Aiheittain

lauantai 14. lokakuuta 2017

Taivaanrannan maalarit

Erilaisia medialähteitä lukiessani parin viimepäivän aikana olen tullut huomanneeksi, että kansanedustajamme ovat ryhtyneet taivaanrannan maalareiksi ja näiden ideat menevät jo kovaa ja korkealla terveen järjen yläpuolella. Luonnollisesti, jos joku kehtaa arvostella, niin seurauksena suunnaton mielipaha ja väärin ymmärretty kuplasanoma.

Aloitetaan Pilvi Torstin (SDP) kokemasta järkytyksestä, kun pienelle kummitytölle, Kolumbiasta adoptoitu, selvisi, ettei hänestä voi tulla presidenttiä Suomeen, koska ei ole syntyperäinen suomalainen. Tämän järkyttävän havainnon pohjalta täytyi tehdä lakialoite, että moinen vääryys saadaan poistettua lakikirjasta, sillä sehän edustaa täyttä rasismia ja on vielä vanhanaikainen. Toivon hartaudella, että tällainen pelleily esitys koskaan toteudu.

Seuraavan sitten läiskäisi Anna Kontula (VAS) ilmoille suuren mielipahan aiheuttajan eli se, että EU ja ETA alueilta tulevat ovat etulyöntiasemassa työpaikkojen suhteen, kuin em. alueiden ulkopuolelta tulevat. On se niin värin, kun afrikkalainen monialaosaaja ei voi tulla töihin Suomeen ilman harkintaa. AY-liike ei oikein innostunut riittävästi Annan ideasta ja siitähän piti luonnolisesti vetää säkki kaupalla härkäpapuja nenään ja vertasi AY-liikkeen sanomisia teinikiukutteluksi. Me luonnollisesti tiedämme, että näiden työllistyminen jää muutamaan prosenttin ja monialaosaaja ei todellisuudessa osaa yhtään mitään. Anna ei taida tietää, että koulutuksillani en voi suoraan työllistyä edes EU:n alueella ennen kuin olen opiskellut maan turvallisuussäädökset ammattialalle, sillä ne ovat maakohtaisia.

Näitä riittää kyllä, mutta laitetaan lopuksi tosi uutinen eli Kela hylkää yhä enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä ja se ei kyllä hämmästytä, että ne ei itsekään tiedä syytä tähän. Vastaus tähän löytyy vakuutuslääkäreistä, joiden anatomia ja fysiologia on täydellisen harhaoppista. Tämän voi päätellä Kevan ylilääkärin allekijoittamasta lausunnosta, jossa polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen vaiva eikä näin ollen vaikuta työntekijän työkuntoa alentavasti.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Henkkarit uusiksi

Luin juuri uutisista, että on perustettu työryhmä valmistelemaan henkilötunnusten uusimista. Olihan taanoin uutinen siitä, että henkkarit uhkaavat loppua kesken. Uutisessa kerrottiin myös biomeerisen tunnistamisen mahdollisuudesta. Odotan mielenkiinnolla mitähän tästäkin tulee.

Biomeerisen tunnistuksen luulisi olevan yhtä hankala kuin valokuvakin. Lapset muuttuvat nopeasti ja aikuisillakin vuodet, kilot, sun muut muuttavat nassua, joten miksi ei sitten muutakin. No, nähtäväksi jää.

Hieman uutisessa huolestutti, että nykyiset tunnukset ihmisillä vaihtuvat myös. Itse ajattelen ikä-ihmisiä, muistihäiriöisiä, tms. Onhan tavanomaista, että henkkarit kysytään suullisesti, esimerkiksi vuodeosastolla laboratoriohoitaja sen kysyy. Muistaako Tauno 95 v. sen, että tunnus ei olekaan enää se tuttu 090522-123T (tämä on täysin hatusta tempaistu, mutta saattaa ehkä osuakin, mutta tätä tulen tarvitsemaan jäljempänä) vaan ihan jotain muuta, joka nyt ei sattumalta muistu mieleen, esim. 0€0£2#1¤1%. Tämän vuoksi toivon, että työryhmä pitää näppinsä irti tästä ideasta.

Henkkareissa on kyse iästä ja viivan taakse tulee kolme satunnaista merkkiä. Neljän merkin kolmas on naisilla parillinen ja miehillä pariton. Tämä on saanut torvisoittokunnalla varustetut transsit hepuliin. Kun värkit on vaihdettu rajun hormoonikuurin avustuksella, niin on saatu tuo kolmas merkkikin muutettua oikeaksi, mutta siltikin se on niin väärin, että ihmisiä jaotellaan kätilön todetessa sukupuolen ulkoisien värkkien mukaan. Etenkin kun vanhoissa todistuksissa tuo kolmas merkki on ja pysyy kuin paska Junttilan tuvan seinässä ja edes liekinheitin ei saa sitä katoamaan. Jos tuosta transjutusta voukataan noin, niin miksi ne ei voi kertoa, että olen muuttunut henkilö? Mikä siinä on vaikeaa, kun muuten julistetaan metelillä kuin lätkämatsissa konsanaan.

Onnea työryhmälle, mutta pitäkää nyt ihmeessä jalat maassa ja realiteetit ilmassa.


maanantai 2. lokakuuta 2017

Kuninkaan ja kenraalin hengessä

Eilinen vaalitilaisuus Espanjan Kataloniassa päätti demokratian. Katalonia on pyrkinyt itsenäistymään jo kauan, mutta se on lopetettu heti alkuunsa ja erityisen innokas moisen intoilun lopettamiseen oli kenraali Franco. Kuningas Filip II oli harras katolinen, joka vei inkvisiittion Amerikkaan asti. Kumpikaan herroista ei niskoittelua katsellut ja välit erimielisten kanssa selvitettiin viimeisen päälle, joten niskoittelijan niska poistettiin pysyvästi.

Oli jo pitkään tiedossa, että Katalonia järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Kuitenkin Espanjan pääministeri Mariano Rajoy reagoi viime tipassa ja munasi sitten koko homman kerta heitolla. Ensin häiskä ilmoitti, että äänestys on laiton ja toiseksi marssitti puolisotilaallisen poliisin tukahduttamaan moisen hölmöilyn. Jos häiskä olisi toiminut fiksusti, niin olisi antanut äänestyksen sujua kaikessa rauhassa ja sitten julistanut, että äänestys on perustuslain vastainen. Kaiketi tuo eteläinen veri on oikeasti kuumempaa.

Ihmiset alkoivat äänestää sankoin joukoin vastustuksen vuoksi ja monella äänestyspaikalla näytti meno olevan demokratian vastaista. Poliisin pitäisi suojella kansaa, eikä pamputtaa ja ammuskella kumiluoteja rauhallisesti liikkuvaan väkijoukkoon. Palomiehet yrittivät turvata äänestäjiä, mutta saivat pampusta siinä missä muutkin. Poliisi esti äänestyspaikoille pääsyn, katkaisi internet yhteyden ja tuhosi äänestysuurnia. Jotenkin tuli tuo inkvisiittio mieleen, sillä siinähän roviolla poltettiin vääränlainen materiaali.

Valtioiden päämiehet ja ministerit ovat olleet hyvin hissukseen. Kenelläkään ei ole ollut kanttia tuomita moista väkivallan käyttöä omia kansalaisia kohtaan, joka tapahtui vielä virallisella tasolla. Myös media on hiljaa viranomaisten harjoittamasta väkivallasta, mutta toki Mariano Rajoy:n ilmoitus poliisin hyvästä toiminnasta on kirjattu ylös. Sanoisin em. toimintaa rikolliseksi.

Katalonian 7,5 miljoonasta asukkaasta noin 90 % sanoi sí ja käsittääkseni se on sillä selvä. Vanha kuningaskunta haluaa taas hallita itse eikä korruptoituneen Espanjan hallinnon alla. Vauras maakunta haluaa olla omillaan.

Kun julkinen ei ole moista väkivaltaa valtion toimesta tuominnut, niin arvelen, että EU on jälleen kerran pahan alku ja juuri. Onko tulevaisuuttamme se, että rynkky kourassa valvoo poliisi ja armeija, ketä äänestämme?

torstai 28. syyskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XVII

Saagan tämän kertaisen osan voisi hyvin aloittaa klassisin sanoin: "Oli synkkä ja myrskyinen yö", sillä huomasin vuosipäivän koittaneen, joten kirjoitan vuodesta 1994 (loikkimista vuosista ja vuosikymmenistä tämä kyllä on, mutta...). Tänään tuli 23 vuotta autolautta Estonian uppoamisesta. Klo 1.15 laivan keulavisiiri repeytyi irti kovan myrskyn runtelemana.

Hätäkutsun saaneena, lähtivät useat autolautat kohti onnettomuuspaikkaa, mutta huono sää, kova tuuli ja allokko vaikeuttivat paikalle päästyä. Estonian nopea uppoaminen, pelastuslauttojen huono käyttö ja henkilökunnan kyvyttömyys toimia hätätilanteessa (olihan miehistö useasta maasta) johti siihen, että laivalla olleesta liki 9/10 osaa menehtyi.

Jo 1960 - 1970 luvuilla oli pelastusyhteistyötä eri laitosten ja vapaaehtoisten järjestöjen välillä. LA-radioilla oli oma luvallinen kidetaajuus, joilla yhteydet toimivat. Estonian uppoaminen paljasti, ettei yhteistyö pelannut enää ja suuronnettomuuksiin ei enää osattu varautua. Em. mainituilla vuosikymmenillä oli useita suuronnettomuusharjoituksia ja itse olen nähnyt kaksi kaitafilmiä, joissa ensimmäisessä oli syvään rotkoon kaatunut täysi linja-auto ja toisessa metsään pudonnut matkustajalentokone. Poliisi, palo- ja pelastuslaitos, hälyytetyt ensiapuryhmät ja jopa armeija tekivät saumatonta yhteistyötä. Kaiketi tämä unohtui tai unohdettiin kasarin kuohuissa ja yhdeksänkymmenen talouskurimuksessa. Vasta tämä katastrofi aloitti nämä uudelleen.

Suksikaamme nyt eteläiseen Suomeen ja noin 800 km² kaupunkiin, jossa saatiin karvaasti kokea, mitä tarkoittaa tietokatko. Tuo kaupunki tiesi, että meri on hyvä ystävä, mutta myös pahin vihollinen. Terveyskeskus oli tuohon aikaan tavanomainen eli vuodeosaston sairaanhoitaja hoiti ensiavun yöaikaan, osaston töiden ohessa. Tarvittaessa herätettiin päivystävä lääkäri potilasta katsomaan. Aamuyön tunnit kuluivat vitkaan ja kun rauhallista oli, niin päättivät avata TV:n ja katsoa tekstikanavan uutiset. Ruudulle vieri tietoa onnettomuudesta ja hetkeä aikaisemmin kuulunut hilpeä puheensorina vaihtui täyteen hiljaisuuteen. He tajusivat, että pian olisi ovella ensimmäinen, sillä linnuntietä he olivat lähin ja kopterit olivat jo ilmassa.

Niin osastolla, kuin ensiavussa oli puhelin, johon hätäkeskus ilmoittaa kiireellisistä asioista oli ollut täysin hiljaa. He tiesivät, että ensimmäinen uhri on täällä kohta. M sanoi G:lle, että NaCl pussit mikroon ja heti. C sai tehtäväkseen herättää lääkärin ja kerätä peitot ja muut tarvittavat. M soitti nopeasti lisähenkilökuntaa, sillä suuronnettomuuksia varen oli yhä soittolistat, mutta pitivätkö paikkansa, oli arvoitus, kun päiväys paperin yläreunassa oli liki kymmenen vuoden takaa.

M sai kuin saikin yhteyden muutamaan henkilöstöstä ja ilmoitti aluesairaalaan tilanteen. Ensiavun ja osaston taukotilojen mikrot kilahtivat merkiksi, että tippapussit olisi lämminneet. Samalla kaartoi pihaan auto, joka toi ensimmäiset kylmettyneet uhrit. Ei mennyt kuin hetki, saapui myös apujoukot ja välitön hoito saatiin käyntiin.

He kaikki tekivät parhaansa siinä tilanteessa, niillä eväillä kuin heillä oli ja kunnia heille siitä.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kieli poskella

Voi että on minulla riittänyt naurua, aina kyyneliin asti, sillä aamun aviisissa oli hetki sitten tiedonanto, että toimitus on päättänyt kutsua eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. Tämän perusteluna on se, että nykyinen puhemies onkin naaras puolinen ja tasa-arvon vuoksi ei häntä voi nimetä puhemieheksi. Johan pomppasi taas kerran.

No, aamun aviisin yleisönosasto olikin sitten tänä aamuna täynnä kommentointia. Joista ensimmäisenä valikoitui sanan puliukko ja kirjoittaja unohti, että on myös puliakka. Kirjoituksissa veistetiin kaikki mahdollinen valikoima mies ja nainen alkuisista tai loppuisista sanoista. Jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä tasapäistäminen menee jo yli äyräiden.

Itselle tuli mieleen, että onko toimittelijalla mennyt puurot ja vellit sekaisin vai onko jonkin asteinen ideologinen ongelma oman kopan ja henkilötunnuksen kanssa. Takavuosina oli hieno dokumentti aiheella "Miksi mies ei silitä" jossa perehdyttiin aivojen toimintaan ja puututtiin stereotypioihin. Tämä päivänä kun katselee, niin parhaat kokit ovat miehiä. Ennen kokkaus liitettiin vain naisiin, mutta tässä asiassa on muutos tapahtunut.

Ennen oli miesten ja naisten ammatit, mutta ajat ovat muuttuneet. Tarhan tädistä on nyt tullut tarhan setä. Nainen voi olla armeijan upseeri ja mies johdon sihteeri. Jokainen käyttäköön omia tietojaan ja taitojaan työssä, jonka kokee omakseen. Tiedän miehiä, jotka ovat loistavia käsitöissä ja nyt en tarkoita metalli- ja puutöitä. Ammoin kultaseppä oli mies, mutta jo Fabergenin munien suunnittelijana toimi nainen, jopa niiden tekijöinä.

Tämän ilmiön vuoksi joutuu pannaan myös Matti Eskon esittämä Rekkamies ja vain siksi, että se päättyy sanaan mies. Lea Lavenin esittämä tumma nainen (Cher Black Lady) joutaa romukoppaan jo siitä syystä, että laulussa esitetään nainen liian voimakkaana ja se liittyy vielä kotoiseen vähemminstöömme sekä pettämiseen, joska pohjaa siihen, että nainen on pahan oma.

Johtuuko tämä kaikki nyt tästä homohypetyksestä, jota minä en ymmärrä.  Järjestetään pride kulkueita, joissa on lapsia ja vanhuksia, jotka tuskin tietävät, minkä vuoksi marssitaan. Pappi kiinnitti itsensä jalkapuuhun ennen kirkolliskokousta, kun oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia. Mediahuomiota vai  säälipisteiden keräystä. Minusta pappi saisi mennä hoitoon.

Itse en enää usko, että homous, lesbous, tms. on kovinkaan onnellinen olotila. Jos ihminen on onnellinen parisuhteessa, niin miksi näillä sateenkaariporukoilla se pitää aina tiedottaa. Minua ei kiinnosta punaisen puupennin vertaa se, että henkilö tiedottaa, että huomasitko, että olen homo, vaikuttaako se jotenkin EL Ninoon, en usko. Vielä vähemmän kiinnostaan informaatio: "Tiedätkö, että olen lesbo". Sulattaako se mannerjäätikköä, epäilen pahasti. Ja sokerina pohjalla yksi upea lyyli, joka kertoi, että arvasithan, että olen poika ja nyt on peppu vähän arka. Saanen kysyä, mitä tuolla informaatiolla on minulle merkitystä.

Mistä on tullut tämä Disneyn kerubi ilmiö on rantautunut tänne? Nämä kerubihahmot ovat olleet sukupuolettomia ja ampuivat rakkauden nuolia. Toisin on tänään, sillä siivet kantavat yhä korkeammalle ja jalat ovat kaukanan maan pinnasta, mutta rakkautta ampuvat jousipyssyt ovat vaihtuneet jalkajousiksi ja tuhon välineiksi.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Suomessakin voi kuolla nälkään päivitys

Tarkoitukseni oli keventää vihdosta viimein, mutta ei onnistunut, sillä media tarjosi hyvin ikävän uutisen. Satuin lukemaan pitkästä aikaa Hangötidingenin ja kertomus oli järkyttävä, sillä kotihoidossa oli vaikeasti muistisairas vanhus, jolla oli kodinhoitosopimus. Käyntipäiväkirjan mukaan vanhuksen luona ei oltu käyty edes joka päivä ja ravitsemus- ja lääkehuolto hunningolla. Vanhus kuoli viikon kuluttua aliravitsemukseen ja -lämpöisyyteen. Täten päivitän tämän vanhan kirjoitukseni ja uusi olisio jatkuu taas lopussa, mutta lukekaa tuo kuuden vuoden takainen ensin.

Näin otsikoi lehdet. Kyseiseen otsikkoon liittyy Ruotsissa tullut tapaus, jossa vanhainkodissa kuolleen iäkkään ihmisen kuolinsyyksi paljastui aliravitsemus. Aliravitsemushan on tila, jossa ihminen ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Pitkään jatkuvana se tunnetusti aiheuttaa kuoleman.

Kuten tiedämme lehdistön kirjoittelevan termejä miten sattuu, niin käytän samaa kirjoitusasua, vaikka se virheellinen onkin eli yleislääketieteen emeritaprofessori Kivelä ei hautonut vastausta kanan tavoin kysymykseen: "Voiko tämä tapahtua Suomessa?".

"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidossa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa". Sanoo tämä professori. Mielenkiintoista, että tuo kotihoito oli viimeisenä ja hän uskalsi sen julkituoda. Ei ole ensimmäinen eikä edes viimeinen nälkiintynyt, jota kotihoidosta tulleena aloitin varovaisesti ruokkia (nyt olen toki nuo työt jättänyt). Vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että annokset oli aloitettava kolmesta pienestä lusikallisesta, muutoin tuli ylös kaikki. Hitaasti ja hiljaa saatiin tilanne taas korjattua ja ihminen söi itse ja halusi ruokaa.

Miksi syyllistetään hoitopaikkoja? Myönnän nähneeni hoitajia, jotka ottavat ruokatarjottimen potilaan edestä pois ja sanovat, että no jos ei maistu, niin ei sitten. Nämä hoitajat ovat Terhikki-rekisterissä ja päteviä muka (ei kertausharjoituksia). Meidän osastolla oli aikoinaan hoitoapulainen ja paras ruoka- ja perushuollon ammattilainen vaikka hänellä ei hoitoalan koulutusta ollutkaan. Hoitoapulainen oli muinoin perushoidollisen työn avustaja ja moni heistä opiskeli sitten hoitoalan ammattitutkinnon. Hän opetti minuakin, silloin aivan vihreää hoitaja. Ei nähnyt nälkää edes tämä dementoivasta sairaudesta kärsivä vuodepotilas, jolle hitaasti ja hartaudella lusikalliset tarjottiin, vaikka hän oli näitä harvinaisia muistihäiriöisiä, joiden sairaus oli edennyt jo niin pitkälle ettei häneen saanut edes katsekontaktia.

Sitten ovat nuo ravitsemusterapeutit, jotka viisaasti määräävät suosituksiaan. Parashan taitaa olla tuo Puska. Mitähän se sanoisi kun syöpään kuolevalle potilaalle annoin 1½ litraa rasvaista piimää, kun häntä yöllä janotti. Janon sammuttua potilas kiitti. Useat sairaudet tekevät sen, että suussa ei maistu mikään. Itse en pysty veden kanssa ottamaan lääkkeitäni. Täytyy olla mehua tai muuta. Lasareeteissa mietin, että miksi on aina se vesilasillinen. No yksi totesi, että vesi on paras juoma ja terveellinen. Entä jo suu ei maista nukutuslääkkeiden jälkeen mitään? Tunteja seissyt vesilasillinen maistuu pahemmalle kuin taskulammin kossu.

Ja sitten tämä väliotsikko: "Kevyempiä nostella". Näille ihmisille olisi tuo painon pudotus pitänyt aloittaa jo ennen sairastumista. Jos joudutaan varaston tavaravaaka hakemaan, että saadaan paino (perusvaaka mittaa 150 kg:n asti) ja vaaka näyttää 210 kg on jo liian myöhäistä. Nosta siinä nyt sitten kansalaista päivittäin, useita kertoja ja alle sadan kilon ei edes neuvotella. Muistan tämän kansalaisen, jolle jouduttiin hankkimaan erikoisleveä sänky. Kun hänet saatiin vaa'alle niin osaston puntari ei riittänyt ja varaston tavaravaaka heilahti lukemaan 187 kg. Muilla aloilla on jatkuvan nostamisen rajana 25 kg. Hoitajat toteavat usein, että työteko alkaa vasta sadasta kilosta.

Kun ihminen kieltäytyy syömästä, niin pitääkö häntä pakkosyöttää. Hanhenmaksan saamiseksi hanhia pakkoruokittiin eli kupuun tungettiin väkipakolla sapuskaa. Nykyisin tämä on eläinrääkkäystä. Onko eläin paremmassa asemassa kuin ihminen? Possujen vikoja videoivat nuo piipertäjät. Napatyrä possulla on katastrofi, mutta harvalta ihmiseltä sitä korjataan.

Tässä kertomus elävästä elämästä. Eräs potilas piti makeasta ja omaiset toivat hänelle makeisia ja muita makeita herkkuja. Hän oli muistisairas. Omaiset kysyivät häneltä, että mitä hyvää hän on saanut tänään. Potilas sanoi: "Minä en saa koskaan mitään hyvää". Suklaarasia oli liki tyhjä ja pöytälaatikossa puoliksi syöty suklaalevy. Omaiset syyttivät hoitajia, että he varastivat potilaan herkut. Osastolla oli tapaamishuone, jossa läheiset voivat keskustella rauhassa potilaan kanssa ja myös keskustella omahoitajan kanssa. Omahoitaja sattui olemaan töissä ja meni tapaamaan läheisiä, jotka syyttivät hoitajia. Potilas nautti suurella innolla kermamunkkia ja omahoitaja kysyi: "Mitä hyvää syöt". Potilaan vastaus oli: "Minä en koskaan saa mitään hyvää". Silloin vasta selvisi läheisille, ettei makuaisti enää toiminut, vaan hän söi vanhasta tottumuksesta. Kukaan ei ollut varastanut hänen herkkujaan.

Jos sinulle ei ruoka maistu. Tahdotko, että tuuppaan sen väkisin suuhusi? Tässä vanhan hoitajan toteamus: "Lääkäri vaatii potilaan nauttivan tämän verran, omaiset huutavat, ettei potilas saa ruokaa, potilas sanoo, ettei halua, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen". Missä kulkee kultainen keskitie?

Kotihoito on tänäpäivänä pop ja ikävä kyllä on se, että entismaailman kotisairaanhoitoa ei enää ole. Kotona hoidetaan yhä huonompi kuntoisia vanhuksia ja valitettavan monella on jo pitkälle edennyt muistisairaus. Itse muistan takavuosilta pariskunnan, jossa se vähemmän muistisairas yritti hoitaa sen enemmän muistisairaan ja lopulta tämä enemmän muistisairas saatiin sairaalaan. Tämäkin tapahtui omaisten vaateesta. Tämä potilas oli jo todella huonossa kunnossa; aliravitsemuksesta kärsivä, kuulo olematon paksun vaikkukerroksen vuoksi, pakarat kuin sarvikuonon nahkaa, sillä istumiset olivat pitkiä ja vaipat vaihtamatta. Tässä kohtaa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin vanhainkoti, mutta silloin niitä vielä oli.

Toisin on tänään. Yhä useampi vanhus joutuu asumaan kotonaan vaikka kunto ei siihen riitä. Ei ole pitkä aika siitä, kun vanhuksen kotona tapahtui vesivahinko ja arvatkaa paljonko se tuli maksamaan vanhukselle, sillä muistihäiriön vuoksi, hänet katsottiin syylliseksi. Montako tulipaloa on syttynyt vain sen vuoksi, että muistihäiriöinen tai toimintakyvytön vanhus asuu yhä kotona. Ja kotisairaanhoito loistaa poissaolollaan.

Tietysti on myös muistettava, että muistihäiriösairaudet tuovat käyttäytymisen ja luonteen muutoksia. Tämä aiheuttaa myös sen, ettei kotisairaanhoito pysty käymään ja tämä on turvallisuus kysymys (haluatko, että sinua tervehditään haulikolla). Tosin minun on todettava, että kotisairaanhoito on jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Kotipalvelu on ajettu alas jo 1990-luvun lamassa ja siitä se ei enää noussut koskaan.

Hoitolaitoksissa minua raivostuttaa se, että hoitaja pistää päälle läsnäolonapin, jolloin kaikkien soittokellojen äänet kantautuu huoneeseen. Olisiko sinusta mukava aterioida, kun tiedät soittokellojen kilinöistä, että hoitajaa tarvitaan muualla? Itse en tuota toimintoa käyttänyt ja sain "uudelta" päälliköltä jatkuvasti nuhteet, mutta minulle oli tärkeämpi, että vanhus sai ruokarauhan.

Kotihoidon epäonnistumisista saa usein lukea ja se herättää kysymyksen eli mikä mättää? Henkilökuntaa liian vähän hoidettavien määrään? Tämä pitänee paikkaansa, mutta sitten tullaan tähän yliarvostettuun tietoteknikkaan, joka tökkii vähän väliä. Hoitohenkilöstö ei saa tarvittavia tietoja ja tämän vuoksi asiakas "unohtuu", kun järjestelmä ei ole toiminut. Tiedon siirto myös tökkii, sillä ohjelmat eivät neuvottele toistensa kanssa ja sitten on vielä tuo tietosuoja, joka on loputon suo. Epäilen suurimmaksi syyksi byrokratian loputtomia rappusia, jossa puutteellista tietoa kulkee virkahemmolta toiselle ja kukaan ei virkansa puolesta pysty ottamaan kantaa, sillä se kuuluu toiselle hallinnon alalle.

Sitten itse ruokaan eli onko se peruslaitosmössöä vai Ruokaa. Kun ihminen ei pysty syömaan kuin jauhettua ruokaa, niin miksi se pitää sekoittaa oksennuksen näköiseksi mössöksi? Sen pystyy tarjoilemaan, vaikka pikkulusikalla, siististi, jos on halua ja kertoa vielä lusikallisen sisältö (kalaa ja muusia tai kaalisalaatti kastikkeella). Moni laitosruoka ei maistu miltään ja yllättäen siinä on paljon enemmän suolaa, kuin kotiruuissa. Monelle toimitetaan kotiin näitä laitosmössöjä, mutta siellä ei käy ketään huolehtimassa, että edes mössö tulee syödyksi. Ikäväkseni olen nähnyt myös näitä mössöjä, jotka ovat olleet todella aneemisia. Tämä oli pahin, minkä näin eli yksi kumiperuna, kaksi limaista lihapullaa, ruokalusikallinen kokkareista kastiketta ja salaatinlehdet, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Söisitkö?

tiistai 12. syyskuuta 2017

Sipilän esitys

Pääministeri sitten meni ja esitti, että kiintiöpakolaisten määrä pitäisi nostaa 2000 elättiin vuositasolla. Nykyisistäkin kiintiösellaisista ei suurin osa täytä edes YK:n määritelmää pakolaisesta. Suomi on EU:n määritelmän mukaan täyttänyt kiintiösellaisten vastaanottamisen ja sitten Sipilä haluaa niitä vielä lisää. Ei käy laatuun.

Ensinnäkin, jos niitä pitää tänne raijata, niin ensin pitäisi saada tämä 2015 tuhotulvan asiat käsiteltyä. Kielteisiä päätöksiä turvapaikasta on tullut tuhansia ja yhä niistä suurin osa hilluu maassa paperittomina ja heille vaaditaan palveluita joka lähtöön ja valtiovalta siunaa tämän 5,3 miljoonalla ja maksajina ovat suomalaiset veronmaksajat. Varsinkin kun näille on järjestetty ohituskaistalta asunto, toimeentulotuki, ym. hyödyllistä ja tavallinen nauristaan jyrsivä suomalainen kelpaa vain tämän maksajaksi.

Uuvatit laimeasti tätä ilouutista vastustivat ja yllättäen puheen parsi kuulosti jokseenkin vuoden vaihteen aikaiselta. Tosiasiassa Suomi ja koko Eurooppa eivät voi elättää näitä Afrikan ja Vähä-Aasian ylimääräväestöä, jonka yksinkertaisena syynä on vain se, että ne lisääntyvät nopeammin kuin pystyvät niitä elättämään.

Tuki Suomessa tehty tutkimus samaa kuin tuossa läntisessä naapurissa, että tulijat ilmoittavat iäkseen jotain muuta kuin se todellisuudessa on. Suomessa tutkituista 83% oli vähemmän alaikäisiä vaikka toisin oli ilmoitettu. Tähän ilmiöön ovat osana salakuljettajat (ovat muuten avanneet uuden reitin Välimeren sijaan), jotka vinkkaavat, että alaikäinen saa helpommin turvapaikan. Usein taitaa nimikin olla jotain muuta ja tämä paljastui tuossa Turun yksittäistapauksessa. Jos järjellä ajattelee, niin eihän maahan pitäisi saada jäädä, jos se tehdään valheella. Jos valheen tai puuttellisen tiedon varassa saa tulla maahan, niin miksi meillä sitten terveydenhuollon väkeä on tuomittu, kun paperit eivät olekkaan olleet ihan sitä mitä pitää. Sanoisin, että kyseessä on mielenkiitoinen ristiriita.

Eräs epäili papereiden katoamisen ja valheellisin tiedoin saapuneiden syiksi vainoa (oikealla nimellä ja henkkareilla hiippakunta vaihtuu nopeammin) tai sitten ei edes tiedetä syntymäaikaa ja syrjäseuduilla ei papereita edes saa. Kun ikä ei ole häiskän hallussa, niin onko sitten sitä paljon puhuttua moniosaamistakaan. Tosin on varmaan näitä yksinkertaisia, jotka käyttävät islamilaista kalenteria, joka muistuttaa hieman juliaanista kalenteria, jonka vieläkin Jaakko heittää kylmän kiven naisten viikon päätteeksi eli heinäkuun 25. päivä, jolloin on vielä täysi kesä (no tänä vuonna se ei ole vieläkään päässyt käyntiin, mutta ehkä ensi vuonna).

Kun on viikon mediatarjontaa seurannut, niin rasistikorttipakat ovat kolahdelleen takaraivoihin kuin aussien bumerangit ja vihapuheeseen on puuttunut Twitterissään suuri poliisiherra ja on kovin huolissaan vihapuheesta, jota muuten ei oikeasti ole kriminalisoitu. Onko vihapuhetta tulijoita kohtaan se tosiasia, että Etelä-Suomen vankiloissa on jo soluja, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa tai se, että em. mestoissa pottunokkainen vanki on jo harvinaisuus. Onko huoli turvallisuudesta vihapuhetta, sillä terrorin pelko on monelle suuri ja viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet tekijöiksi, juuri tulleet tai toisen, kolmannen polven tulijat. Entä puheet raiskauksista, joita tehtailevat tulijat, onko tämä vihapuhetta? Tosiasia kun on, että tuljat ovat miesvaltaisia (toisin kuin väitetään) ja riski syyllistyä raiskaukseen on 12-13 kertainen. Faktako on vihapuhetta ja fiktio ei?

Erityisesti mediassa on huomioitu se, että puheita esitetään nimimerkin suojissa. Tavallista on antaa kritiikkiä siitä, että ei uskalla omalla nimellä ja omalla naamalla sanoa sitä, mitä ajattelee. Tämä on kuitenkin hyvin kaksipiippuinen juttu eli on niitä, jotka louskuttavat sitä sun tätä ja nimimerkin suojissa. Sitten on niitä, joiden on pakko kirjoittaa sanomisensa nimimerkin suojissa ja olen yksi heistä. Nimeni on niin yleinen, että vastaanotoilla arvotaan toisen nimen perusteella, että kenellä tutkimusaika on ja entisen ammattini ja siihen liittyvien kaimojen vuoksi olen vastaanottanut puheluita, jossa pyydetään varmistusta eläkeretkeen tai sairaan lapsen noutamista päiväkodista. Nyt naurattaa sekoilu verottajan toimesta, mutta minulla on oikeasti täysnimikaima (ellei ole eronnut) ja henkkarit samat, mutta vain viimeinen merkki on eri, mutta sekin näppäimistön viereinen. Itse en halua yhdenkään kaimani joutuvan vastaamaan sanoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.