Aiheittain

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016 Kolmas luukku

Tonttu Tohvelo heräsi herätyskellon sitkeään pärinään. Mieluusti olisin hieman pitempään nukkunut; tuumi Tonttu Tohvelo. Kello oli vasta viisi, mutta tehtävää oli vielä paljon. Tonttu Tohvelo halusi kuitenkin nauttia aamiaisen rauhassa. Hän kun oli niitä, joille ylösnousu on ihan eri asia kuin herääminen ja näiden kahden tapahtuman välinen aika on oma lukunsa.

Syötyään aamiaisen ja kerättyään mukana tarvittavat vaatteet sun muut kilkkeet, niin jo ovelle kolkutettiin. Tonttu Tohvelo meni aukaisemaan ja siellähän oli ystävänsä Tonttu Kotitonttu. Hyvät huomenet toivetettuaan, kaverukset taivalsivat veturihallille.

Ystävykset hämmästyivät suuresti halleille kertyneitä kyläläisiä, joita oli paljon. Lähtihän nyt ensi kertaa koko juna, huollettuine vaunuineen, kiiltävine pintoineen matkaan noutamaan itsenäisyyspäivävieraita. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu koukuttivat hiilet esille ja näin saatiin uudet halot syttymään ja pian puhisi vanha veturi.

Tonttu Tuikitärkeä astui esiin ja antoi Tonttu Tohvelolle ja Tonttu Kotitontulle sinetöidyn kirjeen. Lyhyesti sanoi vain, että ensin Savonlinnaan ja siellä luette ohjeet. Paikalla olivat myös toinen kuskipari Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori. Koska matkaa taitettiin yötä päivää, toki ihmisjunaliikennettä väistäen, tarvittiin kaksi kuljettajaparia. Vuoroin ohjasivat ja vuoroin halkoja pesään viskoivat.

Millisentti Mitta tarkasti ruokavarastot ja hän oli saanut avukseen Anniina ja Aukustiina Mantelin, jotka olivat Tonttukoulun päätösluokalla ja saaneet erityisvapauden toimiakseen junaemännän apulaisina. Juna pihisten ja puhisten lähti matkaan. Vihelsi vielä iloisesti lähtiessään.

Tonttulan väki siirtyi asemalta koulun juhlasaliin, jossa oli perinteiset pipari ja pasteija talkoot. Osa tarvikkeista oli valmistettu jo edellisenä päivänä, joten työ joutui ripeästi. Toki äititontut joutuivat hieman puuttumaan lapsitonttujen edesottamuksiin, mutta niinhän tapahtuu ihmisillekin. Eivät tonttulapset poikkea pieninä ihmislapsista.

Minne juna matkaa ja mitä tapahtuu Tonttulassa huomenna? Se selviää, kun aukeaa neljäs luukku.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Yle vs. pääministeri osa 1

Erilaiset mediat käyvät nyt läpi pääministerin lapsellista pillastumista, josta tuli lähinnä mieleen päiväkodin hiekkalaatikko, jossa lapset ilmoittavat vuoron perään kenen kanssa leikitään ja kenen ei. Soppaan sekoitettiin yleisradio ja siellä pidettiin oikein kriisikokous, jossa toimittajat totesivat, että sensuuri on yhä voimissaan eli suu suppuun tai kortistoon.

Mietin pääministeri Sipilän pillastumista. Jos kerran poliittiseen peliin lähtee, niin leikin kestäköön. Pääministeri Sipilän valinta on täysin vapaaehtoinen. Politiikkaan osallistuva henkilö on julkinen henkilö ja julkisen henkilön yhteydet, tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat suurennuslasin alla ja tämän pitäisi myös pääministeri Sipilän tietää. Huvittavaa oli seurata eduskunnan kyselytuntia, jota voisi pitää lähinnä pariskunnan välisenä nalkutuskilpailuna. Seuraavaksi pääministeri Sipilä luikkii takaovesta, kuin selkäänsä saanut rakkikoira.

No, sitten pääministeri Sipilä vetää herneet nenään Ylen toimittajien kirjoituksista ja ohjelmista. Sähköposteja lentää ja toimittaja ne onneksi julkaisi, sillä ne ovat melkoisen lapsellista uhoamista. Nyt sitten riemastuivat Ylen johtajat ja varoituksia sateli. Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen loihi lausuman: "Kysymys ei ollut vaientamisesta vaan korostetusta huolellisuudesta." Lienee aika veteen piirretyltä viivalta.

On se sitten kumma juttu nykyään, kun virallinen henkilö siirtyy eläkkeelle, niin tekstiä tulee ja ankaraa. Suora lainaus: "Ylen politiikan toimituksen entinen päällikkö Pekka Ervasti kommentoi torstaina Maaseudun Tulevaisuudelle, että Ylen johto on taipunut ennenkin Sipilän hallituksen painostukseen." Hänen mukaan juttuja on oikeasti hyllytetty, sensuroitu ja toimittajille on satanut varoituksia. Olen jo pitkään epäillyt, että media suodattaa uutiset muutaman seulan läpi ennen julkaisua. Tämä siksi, että ne tuntuvat kovin yksipuolisilta.

Ihmettelen suunattomasti, miten voi olla mahdollista se, että toimittajan työtä rajoitetaan. Toki on toimittajia ja toimittelijoita ja mielestäni nämä toimittelijat voisivat siirtyä ihan jonnekin muulle alalle, sillä tuppaavat kirjoitukset toistamaan samaa mantraa. Julkisen sanan neuvosto pitää sitten loppupeleissä huolen, että asia on kirjoitettu hyvän lehtimiestavan mukaisesti.

Katsotaan huomisen uutistarjonnan itkupotkuraivarit ja sitten jatketaan.

Joulukalenteri 2016 Toinen luukku

Tonttu Tohvelo keitteli aamupuuroaan hyvin huolestuneena eilisestä uutisesta. Kuka kumma on voinut viedä kaikki juurekset; hän mietti. Asiaa pohti myös koko Tonttulan väki, mutta siirtyivät aamiaisen syötyään koululle, yksi toisensa jälkeen.

Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli myös paikalla ja etsi syyllisiä kaikkialta. Koulun keittiössä kuitenkin keitettiin ohra- ja riisipuuroa jo täyttä päätä, mutta koulun emäntää, Tonttu Mantelia ei näkynyt. Onko hän sairastunut; kysyi Tonttu Tohvelo ja muut pudistelivat päätään eikä kukaan tiennyt. Hämmästelivät kaikki kuitenkin sitä, että pöydille oli tuotu veitset, sosemyllyt, mausteet ja muut tarvikkeet.

Koulun juhlasaliin asteli rehtori Agricola, jonka luokse ampaisi välittömästi Tonttu Tuikitärkeä, vaatien selvyyttä asiaan. Rehtori Agricola nosti kätensä ylös ja perään kuulutti hiljaisuutta. Kun juhlasali hiljeni, aloitti rehtori puheen; Mitään hätää ei ole ja talkoot alkavat pikapuoliin. Aiemmin syksyllä oli juureskellariin tehnyt myyrä koloaan ja sinne alkoi virrata pohjavesi. Tonttu Manteli suoritti tavanomaista varastojen lämpötilojen tarkastusta ja huomasi tilanteen. Tällöin pyysin Ahkiolan kuljetukselta apua, juuresten kuljettamisesta Lakkasuon kunnan marjavarastoon. Juurekset ovat tulossa, hetkenä millä hyvänsä.

Kun rehtori Agricola oli sanonut viimeisen sanan, kuului pihalta hurinaa. Kolme suurta kylmäkuljetusautoa oli saapunut pihaan. Tonttu Manteli astui ulos yhdestä ja pyysi juhlasalin oven tuntumaan kerääntyneitä kantamaan laatikot sisään. Nopeasti oli autot tyhjennetty ja talkooväki pääsi laatikoitaan tekemään. Niitä syntyi runsaasti ja nopeaan tahtiin, jonka jälkeen ne vietiin pakkasvarastoon, huolellisesti merkittyinä.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu astelivat talkoista kotiin. Tonttu Kotitonttu sanoi; Olipa hyvä, että varastot tarkistetaan, sillä vesi olisi pilannut suuren osan satoa. Totta virkat, tuumasi Tonttu Tohvelo ja jatkoi; Lämmitetään sauna, sillä huomenna jo lähdetään matkaan aikaisin. Kyllä kelpaa, sanoi Tonttu Kotitonttu. Kunnollisen saunomisen jälkeen kaverukset menivät varhain nukkumaan, sillä käskynjaossa piti olla jo aamuseitsemältä.

Minne matka suuntaa? Se selviää huomenna, kun kolmas luukku aukeaa.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016 Ensimmäinen luukku

Tonttulan kylä, kaukana pohjoisessa on jo valkoisten nietosten peittämä. Pakkanen paukkuu nurkissa ja aamu on valoisa, sillä taivas on kirkas ja tähdet tuikkivat kirkkaasti ja moniväriset revontulet loimuavat.

Kylän väki heräilee pikku hiljaa. Tonttu Tohvelo ryhtyi herättyään aamupuuron keittoon. Mikään ei ole niin mainio aloitus päivälle, kuin tuhti kaurapuuroannos; tuumaili Tonttu Tohvelo. Tonttulan Sanomat kertoivat tämän vuotisten itsenäisyysjuhlasta ja artikkelissa kerrottiin lisäksi, että ensi vuoden olevan juhlavuosi Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Juhlallisuudet alkavat jo uuden vuoden päivänä ja niistä tiedotetaan tarkemmin.

Tonttu Tohvelo siirtyi ilmoituksiin. TSV:n ilmoitus oli koko sivun ilmoitus ja sai Tonttu Tohvelon punastumaan. Siinä varoiteltiin kynttilöiden ja soihtujen turvallisesta sijoittelusta sekä niiden valvonnasta. Toissa vuonna melkein poltin kelopuun ja kotikolon; harmitteli Tonttu Tohvelo huolimattomuuttaan. Seuraavana oli Tonttulan kunnan ilmoitus. Lyhyestä virsti kaunis; nauroi Tonttu Tohvelo, sillä kunnajohtaja ei todellakaan harrastanut korulauseita.


Hienoa, minä pääsen vielä laatikkotalkoisiin, sillä pidän siitä paljon; huokasi Tonttu Tohvelo. Muisteli toissavuotista kohellustaan ja viime vuonna siitä tehtiin yhteiset talkoot. Kuinkahan laaja matka tulee vieraita noutamaan; tuumi Tonttu Tohvelo. Hieman oli väläytetty, että Norjaan asti.

Aamiaisen jälkeen Tonttu Tohvelo lähti kyläpuodille, sillä ryynit alkoivat olla kovin vähissä. Samoilla asioilla oli ystävänsä Tonttu Kotitonttu. Matkalla he pohtivat vieraiden noutomatkaa. Olipa hyvä, että viime viikolla laitettiin juna lähtökuntoon; sanoi Tonttu Tohvelo. Viime vuonna se jäi todella viimetippaan; totesi Tonttu Kotitonttu ja jatkoi: Olen tässä ajatellut, että aloitettaisiin ensi vuonna jo marraskuun alussa laittamaan junaa lähtövalmiuteen, sillä nyt oli pestävää ja huolettavaa liian paljon. Hyvä ajatus ja otetaan se puheeksi toisten kanssa, jooko; sanoi Tonttu Tohvelo.

Puodissa oli paljon väkeä ja meteli melkoinen. Tonttukaverukset kysyivät yhteen ääneen; Mitä on tapahtunut? Tonttu Jauhopeukalo kertoi, että kaikki juurekset ovat kadonneet varastosta ja ylikomissaario Tonttu Pykälä selvittää katoamista.

Kuinka käy huomisten laatikkotalkoiden? Se selviää, kun luukku kaksi aukeaa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Prologi joulukalenteriin 2016

Muistattehan parilta edelliseltä vuodelta Tonttulan kylän ja sen tonttukaverukset Tonttu Tohvelon ja hänen ystävänsä Tonttu Kotitontun sekä joukon muita kylän henkilöitä. Huomenna aukeaa jälleen kalenterin ensimmäinen luukku ja saamme jälleen palata tonttujen touhuihin.
Vuosi on jälleen Tonttulassa vierähtänyt, joten kerron hieman tapahtumia parin vuoden varrelta, joten pääset tarinaan mukaan vaikka toissa ja viime vuonna et kalenterin luukkuja avannutkaan.

Nuoret, koulunsa päättäneet nuoret, opiskelevat eri mestareiden opissa, kunnes oma ala löytyy. Näin kävi myös tonttukaveruksille, jotka ovat muutaman vuoden tutustuneet eri ammatteihin ja vuoden aikana molemmat täydensivät puusepän oppiaan Tonttu Kutterinpurun ohjauksessa. Kaverusten sydämen oli kuitenkin vienyt vanha höyryveturi vaunuineen ja puusepän taitoja todella tarvittiin, sillä Norjasta lahjaksi saatu ravintolavaunu oli huonossa kunnossa, seistyään säiden armoillavuosikausia.

Millisentti Mitta oli opiskellut rouva Ratakiskon ohjauksessa junaemännän taitoja ja osallistui myös innokkaasti työpisteensä valmistumiseen ja antoi monta hyvää vinkkiä, jotta se palvelisi asiakkaita parhaimmin. Verhoilujen valmistuksessa oli Millisentillä korvaamaton apu Tekla Tekstiilistä, joka koulun päättäjäisten jälkeen oli innolla ryhtynyt kutomaan verhoilukankaita ja koulun tekstiiliopettaja Tonttu Tekstiili oli myös innoissaan mukana, sillä paljaistui, että vanhat verhoilut voidaan kutoa palojen pohjalta uudelleen. Tämäkö riemastutti opettajaa suuresti.

Pikkutontut Juuso Jäkälä ja Kalle Kaarna innostuivat kesän aikana kalastuksesta ja sienestyksestä. Heitä opetti Tonttu Lohipyrstö ja Rehtori Agricola. Kalastuksesta innostui myös Tuuli Tunturipuro ja saikin kesän aikana monta isoa vonkaletta.

Joonas Porosuksi jatkoi puusepän oppejaan ja Anni Suopayrtti päätti, että parkettikosmetologia on hänen alaansa ja siirtyi Tonttukoulun siistijäksi, toki sillä varauksella, että junan vaunut tarvitsevat puhdistusta perusteellisesti. Sydän sykki myös sinne.

Janne Jauhopeukalo opetteli viljelystä ja viljan käsittelyä sekä leivän leipomista. Hän onnistui itse leipomaan vanhan ajan ruisleipää ja ilman apua. Lämpimäiset syötiin kesäkauden päättäjäisissä ja sen päälle laitettiin Tuuli Tunturipuron pyytämää ja loimutettua lohta sekä yhteisestä ryytimaasta poimittua ruohosipulia ja tilliä.

Yhteistuumin tehdyt viljelykset kasvoivat omaan tahtiinsa, joten Tonttulan väellä oli kesälomaa ja pohjolassa ei aurinko laske lainkaan. Oli vierailujen ja vastavierailujen aikaa. Tonttu Saappaanvarsi vieraili nyt veljensä luona Karhusaaressa. Säätutkijoilla ei ollut harmainta hajua tontusta tai hänen vieraistaan.

Syksy koitti ja se merkitsi sadonkorjuuta, marjojen ja sienten keruuta, säilömistä ja monta, monta puuhaa talven varalle. Koulun parkettikosmetologinen osasto Tonttu Suopayrtin ja Anni Suopayrtin johdolla siivosi kesän jäljiltä Tonttulan koulun tilan ja oppilaat aloittivat perustietojen ja -taitojen opiskelun. Rehtori Agricola toivotti jälleen uudet ja vanhat oppilaat tervetulleeksi uudelle lukuvuodelle.

Huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja näemme mitä ystävämme touhuavat, tänä vuonna.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kierrätyksen vaikeus

Kävin muutama päivä sitten uudella ekopisteellä ja totesin sen perin juurin hankalaksi. Vaikka me kaksi emme ymmärrä vihreitä, niin siitä huolimatta kierrätämme pääsääntöisesti lähes kaiken. Tämä on meille ihan puhtaasti taloudellinen näkökulma, sillä viikottainen roskiksen tyhjennys maksaa vuodessa huomattavasti enemmän kuin kerran kuukaudessa tapahtuva ja silloinkin astia on lähes aina pahan päiväisesti vajaa.

Ennen keräyslaatikot olivat suuria harmaita astioita, joihin oli helppo kaataa paperit ja lasit sekä pahveille oli rullakko. Onneksi tuossa lähellä on vielä sellaiset paperille ja lasille, sillä meillä lasit kerätään vanhaan roskaämpäriin ja lehdet muovilaatikkoon, jonne myös päätyvät vanhat kauppanuutat, ym. pienpaperi.

Myöhemmin kauppakeskukselle tuli Molokin säiliöt. Aukko oli paperille kapea, joten laatikosta sai useamman annoksen lapata ja luvattoman usein pienpaperit putoilivat kuormasta. Lasipiste oli myös pienellä, pyöreällä aukolla varustettu ja iso säilykepurkki (siis lasinen) ei aukosta mahtunut ja muutoinkin ne joutui yksi kerrallaan sinne pudottamaan. Metallille ja pahville suuaukot olivat hyvät eli pystyi kaatamaan. Metalli kun kerätään myös vanhaan puolikuun malliseen roskasankoon ja pahvit omaan laatikkoonsa.

Nyt tuo uusi ekopiste olikin sitten haastava. Ne uudet säiliöt olivat puristeprässejä eli korkeita. Nyt jouduin pahvit yksitellen nostamaan kapeasta aukosta sisään ja se sijaitsi korkealla. Molokissa aukko oli navan korkeudella ja tuota uutta aukkoa katsoessa joutui katseen nostamaan ylös. Mitenkähän vanhus, sairas tai vammainen enää kierrättää.

Myös metallit piti pieninä annoksina tunkea ja tämäkin luvattoman korkealla. Paperikin ahdas, joten sinne en voi viedä pussia, johon olen silpunnut paperia, joissa on tietoa, jota ei ihan sinällään voi paperinkeräykseen laittaa.

Miksi kierrätyksestä on tehty näin hankalaa? Itse olisin asettanut puristimen eteen kulkusillan tai muun korokkeen. Suuaukot ovat kapeat, joten pyöreät rullat eivät sinne sovi ja nyt en puhu wc-paperirullista.

Johtuuko tämä sitten siitä, että ihmiset pitävät niitä ilmaisina kaatopaikkoina, entisten metsäautoteiden varsien sijaan. Muutamissa yleisönosastokirjoituksissa on manattu ekopisteille jätetyistä huonekaluista, auton renkaista, kodinkoneista ja ongelmajätteistä. Varsinaiset kaatopaikat ovat hävinneet ja vaikka kodinkoneet ja ongelmajätteet sinne saa nykyisin viedä ilmaiseksi, niin matka on usein kohtuuton. Monesti myös naapurustojen yhteistyö on edesmennyttä ja nykyisin tervehtiminenkin on historian ristin paikka.

Ekopisteen pystyttäjiltä toivoisin nyt hieman helpotusta kierrätykseen. Laitteiden käyttöohjeet olisi hyvä sijoittaa siten, että ne pystyy lukemaan. Nytkin tuon pahvinkeräysmyllyn ohjeet olivat suuaukon yläpuolella ja jos aukko on sillä korkeudella, että kädet on pahvia lappoessa liki suorana, niin eipä tuota ohjetta pysty enää lukemaan. Kaikki kun eivät oli pituudeltaan pari metrisiä. Vaatekeräys on, mutta lumppu puuttuu. Miksi?

Tosin meillä lakana- ja froteekankaat päätyvät siivous- ja autonkorjausliinoiksi, mutta muut lumput olisi hyvä saada kiertoon kanssa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Verovarojen väärinkäyttöä

Nyt on mediassa ollut runsaasti esillä valtio-omisteisen Terrafame kaivoksen asiat. Aiemmin Talvivaaran nimellä toiminut ja konkurssin sittemmin tehnyt. Tällöinhän valtio sen osti. Vuoron perään on kaivosta ajettu ylös tai alas ja ympäristökatastrofit toistuvia.

Kun kyseessä on valtiojohtoinen, niin luonnollisesti siihen käytetään verovaroja. Viimeisimmän tiedon mukaan tähän Kankkulan kaivoon ollaan kaatamassa 100 miljoonaa lisää ja se riittää ensi vuoden syyskesään, jonka jälkeen tarvitaan lisää verorahoja. Velkaa toiminnasta lienee useita satoja miljoonia ja nytkin ylösajo tuo tappiota 10 miljoonaa/kuukausi.

Allasvesiä on sekä vuotanut että johdatettu vesistöihin ja kunnostus tulee todennäköisesti valtiolle eli meidän veronmaksajien taakaksi. Siivoustakaus toiminnan loppuessa on 107 miljoonaa. Talvivaaran altaiden vuoto saastutti kolme lähijärveä suolaten niiden pohjan. Ely-keskuksella ei ole kuitenkaan kiirettä kunnostukseen, sillä heidän mielestä välittömiä riskejä ei ole. Tosin arvelen paikallisten olevan aavistuksen verran eri mieltä.

Pääministeri Sipilä päätti toimia kaivoksen mannekiininä ja olikin asustetta myöten. Sitten paljastui, että Sipilän serkut ja enot pyörittivät metallifirmaa, joka oli juuri saanut suurtilauksen kaivokselle. Samalla tuli julki, että Sipilälläkin on tai on ollut näppinsä yhtiössä ja siitä Olli Rehnin mukaan Sipilä ei ole ollut tietoinen, joten asia tuntui tulevan puskista kuin Jäätteenmäen faksit. Näin ollen alkaa vaikuttaa siltä, että poliitikot vetävät verorahoja tavalla tai toisella omiin taskuihinsa.

Juha Sipilä vielä hehkutti mannekiininäytöksessä: "Sotkamossa on vuodessa tehty ihme." Jos ihme on se, että verovaroja palaa miljoonia, niin minusta se on jo sen sortin ihme, että sitä pitää jo ihmetellä. Erinäisistä kommenteista totuuden mukaisen lausui Ville Niinistö, joka totesi osuvasti: "Kaikki lepää tyhjien lupausten varassa, se maksaa veronmaksajille todella paljon. Jossain menee se raja, kuinka paljon ihmisiä voi vedättää."

Verovaroja upotetaan moneen järjettömään ja tämän kaivostoiminnan kohdalla meitä on uunotettu urakalla, sillä on annettu kuva siitä, että toiminta ollaan päättämässä ja sitten yhtäkkiä se nousee tuhkasta (onhan postiosoite jo lupaava 88120 Tuhkakylä), vaatien rutkasti kahisevaa. Kumma juttu.

Mitalin parempi puoli on tuhannen työpaikkaa ja pohjoisessa niitä on vähänlaisesti muutenkin, mutta mietityttää kovin, miksi tuotantoyhtiön työntekijät ovat samalla viivalla kuin kuntatyöntekijät eli palkka maksetaan verovaroista. Pidän tilannetta perin erikoisena.

Alan toivoa, että olisi mahdollista maksaa verot itse ja itse valitsemille tileille. Minun pennoset menisivät sairaanhoidon ja sosiaalitoimen tilille, lastensuojelun- ja koulun tilille, vanhuspalvelujen tilille, poliisitoimen tilille (heitä on nykyisin liian vähän kentällä) ja kirjaston tilille. Missään tapauksessa en halua maksaa pennosistani erittäin valtionyhtiön tappiollista yritystoimintaa, pakolaisia, hallitusta tai eduskuntaa eli niitä instansseja jotka ovat tavalliselle kansalaiselle haitallisia.