Aiheittain

torstai 14. kesäkuuta 2012

Euroopan pankkikriisi


Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Suojatie


Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?
Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?