Aiheittain

perjantai 19. lokakuuta 2018

Mediaa, journalismia ja otsikoita

Olen nyt hetken seurannut Ilja Janitskin oikeuden käyntiä ja sitä seurannutta melkoisen kovaa tuomiota eli vuosi ja kymmenen kuukautta ehdottomana. Tämä kummastuttaa minua kovasti, sillä ensikertalaiset selviävät jopa raiskauksista ehdollisella ja nyt on kyseessä vain sanat.

Olen itsekin silloin tällöin MV-julkaisua lukenut, mutta suhtautunut siihen hieman kriittisesti. Kuitenkin se on ollut vastamediaa, valtamediaa vastaan. Tosin joissakin lehtiartikkeleissa (joita olen useamman lukenut) puhutaan valemediasta, jollaista esittää myös valtamedia, joka ei kerro joka aiheesta ihan täyttä totuutta.

Olen ennenkin lukenut Tampereen yliopiston mediatutkija Elina Nopparin kirjoituksia ja Keskisuomalaisen haastattelussa hän kertoo tämän oikeudenkäynnin taustat, joko vahingossa tai tahallaan (epäilen jälkimmäistä) eli tässä haetaan rajoja verkkojulkisuuteen, joten lainataan kokonaisuudessa: "Tässä haetaan sananvapauden rajoja suhteessa uuteen verkkojulkisuuteen, missä amatööritekijät ovat astuneet tietyssä mielessä journalismin tontille ja tuottavat julkista keskustelua. Ratkaisulla on varmasti merkitystä siihen, minkälaisia vastamedioita uskalletaan lähteä tekemään."

Ahaa, siis valemediaa ovat kaikki ne kirjoitukset, jotka herättävät keskustelua/kommentointia ja ne eivät ole media-alan koulutuksen saaneen henkilön tekemiä. Tarvitaan hurja määrä medialukutaitoa, kun lukee virallista mediaa, sillä rivien välissä on usein tietoa ja seuraava kappale saattaa sekoittaa koko pakan toiseksi. Mediaheput siis vetivät herneet nokkaan, kun tontille astui julkaisu, joka keräsi valtamediaa suuremmat katsojaluvut?

No, tutkijat ovat sitten todenneet, että tällaiset mediat ovat populistisia vastamedioita. Ja lainataan hieman: "Ne tuottavat hyvin populistisella tavalla eroa kansan ja eliittien välille. Ja eliiteiksi lasketaan tässä tapauksessa myös perinteinen journalismi." Täten voimme todeta, että perinteinen journalismi syöttää meille sitä informaatiota, minkä katsoo periaatteidensa ja ideologiensa mukaan. Tämähän on kuin vanhan Kekkoslovakian aikana, jolloin kotiini tuli sekä Aamulehti ja Kansan lehti, jotka käsittelivät saman uutisen, mutta eri näkökulmasta. Täten, jos haluaa saada vivahde-eroja, niin on syytä lukea useita perinteisiä journalismin tuotoksia.

Sitten lainataan lopuksi hyvä kaneetti em. lehtiartikkelin lopusta: Miten perinteisessä mediassa pystyttäisiin paremmin tuottamaan vielä moniäänisempää keskustelua, jossa ihan vastenmielisinäkin pidetyt maailman kuvat ja näkökulmat saataisiin keskustelemaan keskenään? Että ihmisille ei tulisi tarve etsiytyä jonnekin journalismin ulkopuolelle, vaan se keskustelu voitaisiin käydä journalismin yhteydessä." Sanoisin, että mahdoton yhtälö.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Miksi kauhulla pitää leikkiä?

Otsikko on suoraan aamun aviisin yleisönosastolta ja piti kirjoitus lukea pariin otteeseen ja jäin oikeasti mittimään, että mitä tallaisen ihmisen päässä pörrää.

Ensinnäkin hän esittää tämän olettamuksen, että elämme maailman onnellisimmassa maassa. En tiedä, millä mittapuulla sitäkin on mitattu, mutta epäilen tutkimuksen olevan samaa luokkaa, joka arvioi, että lapsettomat parit onnellisemmiksi, kuin lapselliset pariskunna ja että melu tienpuolella on kovempaa kuin pihan puolella.

Sitten tuleekin mielenkiintoinen pläjäys eli lainaan suoraan: "Aikaisempien sukupolviemme kauhukokemuksia sodista ei enää haluta muistaa." Eiköhän kauhukin ole hieman vaikeasti mitattavaa, mutta edelliseen päätelmään kirjoittaja on tullut siksi, että hän on havainnut kuinka paljon väkivalta- ja kauhuviihdettä pakkosyötetään niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille.  Ilmeisesti tällä tarkoitetaan TV-tarjontaa ja onhan siellä rikossarjoja, hieman raadollista historiaa, jokapäiväiset uutiset tuovat maailmalta jotain kauhua, lapsille Kammokatu ja jotain muuta vastaavaa.

Oletettavasti kyseessä on kuitenkin tulevan juhlan alla oleva kirjoittelu. Lainataan hieman, sillä sanamuoto sai minut nauramaan: "Trumpin valtakunnasta kopioidun Halloween-juhlan varjolla meille markkinoidaan naamiaisasuja, joissa esiintyy ruumiita arkkuineen, vampyyreitä, ihmissusia, pääkalloja, veritahroja murhaveitsineen, hirttosilmukoita ja saatanan palvontaa." Olipa huvipuistokin ottanut kauhuviikon bisnekseen.

Ensinnäkin henkilöllä lienee jotain hampaakolossa Yhdysvaltain presidentin suhteen, mutta kopiointi on paljon vanhempaa, kuin Trumpin presidentin kausi. Suomeen Disney suodatettu juhla saapui jo 1950, jolloin lienee Trump on itse leikkinyt "karkki tai kepponen" leikkiä ja isin kanssa kaivertanut kurpitsalyhtyä.

Halloween on kuitekin paljon vanhempi juttu eli kelttiläisten shamhain, suomalaisten kekri, jne. eli pakanallisten aikojen juhla, jolloin uskottiin, että maailma on ohuimmillaan ja vainajat pääsivät lähelle, joten heitä lepyteltiin ruuilla. Pohjoisessa on peura näytellyt suurta osaa ja kertovat muinaiset tarinat, että peura on houkuteltu loitsuin uhriksi. Kelttiläisillä oli ns. shamhain kuningas, joka pääsi kylläkin hengestään seuraavana päivänä. Nykyisin tuo tapa on Britanniassa, jossa valitaan uudenvuoden kuningas ja samoin, kun shamhain kuninkaan määräyksetkin olivat voimassa seuraavan vuoden.

Halloweenin edeltäjä oli myös satokauden päätösjuhla. Korjattu sato oli säilötty ja ennen talven lumia oli kaadettu viimeiset riistat. Tämä oli ensimmäinen juhla pimenevien talvi-iltojen ratoksi. Seuraavaksi tuli sitten yön taittumisen juhla. Näille pakanallisille juhlille keksivät papit sopivasti kristikansan juhlia, mutta monet pakanallisen ajan tavat ovat säilyneet. Monet ihailevat taidokkaita himmeleitä, mutta nekin ovat pakana-ajan symbooleja, jotta vilja-onni pysyisi talossa. Näillä vanhoilla perinteillä ei ole mitään tekemistä saatanan palvonnan kanssa vaikka joka lokakuu joku siitä meuhkaakin.

Sitten kirjoittaja vetääkin oudon yhtälön. "On paljon ihmisiä, joille jokapäiväinen elämä on täyttä kauhua vailla minkäänlaista nautintoa. Monia kiusataan koulussa tai töissä, toiset elävät väkivallan uhan alla ja yksinäiset sairaat vanhukset elävät kituen päivästä toiseen." Tästä listasta ei puutu enää kuin köyhät, asunnottomat, lepäjonossa jonottajat, Kelan ja TE-toimiston kanssa taistelevat, sairaat, jotka joutuvat odottamaan Kela- tai sotetaksia, sairaat, jotka sotivat vakuutus- tai eläkevakuutusyhtiön kanssa (tämä sota saattaa kestää vuosia), mielenterveytensä menettäneet, syöpäsairaat, hmmm. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta miten tämä liittyy Halloweeniin.

Seuraavaksi kirjoittaja meneekin jo paljon terveen järjen tuolle puolelle (pahoittelut vainaja Terry Pratchettille lainauksesta kirjastaan): "Jos joku todella nauttii kauhukokemuksista, niin eikö sitten kannattaisi mennä vapaaehtoisesti sinne missä nyt soditaan?" Entäs, mitä tällä sitten on tekemistä Halloweenin kanssa? Vaikuttaa vahvasti siltä, että nyt kirjoittaa tosikko aikuinen, joka ei leikkiä ymmärrä. Siis pitää lähteä vieraille maille sotimaan, että kauhukiintiö tulee täyteen, tosin sillä edellytyksellä, ettei henki lähde.

Sitten hän vetoaa, että kauhu ei koskaan ole hallittua. Pelottava/kauhistuttava kokemus on opettava kokemus, jos se hallitaan. Ilmesesti kirjoittajalla on jokin mörkö, jota ei ole saatu karkoitettua. Ilmeisesti kirjoittaja vihaa myös kirjallisuudessa esiintyvää kauhua, mm. Drakula (1879), Faust (1587), Frankenstein (1818), joista yksikään ei ole ihan viime vuosina ilmestyneitä teoksia. Agatha Cristie kirjoitti hyytävän trillerin Kymmenen pienetä neekeripoikaa jo vuonna 1939 ja sehän on kirjoitettu toisen maailmansodan alettua, joten kauhua kait olisi muutoinkin ollut tarjolla. Täytyy jälleen kerran kysyä, että mitä tekemistä tällä on halloween, kekri, shamhain juhlan kanssa?

torstai 11. lokakuuta 2018

Makroskooppisia havaintoja VI

Maanataina YK:n alainen ICPP loi maamme ylle synkän saastepilven ja ihmettelen, miten meillä voi olla niin puhdaas ilma, kun moisia synkistelyjä julkaisevat. Kääntäisivät katseet pois puhtaasta pohjoisesta, joka on tehnyt jo paljon ilmaston eteen ja menköön patistelemaan maita, jotka ovat todella saasteisia. Esimerkiksi Delhin maratoonilla veti suurin osa happensa maskin läpi, sillä ilman laatu oli ala-arvoinen.

Meriin päätyy jätettä joka lähtöön ja kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että niitä on kymmenen ja kahdeksan niistä sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Nämä joet, Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Haijoki, Niili, Ganges, Helmijoki, Amur, Niger ja Mekong, ovat pahemassa kunnossa, kuin suomalainen viemäriverkosto.

Myös on huomioon otettava ihmisen aiheuttama hiilijalanjälki ja edellä mainituilla alueilla niitä riittää, ihan liiaksi asti, mutta tällä sektorilla ei tapahdu mitään, edes puheiden tasolla.



                                                                      °°°

Eilen sitten vassari Anna Kontula kannusti suomalaisia piilottamaan paperittomia eli juuri niitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa. Pidän hyvin erikoisena, että punavihreällä plokilla on hieman erikoinen käsitys Suomen laista ja sen noudattamisesta. Mielestäni laki koskee kaikkia ja jokaisen on niitä syytä noudattaa. Kuitenkin punavihreät kehoittavat sitä rikkomaan toistuvasti. Tällainen piilottelu on omiaan heikentämään turvallisuutta, mutta sekös heitä huolestuttaisi. Jos tällainen toiminta saa laajempaa kannatusta, niin siirrymme samaan sarjaan tulijoiden kotimaiden kanssa, jossa väkiluku ilmoitetaan noin lukuna.

                                                                      °°°

Siltsun keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään, joten asunnoista pitää päästä eroon, kun tulopuoli on huvennut, eikä edelliselle keikalle tullut kuin kourallinen väkeä. Niin katoaa mainen kunnia, kun riittävästi hölmöilee.

                                                                      °°°

Taannoin oli aamun aviisissa esillä hoitoonpääsyn vaikeus, kun resurssit eivät riitä kasvavan potilasmäärän hoitamiseen. Kyseessä ei ole sisätautiopin mukaiset taudit vaan hoitopaikkoja vailla ovat huumeiden käyttäjät. Niistä aineista vierottaminen on vaikeaa ja epäilen, että niissä hoitopaikoissa alkaa samojen potilaiden kiertokulku, kuin niillä osastoilla, jotka tarjoavat katkaisuhoitoa alkoholin vuoksi. Niissä on hyvin tavallista, että sama kansalainen on viimeistään kahden kuukauden kuluttua katkolla.

                                                                      °°°

Sitten tulikin jo varoitus lauantaista ja ajasta siitä eteenpäin. Tosin joidenkin mielestä sen sorttinen harrastus pitäisi saada loppumaan, harrastevälineet poistamalla. Toisin sanoen alkaa hirvenmetsästys.
Minä ainakin kannatan tätä harrastusta ja mielelläni ottaisin paistin, sillä sain sellaisen kauan sitten ja tein siitä juhlapaistin ja oli sitten todella maukasta. Tosin valmistamiseen meni 16 tuntia, mutta oli kyllä sen arvoinen.

                                                                      °°°
Varkaan (usein toistuvan tapauksen) kuvan julkaiseminen netissä on väärin vaikka siitä julkisesti ilmoittaisikin. Taannoin oikeutta haki bensiinivaras, jolle moinen oli jo tavaksi muodostunut. Kuvan julkaisu loukkasi yksityiselämää. Itse olen sitä mieltä, että liikkeen harkoittaja teki oikein. Samoin kun sakkoja saanut pohjalasyrittäjä, joka pienensi palkkaa muslimeilta, kun kallista työaikaa tuhlautui rukoilemiseen. Työajalla tehdään töitä eikä puuhailla muuta.  

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Matinkylässä roihahti taas

Espoon Matinkylässä on tuhopoltettu useampi auto ja tämähän ei ollut edes ensimmäinen kerta ja eikä tekijöitä kiinni ole saatu. Näyttää siltä, että olemme vahvasti Ruotsin tiellä, jossa autoja roihuaa tasaisin väliajoin ja tekijöitä ei kiinni saada ja kukaan ei ole nähnyt mitään eikä ole edes hajua tekijöistä.

Onko uussuomalaisiin tarttunut viirus uusruotsalaisista vai mikä tässä on taustalla. Palo kohteita oli kaksi ja nekin sijaitsivat asutuksen lähellä. Tosin onhan meillä näitä eko-oletettuja, jotka ovat tuotantovälineitä poltelleet, mutta tuskin perheauto heille ihan niin pahoilainen oli.

Katsotaan, saadaako jatkumoa Ruotsin malliin. Ja kun tekijöitä ei kiinni saada, niin jokainen autonomista maksaa tällaisen lystin vakuutusmaksuissaan.

torstai 4. lokakuuta 2018

Elämän poluilta löytyneitä XX

Sitä täytyy vaan ihmetellä, että miten aika vierii nopeasti ja yhä vinhammin, kun ikää tulee itselle lisää. Ainoa, mikä pysyy yhtä pitkänä on tilipäivien väli.

Tänään vuosia täyttää keskikokoinen videonoutaja eli Ransu Karvakuono. Hän on viihdyttänyt lapsia ja lapsen mielisiä jo 40 vuotta. Joten paljon onnea päivänsankarille.

Jotenkin hurahdin tuohon sympaattiseen koirahahmoon vaikka rippiskoulukin oli jo takana ja käsillä eka työpaikka.  Jäin jotenkin koukkuun ja varsinkin kun tuli Ransun, Eno-Elmerin ja Rikun seikkailuja. Taitavat osin joulukalenterini toilaileva Tonttu Tohvelo ottanut hieman mallia Rikusta, jolle usein sattui ja tapauhtui.

Seikkailuissa oli hyvin opettavainen tarina, sillä silloin vielä lapsia opetettiin varovaisuuteen. Nyt tarhaikäisistä alkaen tuijotetaan älykapulaa ja viitataan kintaalla varovaisuudelle. Sarjassa Karvakuonot ja kaljaasin arvoitus opettaa myös ystävällisyyttä ja yhdessä tekemisen tärkeyttä.

Joten onnea vielä kerran Ransu.



maanantai 1. lokakuuta 2018

Vihapuhetta nimimerkin suojassa

Tarkemmin määrittelemätön vihapuhe on ollut viime päivinä keskiössä ja erilaisia uutisia lukiessa olen pannut merkille, että vihapuhujuia ovat vain kunkin maan alkuperäisasukkaat. Tulijoita tämä ei koske, vaan saavat louskuttaa leukojaan ja sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Ainakin Saksassa ja Ruotsissa ovat imaamit käyttäneet varsin kirjavaa kieltä puhuessaan juutalaisista, joka ovat monessa Euroopan maassa jo heikoilla.

Lusikan soppaan laittoi sisäministeri Kai Mykkänen, joka lausui Intergration 2018 tilaisuudessa seuraavaa, jonka lainaan suoraan: "Anonyymiin nettikirjoitteluun pitäisi puuttua Euroopan unionin tasolla vihapuheen torjumiseksi." Ilmeisesti Kaitsu yrittää tyrkyttää yhtälöä, jossa anonyymiteetti + kirjoittaminen = vihapuhetta.

Ennen kuin tätä perin kulunutta korttia taasen viskotaan, niin olisi syytä määrittää vihapuhe, jota Suomen laissa ei tunneta lainkaan. Kirjoittelusta on tullut sanktioita, mutta ne ovat täyttäneet lain kirjaimen eli kunnianloukkauksen tai kiihottamisen kansanryhmää kohti. Vihapuheen määritelmäksi on vakiintunut poliitikkojen toimien arvostelu (ja aiheesta) sekä suurtulvan maahamme huuhtomien "pakolaisten" tuomien haittojen käsittely. Onhan nyt maaperällämme tapahtunut halal-murha (ainakin SK:ta uutisen perusteella) ja tämä sana onkin sitten jo vihapuhetta, sillä siinä viitataan tekijän kotoisiin kultturitapoihin halventavasti, sillä niin perinteiseen sanaan on liitetty perisuomalainen pahan teon sana.

Yhteiskuntamme on muuttunut ja tuntuu siltä, että henkilökohtaista mielipidettä ei saa olla tiettyihin asioihin ja ne tulkitaan vihapuheeksi. On luotu sopivaisuuskulttuuri ja sen aihepiiriin kuuluvien aiheiden arvostelu on sitten todella väärin. Ennen vanhaan kiivashenkistä keskustelua aiheutti ainoastaan politiikka ja uskonto ja sanottiinkin, että älä aloita keskustelua niistä, jos et halua riidellä. Nyt alkaa alahuuli väpättää tai koetaan henkinen loukkaantuminen, jos joku on eri mieltä, oli aihe sitten mitä tahansa. Kunnollinen keskustelukultturi on katoamassa ja siirtynyt lyhytviestipalveluihin ja koska ne ovat lyhyitä, niin perusteluille ei juuri ole tilaa ja lopulta syntyy keskusteluketju, jossa alkuperäinen viesti on hämärtynyt ketjun loppuuntullessa, kuten vanhassa kuiskaa korvaan pelissä.

Sitten mennään tähän anonyymiteettiin, josta kirjoitin otsikolla Ei nimimerkillä (3.8.2011). Nimimerkin suojissa on helppo kiusata tai ratkoa ongelmia tai vainota, jne. Mutta ovat tällaiset tekijät kiinnikin jääneet eli ei nimettömyys varsinaisesti salaista touhua ole, selvittäminen ei ole rakettitiedettä.

Miksi ihminen esiintyy nimimerkin takana? Syitä on paljon ja ne ovat viattomampia, kuin Kaitsu kuvitteleekaan. Tuossa taannoin oli uutisissa parit twiittaukset Amerikasta, jossa tyttönen, voimasanoja käyttäen kertoi pääseensä Nasalle harjoittelijaksi. Haistattelun päätteksi tyttönen sai viestin: "Ja minä työskentelen Kansallisessa avaruusneuvostossa, joka valvoo Nasaa." Joten voitte arvata, että harjoittelu päättyi ennen kuin ehti alkaa. Myös työelämän tutkijat ovat varoittaneet, että mieti mitä kirjoitat sosiaalisessa mediassa, sillä työnantajat lukevat niitä myös. Koska henkilökohtainen mielipide on sama, kuin tulitikun tipauttaminen ruutitynnyriin, niin työpaikan menetys on yksi syy nimettömyyteen. Koska nykyisin on savuttomia työpaikkoja, niin on myös mielipiteettömiä, ainakin henkilökohtaisista sellaisista ja etenkin jos työnantajalla on joku "arvopohja", niin vielä vaarallisempaa.

Minulle nimettömänä kirjoittamiselle on aivan toinen syy eli nimeni on hyvin yleinen. Kerran istuessani röntgenin odotustiloissa ja röntgenhoitaja tuli hakemaan asiakasta ja sanoi nimen, meitä nousi kolme, siinä olikin sitten hieman hienovarainen toimitus, että kuka oli oikea kuvattava. Nimeni on johtanut moniin sekaannuksiin siviilielämässä. Lankapuhelin stoppasi pari kuukautta sitten, kun operaattori päätti olla asentamatta uusia johtoja siltatyömaan vuoksi. Täten lankapuhelimeen tulevat harhasoitot ovat ohi, vaikka ne mukavia olikin. Olen saanut soitoja, jossa kysytään osallistumistani erilaisten eläkejärjestöjen retkille, kuten ostosmatka Tuuriin, teatterimatka Jyväskylään 1950-luvulla valmistuneiden ylioppilaiden vuositapaamiseen, jne. Ei ihan ajankohtaista kaksvitoselle tai kolmikymppiselle ja kansa- ja kansalaiskoulun käyneelle.

Koska olen perikunnaton, niin olen saanut kauniin, vaaleanpunaisen onnittelukortin vastasyntyneen tyttölapsen johdosta. Tosin tällainen pieni olento oli kyllä havaitsematon ja jouduinkin kortin lähettämään lähettäjälle ja kehoittamaan etsimään oikea nainen. Pariin otteeseen on myös soitettu, että haeppas sairas lapsesi tarhasta ja siinä on ollut hieman selittämistä, kun taloudessa ei ole ensimmäistäkään ja jälleen selität, että etsippä oikea äityli.

Hurjin juttu kaimasta olikin alkuun suuttumusta herättävä, sillä sen vuoksi joutui tekemään paljon töitä. Sain esitäytetyn veroilmoituksen ja siinä oli kolmen kuukauden ajalta aivan outo palkanmaksaja. Olin sen mukaan tehnyt töitä kahdessa lasareetissa (etäisyys toisistaan noin 100 km) ja vielä täydet 114,75 tuntia molemmissa. Vaikka miten ynnäisi, niin vuorokauden tunnit eivät riitä. Alkoi armoton vääntäminen verottajan kanssa ja minulle paljastui, että minulla on täysnimikaima, jonka henkkarit ovat samat, mutta viimeinen merkki on eri ja sekin näppäimistön viereinen. No, sain oikaistua tuon, mutta töitä se vaati, mutta nyt voin sille jo nauraa.

Syy nimettömyyteeni johtuu edellä kerrotusta, sillä en halua yhtään kaimaani vastaamaan kirjoituksistani, jotka ovat joskus, hieman arveluttavia. Miten voisivat kaimani puolustautua? Perheelle on helppo, jotka tuntevat, mutta työ- ja harrasteporukka onkin toinen juttu, kuten etäisemmät sukulaiset ja tuttavat. Kaitsu, en halua heidän joutuvan vaikeaan asemaan siitä, mitä minä kirjoitan. Heillä on oikeus oman näköiseen elämään, eikä kantaa taakkana tekstejä, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.

torstai 27. syyskuuta 2018

Ulos kartalta

Taksiliikenteen alasjon kolmas vaihe on tulossa ja siinä ei enää vaadita paikallistuntemusta. Tässä kohtaa kiitos kommentaattori KKi:lle, joka välitti viestin.

Tehdäämpä heti alkuun lainaus: "  Liikennepalvelulain lähtökohtana on alusta alkaen ollut luoda liikenteestä kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus ja tarjota näin liikenteen käyttäjille joustavuutta ja valinnanvapautta. Edistykselliset liikenteen palvelut auttavat myös vähentämään päästöjä. Liikennepalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla valmistaudutaan tulevaisuuteen. Se viimeistellään nyt annettavalla esityksellä, toteaa tiedotteessa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk)"

Jo tämän liikennekaaren ensimmäinen vaihe aiheutti kuljettajapulan takseissa ja tästä muistuu mieleeni 2008 laman jälkeinen aika, jolloin yksi pitkään toiminut taksirenki sanoi, että homma ei ole kuin harrastusta ja elämisen mahdollisuus loppuu, jos ei ole riittävästi perämetsää. Ja nyt etsitään työntekijöitä ilman valmiuksia.

Kuljettajien saatavuus tarjotaan täten taksinkuljettajalle, jolla ei ole kartta hallussa. Itse jouduin tällä viikolla neuvomaan ählämikuskia siitä, miten ajetaan paikalliselle kauppakeskukselle. Kielitaitokin oli kovin vajavaista ja en tuntenut matkaa kovinkaan turvalliseksi. No, sote-kyydeissä ei ole varaa valita.

Sitten artikkelissa oli suunnaton järkytys, eli lainataan taasen: "Tieliikenteen osalta liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa esitetään myös raskaan kaluston kuljettajien perustason ammattipätevyyden suorittamiseen kokeisiin perustuvaa vaihtoehtoa nykyisten koulutusmallien rinnalle." Hieno homma, ennen vanhaan yritykset huolehtivat koulutuksesta ja tyypit todellakin oppivat ammattitaidon. Täytynee hieman kehua, sillä yksi kuskeistamme on Suomen mestari. Nyt rahtareita kouluttavat ovat niitä, jotka eivät tiedä mitään ja ajoneuvot ovat automaatteja, joten ajokokemus jää vähiin ja koulutuksissa käsitellään lähinnä ihmissuhdetaitoja ja muuta vastaavaa. Kuitenkin hallituksemme on hyväksynyt kabotaasin vapauttamisen, joten suurin osa rahtareista on ulkomaalaisia, joiden mm. ADR-luvat ovat kotoisin jostain torilta.

Uusi lainus: "Liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa kevennetään Bernerin mukaan tieliikenteen ohella myös meriliikenteen ammattipätevyyssääntelyä." Jihuu, sitten minäkin voin ryhtyä kuljettamaan Viikkaria tai Siljaa, sillä minullahan on ammattipätevyyttä jo tieliikenteestä, joten ei puotin ohjaaminen niin monimutkaista ole. Kipparin lakki päähän ja ruoriin.

Aloitetaan taksista, joka nyt on sotkussa jo paljon. Tilanteeseen eivät ole tyytyväsiä asiakkaat eivätkä kuljettajat. Keskuksiin eivät saa asiakkaat eivätkä kuljettajat yhteyttä. Pirkanmaalla on uutisoitu useista koulukyydestä, jotka eivät ole toteutuneet. Sote-taksi käyttävät joutuvat odottomaan kyytiä paljon ja monissa paikoissa ei edes ole penkkiä, mille istuituisi tai jos sellainen on, niin varsinkin isoissa kaupungeissa ne ovat laitapuolen kulkijoiden hallussa.

Rahtivaunujen kuljettjan tutkintoa ollaan ajettu alas jo kauan ja nyt haluan nähdä, minkälaisia pommeja maanteillemme tulee eli HCT-yhdistelmää ajava, joka ei ole kartalla ja ei edes tiedä, mitä kuljettaa. Hiljan luin rahtivaunusta, josta ilmoitettiin poliisille. Virolainen kuski, joka oli näprännyt piirturia ja lastikin sitomatta. Haluaako Bernerin Anne uuden Konginkankaan. Tai ehkä vielä pahempaa, sillä päätyykö parin promillen baarikansalainen sinne minne pyysi vai ihan muulle. Vai ehkä jotain muuta.