Aiheittain

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pettynyt pastoritar

Oli todella hilpeää luettavaa pastoritar Marjaana Toiviaisen nassukirjapäivitystä otsikolla Mitä on rasismi Suomessa. Ensinnäkin otsikko oli kirjoitettu isoin kirjaimin, joka nettietiketissä tulkitaan huutamiseksi. Täten voitaneen todeta, että Marjaana on vetänyt pussillisen herneitä nenään. Lisäksi hän ilmoittaa muuttavansa Tansaniaan, joka hänelle taitaa paremmin sopia, kuin kylmä pohjolamme, jossa ihmiset taitavat lämmetä hetkeksi juhannuskokon äärellä. Toki sillä edellytyksellä, että kaatosateessa sen saa syttymään.

Marjaana tyttönen on ollut kovasti maahantunkeutujien puolella ja näissä toimissa ryhtynyt viranomaisia kohtaan kapinoimaan, kuten kunnollisen anarkistin tuleekin tehdä. Taisipa organisoida Helsingin torille mekastusteltan, jotta jokainen nyt tajuaisi, kuinka hän yrittää auttaa erivärisiä ystäviään. Ainoa vaan on se, että nämä eriväriset ystävät kustantavat valtiolle (lue: veronmaksajille) yli miljardin tänäkin vuonna. Varsinkin kun tiedämme, että näistä erivärisistä ystävistä ei juuri tule veronmaksajia, niin kustannukset ovat vuosi vuodelta suurempia. Tätä Marjaana ei pysty ymmärtämään, sillä hänen mantrassa on vain eriväristen ystävien kokemat kauhut, joista suurin osa on satua ja tarinaa.

Sitten suora lainaus: "En voi asua tässä maassa enää. Muutan pois ensi kuussa. Tässä maassa ei enää voi elää. Terveiset hallitukselle: voititte." Eihän tähän voi muuta todeta, kuin sen, että jos ei viihdy, niin ei täällä pakolla tarvitse olla. Sinivalkoiset siivet kyllä kiikuttaa parempiin paikkoihin. Tosin Tansaniaa ei oikein parempana voi pitää, mutta makunsa kullakin. Ja onhan Tansaniassa kristitylle papille duunia (jos naisen siihen duuniin hyväksyvät), sillä 30 % väestöstä on kristittyjä. Työsarkaa on, sillä yli kolmekymmentä prosenttia uskoo paikallisiin jumaliin.

Lisää lainaten: "Yksi Toiviaisen ystävistä muistuttaa, että ihmisoikeudet mukaan lukien vähemmistöjen oikeudet ja sanavapaus ovat Tansaniassa "valitettavasti tällä hetkellä vähän niin ja näin"." ja Marjaana vastaa: "Tiedän. Mutta Tansanialta en ole odottanut tällä vuosikymmenellä vielä homojen oikeuksia tai ihmisoikeuksia. Suomelta odotin". Vastaus sai minussa aikaan perisuomalaisen eläimen eli leppäkertun pahimman vihollisen. On siis erikseen homojen oikeudet ja ihmisoikeudet, joten homo ei ole ihminen, paitsi latinassa.

Kun on katsellut Marjaanan aktiviteettiä maahantunkeutujien eteen, niin hetkeksi tuli mieleen, että jos hän olisi tuon tarmonsa suunnannut maamme vanhusten, lapsien ja köyhien eteen, niin saavutukset olisivat olleet mahtavat. Tosin tässä kohtaa mieleeni hiipi Epäilyksen Piru (joka päivystää, armollisen blogistin, Yrjöperskeleen sivuilla) ja tällä kertaa sain hyvin hellän huomautuksen, että hän ei olisi voinut tehdä sitä, sillä eriväriset ystävät ovat heikoimmassa asemassa, sillä heillä ei ole kotia, ei maata, ei ystäviä ja ruokakin on kehnoa heidän herkälle vatsalleen ja virikkeitä ei tarjota. Täten Marjaana ei olisi voinut suunnata voima varojaan muuhun toimintaan.

No, joka tapauksessa onnea ja menestystä, vaikka en hänenlaistaan jää kaipaamaan.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hylky ja palautus

Viime viikon tapahtumat ovat puhuttaneet laajasti, sillä "turvapaikan" hakijoiden hakemusten hylkäyksistä ja palautuksista taikaisin kotimaihinsa on noussut melkoinen mekkala ja mielenosoitusten aalto.

Maahamme on saapunut runsaasti väkeä Afrikan ja Vähä-Aasian alueilta. Kuin yhteisestä suusta, he kertovat vainosta, väkivallasta, kidutuksesta, murhista, jne. Olen pitkään miettinyt, että miksi juuri nyt, sillä em. alueilla ei rauhan vuosia ole ollut, kuin paikallisissa legendoissa. Jotkut tuntuvat uskovan tarinat, mutta on ollut pitkään yleisesti tiedossa, että useimmat ovat puhdasta satua ja valhetta. Itseäni nauratti suunnattomasti yhden "pakolaisen" tarina, jossa hänet oli mm. ryöstetty Englannin kanaalissa ja jotenkin tuntui maantieto erikoiselta, kun Suomeen oli tullut Ruotsin kautta, mutta Norjassa ei ollut poikettu.

Kun hakemus sitten tulee hylättynä, niin alkaa armoton puolustuksellinen puheenvuorojen tulva, siitä kuinka hädänalaisia voidaan lähettää epäinhimillisiin olosuhteisiin. Pahoin pelkään nyt, kun suurissa kaupungeissamme koitti vihreä aalto, niin puolustuksellisten puheevuorojen tahti kiihtyy. Erityisesti puolustuksellisissa puheenvuoroissa muistutetaan, että suurin osa tulijoista on lapsia ja naisia. Yllättäen suurin osa on poikalapsia, joiden todellinen ikä on jotain muuta kuin lapseksi luokiteltava.

Puolustukselliset puheenvuorot kertovat "pakolaisten" olevan hyvin koulutettuja ja haluavat työskennellä Suomessa. Mitenkähän on, sillä virallisen kanavan mukaan afgaaneista on lukutaitoisia noin 28 % ja suora lainaus: "Somaliasta luotettavia tietoja ei ole saatavilla." Puolustukselliset puheenvuorot toitottavat, että heitä tarvitaan työntekijöiksi. Kumma kyllä on se, että tuo kielitaito tuppaa jäämään hyvin heiveröiseksi ja tiedän näitä olevan paljon postin palveluksessa, joten en enää ihmettele sitä, että toimin viikottain postinkantajana, kun omaan laatikkoon on tullut muitten posteja ja luvattoman usein on omassa postilaatikossa aamun aviisin päällä kirje (posti salaisuutta ei ole, sillä naapuristooni jouduin viemään ikävän kirjeen, josta tiesi, että asiat eivät olleet kunnossa).

Kun hakemus on hylätty, niin luonnollisesti alkaa valitusprosessi ja apulaisia niiden tekemiseen riittää ja apua myös "pakolaisille" tarjotaan runsain mitoin. Tosin olen kuullut puolustuksellisten puheevuorojen valittava, että asianajajat eivät mielellään ota asiaa hoidettavaksi ja kehtaavat vielä pyytää maksua asian hoidosta. Kyllä on rasismi huipussaan.

Kun sitten tulee aika palata takaisin sinne, mistä on tullut, alkaa puolustukselliset puheevuorot vihaisiksi. Tämä nähtiin viime viikolla, kun afgaaneja aloitettiin palauttamaan. Vihreiden Ville Niinistö osallistui puolustuksellisiin puheevuoroihin, mutta valitettavasti ilman faktatietoja. Tosin hämmästyin suuresti, kun Ville pyysi anteiksi väärän tiedon välittämistä, sillä heikäläisille olisi luonnollisempaa ollut väittää, että he ovat saaneet virheellistä tietoa jostain viralliselta taholta. Puolustuksellisen puheenvuoron kiihkeimmän lausunnon loi Marjaana Toiviainen, joka suurin sanoin puolusti afganialaista perhettä. Suora lainaus:  "Facebookissa Toiviainen kirjoitti aiemmin päivällä ihmettelevänsä, kuinka Suomi voi palauttaa ihmisiä paikkaan, jossa ainoa peruste väkivaltaan, vapaudenriistoon, alistamiseen, pakkoavioliittoon tai elämänikäiseen orjuuteen voi olla sukupuoli."
Koko puolustuksellisen puheenvuoron voit lukea tästä:  https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pakkopalautukset-afganistaniin-eivat-jattaneet-kylmaksi

Kysyn edelleen, että miten ihmiset, jotka ovat olleet erilaisissa konfikteissa vuosi tuhansia, ovat nyt muuttuneet hädänalaisiksi? Katuukohan tuo neljätoista vuotias lapsi speijaustaan koulun seinään, joka oli alkusykäyksenä tuohon Vähä-Aasian rähinään.

Nyt on hyvä kohta kysyä, että kuka auttaa kun kotoinen kansalaisemme saa hylkäyksen? Hoitovirheestä valittaminen on turhaa, sillä potilasvahinkolautakunta hylkää suurimman osan valituksista ja perusteluna on se, että toimenpide/hoito on tehty asianmukaisesti. Ainoa vika on vaan se, että ihminen ei toimi oppikirjan mukaan. Yksin jäät miettimään, kuinka tästä eteen päin ja vastinetta yrität tehdä ja usein sekin hylättynä. Tässä kohtaa on syytä antaa kunnia Vivianin äidille, joka toi esille terveydenhuoltomme raadollisuuden. Terveydentilan alennuttua on toistuvia sairauslomia ja lopulta lääkäri toteaa työkyvyttömäksi (pahimmassa tapauksessa on jo työnantaja käyttänyt veetto-oikeuttaan ja irtisanonut poloisen). Työkyvyttömyyseläke tulee hylkynä ja kuka rientää apuun. Vastaus on yksi selitteinen eli ei kukaan. Kukaan ei tule tai soita tarjotakseen apua valituksen tekoon. Sairaana/lääkittynä/toimintakunnottomana saat yksin yrittää pärjätä ja luvattoman usein myös valitus hylätään, koska se on puutteellisesti laadittu. Missään ei ole edes palvelunumeroa, johon soittamalla saisit apua. Niin ja byrokratiaahan oli hallituksen tarkoitus purkaa.

Kun minun rakas, pyhä peltilehmä jää ilman leimaa, niin se on epäoikeudenmukainen päätös, sillä hyvää huolta olen peltilehmästäni pitänyt ja onhan se sentään perheen jäsen (sillä on nimi, osoite, tunnistenumero ja rekkari). Em. puolustuksellisen puheenvuorojen perusteella vaadin ehdottomasti paikalle kriisiavun lohduttamaan minua ja tarjoamaan tuplaviskin ja sitten kunnon laatua (alle 12 vuotias on muuten sitten limua) sekä neuvomaan minua, kuinka virhe oikaistaan ja tekemään valituksen korjaamosta, joka on selvästi tehnyt virheen. Kyylärille myös rasisti syyte, sillä hän on ollut ehdottomasti minun pyhää peltilehmää vastaan, omien mieltymystensä vuoksi ja täten aiheuttanut minulle syvän, traumaattisen kokemuksen. Lisäksi kylpylä-hotellissa kuukausi ilmaiseksi ja kaikilla hoidoilla. Jääkaappi täyteen ruokaa ja kymppitonni vahingonkorvausta minun ja peltilehmäni kärsimästä henkisestä kärsimyksestä.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa IX

Tänään on palmusunnuntai ja pienet ja vähän isommat noidat tulevat ovien taakse "virpomaan" Tähän on syytä lainata erään vanhan karjalaisen sanoja:" Nykyaikaista virpomispalkan saalistusta ei silloin osattu lainkaan ajatella."

Virpominen on vanha karjalainen ja itärajan takainen perinne, joka juontaa juurensa ortodoksiseen tapaan, jolloin oli tapana herätellä palmusunnuntaina omaisia, kummeja ja naapureita pajunoksalla ja lukea samalla terveyttä edistäviä toivotuksia.

Kuinka pikkuinen Milja valmistautui virpomiseen. Jouluna saatujen karamellien paperit siloiteltiin ja laitettiin painon alle jo heti kun herkut oli nautittu. Matonkuteiden ja kankaiden leikkuiden jäänteistä otettiin kirjavat kankaan palaset talteen, joista sai myös kukkasia aikaiseksi. Kreppipaperista sai tehtyä monenlaisia kukkasia, mutta kaikilla ei tuohon ollut varaa, joten sanomalehdestäkin kukkia tehtiin.

Palmusunnuntaita edeltäneenä perjantaina haettiin pajun oksia ja erityisesti niitä, joissa oli jo "kissoja". Jos kevät oli ollut kylmä, niin valittiin niitä oksia, joissa silmut olivat isoimmat. Niitä ei haettu etukäteen, jotta kissoja saadaan vaan turvauduttiin siihen, mitä luonto kulloinkin antoi. Kukkia ja rusetteja oli tehty jo aiemmin (usein se aloitettiin jo laskiaisena, sillä vitsan piti olla kaunis).

Kukat ja rusetit kiinnitettiin pajun oksiin langalla. Varteen kiedottiin hapsutettu voipaperi tai vihreä kreppipaperi, siten, että kissat tai silmut jäivät näkyviin ja jos ei ollut kumpiakaan, niin leikattiin lehtiä varren koristukseksi. Paperi limitettiin ja aivan vitsan alaosassa se sidottiin nätiksi rusetiksi tai värikäs nyöripunos. Vitsoja valmistettiin siten, että jokainen virvottava sai oman vitsan.

Jännityksen täyteinen virpolauantai oli edessä. Ensin virvottiin omat vanhemmat ja jos talossa asui isovanhemmat, niin heidät myös. Virpolauantaina pukeuduttiin siististi ja kotoa matka jatkui  kummien luokse sekä tädit ja sedät seuraavana. Erityisesti kummille annetun vitsan piti olla kaunis.

Loruja oli monia ja aina tarpeen mukaan lausuttuna. Yleisin oli "Virvon varvon, vitsat käyvät, tulevaks vuueks, tuoreeks, terveeks." Osa lisäsi lorun loppuun myös sanat: "Siul vitsa, miul kosti." Kostia eli palkkiota ei tuolloin saatu heti, vaan se noudettiin pääsiäissunnuntaina. Kosti saattoi olla makeisia, nisu-ukko, kananmunia tai pieni esine.

Tässä vitsassa ruusut ovat kreppipaperia, samoin kuin tulppaanit, mutta niiden keltainen sisus on muistilehtiöpaperia. Narsissit ovat ohutta siivousliinaa, kun keltaista kreppipaperia ei ollut. Kukat saivat vielä lehtiä seurakseen, jotka on kiinnitetty vain tuolla varren peittämällä kreppipaperilla ja kun oksan haara oli alhaalla, niin siihen sai kätevästi päätettyä paperin rusetilla. Kuvakulma ei ehkä paras, mutta saaja oli ylpeä vitsastaan. Tosin tuokin on ihan muuta, kuin nykyisin muodissa oleva koivunoksa, jossa on jesarilla kiinni pari höyhentä.

Loruja oli lukuisia, kuten naimattomalle lausuttu: "Mie se virvon viisahast, taputtelen taitavast, rikkahaks, rakkahaks, ison talon emännäks/isännäks". Loruissa toivottiin tulevalle vuodelle kaikkea hyvää, kuten isännälle hyvää hevosta, emännälle leveätä perää (jo Kanteletaressa annettiin ohjeita, joissa nuorikon on kerrottava voin saannista päivittäin, vaikka sitä ei koko vuonna olisi pöydässä ollut [onhan tänään myös Mikael Agrigolan päivä, joten siteeraus Kanteletaresta on paikallaan])ja erilaisia terveyttä ja hyvää onnea toivottavia loruja.

Hieno perinne, joka on jäänyt elämään, vaikka siihen on yhdistetty länsi-suomalainen trulliperinne, jota idässä ei tunnettu. Tänään toki törmäsin hyviin virpojiin, joilla oli noita-asujen lisäksi kauniit vitsat. He osasivat myös kohteliaasti kysyä lupaa virpomiselle.



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ensin Pietari, sitten Tukholma

Ensin tehtiin Pietarin metroon pommi-isku ja tekijä yllättäen isis uskovainen. Neljätoista kuollutta ja yli viisikymmentä loukkaantunutta. Nyt Tukholmassa ajettiin kuorma-autolla väkijoukkoon. Tekijä jälleen isis uskovainen, mikä ei liene kenellekkään enää yllätys, kun näitä tapahtuu. Tukholmassa kuoli neljä ja loukkaantuneita toistakymmentä (viimeisempien tietojen mukaan).

Herää epäilys, ettei kauaa mene siihen, kun kohteena on Helsinki tai jokin muu, suuri kaupunki tai tapahtuma.

Kryptan osanotto ja voimia molemmille maille.