Aiheittain

lauantai 19. elokuuta 2017

Nyt Turku



Vaikka päättäjämme ovat toistuvasti toitottaneet, että Euroopassa sattuneet teot ovat yksittäisiä tapauksia ja terrorismin uhka Suomessa vähäinen, niin osamme saimme mekin kulttuurin rikkauksista.

Tekijä on marokolainen ja todennäköisesti kuuluu ryhmään yksin saapuneet lapsukaiset ja turvapaikasta tuli hylsy ja taikaseinä sulkeutui, joten tämä oikeutti sitten heilumaan puukon kera. Tutkijoiden mukaan maassamme on satoja tämän lapsukaisen kaltaisia käveleviä aikapommeja ja päättäjämme yhä hyssyttelevät meidät uskomaan, että maamme on lintukoto, jossa moista ei voi tapahtua.

Puukotuksessa menehtyi kaksi suomalaista, joista toinen oli ollut avustamassa näitä maahantunkeutujia/solidaarisuuspokaaleja/ pakoloisia/lapsukaisia/palleroita tai millä nimellä nyt sitten näitä voidaankaan kutsua, joten tässä tapauksessa uhri sai osakseen sitä mitä tilasi.

Voimia turkulaiset
Kuvahaun tulos haulle turun vaakuna

perjantai 18. elokuuta 2017

Vuorossa Barcelona

Maahantunkeutujat ajoivat jälleen väkijoukkoon Barcelonan suositulla La Ramblan kadulla, aivan keskustassa. Paikka on myös turistien suosima.

Uhreja on jälleen useita. Osanottoni ja voimia sinne Barcelonaan.

torstai 17. elokuuta 2017

Kultainen tunkio

Yritän nyt saada tekstin aikaiseksi koneella, jota ei voi todellakaan syyttää nopeudesta, sillä vietän nyt aikaa kuntoutuksessa, jonka ilmeinen tarkoitus on saada vanha akka toimimaan kuin 40 vuotta sitten eli perin utopistinen ajatus ja aikataulutus tiukempi kuin armeijassa, mutta asiaan.

Täällä olen lueskellut useita, erilaisia, paperisia valemedioita, jotka kertoivat Timo Soinille pedatusta pankkiirin virasta, joka on perin hyvin palkattu ja varustettuna veroprosentilla, josta tavallinen duunari voi vain unelmoida.

Ihmettelen suuresti, miksi päättäjille ja korkeille virkamihille aina räätälöidään kultainen tunkio, joka on hyvä palkkainen ja sisältää erilaisia etuuksia? Herää täten kysymys, että ovatko he kykenemättömiä täyttämään itse työhakemusta vai ovatko peräti työhaluttomia? Mikä tekee heistä niin eriomaisia, että työpaikkaräätäli räätälöi paikan.

Soini itse on politiikan takinkääntäjien killan suurmestari, joten työpaikkaräätärillä on ollut edessään vain tilkkuja ja niistä pitäisi sitten saada palttoo aikaiseksi. Soini itse myhäilee uuvattien "ylpeänä rivimiehenä", joka ei puutu tulevan Smurffi puoleen johtoon. Toimitus pyytää anteeksi kaikilta Smurffeilta, sillä he ovat vakavasti otettavia, mutta kun teletapessa ei ollut kuin violetti, niin väri vain käytin, muutoin puolue on lähempänä teletappeja.

Arvoista on jauhettu jo niin paljon, että ne ovat jauhautuneet jo pölyksi ja lentäneet taivaan tuuliin. Politiikassa kun kaikki tuntuvat toimiensa perustuvat kotoisiin arvoihin, mutta eipä niitä toimissa kyllä ole näkynyt. Liekö syynä erilaiset etuudet, joita näillä erilaisilla suojatyöpaikoilla on runsaasti.

Mistähän löytyisi työpaikkaräätäli pottunokkaisille työttömille, jotka ovat täyttäneet satoja työpaikkahakemuksia, saamatta edes vastausta. Media kun on pullollaan työnhaussa onnistuneita maahantunkeutujia, jotka ovat onnensa huipulla, kun näin hyvin kävi.

torstai 10. elokuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XVI

Palatkaamme uudelleen tuohon 212,5 neliökilometrin suuruiseen kuntaan. Olemme nyt vuodessa 1954. Suomen talous on lähtenyt sotavuosien jälkeen kasvuun ja julkinen rakentaminen on päässyt myös hyvin käyntiin. Olihan viimeinen sotakorvausjuna ylittänyt Vainikkalan raja-aseman jo syyskuussa 1952. Maamme on ainoa, joka on maksanut vaaditut sotakorvaukset täysimääräisenä.

Tuona vuonna valmistui kunnan kulkutautisairaalan laajennusosa, joka tuli maksamaan 58.608.363 markkaa eli hyvin hintava oli siis rakennustyö. Tuolla summalla saatiin sairaala-aluelle nykyaikainen keittiö ja kellariin laajat varasto- ja kylmätilat sekä hissi, jolla tarvikkeet sai vaivattomasti nostettua keittiöön. Enää ei henkilökunnan tarvinnut peruna- ja jauhosäkkejä sylissään kantaa.

Laajennuksen myötä tuli myös lisää henkilökunnan asuntoja, joista oli jo pitkään ollut pulaa. Tämän surkean asuntopulan olivat ylös kirjanneet myös sairaalalautakunta. Hoitajat asuivat vielä tuohon aikaan sairaaloiden yhteydessä. Henkilökunta sai oman saunan, sillä vanha sauna oli jo auttamattomasti pieni ja vanhan aikainen, joten siitä saatiin varastotilaa.

Kunnanlääkäri Jorma ja vastaava hoitaja Lempi olivat tyytyväisiä laajennukseen, sillä myös potilas tilaa tuli lisää sekä henkilökunnalle asian mukainen ruokasali. Kulkutautisia hoidettiin 68 kappaletta ja muita sairaita 162 kappaletta. Vaikeiden kulkutautitapausten määrä oli pudonnut, sillä penisilliini oli tullut käyttöön. Osa tapauksista piti kuitenkin yhä eristää omaan sairaalaansa. Rokkotaudit olivat hyvin yleisiä tuohon aikaan. 

Seuravana keväänä alkoi sisätauti-kirurgisen sairaalan remontti työ, joka tulee maksamaan noin 20.000.000 markkaa. Remontti olikin tarpeen, sillä rakennus avattiin 1.4.1927 ja oli yhä alkuperäisessä kunnossa. Kellarin vanhoista keittiötiloista saatiin ajan mukainen laboratorio, jossa oli hyvin tilaa myös sydäntutkimuksille. Loppuvuodesta valmistui uusi röntgenhuone ja sen laitteisto maksoi 2,7 miljoonaa markkaa. Keuhkokuva maksoi 560 markkaa ja murtumakontrollikuvaus 310 markkaa. Tuohon maailman aikaan kuvat olivat kuvattavan omaisuutta.

Sairaalaa johti ylilääkärinä Johan ja hänen alaisuudessaan työskenteli 7 sairaanhoitajaa, 2 apuhoitajaa ja neljä kätilöä sekä taloudenhoitaja. Sairaalan yleisellä osastolla hoidettiin 980 potilasta ja synnytysosastolla 388 synnytystä. Johan kirjoitti vuosikertomukseensa myös sen, että synnyttäneistä ei kaksitoista ollut aviosäädyssä.

Koululaisten hammashoidosta ei sen sijaan ollut vuosikertomuksessa hyviä uutisia, sillä sokerin ja makeisten yleistyminen lisäsi kariesta runsain mitoin ja jo alakoululaisille jouduttiin tekemään juurihoitoja ensimmäisiin pysyviin hampaisiin. Päiväkodissa taas oli riemu ylimmillään. Vauvala oli remontoitu ja kalusteita uusittu. Nyt oli saatu myös rauhallinen tila, jossa äidit voivat ruokatunnillaan käydä pienokaisensa imettämässä. Äitiyslomahan ei tuohon aikaan ollut kuin kaksi kuukautta, mutta kunnassa oli tehtaiden patruunat päättäneet, että äidit voivat ruokatunnilla käydä imettämässä pienokaisensa.

Kovasti puhutti kuntalaisia vuoden 1956 käräjät, johon oli haastettu vanhemmat, jotka eivät olleet vieneet lapsiaan rokotettavaksi. Syyttäjä oli tutkinut tarkoin kirkonkirjat ja terveyssisarten neuvolakortit. Syynä tähän oli epidemiana esiintyneet kulkutaudit, jotka rokottamattomien lasten kohdalla olivat johtaneet peräti kuolemaan. Lopulta käräjille päätyi viiden perheen vanhemmat, mutta jäivät rankaisematta, sillä perheiden molemmat vanhemmat olivat ylen yksinkertaisia ja erään peräti heikkolahjainen, niin katsottiin, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet rokotuksen tärkeyttä. Kuusi muuta, syytteeseen asetettua perhettä hoiti rokotukset kuntoon ja näyttivät syyttäjälle terveyssisaren allekirjoittaman todistuksen rokotuksien suorittamisesta. Toreilla ja turuilla puhelivat ihmiset kyllä vanhempien välinpitämättömyydestään pahoin sanoin.

Urho Kaleva Kekkonen oli valittu presidentiksi ja seuraavana vuonna hän piti ensimmäisen uudenvuoden puheensa, jossa ilmaisi huolensa maailman ilmapiiristä, mutta antoi Suomelle kiitosta kuluneesta vuodesta, joka oli ollut hyvin suotuisat. Heinäkuussa 1957 riehui maassamme kovat ukonilmat aiheuttaen tuhoja monin paikoin.

Vuosi 1958 alkoi Kekkosen ensimmäisellä televisioidulla uudenvuoden puheella. Koteihin oli alkanut tulla erilaisia kodinkoneita ja jääkaappi löytyi jo lähes jokaisesta kodista. Uudenlaisia pyykinpesukoneita oli jo markkinoilla, mutta yleisesti käytöstä löytyi yhä pulsaattori pesukone. Sähköhella oli myös jo yleinen. Siinä oli kaksi levyä ja uuni. Kodeissa oli yksivaiheinen sähkö, joten monen laitteen saman aikainen käyttö sai propun helposti kärähtämään.

Musiikki muuttui 1950-luvulla paljon, sillä rock and roll kulttuuri rantautui myös meille. Lavatanssit olivat yhä suosiossa ja esiintyjinä maamme huippuartistit, kuten Olavi Virta ja Veino Kekkonen. Saimme myös viimein järjestettyä olympialaiset, sillä sotien vuosi ne jäivät pitämättä. Radion kuuntelu vaati radioluvan, mutta vuosikymmenen lopussa se ei enää ollut paikkaan sidottua, sillä markkinoille tulivat transistoriradiot, joita saattoi kantaa mukana. Tosin paristoja se kulutti runsaasti.

Saimme myös viihdettä muuta, sillä Tuntematon sotilas sekä Pohjantähden alla ilmestyivät. Elokuvia tehtiin runsaasti ja tämän vuoksi perustettiin uusi elokuvayhtiö Fennada. Filmeissä näkyi hyvin maaseudun kuvaaminen onnelana, kuin kaupukien kuvamminen pahuuden pesinä. Aku Ankkakin alkoi ilmestyä vuosikymmenen alussa. Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi sai maailman lehdistön kiinnostumaan pikkuisesta maastamme.

Maatalousyhteiskunnasta oli tullut teollinen yhteiskunta ja moni nuori muutti maalta kaupunkiin. Asuntoja tarvittiin, joten ryhdyttiin rakentamaan taajamia, joissa oli kerrostaloryppäitä. Omakotiasumisessa taas suosittiin ns. rintamiestaloa, jonka saattoi helposti rakentaa itse. Kunnallistekniikka alkoi myös tavoittaa lähes jokaisen kodin. Enää ei ollut totuutena, että vesi tulee ja menee, jos jaksaa kantaa. Kuitenkin tästä johtuen on monella ikäihmisellä vielä tapana huuhdella kuppinsa pienellä vesitilkalla.

Maamme ja kuntamme olimme siirtyneet uuteen aikaan.

torstai 3. elokuuta 2017

Eläkettä sopeutumiseen

Nyt on ollut paljon puhetta kansanedustajien eläkkeestä, kun on tullut pudottua pois pelistä. Räikein esimerkki on Päivi Lipponen, joka toimii hyväpalkkaisessa työssä ja nostaa samalla veronmaksajien kustantamaa sopeutumiseläkettä.

Mihin tarkoitukseen on kansanedustajan sopeutumiseläke tarkoitettu? Siihenkö, ettei seuraavalla äänestyskierroksella valheet ja paskan jauhanta enää uponnut äänestäjiin ja ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, joutuu oikeasti tekemään töitä. Kun on katsonut nykyisen eduskunnan eipäs-juupas-leikkiä, niin en yhtään ihmettele, että sopeutuminen tavalliseen yhteiskuntaan on vaikeaa, mutta tarvitseeko sitä rahallisesti tukea, kun kansa kitkuttaa jo muutoinkin raskaan verotaakan alla.

Etenkin minua ihmetyttää se, että sopeutumiseläkettä maksetaan aina siihen saakka, kun ex-edustaja tulee kansaneläkeikään. Päivi Lipponen nauttii hyvän palkan lisäksi parin tonnin eläkettä kuukaudessa ja vastaanotti eläkkeen heti vuoden 2015 vaalien jälkeen. Elon lyhyellä matematiikalla Päivi lypsää veromarkkoja noin 48000 vuodessa ja eläkeikään menessä lypsettyjä veromarkkoja on jo hyvän matkaa yli 800 000. Päivin pelkkä vuosieläke on monen duunarin yli neljän vuoden palkka, joten ei kuulosta kovin reilulta. Puhumattakaan Kelan maksamista peruspäivärahoista.

Hyvin avokätinen sopeutumiseläke muutettiin Sauli Niinistön esityksestä sopeutumisrahaksi, jota maksetaan 1-3 vuotta. Takautavasti ei sopeutumiseläkkeeseen oikeutettujen osaan kajottu, joten monet ex-edustajat nauttivat avokätistä etuutta pitkälti 2040-luvulle.

Miten on voitu luoda tällainen järjestelmä? Harvassa ovat ne kansanedustajat, jotka joutuvat työttömyyskortistoon. Tavallisesti heillä on jo paikka vanhastaan tai sellainen pian räätälöidään. Herrat näköjään pitävät hyvän huolen omistaan, mutta tämän valossa on järjetöntä vaatia tavallisia kansalaisia säästötalkoisiin, yhteiskunnan edun varjolla, jos kerran toiset käyttävät sitä täysin pokkana hyväkseen.

Epäreilulta järjestelmä kuulostaa myös siksi, että moinen eläke, joka kestää vuosikymmeniä, annetaan taivaan lahjana täysin terveille, työkykyisille ja korkeasti koulutetuille henkilöille. Kun tavallisesta työntekijästä tulee syystä tai toisesta raihnainen, niin piukassa on sairaseläkkeen saaminen. Viime aikoina on esillä ollut useasti aivovamman tai hermoratavaurion saaneet, joille hylkypäätös normaali käytäntö ja sotiminen tuottoisia eläkevakuutusytiöitä vastaan kestää vuosia ja moni uupuu jo matkan alussa.

Sairaeläkettä ei tipu vaikka lääkärit kirjoittaisivat biblian verran sivuja painavaa asiaa. Aina eläkelaitoksen lääkärit löytävät syyn, jotta sitä ei tarvitse myöntää ja edessä ovat hyödyttömät kuntoutukset. Eikö kansanedustajien toiminnan arviointi pitäisi täten olla syy arvioida, tarvitseeko hän rahaa sopeutumiseen vai ei.

Huvittavaksi keskustelusta tekee Antti Rinne, joka ilmoittaa, ettei hyväksy moista verorahoilla pelammista ja olisi valmis lopettamaan koko homman. Pahoin epäilen, sillä onhan Päivi puolue toveri ja kaveria ei jätetä noissa piireissä.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Älä aja päälle 2017

Koulut alkavat kohta ja niin pienemmät kuin suuremmatkin oppilaat ovat teillä taasen sankoin joukoin. Itseäni liikenteessä on kaihertanut jatkuva välinpitämättömyys liikennesäännöistä ja yleinen hälläväliä asenne liikenteessä. Lyhyellä ajalla olen kohdannut monta vaaratilannetta, jotka johtuivat ainoastaan välinpitämättömyydestä. Tuntuu kuin liikenteessä on kasapäin Rutinoffin kuskeja (Rauno Vääräniemen luoma henkilö, toimitus kiittää kirjoittajaa kirjoista), jotka viis veisaavat säännöistä.

Eilinen päivä toi peräti kolme tapausta. Lähdin kävellen lähikauppaan ja pysähdyin suojatien reunaan. Pakettiauto väisti minua yli keskiviivan ja kiihdytti vauhtia. Sen takana tullut mopoauton kuljettaja painoi myös kaasua ja vilkaisi kännykkään. Tämän takana tullut henkilöauto kiihdytti myös vauhtiaan. Yksikään ei ollut edes aikeissa antaa minulle tietä, mutta minulla on vielä jäljellä niin paljon itsesuojeluvaistoa, joten menkööt.

Eilisen toinen tapaus tapahtui paluumatkalla kaupasta kotiin. Kiinnitin jo kaukaa huomioni nuorukaiseen polkupyörällä. Hänellä oli molemmat kädet ja katse kiinni kännykässä ja vauhti melkoinen. Meinasin jo huikata pyöräilijälle, kun ihan päin oli tulossa. Tömpsy havahdutti pyöräilijän, joka sai viime hetkessä oikaistua pyöränsä, sillä se oli osunut kuopalla olevaan kaivon kanteen, joten selvisi kaatumatta.

Kolmas tapahtui, kun oli jo sisällä. Mainoksia jakava tyttönen ajoi skootterilla ja kun oli kotikatuni jakanut, niin teki tien päässä uparit ja palasi takaisin isommalle kadulle. Ainoa, mikä tytöltä meni tässä pieleen oli se, että kotikatuni on yksisuuntainen ja kapea. Kadun alkupäässä on myös korkeat kuusi- ja orapihlajaaidat, jotka estävät näkyvyyden suurelle tielle täysin.

Aiemmin kävin ukon mukana kaupassa ja meidän kauppakassi sattuu nyt olemaan FH Volvo eli kuorma-auto. Ukon oli tarkoitus peruuttaa reunan parkkiruutuun ja peruutuspiippari soi, siitä huolimatta neljä henkilöautoa ajoi kaupan pihaan peruuttavan kuorma-auton takaa. Rumaa jälkeä olisi pelkällä nupillakin tullut, jos tarkkana ei ukko olisi ollut. Samaa olen työssäni nähnyt, että peruuttavan linja-auton taitse ajetaan mistään välittämättä. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin kiire loppuu ruumishuoneelle. Tosin epäilen näiden ihmisten kiirettä, vaan ainoastaan sitä, että minä menen nyt asennetta.

Nyt on myös puututtava liikenneterveyteen ja valitettavasti henkilöauton ajoluvan omistanutta ei enää tarkasteta viisikymppisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että paljon on ehtinyt kropassa tapahtumaan 52 vuodessa, kunnes ajokortin voimassaolo päättyy. Helsingin tapaus oli tämän asian tiimoilta loistava esimerkki siitä, että voimassa oleva ajokortti on henkilöllä, jonka ajoterveys on erittäin kaukana terveydestä. Lukemattomia kertoja olen myös nähnyt vanhuksen ajelevan tien keskikorokkeen väärällä puolella (yksisuuntaista vastakarvaan ajajat ovat jo niin peruskauraa, että niistä ei enää viitsi puhua). Tähän olisi poliisin ja lääkäreiden herättävä viimein. Tosin eihän sitä autoa kortilla ajeta, sanottiin jo muinoin. Tästä tulikin mieleen, että jos kehitettäisiin auto, joka käynnistyy ajokortilla. Tällöin ei rattijuoppokaan pääsisi uusimaan tekosiaan.

Yleisönosastot ovat aamun aviisissa täynnä liikennekäyttäytymistä. Autoilijat haukkuvat kevyen liikenteen ja päin vastoin. On hyvin tavallista, että kritiikissä autoilijoiden käyttäytymisestä syyllistetään autokouluja. Kyllä ne opettavat kaikille samat asiat, mutta jostain syystä joillakin säännöt valuvat kuin vesi hanhen selästä.

Nyt kaikki liikkujat, ryhtiä liikenne käyttäytymiseen. Itse jalankulkijana jätän oikeuteni käyttämättä suojatiellä, sillä parempi katsoa vasemmalle ja oikealle ja odottaa vuoroaan, kuin suin päin rynnätä tielle. Liikuit sitten millä tavalla tahansa, niin se kännykkä pidetään taskussa ja keskitytään siihen liikkumiseen. Syksy myös saapuu ja illat pimenevät, joten huolehdithan siitä halvasta henkivakuutuksesta eli heijastimesta. Toivon, että vanhemmat käyvät liikenneasioita läpi myös ensimmäisen luokan jälkeen (lue uudelleen kappale kolme), sillä etenkin yläasteikäisillä on paljon toivomisen vaaraa liikennekäyttäytymisessä.

Toivon teidän muistavan, että Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Teho-osastolla tai ruumishuoneella on enää turha jossitella tai vedota omiin oikeuksiin, jos sitä liikennettä ei seurata.

Toivotan turvallista koulumatkaa kaikille oppilaille.

tiistai 1. elokuuta 2017

Totinen mies ja uskon tunnustuksia

Olen nyt muutaman päivän pähkäillyt lauantain aamun aviisissa ollutta Timo Soinin avautumista ja luettuani kolme sivuisen esityksen, niin mieleen nousi kolme sanaa katkeruus, viha ja pettymys. Ehkä täytyy vielä lisätä kuoleman synneistä ensimmäinen eli ylpeys, sillä kova oli kehu siitä, mitä nykyinen hallitus on aikaan saanut. Tosin ne saavutukset ovat olleet kovin vaatimattomia matalapalkkaisen duunarin osalta, jonka tilipussissa kehuttu kiky-sopimus näkyy hyvinkin miinusmerkkisenä.

Eräs lause jäi vaivaamaan ko. haastattelussa minua ja pahasti eli "Minä en ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Minä en valehtele koskaan, minä jätän kertomatta." Ensimmäisenä tuli mieleen Jumala, joka kuulee sanamme, myös ne lausumattomat ja näkee kaikki aivoituksemme, niin hyvät kuin pahat. Koska en omaa jumalallisia kykyjä, vaan olen tavallinen telluksen tallaaja, niin herää kysymys eli mitä minulta on päätöksien teoissa pimitetty? Jos tuiki tärkeästä asiasta, joka vaikuttaa toisen elämään ei kerrota halaistua sanaa, niin eikö silloin ole kyse valehtelusta tai ainakin asioiden tahallisesta piilottelusta. Onko Timon äänestäjät langenneet sanomattomuuden verkkoon, jota sopivasti sutkautuksilla peitetään. Ja kansa nauraa.

Timo Soini muistuttaa, että hän itse ei enää asettunut ehdolle ja luopui täten puheenjohtajuudesta. Suora lainaus: "Ei minulta siis valtaa kaapattu, vaan puolue kaapattiin." Miten se kaappaus tapahtui? Käsittääkseni jokainen puoluekokoukseen osallistunut puolueen jäsen sai vapaasti äänestää ehdolle asettuneita. Katselin sitä kokousta ja en nähnyt yhtään rynkkyä, joka olisi ohjannut äänestystä. Jotenkin itselle tulee nyt mieleen, että Soini on huono häviäjä (sanoihan hän ettei ole hävinnyt yhtään äänestystä) ja ei uskaltautunut lähteä kisaamaan nuorten kanssa, sillä keski-ikäinen mies, jonka ajatus maailmassa näkyy yhä kasarivuosissa elävä parikymppinen, on jo auttamattomasti nykymaailmassa toinen jalka haudassa (ainakin, mitä on uskominen keski-ikäisten työttömien kohtaloita).

Potkut vai loikkaus, tästä kiistellään urakalla. Soini on itse sitä mieltä, että hänet erotettiin. Eikös koko poppoon aluksi ilmoitettu jättäneen ääneti eroilmoitukset eduskuntaryhmän kokouksessa. Jäikö taas jotain sanomatta? Tämä menee nyt hieman kimurantiksi, sillä alunperin 20 uuvattia väitettiin tehneen tuon ja noihin kahteenkymmeneen kuului myös Timo itse. Tämä kohta haiskahtaa pahasti elisillan avattuun olut tölkkiin, joka jäi puoliksi juomatta.

Sitten Timo lähtee puhumaan arvoista ja teologisista teemoista. Arvokeskustelu käy nyt yleensäkin niin kuumana, että aihe on jo palanut pohjaan. Teologinen keskustelu onkin sitten jo omaa luokkaa ja jokainen lukijani on nähnyt tuon punapää pastorin ja Helsingin piispan edesottamukset. Timo vetää keskusteluun eutanasian, jota hän vastustaa. Itse olen jo edesauttanut asiaa eli minua ei saa elvyttää misään tapauksessa, sillä en halua elää himmeillä lampuilla. Aborttia Timo vastustaa, mutta kautta maailman olisi mielestäni nainen oikeutettu aborttiin raiskauksen satuttua. Avioeroakin Timo vastustaa, mutta onko hänestä rouvan paikka yhä edelleen hellan ja nyrkin välissä. Jos pari suhde on tällainen, niin siitä on oikeus ja velvollisuus kävellä ulos, ilman puupalttoota.

Haastattelun lopuksi hän syyllistyy ajattelemattomuuttaan (?) ylpeyden ja himon syntiin, joten lainataan haastattelun viimeinen lause: "Paavi suorastaa, kardinaali vähintäänkin". Mitenkäs se Lutherin juttu menikään: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen livahtaa."

Politiikka ja uskonto tunnetaan asioina, joista ei pidä alkaa keskustella, jos haluaa välttää riitaa. Soini veti haastattelussa molemmat ja tekstin muotoa lukiessa tuli mieleen, että toimittelija nieli kaiken. Tosin on uskontoja, jotka tarvitsevat palstatilaa valtavasti ja niitä joiden Jumala kuulee herkemmällä korvalla, ilman suunnatonta mekastamista ja banderolliarmeijaa.