Aiheittain

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sapuska ale poliiseille

Jopa taas kerran pomppasi tuo loppukesän uutisointi, jossa poliisit virkapuvussa saivat alennusta huoltoasemilla aterioinnista. Nyt asiaa ovat kommentoineet vielä poliisiylijohtaja, jonka mielestä alennukset eivät ole sopivia, no korkeintaan kupillinen kahvia. Sitten vielä rikosoikeuden professorin mielestä se täyttää lahjuksen vastaanoton tunnusmerkit. Arvatkaas miksi pomppasi?

Toimin henkilöliikenteessä öisin ja pääsääntöisesti 12 tuntia vuorokaudessa kuten kaiketi poliisitkin. Meillä (poliiseista en tiedä) ei ole työpaikkaruokalaa, lounasseteleitä, lounasravintoloita, jääkaappia autossa, tms. Kesken vuoron ei voi myöskään kotiin lähteä syömään. Tulee melko pitkä ruokamatka, kun keikka on suuntautunut Helsinki-Vantaa:lle ja kotiin pitäisi syömään mennä. Edestakainen matka olisi noin 380 km. Joten meillä yötyöläisillä on ruokapaikkana vain 24/7 huoltoasemat.

Meillä tosin ei ole käytössä ajo- ja lepoaikasäädäntöä (ajopiirturit), mutta työaikalainsäädäntö on. Sen puitteissa on pidettävä 5,5 tunnin työaikana 30 minuutin tauko. Ja meille (poliisesta en edelleenkään tiedä) ei makseta kotimaan päivärahoja tai ateriakorvausta, jotka nuo ateriakulut kattavat. Ja jos tilanne vaatii, niin työ tehdään.

Herra rikosoikeuden professori. Astuisitko alas jalustaltasi. Sinulla on työ maanantaista perjantaihin klo 8-16. Meillä ei ole, me valvomme, kuljetamme ja palvelemme kansalaisia 24/7/365+tarvittaessa +1. Sinet kanna mummon kauppakasseja kolmanteen kerrokseen ja samalla avusta mummon kulkemista, et yritä känniläiseltä saada osoitetta, et kuskaa sitä samaa juoppoa putkaan taas kerran, et vie leipää ja maitoa kauppaan, että ne olisivat aamun ensimmäisten asiakkaiden saatavissa, et onnettomuuspaikalla yritä järjestää liikennettä ja onnettomuuden kohdatessa, et varmaan mene omaisen ovelle koputtamaan ja viemään suruviestiä. Me kuuntelemme kanssaihmisten hädän ja kauhun, josta sinulla ei ole hajuakaan. Mitä voin vastata asiakkaalle, joka kertoo lapsen lapsensa murhatun ryöstön yhteydessä? Odotatko, että lääkäri/hoitaja elvyttää omaisesi/läheisesti vasta tauon jälkeen, joka on työaikalainsäädännön mukainen. Odotatko, että ydinvoimalan työntekijä pitää lakisääteistä taukoa, kun pillit ulvovat hälytystä. Herra professori, halutko, että kotisi paloa tulevat palolaitoksen työntekijät sammuttamaan vasta lakisääteisen tauon jälkeen? Ja tauot he ovat suorittaneet työpaikkansa ruokalassa, luonnollisesti.

Itseäni järkytti päivän lehdissä esitetty kysely, jossa suurin osa vastusti alennusten saamista. Miksi? Olettaisin, että usealla kyselyyn vastanneella on työpaikkaruokala, lounasseteleitä, tms., jossa he saavat kohtuuhintaisen aterian tai heille on järjestetty tilat, jossa voi säilyttää, lämmittää ja syödä aterian. Me joudumme tyytymään iänikuiseen sämpylään tai hampurilaiseen kuunnellen kovaäänistä muzakia huoltoasemilla.  Henkilöautossa ei ole jääkaappia, jossa sapuska pysyisi viileänä ja jos sellaisen otat pussissa mukaan, saa se hyvin pian ihan uusia elämän muotoja. Toki, jotkut huoltamot ovat panostaneet myös maantiellä yötyötä tekeviin, sillä joissakin paikoissa on tarjolla erilaisia salaatteja ja keittoa. Ne ovat kyllä verrattain harvinaisia.

Koska verottajan tulkinnan mukaan palkanmaksun oletuksena on jonkinasteinen TES niin siihen kuuluvat päivärahat tai ateriakorvaukset, jos sen edellytykset ovat olemassa. Näitä minun alallani ei ole ainuttakaan, tuskinpa poliiseillakaan.  Ja veroilmoituksessa on turha yrittää saada verovähennystä, sillä verottaja uskoo vakaasti, että jokaisella on kiinteä työpaikka, ateriaetu tai päiväraha tai järjestetty ruokailu tai sen mahdollisuus.
Verottajan tulkinnan mukaan et saat vähentää näitä ylimääräisiä ateriakustannuksia tulonhankkimismenoina.


Ateria huoltamolla maksaa 12-16 euroa keskimäärin, sämpylä ja kahvi noin 6-8 euroa. Useat huoltamot eivät huomioi meitä ja joudumme maksamaan saman summan kuin kesälomamatkalla oleva perhe. 21 työvuoroa á 12 tuntia, taukoa työaikalain mukaan on pidettävä 1 tunti 20 minuuttia per vuoro.

Bitte, ottakaapa matikkarosessori käyttöön ja laskekaa mitä tulee summaksi. Jos matikkarosessorissanne on patteri kunnossa, niin saatte summan mitä me (ynnä poliisit) kulutamme vuosittain ruokailuun maantiellä. Laskutoimituksen jälkeen kysyn teiltä, onko alennus väärin perustein hankittua lahjontaa?

lauantai 22. lokakuuta 2011

AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä

Maailman taloustilanne on se mikä on eli kaaosmainen. Jokavuotinen palkankorotusruletti pyörähti käyntiin ja sen seurauksena taas lakko, kun ei esityksiä katsota riittäviksi. Miksi lakko tässä maailman tilanteessa?

Ammattiyhdistysliikkeet saivat alkunsa 1800-luvun teollistumisen myötä. Ennen tätä työntekijöiden etua ajoivat ammattikillat. Toiminnan alkuvuosina pyrittiin parantamaan työntekijöiden työoloja ja sen suurimpia aikaansaannoksia on lapsityövoiman käytön lopettaminen. 1800-luvulla oli kutomoissa tytöt töissä jo viisivuotiaasta asti ja pojat kaivoksissa seitsenvuotiaista. Myöhemmin rajattiin päivittäistä ja viikoittaista työaikaa sekä minimissä maksettavaa palkkaa. He ajoivat myös palkallisen vuosiloman saamista.

Nykyisin ammattiyhdistysliikkeen edustajilla on ensisijaisena päätarkoituksenaan vain palkankorotukset ja jos niitä ei saada halutun suuruisina - lakkoon. Nykyisin työntekijöiden työoloista ei olla kiinnostuneita lainkaan ja tämä on johtanut siihen, että väkivallasta, niin henkisestä kuin ruumiillisesta, on tullut normaaliin työelämään kuluva elementti, josta ei rangaistusta tule.

Nyt metallikourat iskivät miekkansa kiveen ja pahan kerran. Muistakaapa mitä tapahtui paperialan lakkojen jälkeen. Edustajat lakon alla ja sen aikana paukuttelivat henkseleitä, että "Kyllä me näytetään...". Kuinkas kävikään? Kotkan, Voikkaan, Kemijärven, Summan, Kaskisten ja Tervasaaren tehtaiden toiminta lopetettiin Suomessa ja toiminta osin siirrettiin ulkomaille. Ahtaajien lakkointoilu sai aikaan sen, että ahtaustoimintaa satamissa harjoittaa ulkomainen yritys, toiminnan ulkoistamisen jälkeen.

Tätäkö te rautakourat haluatte myös osaksenne eli Rauta-Ruukki, Metso, jne. sulkevat tehtaat Suomessa ja vievät niiden tuotannon muualle.

Mielestäni työntekijöille, niin kuin kuljetuspuolella yleisesti, pitäisi maksaa prosenttipalkkaa, sen mukaan mitä tuottavat. Ahkera osaaja saa tietysti enemmän palkkaa kuin laiska suojatyöpaikkalainen. Eli jos ahkera takoo yritykselle 500 euron päivävauhdilla ja saa siitä X % - verot, niin luonnollisesti hän saa enemmän kuin laiska, joka takoo 150 euron päivävauhdilla.

Jos työntekijä on huono, piittaamaton ohjeista ja säännöistä, turmelee omaisuutta, jne. tulee työnantajalla olla oikeus lempata sellainen kaveri ulos, ilman toiseen maailmansotaan verrattavaa konfliktia.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka rikkoi milloin mitäkin. Tämä ei ollut irtisanomisperuste. Pienyrittäjä joutui maksamaan palkan kotiin, mutta ei voinut antaa työtehtäviä enää. Irtisanomisperuste tuli vasta sitten, kun kaveri soitteli kännissä uhkailuja päivin, öin.

Jos työnantaja on huono, vaarantaa työturvallisuuden, laiminlyö ansaitun rahallisen korvauksen maksamisen takomisesta, jne. tulee olla instanssi, joka valvoo työntekijän oikeutta ja sanktioi työnantajan.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka jäi vapaille ja työauto vietiin huoltoon. Auto ei tullut takaisin, ei uusia työvuoroja, sillä työnantaja oli myynyt firmansa ja osa palkoistakin jäi saamatta.

Ammattiyhdistysliike on nyt kaukana todellisuudesta. Ryhtiliike olisi nyt pikaisesti suoritettava, jotta vältyttäisiin Suomen täydelliseltä alasajolta.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kyllä, Ei, En osaa sanoa

Olipa mielenkiintoista lueskella lehteä taas kerran. Otsikkona oli, että olet onnellisempi lapsettomana kuin perheellisenä. Tutkimus oli tehty haastattelututkimuksena, jossa oli haastateltu 86 maassa yli 200 000 ihmistä. Pistää hieman epäilyttämään tuon tutkimuksen tulos, sillä valtioita taitaa olla 194 ja maapallolla likimain 6,91 miljardia ihmistä. 200 000 ihmistä siis pystyy kertomaan, miltä lopuista 6909800000 ihmisestä tuntuu. Mitkä maat ovat tiputettu haastateltavien maiden listalta, nekö, joiden kielien tulkkia ei ole saatu paikalle.

Tällaiset tutkimukset pohjautuvat tilastotieteeseen ja se on aina luku jaettuna luvulla, eikä se huomioi muuttuvia parametreja. Säännöllisesti on media esittänyt näitä tilastollisia lukuja. Silloin tilastojen varjolla ne näyttävät tältä.

- Perheessä on keskimäärin 2,5 lasta. Kuka haluaa olla tuo puolikas lapsi.
- Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 100-prosenttisena alkoholina 10,0 litraa asukasta kohti. Onko lukuun oikeasti laskettu koko asukasluku, jos on, niin se tarkoittaa, että synnytyslaitoksella tuttipullossa on Koskenkorvaa.
- Autoja perheessä on 1,5 kappaletta. Tuo puolikas taitaa olla se perheen kakkosauto, jolla äiti lapsiaan tarhaan, kouluun ja harrastuksiin vie ja luonnollisesti se ikäloppu, johon juuri ennen katsastusta perheen isä kiroten hitsaa taas neliön peltiä.

Haastattelututkimuksia tehdään pääsääntöisesti kahdella tavalla eli puhelimitse tai kotiin postitse toimitetulla haastattelulomakkeella. Näistä viimeksi mainittu on varustettu kysymyksillä, joka yleisemmin ovat täysin samaa mieltä ja toisessa ääripäässä täysin eri mieltä. Ensiksi mainittu pohjautuu samaan, mutta tyypillisemmin kyselijä on luotijuna. Puhelu alkaa tavallisesti sanoilla: "Olen... ja teen haastattelututkimusta ja soitan ... Soitinko pahaan aikaan".  Ensin saat tivata kuka soittaa ja mistä. Lopulta kun sen saat selville, niin kaveri kertoo uudelleen tekevänsä haastattelututkimusta, johon menee aikaa viisi minuuttia. Sieltä sitten seuraa kysymyksiä, joista suurin osa ei kosketa lainkaan. Mitä siihen sitten sanot? Sitten ovat nämä paperiversiot ja samanlaisia ne ovat, puolet asioista ei kosketa sinua. Täydentävää vastausta et voi antaa, sillä nämä tutkimukset ovat rasti ruutuun. Osallistuin itse aikanaan Kunta10 tutkimukseen ja voin sanoa, että näistä vuosina 1997, 2000-2001, 2004, 2006 ja 2008 tehdyistä tutkimuslomakkeen kysymyksistä ei osunut kohdalleni mikään. No viimeiseen en voinut vastata, sillä en ollut enää kuntatyönantajan palveluksessa.

Puhelimitse tulleet haastattelututkimukset ovat epäluotetuimmat, mielestäni. Nämä haastattelijat soittavat tavallisemmin juuri kun olen herännyt tai jumalattomalla kiireellä töihin lähtemässä. Ja kun kerrot, että on kiiru, niin kuuluu kysymys: "Voinko soittaa myöhemmin uudelleen". Ja totta Mooses ne soittaa taas samaan aikaan, joten vastauksena on taas myöhemmin. Tätä rinkiä jatkuu niin kauan kun tutkimus kestää. Tässä yllämainitussa tutkimuksessa ilmeisesti haastateltiin lasten vanhempia. Jos tilanne on huono, esimerkiksi vanhemmat valvoneet koliikkilapsen kanssa useamman yön, eivät he takuulla tunne itseään onnelliseksi.

Otetaanpa tarkastelun alle kysymys: "Oletko onnellinen". Oletko itse onnellinen kysymyshetkellä kun posti on tuonut kupongin veromätkyistä, auto ei mennyt katsastuksesta läpi, tms. Seuraavaksi; "Oletko tuntenut iloa työssäsi viimeisen kuukauden aikana". No totta helvetissä olen. Viimeisen kuukauden aikana kun tuo viheliäinen pikkupomo on ollut lomalla. Tilastotieteellisesti ei siis huomioida 11 muuta kuukautta, jolloin työntekijä kokee kaikkea muuta kuin iloa. Kysymyksenä: "Oletko ollut työttömänä viimeisen kuuden kuukauden aikana". No en ole ollut, mutta sitä ennen kolme kuukautta, eivätkä perkeleet edes maksaneet työttömyyskorvausta, kun firma myytiin ja vanhoja työntekijöitä ei palkattu, haluttiin uusia osaajia. Työllistyin itse, ilman työkkäriä, sillä joillakin yrityksillä on tarvetta ammattilaisille.

Meillä ei ole perikuntaa, joten olen täysin tietämätön perheellisten ongelmista ja mahdollisista onnen hetkistä. Olen kuitenkin nauttinut sisarusteni lapsien elämästä. He kävivät luonani yökylässä, jossa heille tarjosin sauna ja sen jälkeen ateria. Ateria oli katettu kauniisti ja samalla lapsille opetin ateria käyttäytymisen. Nyt he ovat kiitollisia (aikuisiahan nuo nyt ovat) kuinka kerroin aterioinnista, kattauksesta ja ateriakäyttäytymisestä. Puikkoruokaa usein lapset pyysivät eli puikoilla syötävää ruokaa, jota myös tein. Nyt kuulen myös kiitosta kattauksesta, josta he ovat oppia saaneet omiin juhliinsa. Leikeissä oli "koruja", "puupuukkoja" "pikku-ukkoja", "spruitteja" ja kaikkea muuta  ja lapset nauttivat. Tekivätkö mörrimöykky päivät niistä onnettomia perheellisille.

Onko perheellisen elämä niin kauheaa kuin tuossa tutkimuksessa esitettiin. Minun sisaruksen, jotka ovat perikunnalla siunatut ovat olleet onnellisia. Ihmisen elämässä on hyviä ja pahoja päiviä. Onko yksi paha päivä kostautuva kuin biblian lause, jossa esi-isien synnyt  kostetaan seitsemään sukupolveen.

Lapseton yksilö/pariskunta on siis elämäänsä tyytyväisempi kuin lapsellinen. Onko todella näin? Kuka mittaa pettymyksen määrän jatkuvien keskenmenojen vuoksi tai synnytettyään kuolleen sikiön. Kenelle siirrät tietotaitosi, jos ei läheisiä ole, niin kenelle omaisuutesi, jos ei ole niin se menee valtiolle.

Mikä on onnellisuuden mitta? Sen jos joku tietää, niin kertokoon. Onko se tiainen lintulaudalla, pihapuussa veikistelevä orava, tyytyväinen asiakas, lupiinin lehdellä kimmeltävä kastepisara, puolison kosketus, onnistunut päivä?

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Pulveria ja pilleriä

Kyllä median tarjonta on mielenkiintoista. TV:ssä esitettiin dokumentti lääketeollisuuden mahdista ja sitä vielä kommentoi lehden kolumnisti. TV-ohjelmassa kerrottiin lääketehtaiden keksivän sairauksia ja niihin pillereitä, jotta ihmiskunta pelastuisi. Kolumnisti taasen koki lääkkeiden pelastaneen ihmiskunnan ja ottipa jopa esimerkin: "HIV potilaat elävät yhtä pitkään kuin flunssapotilaat". Hän myös kertoi tekstissään: "Vaan entä penisilliini? Millaisessa maailmassa eläisimme, jos sitä ei olisi kehitetty ja jos se ei olisi massatuotannon ansiosta halpa".

Lehtien kolumnistit voisivat tutkia asiaa hieman, ennen kuin kirjoittavat. Aloitetaan antibiooteista, joista hän otti esimerkiksi penisilliinin. Sen vaikutukset huomattiin jo 1800 lopulla, mutta vasta 1940 luvulla löydettiin sen vaikutus grampositiivisten bakteerien soluseinämien rakenteen horjuttamiseksi ja täten sen aiheuttaman tulehduksen hoitoon.  Kun penisilliini tuli markkinoille, sitä määrättiin vaivaan ja vapinaan. Myöhemmin tuli laajakirjoisempia antibiootteja, joita määrättiin joka räkätautiin. Nyt meillä on MRSA eli metillisiini resistantti stphylococcus aureus (aiemmin puhuttiin multiresistenssisestä eli useimmille antibiooteille vastustuskykyisestä bakteerista). Jo 1970-luvulla tunnettiin supertippuri, joka oli vastustuskykyinen useimmille antibiooteille, nyt on myös lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi. Antibioottien hallitsemattomalla käytöllä on saatu aikaan bakteerien aiheuttamia tauteja, joita niillä ei enää voida hoitaa. Myönnän, että tämä on julmaa, mutta miksi HIV potilaan pitää elää ja tartuttaa, eikö täten voisi myös pitää elossa Ebola, SARS, ym. potilaat, jotka jatkavat tartuntaa. Näinhän saataisiin luonnollinen immuniteetti syntymään kansassa ja toisaalta hillittyä liikakansoitusta.

Nyt pelotellaan taudeilla, erityisesti on esillä uusi pandemia. Espanjantauti surmasi Suomessa paljon kansaa, sillä ei ollut antibioottia hoitamaan bakteerin aiheuttamaa lisäsairautta. Oletko katsonut elokuvan Pikku naisia tai lukenut sen kirjana. Siinä Beth tyttönen sairastuu tulirokkoon ja sen seurauksena hän jää voipuneeksi. Penisilliinillä olisi voitu hoitaa hänet, sillä todennäköisesti hän sai tulirokon seurauksena sydänpussin tulehduksen, joka sydäntä vaurioitti. Lintuinfluenssa ei aktivoitunut laajaksi, joten lääketehtaat eivät saaneet voittoa lääkkeestä.

Nyt tuli sikainfluessa ja siihen lääketeollisuus keksi lääkkeen, jonka apuaineet aiheutti lapsille narkolepsiaa ja kassakone kilisi. Se olikin  mielenkiintoinen tauti sairastaa. Mummoni näet sairasti Espanjantaudin ja minä tuon sikalenssun. Näillä oli yllättävän paljon yhteistä. Meillä molemmilla ei sisällä pysynyt ruoka tai juoma kolmeen viikkoon. Oli hyvin harvoja ruoka- tai juomalajeja jotka pysyivät sisällä ja niiden piti ehdottomasti olla kylmiä. Jos nautti jotain lämmintä oli seurauksena kumarrus porsliinille. Kovat jalkakivut, joiden vuoksi kävely oli jokaisella askeleella piinaa ja jostain oli kiinni pidettävä, sillä ne meinasivat usein pettää. Vaikeus hengittää, oli kuin henkitorven päälle olisi laitettu kansi, joka salli vain hieman ilmaa keuhkoihin mennä ja sen jälkeen kansi kiinni. Toipuminen kesti meillä molemmilla liki puoli vuotta ja havaitsimme, että pitkien hiustemme vahvuudesta oli puolet pois ja se ei palautunut. Minä olen jo vanha, mutta mummoni sairasti tuon taudin 17-vuotiaana ja letti ei koskaan enää paksuuntunut. Seuraavaa influenssaa odotan mielenkiinnolla.

Media kertoo myös, että suomalaiset syö psyykelääkkeitä paljon. Epäilen hieman mediaa ja etenkin tilastotiedettä. Psykiatristen potilaiden laitoshoidon sijaan on tullut avohoito, joten tilastoissa näkyy heidän runsas lääkitys, etenkin kun tiedot otetaan Kelalta. Lääkäri kirjoittaa myös helposti mielialalääkkeitä, kun ihminen ei osaa enää suhtautua tavallisiin mielialan vaihteluihin. Kun vanhoihin havaittiin tulevan riippuvuutta, niin lääketehtaat kehitteli uusia ja mieluummin ei huumetestissä näkyviä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsiville kirjoitetaan jotain psyykelääkettä, kun kipulääkkeiden tie on loppuun käytetty ja operatiivista hoitoa ole tarjolla tai ei haluta tehdä. Toisin sanoen, vituttaa vähemmän kun särkee.

Kun nainen vanhenee ja sukuelimistä alkaa olla vaivaa, erityisen usein se on kohtu, runsaine vuotoineen, on ensisijaisena hoitomuotona sen poisto. Auta armias, jos vanhenevalle miehelle tulee vaivoja. Eturauhasta höylätään, virtsaputkea laajennetaan, lääkityksellä pyritään liikakasvua rauhoittamaan ja sitten vielä kehitettiin markkinoille pilleri. Ota sininen voima vehkeeseen ja hanki aivohalvaus pukilla.

Miksi siis suhtaudun aiheeseen niin voimakkaan kriittisesti? Minä tein yli kaksikymmentä vuotta töitä terveydenhuollon parissa ja olin kolmannen polven alan ammattilainen. Me kolme polvea olemme nähneet terveydenhuollon kehityksen, joka valitettavasti on viime vuosina kääntynyt vahvasti alamäkeen. Pilleriä ja pulveria on tullut markkinoille runsaasti, mutta monin osin operatiivinen hoito on jäänyt paikoilleen. Insuliini on antanut monelle elämän, mutta nivelproteesin käyttöikä on edelleen 15 vuotta. Vanhuksen anemiaa selvitetään aktiivisesti, mutta nuoren ei. On tullut pilleriä ADHD:lle, mutta selkänikaman välilevyjen hoitoon ei juuri muuta ole kuin omaehtoinen kuntoutus. Levyn sijaan asennetta tyyny on jäänyt kehityksen ideaksi.

Miksi kehitys on pysähtynyt? Miksi ei ole enää Arvo Ylppöjä, Fritz Arthur Jusélius:ta ja heidän kaltaisiaan, jotka haluavat kehittää? Nyt on vain troppeja vaivaan ja vapinaan ja se usein on ainoa hoito jota saamme.

Mitä ainutkertaista on ihmisessä, aivotko? Elämme aina virusten ja bakteerien keskellä ja sairastuttuaan toiset toipuvat, toiset kuolevat. Entä sitten? Olemmeko erkautuneet luonnosta jo niin kauas, ettemme ymmärrä, että jokainen elollinen loppuu jonain päivänä. Toisille se koittaa aiemmin kuin toisille. En kuollut tuhkarokkoon, en vesirokkoon, en hongkongillaiseen ja sikalenssustakin selvisin hengissä. Mitä erityistä minussa on, että selvisin hengissä, sillä kaikki eivät. Kuolleista suurin osa on nuorempia kuin minä ja mummoni.

Mummoni sanoin: "Sijan tiiän mis synnyin, paikas kui eloni elin, mutt en sitä sijjaa joss kuolo miut kallistaa.".