Median luotettavuus

Nyt on viime päivinä ollut paljon juttua Aamulehden toimittajan elämänkerrasta, jossa hän paljasti sepitelleensä juttuja. Toimittajan puolustajat ovat saaneet toisilta toimittajilta kuraa niskaansa ja syytöksen median luottamuksen heikentämisestä. Luonnollisesti peliin on vedetty journalistiset ohjeet ja etiikka ynnä moraali. Jo 1970-luvulla kehoitettiin mediakriittisyyteen eikä uskomaan kaikkea kirjoitettua. Oma luottamukseni mediaan on mennyt jo ajat sitten pahasti pakkasen puolelle.

Media kirjoittaa tänä päivänä joko vahvasti vasemmalle politisoituneena tai sitten johonkin ideologiaan kallellaan olevana. Jos uutisoidaan rikoksista, niin muistetaan korostaa suomalaisuutta tai jonkun kaupungin asujamistoa. Tästä arvaa heti, että tekijä on ulkomaalaistaustainen. Joko kyseessä on kansalaisuuden saanut maahanmuuttaja tai toisen tai kolmannen polven mamu tai peräti paperiton.

Luontokadosta kirjoitetaan myös paljon. Suomi on kuitenkin hiilinegatiivinen ja se on todettu monissa tutkimuksissa. Suomessa on maailman puhtaimpia ilmanlaatuja ja hanavettä voi juoda. Media myös mielellään uutisoi luonnonsuojelijoiden tempauksista ja positiivisesti kertoo kuinka luonnonsuojelijat ovat saaneet oikeuksien päätöksellä torpattua petojen kannanhoidolliset metsästykset. Petovahingoista ollaan hiljaa.

Mielenosoituksista kerrotaan valheelisesti osallistujien määriä. Monessa mielenosoituksessa myös näkee samoja tyyppejä kuvissa. Ainakin näin tapahtuu Helsingissä järjestetyissä mielenosoituksissa. Monesti mielenosoituksessa on muutama tai muutama kymmen henkilö ja media kertoo sadoista tai tuhansista osallistujista. Tämä, jos mikä, on selvää valehtelua.

Asiantuntijoita haastatellaan paljon. Asiantuntijat tuntuvat edustavan vasenta laitaa poliittisesti pääsääntöisesti. Tämä trendi on jatkunut koko kaksituhattaluvun. Toimittajat myös tavallisesti myötäilevät asiantuntijoita tyyliin "noin minäkin sen ajattelin". Kriitisin äänenpainoin puhunutta asiantuntijaa ja hänen sanomisiaan vääristellään surutta eikä oikaisupyyntöjä huomioida.

Kommenttien esto ja perussuomalaisten mollaus. Molempia esiintyy kaikissa medioissa. Jos kommentteihin tulee kritisoivia tai toimittajan näkökannasta poikkeavia kommentteja, niin kommentointi suljetaan. Perussuomalaisia mollataan vapaasti. Nyt iltapäivälehdissä on ollut paljon kirjoittelua sosiaali- ja terveysministeristä, joka ei osaa mitään eikä tiedä mistään mitään. Muista poliittisita puolueista ei kaivella vanhoja juttuja, mutta perussuomalaisita niitä etsitään täikamman avulla ja vuosikymmeniä vanhoja juttuja.

Jos toimittajaa kritisoi, niin se on heti naisvihaa ja maalitusta. Nykyään toimittajat eivät kestä kritiikkiä tai vastakkaista näkemystä. Toimittajat loukkaantuvat niistä kovin ja sitten alkaa ahdistaa ja kaivata turvallista tilaa. Ovat varsinaisia mimoosoja.

Kaikki toimittajat sepittelevät, poistavat tai lisäävät sanoja ihmisten puheisiin oman mielipiteensä mukaan. Tämä on jo vanhastaan tiedetty asia. Sen jälkeen kun lopetettiin varsinainen poliittinen media, niin polittiika on tullut tämän päivän mediassa vahvasti esille. Toimittajat ovat myös monelle toimijalle varsin puolueelinen ja puolustaa herkästi toimijaa vaikka tämä olisi virheen tehnytkin.

Tulee luettua vain otsikot, on tänä päivänä tavallista, sillä moni mielenkiintoinen juttu on maksumuurin takana. Täten saattaa aiheesta saada täysin väärän näkemyksen. Monelle nykynuorelle on vaikeaa lukea koko tekstiä ja täten saada suorastaan harhaoppisen näkemyksen. Edellyttäen, että teksti ei ole kallellaan mihinkään, mikä tuppaa olemaan tänä päivänä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Suhtaudu mediaan kriittisesti, äläkä uskoa kaikkea siellä kirjoitettua.