa huolellisesti, ettei siitä tule Ruotsin kaltainen, jossa lääkärin on ryhdyttävä sotaan byrokraatteja vastaan. 


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Hämärän peitossa

Aktiivimallin ensimmäinen tarkastelujakso on päättynyt ja leikkaukset ovat monen työttömän arkipäivää tulevaisuudessa. Aktiivimalliin ei työministeri Lindströmin mukaan ole tulossa helpotuksia, ei edes yli 60-vuotiaille, joiden työllistymisen mahdollisuuden myöntää ministeri itsekin heikoksi. Heti perään loihi myös lausuman eli pitää olla todella painava syy, jotta voi jäädä eläkkeelle. Tällaista syytä joutuu nykyään odottamaan vuosia ja monella kierre päättyy vasta kun vanhuuseläke koittaa.

Lindströmin mukaan työttömiä on 264100 kappaletta ja avoimia työpaikkoja enemmän kuin koskaan, mutta nämä eivät kohtaa, sillä kansalaiset eivät halua muuttaa työnperässä ja tämä on hankala yhtälö. Varmasti, mutta monellako on tarvittava koulutus? Lääkäreitä, insinöörejä, ohjelmoijia, sun muita paikkoja on paljon avoinna, mutta niitä hommia ei hoideta sen paremmin apuhoitajan kuin taksinkuljettajankaan koulutuksella. Lisäksi on otettava huomioon ikä. Kun mittarissa on yli viisikymmentä, niin uuden ammatin opettelu on jo haastavaa ja vanhat koulutodistukset ovat esteenä koulutukseen pääsyyn.

No, Kela meni ja laski, että 78065 kappaletta työttömiä ei ole täyttänyt minkäänlaista aktiivimallin ehtoa. Leikkauksia on tehty 80349, joten 2284 tapausta on yrittänyt täyttää ehtoja, mutta ei riittävästi. Luonnollisesti Kelalla ei ole harmainta hajua syistä, kun aktiivimalli ei ole täyttynyt ja tämä pihallaolo ei ylitä uutiskynnystä. Sain itsekin Kelalta kirjeen, joka todisti sen, että tieto ei kulje siinä puulaakissa ollenkaan. Kirjeessä minun piti perustella kuntoutuspaikkani ja syy, miksi nimenomaan olin kuntoutuksen siltä puulaakilta hankkinut. Hilpeäksi asian tekee se, että kuntoutus oli Kelan myöntämä.

Hommaa pitäisi ehkä tutkia, mutta tarkastelujakson pitäisi olla kuulemma pidempi ja syitä täytyisi esimerkiksi tehdä tutkimushaastatteluja. Kyselytutkimuksina tehdään nyt viikottain puoluiden kannatuksesta, joten siitä voisi pitää parin viikon tauon ja haastatella nuo patalaiskat tapaukset, joista ei aktiivisuutta oikeaan suuntaan löydy. Toisaalta lienee paras tapa haastatella kirjeellä, sillä minullekin tulee aika-ajoin kyselyjä kauppakäyttäytymisestä, tuotteista, palveluista, ym.

Mielestäni tämä on silkka leikkuri, jolla jälleen kustannetaan kansanedustajien palkankorotus sekä lisääntyvien elintaso-oletettujen eläminen, ym. palvelut. Omia palkkioitaan ne ovat valmiit korottamaan, mutta kiky-sopimuksella leikattiin monen alan palkkoja sekä kuntatyöntekijöiden lomarahaa, eikä tämä hävetä yhtään, näitä todella parkkiintuneita politiikan sarvikuonoja.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Loikkareita

Ehtii tänne viimein, kun on taistellut yhteiskunnan tuulimyllyjä vastaan urakalla. Nyt täytyy hieman hengähtää siitä taistelusta ja julistaa yksipuolinen aselepo. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että ICD-10 tautiluokituksiin pitäisi ehdottomasti diagnoosinumero lievälle, keskivaikealle, vaikealle ja suunnattomalle vitutukselle.

Mutta asiaan. Poliittinen kenttä alkaa muistuttaa edellissyksyltä unohtuneelta mäskisammiolta, sillä kuohuja on vielä hieman kevään herätty, mutta haju on jo melkoinen. Ensin kytkintä nosti Hjallis ja puuhasi itselleen uuden liikkeen, jonka määritelmät ovat luokassa salonkikelponen iltapäivätee. Kovin sanoi Hjallis on entisiä kavereita irvaillut ja ollut myös sitä mieltä, että Suomessa on harrastettu samanlaista politiikkaa 120 vuotta. Tämä luonnollisesti ei pidä paikkaansa, sillä Urkki olisi lennättänyt tuollaisen hallituksen jo ajat sitten lepikkoon ja rajavartiolaitos olisi pitänyt elintasopakolaiset rajan ulkopuolella.

Seuraava lähtijä olikin sitten sinisistä uuvateista Kaj Turunen, joka uusi palttoonsa jälleen. Aluperin perussuomalainen, sitten uuvatti ja nyt kokkari. Melkoinen viesti äänestäjille. Tosin Kaj itse kertoi suhteen syntyneen jo pidemmän ajan kuluessa, mutta armoton tosiasia on se, että vaalit lähestyy ja uuvattien riveissä mahdollisuudet ovat olemattomat uusia pestinsä.

Sitten alkoikin uuvattien pähkäily salaliitosta, jossa heidän jäseniään yrittää muut puolueet vietellä ja sehän ei käy, mutta hyvän messun siitä kuitenkin sai. Messu hieman hilliintyi, ettei hallitus ole kaatumassa, joten uuvatit saavat rauhassa pitää hillotolppansa ja Audin takapenkin.

Odotan mielenkiinolla tulevaa ja olen itsekseni pähkäillyt jo pidempään Ruotsin kielen persoonapronomia hen ja marraskuusta alkaen uuvattien lyhennettä sin, joista molemmista tulee mieleen ihan jotain muuta.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Riihessä puitua

Hallituksen pölväilyistä saa lukea päivittäin, mutta nyt kehitysriihessä oli jo hieman asiaakin, mutta epäilen, että syynä tähän 367 päivän päästä koittavat YT-neuvottelut Arkadianmäen pellesirkuksen seuraavista esiintyjistä.

Työntekoon tuli hieman muutoksia ja antaa työnantajalle aseen irtisanoa helpommin työntekijä ja mielestäni tämä on hyvin kaksi piippuinen juttu. Tämä kuitenkin koskee vain pienyrityksiä, joille väärä rekrytointi voi olla kohtalokas. Epäilen kuitenkin, että tätä tullaan käyttämään voiteena henkilökemian hiertämiin rakkoihin ja pikkujoulujen jälkeiseen laastarointiin. Lisäksi tämä päätös asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan ja hallitus on pidentänyt koeaikaa kuudeksi kuukaudeksi, joten pitäisi siinä ajassa vähä-älyisemmänkin työnantajan tajuta, ettei tyypistä ole esitettyyn työhön.

Rikoksista tulisi saada kovempia rangaistuksia, on pitkään ollut kansalaisten mielipide. Lainaan nyt suoraan riihessä puitua: "Pakettiin kuuluu lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kiristäminen, rikosten uusijoiden rangaistusten kiristäminen ensikertalaisuussäännöstä muuttamalla, ehdollisen vankeuden tiukentaminen oheisseuraamuksella, väkivaltarikosvankien riskiarvion lisäämistä vapauttamisessa ja sakon muuntorangaistuksen palauttaminen." Ensimmäisenä on tuo lapsiin kohdistunut seksuaalirikollisuus, mutta siinä kiristys kohdistui väärään päähän eli enimmäisrangaistuksiin, kun itse olisin korottanut myös alinta mahdollista tuomiota. Listan ainoa valopilkku on muuntorangaistuksen paluu. Kaupat ovat olleet helisemässä näpistäjien ja varkaiden aikaansaanoksista ja moni kauppias kuvaakin nykyistä tilannetta varsin synkin sanakääntein.

Päivärahat nousevat uutisointiin laajasti, mutta lainaus kertoo todellisuuden: "Pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja korotetaan nyt yli 80 eurolla kuukaudessa." Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että verojen älkeen ei enää olisi alle viidensadan euron päivärahoja/kk. Tässä toki täytyy saajan muistaa muuttaa veroprosentti, sillä tuistaan Kela vetää muuten 25 % veroina takaisin. Tämä ei kyllä poista eriarvoisuutta ja köyhyyttä, vaikka pääpuijat sitä kovin hehkuttivatkin.

Koulutuksen eriarvoisuuden poistaminen on kuulemma kärkihankkeita, mutta ruon riihen tulos asiassa jäi lähinnä lehmän henkäyksen tasolle, joten siitä ei riemua aikaiseksi saada. Saman kohtalon koki aktiivimalli, siinä luetellut "edut" eivät koske kaikkia työttömyyspäivärahaa saavia, sillä työttömyyspäivärahaa saavat myös työkyvyttömät, jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä ja muutoksen haku aiheeseen vie helposti pari, kolme vuotta eli heiltä viedään se aktiviteettiosuus pois. Kela voisi perustaa heille ihan oman järjestelmän, jotta myös työttömien määrä olisi todellinen.

Katsotaan, miten nämä käytännössä toteutuvat, sillä kaikkihan (siis melkein) sen tietävät, että useissa tapauksissa teoria ja käytäntö ovat kotoisin ihan eri planeetoilta.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kullanmuru onkin riiviö

Jälleen kerran oli kirjoitus, jossa lapsi alkaa kiusata yhtä tai useampaa kanssatoveriaan. Tämä ilmiö ei ole vain kouluissa harrastettavaa, vaan sitä on jo päiväkodeissa ja esikouluissa. Työpaikoillakin tämä on ongelma. Mutta ongelmaa vähätellään ja siihen puututaan luvattoman huonosti. Päiväkodit ja koulut herkästi kieltävät tapahtumat tai kertovat kuinka asiaan on puututtu, mutta totuus on jotain muuta.

Kiusaaminen on sanallista, elein esitettävää tai suoraa fyysistä väkivaltaa ja se on suunniteltua toimintaa toisen alistamiseksi. Valitettavasti nykyisin ei kiusaajan tarvitse olla fyysisessä yhteydessä vaan toiminta tapahtuu verkon ylitse. Tällöin kiusaaja voi jäädä anonyymiksi ja kasvottomaksi olennoksi.

On olemassa hienoja ideoita, kuten kiva koulu hanke, jne. Mutta nämä hankkeet eivät johda juuri mihinkään ja yleinen seuraus on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Tämä ei mielestäni ole oikein, sillä se tuntuu lisärankaisulta kiusatulle, joka joutuu jättämään taakseen tutut opettajat ja mahdollisen ystävänsäkin.

Hiljan julkaistiin käräjäoikeuden käsittelyssä oleva kiusaaminen, jossa oppilas veti toisen oppilaan housut nilkkoihin ja paljasti sukukalleudet. Tämä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja syyttäjä vaatii sakkorangaistusta. Tekijän mielestä se oli vain pilaa ja myönsi myöhemmin tajunneen teon vakavuuden ja myönsi tehneesä väärin, mutta ei kokenut syyllistyneensä asiassa rikokseen. Kiusaaminen voi täyttää rikoslain tunnumerkit ja sanktiot ovat sen mukaiset.

Tosin tämä koskee vain 15 vuotta täyttäneitä ja koska tällainen toiminta tuntuu olevan hyvin systemaattista alemmilla ikäluokilla, niin katsoisin, että vastuurajaa olisi laskettava pikaisesti. Jos lapsi pystyy kirkkain silmin sanomaan, ettei hänelle voi tehdä mitään, kun on alle 15. Tällä lauseella lapsi kertoo tietävänsä tasan tarkkaan toimintansa lainvastaisuuden.

Riiviölapsen käyttäytymistä selitetään usein impulsiivisella käytöksellä, ADHD, vilkkaudella, jne. Mielestäni selitykset eivät poista ongelmaa, joten kiusaaja jatkaa toimintaansa, kun kukaan ei puutu. Lainataan yksi hyvin ympäripyöreä lausunto: "Luonnollisesti lapsille on neuvottu, että kaikki kiusaaminen on kielletty ja lapsia on ohjeistettu kertomaan heti aikuiselle, mikäli joku lapsi kokee tulleensa kiusatuksi tai näkee jonkun sellaista tekevän. Samassa yhteydessä lapsille on myös opetettu turvataitoja, sanoittamaan toiselle lapselle, ettei muun muassa tahdo toisen lapsen häntä lähestyvän ja tarvittaessa suojaamaan itseään laittamalla kädet eteensä ja sanomaan: seis, älä tule tänne."

Lainaus kuulostaa mielestäni samanlaiselta ohjellta kuin raiskaajalle pitää sanoa riittävän selvästi ja monta kertaa ei, jotta raiskaaja tietää tekonsa olevan väärin ja tuomittava. No, tämä oli vain käsitykseni tuon lausuman johdosta. Tosiasiassa konkreettisia tuomia on vähän. Enää ei mene läpi, jos menee ja mottaa moista kullanmurua nenuun, sillä silloin se on pahoinpitely. Voi, että ennen oli asiat toisin ja silloin sai toimia.

Lasten psyykkisiin häiriöihin tulee apua liian myöhään ja osalla on vanhemmat, jotka eivät näe kullanmurussaan mitään muuta kuin täydellisen enkelin. Kun lapsella ei ole rajoja ja rakkauskin puuttuu, niin hukan teillä ollaan. Sääntöjen opettelu alkaa kotoa ja se on vanhempien hommaa, jota ei voida enää koulussa opettaa. Koulun tehtävä on tarjota oppiaineita eikä olla mikään järjestysmies, psykologi tai erotuomari.

Lopuksi vielä ikävä uutinen, sillä Paraisten kunnasta on sosiaalityöntekijät sanoutuneet irti, johtajaa lukuunottamatta, joka on pian jäämässä eläkkeelle. Työ on liian kuormittavaa, tieto ei kulje, väkeä liian vähän ja asiakastapaamisiin liian vähän aikaa. Elämme hyvin synkkiä aikoja.


torstai 29. maaliskuuta 2018

Elämän poluilta lötyneitä XV

Kevennetään hieman juhlapyhien vuoksi. 15.3.1988 klo 16.30 tapahtui ostamani talon avainten luovutus. Olin pitkään etsinut omaa kotia ja ainoa vaihtoehtoni oli omakotitalo. Monta taloa olin käynyt katsomassa, mutta tämä tuntui kodilta heti kun pihaan olin ajanut ja odottelin perikunnan edustajaa näyttämään paikkoja.

Kun lumi peitti vielä maata, niin pihalla näkyi vain suuri määrä omenapuita ja marjapensaita. Perikunnan edustaja saapui paikalle ja pääsin katsomaan taloon ja ulkorakennukseen sisälle. Olin kyllä saanut tietoa talosta, mutta pienoinen järkytys koitti talon keittiössä, jossa ovet ja niiden pielet olivat ripulipaskan väriset ja seinät vaalenpunaiset. Ei kovin houkutteleva väriyhdistelmä.

Taloon tuli vain kylmä vesi ja havaitsin, että sähköjohdot olivat lyijypäällysteiset ja lapsuuden kodissa tämä oli tullut ongelmaksi, sillä eristeenä käytetty guttaperkka oli antanut periksi ja voltteja oli yhtä paljon johdon sisällä, kuin ulkonakin. Täten tiesin, että sähköremontti on tehtävä heti alkuun.

Hilpein oli WC, jossa oli tapetti ja sen kuvituksena Disneyn Lumikki ja Seitsemän kääpiötä. Huomautin perikunnan edustajalle, että ulkorakennuksen katolta puuttuu huopakaistale. He lupasivat korjata sen ja todellakin se oli korjattu, kun avainten luovutus oli ja vielä näyttivät, että paikalle on todella asennettu uusi huopakaistale.

Koska olen vanhanaikainen, niin olin jo aikaisemmin ostanut astioita, liinatarvikkeita, jne. Puolisoni on usein sanonut, että minulla täytyy olla saksalaisia geenejä, koska minulla kaiken pitää olla alles ordnung. Täten kuljetin omalla autollani tavaralaatikoita uuteen kotiin ja jokaisen päällä oli tarkka luettelo siitä, mitä laatikko sisälsi ja mihin huoneeseen se piti viedä.

Ulkorakennus oli mielestäni hieno, sillä siellä oli suuri saunatupa, jossa oli leivinuuni sekä puilla lämpiävä sauna. Muuripata oli hyvässä kunnossa, mutta tynnyrikiuas oli jo aikansa elänyt, joten se uusittiin kesällä. Myöhemmin tätäkin korjattiin uuteen uskoon.

Mutta palataan em. päivämäärään ja kellon aikaan. Avaimet olivat nyt minun ja perikunnan edustaja poistui, niin kiinnitin heti kellarin oveen julisteen, jotta kaikki tietäisivät heti, että minä määrään täällä. Osa lukijakunnasta muistaa kaupoissa olleen hyllykkö alhaalla, jossa oli rullia ja niiden päässä numerot. Niiden yläpuolella oli kokoelma kehystauluja, joista pystyi selailemaan julisteita ja valitsemaan sitten haluamansa julisteen numeron pohjalta. Ja tämä oli minun, jotta äitikin tietää, kenen on sananvalta tässä talossa.